17. Luukku: Erään lohikäärmekapteenin tarina osa 1. Kiitoksista Ystävyyteen (eli jatkoa Temeraire/Potter-fuusiolle)

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 17. Luukku

K/H: Kapteeni Barstowe kuoli kirjojen mukaan Laurencen ensimmäisen matkan aikana, mutta tässä tarinassa laivan lääkäri vaati tilanteen vakavuuden huomatessaan kapteenia palaamaan maihin, koska kapteenista ei olisi hyötyä taistelussa ja mahdolliset kuumehoureet viimevaiheissa sairautta saattaisivat johtaa kapteenin tekemään kohtalokkaita virheitä koko miehistön ja laivan kannalta. Lääkäri on sitä mieltä, että kaikkien edun mukaista on se, että laiva saa amiraliteetin valitseman uuden kapteenin ennen taisteluihin menoa. Barstowe on kuitenkin niitä miehiä, jotka eivät halua luopua vallasta ennen kuin on pakko, joten hän öykkäröi kapteenina loppuun asti eli kunnes on maissa.

~*~ osa 1. ~*~

Kiitoksista Ystävyyteen

Harry oli hämmentynyt ja yllättynyt kapteeni Hardyn tuomasta kutsusta. Hän oli aina haaveillut lentämisestä, nähnyt unia lohikäärmeellä lentämisestä ja herännyt niistä onnellisena. Nyt hänellä olisi mahdollisuus siihen. Tosin hän kuten muutkin aloittaisi kadettina koulunpenkiltä, mutta sekään ei tuntunut tylsältä, kun ympärillä olisi oikeita lentäjiä ja lohikäärmeitä.

Petunian-tädin valheet ja ilkeät sanat eivät saaneet hänen innostustaan ja iloaan katoamaan. Hänestä tulisi lentäjä kuten hänen vanhemmistaan. Äiti ja isä saisivat vielä olla hänestä ylpeitä.

Hän kiittäisi luutnantti Laurencea heti ensitöikseen, joko kirjeellä tai henkilökohtaisesti kumpi vain tulisi kohdalle ensin. Harry ei tuhlannut aikaa pakkaamiseen, sillä eihän hän omistanut kuin vaatteet päällään ja pienen viltin uunin pankolla olevalla makuupaikallaan. Kapteeni Hardyn ilmekään ei värähtänyt, kun Harry ilmoitti olevansa saman tien valmis lähtöön.

He matkasivat vuokravaunuilla siihen osaan Lontoota, jossa katuja reunustivat muun muassa kirjanpito-, sijoitus- ja lakiasiakonttoreja ja niiden väleissä kahvihuoneita. Kapteeni käski ajuria pysäyttämään vaunut Parker & Pullman nimisen liikkeen eteen, konttorin vieressä oli Jonathanin kahvihuone ja Lloydin kahvihuone, joista ensimmäisessä sijoitettiin osakkeisiin ja jälkimmäisessä laivan omistajat hankkivat vakuutuksia laivoilleen ja lasteilleen.

Harry oli hämmentynyt, kun hänet istutettiin tuoliin ylellisessä toimistossa. Hieman kuivakan oloinen herrasmies teki kaikkensa, ettei tämän kasvoilta huomaisi, kuinka paljon miehen teki mieli irvistää hänen kiertolaista muistuttavan olemuksen nähtyään. Harry oli kuitenkin niin tottunut peittelemättömään halveksuntaan, että hän tunnisti sen jo ihmisten silmistä.

Hän ei ollut kuitenkaan selvinnyt näitä vuosia halveksittuna ilman, että se olisi jättänyt muitakin jälkiä häneen. Nopean tilannearvion jälkeen Harry pyysi, että kapteeni Hardy olisi yksi hänen neuvonantajista ja, jos asia sopisi, niin joku muu luotettava henkilö, jota luutnantti Laurence suosittelisi.

Hän ei halunnut joutua oman asianhoitajansa huiputtamaksi nyt, kun hänellä oli viimein mahdollisuus päästä oman elämänsä herraksi enemmän kuin aiemmin. Luutnantti Laurence oli osoittautunut luotettavaksi ja tarkkasilmäiseksi sekä muut huomioonottavaksi persoonaksi. Ilman miehen apua Harry olisi yhä Petunia-tädin oikkujen ja katkeruuden alainen.

Hänellä ei kuitenkaan ollut riittävästi tuttuja, joiden neuvoihin hän voisi luottaa ja jotka eivät yrittäisi hyötyä hänen tietämättömyydestään. Kapteeni Hardy oli ollut kohtelias ja kärsivällinen, vaikka Harry oli pelkkä orpo, jonka olemus oli nuhjuinen titteleistä huolimatta.

Herra Pullmanin kirjuri lähetettiin hankkimaan räätäliltä jokin mallivaatekerta Harryn käytettäväksi saman tien ja varaamaan aika usean asukokonaisuuden suunnitteluun, joka vastaisi hänen asemaansa nuorena perillisenä. Pullman järjestäisi myös tilapäisen huoltajan, joka huolehtisi Harryn saattamisesta mahdollisimman seurapiirikelpoiseksi samalla, kun majoittaisi hänet.

Alustavat järjestelyt olisivat valmiit jo seuraavana päivänä, joten Harry ja kapteeni Hardy yöpyisivät Doverin amiraliteetissa ja hoitaisivat muodollisuudet siellä. Herra Pullman tulisi satamakaupunkiin seuraavana päivänä mukanaan lista huoltajaehdokkaista ja muut tarvittavat paperit.

Kirjuri tuli vaatepinon kanssa huoneeseen ja opasti Harryn pikkulaan, jossa hän saattoi siistiytyä ja vaihtaa vaatteet privaatisti. Harry oli hieman ymmällään siitä, kuinka jotkin vaatekappaleet tulisi pukea päälle, mutta sai kuin saikin itsensä vaatetettua kiitettävästi. Hän onnistui jopa solmimaan solmukkeensa tyylikkäästi, vaikka oli aiemmin vain tehnyt sellaisia Vernon-sedälle ja oli haasteellista tehdä kaikki nurinkurisesti.

Hän melkein palasi takaisin pikkulaan astuttuaan oven toiselle puolelle, sillä häntä vanhempi juoksupoika puhutteli häntä herrana joutuessaan väistämään Harrya. Salissa olevat kirjurit nyökkäsivät hänelle kohteliaasti, jos heidän katseensa kohtasivat. Kaikkien käytös oli muuttunut radikaalisti sinä aikana, kun hän oli ollut miestenhuoneessa, aivan kuin hän olisi eri henkilö vaihdettuaan vaatetuksensa. Maailma oli ilmeisesti kovin pinnallinen paikka, jossa ulkoinen olemus määritteli sen kuinka muut kohtelivat sinua.

Sitten Harry muisti, että Laurence oli kohdellut häntä ystävällisesti resuisesta ulkonäöstä huolimatta. Johtuiko se vain hänen silloin oletetusta yläluokkaisesta taustasta vai oliko Will Laurence niitä harvoja, jotka arvioivat kanssa ihmisiä näiden ansioiden mukaan, eikä pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella. Oli syy kumpi tahansa, Harry päätti pitää jälkimmäisen mielessään omana ohjesääntönä, jotta hän muistaisi arvioida kohtaamiaan ihmisiä muiden kuin pinnallisten asioiden ja pelkän syntyperän mukaan. Ei yhteiskuntaluokka määritellyt sitä, kuka oli aidosti luotettava tai kunniallinen ihminen, jokaisessa luokassa oli sekä mätiä että kultaisia omenoita.

~Kiitoksista~

Harry seisoi huoliteltuna pyhävaatteissaan satamassa. Aamulla oli kuriiri ilmoittanut, että laiva, joka Doverin satamaa lähestyi, oli HMS Shorewise. Se oli laiva, jolla Laurence oli luutnanttina. Harry päätti, että kirjeen sijaan hänen pitäisi henkilökohtaisesti käydä kiittämässä miestä, jonka tarkkaavaisuus oli auttanut hänet pois ankeista oloista. Näin Laurence pääsisi näkemään itse, kuinka suuri vaikutus tällä oli ollut Harryn elämään.

Silti Harry ei voinut olla jännittämättä, mutta rouva Stiltonin käytös- ja etikettiopetus pitivät huolen siitä, ettei hän antanut sen näkyä ulospäin. Hän halusi osoittaa olevansa arvonimensä veroinen, vaikka olikin kasvanut alemmassa yhteiskuntaluokassa tähän asti. Mutta enemmän kuin mitään muuta hän toivoi Laurencen olevan ylpeä hänestä.

Merimiehet reivasivat purjeita ja lauloivat, erityisen raikuvaksi laulu ja tömistely vaihtuivat, kun ankkuria laskettiin.

What shall we do with the drunken sailor?

What shall we do with the drunken sailor?

What shall we do with the drunken sailor?

Early in the morning.

Hooray and up she rises,

hooray and up she rises,

hooray and up she rises,

early in the morning.

Laiturilla Harryn lisäksi oli näyttävästi ja jopa uskaliaasti pukeutuneita naisia, joiden voimakas ehostus ja keimaileva käytös käänsivät miesten katseita. Yksi naisista oli tehnyt hänelle sopimattomia ehdotuksia ja kiusoitellut häntä hiljaisuudesta muiden naisten nauraessa epähienosti.

Harry oli tavannut monia kerjäläisiäkin, joilla oli paremmat käytöstavat kuin näillä naisilla. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi nämä naiset eivät edes yrittäneet tehdä parasta mahdollista vaikutusta muihin satamassa olijoihin. Huonot käytöstavat olivat varma tapa turmioon, se oli niitä harvoja asioita joista rouva Stilton oli samaa mieltä kuin Petunia-täti.

Lankonki kolahti laituriin ja Harry käänsi katseensa nopeasti takaisin laivaan. Hänen ikäisiään poikiaan juoksi kannella, komennot kaikuivat ristiin rastiin ja tuntui kuin laivan kansi olisi muuttunut muurahaispesäksi viime hetken valmisteluissa. Ainoa liikkumaton ihmisrypäs seisoi komentokannella ja siitä joukosta Harryn silmät löysivät viimein etsimänsä. Laurencen vaaleat hiukset piiskasivat tuulessa miehen sinisen takin peittämää selkää, muutama sortuva oli karannut pidikkeestä ja kieppuivat vilkkaammin osuen miehen kasvoihin.

Yksi kansipojista pysähtyi Laurencen luona ja luutnantti kääntyi puhumaan pojan kanssa, lopuksi mies hymyili ja pörrötti pojan punaista hiuspehkoa. Harryn sisällä heräsi jotain rumaa ja ikävää, tunne siitä, että punahiuksinen poika ei ollut ansainnut Laurencen hymyä ja kosketusta. Laurence oli hänen ystävänsä ja tämän huomio kuului hänelle. Hän oli varmasti Laurencelle tärkeämpi kuin joku kansipoika, joka teki vain mitä käskettiin.

'Laurence oli huomannut minut, Harryn ja puhunut minusta muille, joten olen selvästi paljon merkittävämpi henkilö miehen elämässä', Harry ajatteli mustasukkaisena.

Kun Laurence viimeinen saapui maihin yhdessä kapteeni Barstowen kanssa, oli miehen hymyssä jotain väkinäistä. Harrylle mies kuitenkin soi aidon hymyn hänen esittäydyttyä. Barstowe oli murahtanut yskänpuuskiensa välissä jotain sisäsiittoisista siniverisistä ja näiden omista piireistä, joihin eivät kunnon ihmiset kelvanneet. Laurencen kasvolihakset kiristyivät ja muutamat muutkin upseerit yskähtelivät vaivaantuneina, ilmapiiri tuntui viilenneen asteella tai parilla samalla hetkellä.

Harry oli aavistuksen hämmentynyt, mutta pystyi päättelemään muutamista merkitsevistä katseista upseerien välillä, että tilanne ei ollut uusi ja siten pelkästään hänestä johtuvaa. Oli vaikeaa saada sanoja suusta, vaikka hän oli harjoitellut niitä monta kertaa aiemmin, mutta kun ympärillä oli monia upseereita ja hän näytti olevan huomion keskipisteenä kaikki sanat tuntuivat kadonneen.

— Luutnantti Laurence, sopiiko teitä puhutella? Hyvä herra, olisitteko niin ystävällinen, että soisitte hetken ajastanne keskusteluun kanssani, jos se vain suinkin olisi mahdollista? Harry sanoi muodollisesti, mutta aavistuksen epävarmasti.

— Ilman muuta, nuori herra, vai haluatko, että puhuttelen teitä kadettina? Laurence kysyi aavistuksen ilkikurisesti. Harry punastui ja puisti päätään vastaukseksi ennen kuin muisti, että oli kohteliaampaa ilmaista itseään sanallisesti kuin pelkällä elekielellä.

— Kumpikin puhuttelutapa on oikea, ja on teidän valittavissanne kumpaa niistä käytätte, hyvä herra. En ole vielä varsinaisessa koulutuspaikassani, vaikka minut on jo virallisesti ilmavoimien palvelukseen merkitty, joten opetukseni on painottunut enemmän siviilitaitoihin ja muihin uudelle asemalleni välttämättömiin perusasioihin perehtymiseen. Tiedän siis toistaiseksi enemmän byrokratiasta kuin sodankäynnistä, Harry selitti hämillisesti hymyillen.

— Kyllä teistä vielä hyvä lentoupseeri tulee, kadetti Potter. Teillä on jo nyt oikea asenne opintoihinne ja toteutatte sotilaskuria esimerkillisellä tavalla, jatkakaa samalla uutteruudella edelleen. Mutta missä tahtoisitte keskustella, onko teillä mahdollisesti vaunut odottamassa lähistöllä? Sillä tämä laituri tulee olemaan kovin levoton paikka seuraavien tuntien ajan.

— Olen varannut teehuoneesta pienen yksityissalongin, jonne pääsemme helposti vaunuillani. Voimme poiketa amiraliteetissa tai huoneistollanne, jos teillä on asioita hoidettavanne tai haluatte toimittaa matkatavaranne sinne. Olen valmis myös järjestämään palvelijallenne vuokravaunut, jos mieluummin jätät tavaroista huolehtimisen hänelle. Päätös on teidän, olen palveluksessanne, hyvä herra, Harry selitti.

Muodollisten sanakäänteiden ja virallisen puhuttelun läpi kuulsi pojan aito miellyttämisen halu ja lämpö. Laurence tunsi aitoa iloa siitä, että poika oli tullut häntä tapaamaan. Pojan vilpittömyys ja ihailu sai hänet ainakin hetkeksi unohtamaan viimeiset kuukaudet merillä sekä kapteeni Barstowen ilkeät sanat että karkean kohtelun.

*Ystävyyteen*

Luutnantti Laurence

Toivottavasti kirjeeni löytää teidät hyvin voivana ja menestyksekkäänä. Luin vasta Abukirin lahden taistelusta ja muistin teidän maininneen edellisessä kirjeessänne suuntaavanne seuraavaksi itäiselle Välimerelle. Artikkeleista päätellen kyseessä oli yksi tämän sodan merkittävimmistä taisteluista. Kuulisin mielelläni siitä lisää, jos vain teille sopii.

Päiväni ovat täynnä lentomuodostelmia, ilmataisteluiden strategiaa, lohikäärmetietoutta, varustehuoltoa ja käytännön harjoittelua, enkä voisi olla tyytyväisempi osaani. Lohikäärmeet ovat kiehtovia ja upeita olentoja, niitä on täällä monia, en edes tiennyt niitä olevan näin monenlaisia. Ne osaavat myös puhua, vaikka kaikki eivät ehkä ole aivan parhaimpia keskustelijoita.

Olen myös saanut ystäviä kadettien joukosta, erityisesti ne kaksi, jotka auttavat minua tavoittamaan saman tason koulutuksessa heidän kanssaan. Me vietämme yhdessä aikaa myös opintojen ulkopuolellakin ja se näkyy ryhmätyöskentelyssämme niin opinnäytteissä kuin taisteluharjoituksissa. Toivon, että voisimme tulevaisuudessa taistella samassa laivueessa, koska samaan miehistöön kuuluminen on kohdallamme epätodennäköistä.

Lady Stilton on pyytänyt minua välittämään teille sydämelliset terveiset, hän on erittäin tyytyväinen teidän panokseenne neuvonantajanani ja suosittelemistanne politiikan ja tilanhoidon opettajista. Yksi ehdokkaista on osoittautunut erityisen luotettavaksi ja lahjakkaaksi, kunnialliseksi herrasmieheksi, jonka ansiot ovat niin vaikuttavat, että harkitsemme hänen nimittämistään tilanhoitajaksi.

Liitän oheen hänen suosituksensa, ansionsa ja alustavat ehdotuksensa niin tilusteni kuin muunkin omaisuuteni hoitoon, jotta saisimme niistä parhaimman mahdollisen hyödyn. Mukana ovat myös luonnollisesti Lady Stiltonin merkintöjä ja ajatuksia yhdessä kapteeni Hardyn arvioiden kanssa. Toivon, että ehditte perehtyä niihin ja lisätä omat mielipiteenne asiaan.

Kunnioittaen ja niin edelleen

teidän

Harrison Potter

Hänen Majesteettinsa ilmavoimien kadetti

Lordi Potter, Derbyshiren jaarli ja Pottertonin paroni

Nuori Herra Potter,

Ilahduin saadessani teidän kirjeenne kuriirin mukana, se tuo miellyttävää vaihtelua Saarron keskelle. Olemme onnistuneet pitämään Ranskan ja Espanjan yhdistynyttä laivastoa Calvin satamassa Korsikalla jo kolme viikkoa, mikä on erittäin Suotavaa sodan kannalta, mutta se vaatii paljon Kärsivällisyyttä niin päällystöltä kuin muultakin miehistöltä.

Kapteeni Foley osaa pitää tilanteen hallinnassa, joka tarkoittaa monia harjoituksia taistelutilanteisiin valmistautumisessa kuin myös myrskyyn. Perusasioiden kertaaminen ei ole koskaan turhaa, on Palkitsevaa nähdä, kuinka harjoitusten myötä moni asia nopeutuu ja Yhteistyö hioutuu saumattomammaksi eri ryhmien välillä.

Lordi Nelson on saarron Komentaja ja hän on määrännyt useita pitkiä tulituksia vihollisen strategisiin kohteisiin, olemme tuhonneet komean räjähdyksen kera parikin ammusvarastoa, jotka saarella olevat vakoojamme ovat meille osoittaneet. Ylimmät upseerit ovat sitä mieltä, että toiveita kaupungin antautumisesta on olemassa, miehistön mielestä jo pelkästään Lordi Nelsonin läsnäolo tarkoittaa sitä, että tämä kääntyy voitoksi aivan pian.

Ei ole mitään takeita, että moinen taikausko voisi olla mahdollista, he ovat asettaneet ihmisen, vaikka hyvin kokeneen ja taitavan sellaisen, jalustalle, jolle ei ihmistä pitäisi asettaa. Kukaan meistä ei ole Erehtymätön, eikä yksikään voitoista ole tullut Ilmaiseksi, joten voitto, jos ja kun sellainen saavutetaan, voi vaatia monen toverimme hengen. En voi väittää, ettenkö minäkin ole Iloinen voidessani taistella Lordi Nelsonin alaisuudessa, sillä tämä on opettanut minulle paljon meritaisteluista ja piirityksestä.

Sodan etenemisestä muihin tärkeisiin asioihin. Olen hyvin otettu siitä, että Vaatimaton ehdotukseni oli teille hyödyllinen. Olen liittänyt oheen kirjeen muille neuvonantajillenne, mutta sanottakoon myös tässä, etten nähnyt mitään sellaista asiakirjoissanne, joka olisi herättänyt Erityistä huomiota. Neuvoisin teitä kuitenkin vielä Harkitsemaan suunniteltua palkan määrää, sillä Herra Parkerilla ei hänen pätevyydestään huolimatta ole aivan kaikkia Vaadittavia suosituksia, joten Antelias ehdotuksenne johtaa siihen, että teidän on vaikea, mahdollisen menestyksen myötä, palkita hyvin Hoidettuja tehtäviä paremmalla palkalla vaikuttamatta tuhlailevalta.

Koulutuksenne kuulostaa Vallan kiintoisalta, laivastossa ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta opiskella koululuokassa, vaan ainoastaan aloittamalla työt heti ja oppia sen myötä sekä kokeneempien Upseerien opastuksella. Hyvä yhteishenki on jokaiselle Isänmaan ja Kuninkaan puolesta taistelevalle tärkeää kuuluivat he sitten merivoimiin, lennostoon, ratsuväkeen tai jalkaväkeen. Ystävyyssiteet, jotka on Koeteltu taisteluissa, ovat osoittautuneet omalla kohdallani kaikista Kestävimmiksi. Toivon siitä huolimatta, että voitte odottaa vielä muutamia vuosia, ennen kuin teidän Ystävyytenne koetellaan taisteluissa.

Usk. palv.,

Wm. Laurence

16. Luukku: Joulupukki suukon sai (K-11 voi olla yläkanttiin) Harry/Ginny ja joulupukki...

Otsikko: Joulupukki suukon sai

Kirjoittaja: Suklaasorminen Koiranruusu

Beta: Suklaatakin suloisempi Fire

Ikäsuositus: K-11

Tyylilaji: fluffyista joulu- ja perhedraamaa suklaakuorrutteella

Paritus: Harry/Ginny ja joulupukki

Varoitukset: Ei mitään virallista ja monet epävirallisista paljastaa liikaa juonesta. No, avio-ongelmat taustalla voisi olla yksi varoitus tai suositus näkökulmasta riippuen. Kevyempi varoitus siitä, että saattaa aiheuttaa suklaanhimoa lukijassa. Onneksi on joulu...

Vastuuvapaus: Vaikka sarjan luoja, Rowling, itse totesi, ettei Harrya ja Ginnyä olisi pitänyt tehdä pariksi, niin se ei tee tästä ficceröisestä yhtään sen enempää canonia kuin muistakaan hänen hahmoillaan kirjoittamistani tarinoista. En omista, en saa rahaa, mutta haluan joulupukilta suukon!

Tiivistelmä: He eivät halua keikuttaa venettä, ennen kuin vastaan tulee jotain sellaista, jonka rinnalla skandaalin sietäminen on sen arvoista, sillä on huomioitava myös lasten asema.

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 16. Luukku ja oma ficcejä joululaulujen nimistä haaste - Joulupukki suukon sai

K/H: Tämä ei ole Ginnyn dissausta, vaan ihan rehellisesti tarkoitus on käsitellä sitä mahdollisuutta, että myös Ginny koki paineita siitä, että hänen pitäisi avioitua Harryn kanssa, kun kaikki odottavat sitä heiltä. Ginny on kasvanut isossa perheessä, jossa hän kirjojenkin mukaan on joutunut salaa harjoittelemaan lentämistä ja huispausta, joten on helppo kuvitella, että hän kaipaa vapautta ja ei niin perinteistä perhearkea. 

Lapset kuitenkin sitovat ja aiheuttavat huolta, eikä kaikki vain yksinkertaisesti halua lapsia etenkään, jos haluaa itselleen huispausuran, pelaaminen on lopetettava jo siinä vaiheessa, kun on tullut raskaaksi, joten Ginnyn ura jäisi lasten takia kauhean lyhyeksi, ellei hän palannut heti toivuttuaan treeneihin ja jättänyt vauvaa Harrylle hoidettavaksi. Jo kertoi, että lapset saatuaan Ginny vaihtoi pelaajasta urheilutoimittajaksi, mutta joo, se ei mua oikein vakuuta, kuinka moni peli-iässä oleva haluaa katsoa sitä peliä sivusta, kun voisi olla kentällä.

Tästä näkökulmasta ja monista muista syistä tää ficci siis tuli kirjoitettua. Niin ja olen pitkään halunnut kirjoittaa Harrysta koti-isänä, se vaan tuntuu sopivan hänelle niin älyttömän hyvin.

Lopussa olevat suklaiset reseptit ovat ensimmäinen täysin oma kehitelmä ja toinenkin oma versio jossain näkemästäni tryffeliohjeesta.

 

Joulupukki suukon sai

Harry kuutioi porkkanoita keittiön työtasolla ja vilkuili samalla ikkunasta lumisella pihalla peuhaavia lapsiaan. Lapset olivat rakentaneet jo kaksi lumiukkoa, lumilyhtyjä ja linnoituksen, jota he vuorotellen puolustivat lumipalloin milloin mitäkin uhkaa vastaan. Hymy nousi väkisinkin hänen kasvoilleen iloisia ilmeitä katsellessa.

Kilahdus sai hänet kurkistamaan uuniin, jossa paisti oli kypsymässä Yorkshiren vanukkaiden kanssa. Porkkanat olivat huomista lounasta varten, joka oli tehtävä valmiiksi tänään, jos hän aikoisi ehtiä lasten kanssa jouluostoksille huomisaamuna, ja se oli melkein välttämätöntä, koska suurin osa perhettä olisi tulossa ylihuomenna heille lahjavalvojaisiin. Ginny lähtisi huomenna aikaisin aamulla Australiaan huispauksen kansainyhteisön mestaruuskisoihin, joten tästä ei olisi apua joulunalusajan ruokahuollosta vastaamaan. Eikä se kuulunut muutenkaan Ginnyn rooliin heidän perheessään, vaan oli ollut alusta asti Harryn vastuulla.

Harry oli melko varma, että Ginny olisi ollut onnellisin ilman perhettä, raskausajat olivat olleet pelkkää painajaista naiselle. Ginny halusi mennä ja tulla omassa aikataulussa, eikä tämä nauttinut koti-illoista tai lasten kanssa touhuamisesta. Se näkyi siinä, että Harry oli suurimman osan aikaa lastensa kanssa yksin, mitä nyt muu suku piipahti vähän väliä, mutta se ei ollut sama asia.

Toisaalta Harry nautti omasta koti-isän roolistaan enemmän kuin mistään muusta elämässään. Lapset olivat hänen elämänsä sisältö, kodinhoito oli puolestaan niin sisäänrakennettu osa häntä, ettei hän aina edes huomannut siivoavansa samalla, kun nukutti Lilyä sylissään. Ruokakaupassa käynti oli lasten ja hänen yhteinen seikkailu, josta he palasivat mielikuvituslaiva lastattuna aarteilla. Leikkipuistot, eläintarhat, museot ja muut tapahtumat toivat vaihtelua arkeen, joka oli välillä haastavaakin.

Heidän kolme lastaan olivat kohtuu pienillä ikäeroilla syntyneet, mutta Teddy oli ollut enenevässä määrin osa heidän perhettään, Andromedan menetysten nopeutettua naisen ikääntymistä ja altistettua tätä sairauksille. Teddy oli seitsemän vuotta Jamesia vanhempi, joten tätä eivät kiinnostaneet monetkaan niistä asioista, jotka olivat kolmen pikku-Potterin innostuksen kohteina, jos mukaan ei laskettu kepposia ja huispausta, ne pysyivät suosikkeina iästä ja ajankohdasta piittaamatta. Teddy alkoi olla jo sen ikäinen, että hän mieluummin auttoi valvomaan lasten touhuja kuin osallistui itse leikkeihin.

Hän oli laittanut perinteisempää pyhäruokaa illaksi, koska Ginnyn pelimatkoilla ruokailut olivat mitä milloinkin, tällä kertaa poikkeama oli paljon isompi, kun Australiassa oli kesä juuri nyt, joten kukaan ei siellä söisi raskaita jouluherkkuja lämpötilan hipoessa 40 astetta. Yorkshiren vanukkaat ja paisti oli Ginnyn lempiruokaa joulun aikaan, joten Harry oli sen valinnut erityisesti vaimoaan ajatellen. Lapsetkin tykkäsivät siitä, mikä teki siitä sopivan läksiäispäivällisen.

Harry nappasi sauvan essun taskusta saaden porkkanakuutiot marssimaan jonossa kattilaan velhoradiossa soivan joululaulun tahdissa. Seuraavaksi marssiin liittyivät perunat ja lanttukuutiot. Ovelta kuuluvat aplodit kertoivat termiittien kyllästyneen lumileikkeihin, tai sitten Weasley-geenit ilmoittivat heille ruoan olevan valmista.

— Iskä, tee se uudestaan! Lily hihkui innoissaan ja pomppi niin, että viimeisetkin lumet karisivat tytön yltä lattialle, jossa ne muodostivat kunnioitettavan kokoisen lammikon.

— Ensin märät vaatteet siististi kuivumaan henkareihin tai kylpyhuoneen lattialle levitettyinä niin, että ne ovat tasaisesti eivätkä päällekkäin tai mytyssä. Sitten käsipesulle ja vaihtamaan kastuneet sisävaatteet kuiviin. Mars mars, Harry ohjeisti yli-innokasta jälkikasvuaan.

— Ja James, voitko laittaa lattialämmityksen kolmoselle, niin vaatteet eivät paistu, mutta kuivuvat hyvää vauhtia.

— Ok, isä. Voitko tehdä meille suklaapähkinälevitettä illaksi tai aamiaiselle? James kysyi anovasti, ruskeiden silmien koiranpentukatse täydellä teholla käytössä.

— Teddykö sinut pisti asialle? Jos olette valmiita auttamaan tryffeleiden ja muiden valmistamisessa siten, että niitä myös jää tarjolle, eikä kaikki häviä leipureiden omiin suihin, niin voimme ruuan jälkeen tehdä muitakin suklaaherkkuja.

— Isä, sä oot paras! Hei, Teddy, iskä lupas, että me voidaan auttaa suklaiden teossa! James kailotti mennessään huolehtimaan vaatteiden kuivumaan asettelusta ja muusta.

Ei ollut todellakaan yllättävää, että Teddy oli toivonut jotain suklaista syötäväksi, jos poika oli jotain perinyt isältään, niin suklaaholismin. Onneksi Harry piti aina leivonta- ja muuta suklaata kaapissa varalla, jotta saattoi yllätysvieraiden tai vain makean nälkään tehdä suklaisia herkkuja. Jouluksi suklaata oli varattu tavallistakin enemmän, joten ylimääräiset kokkailut eivät veisi siitä edes murto-osaa.

Yläkaapista hän otti jo valmiiksi esiin Cointreau-pullon, jotta lapset eivät heti löytäisi heidän alkoholikätköään, vaikka tuskin siihen silti kovin kauan menisi. Kylmäkaapista hän puolestaan otti voita lämpiämään ja tietysti myös sen maapähkinävoin, joka tulisi siihen lasten toivomaan herkkuun. Muut aineet saisi ajallaan sitten otettua esiin, mutta nämä oli parempi olla jo valmiina.

Ruokailu oli yhtä äänekäs ja vauhdikas tapahtuma kuin aina muulloinkin, Ginny tosin tuli vasta heidän ehdittyään jo jälkiruokaan. Nainen hymyili lämpimästi lapsille ja kyseli näiden päivästä, mutta Harry erotti sen, kuinka vaikeaa kontaktin ottaminen lapsiin Ginnylle oli. Tämä ei tuntenut heidän lapsiaan saati Teddyä niin hyvin, että tilanne olisi ollut täysin luonteva. Se ei kuitenkaan ollut uutta, tosin naisen keskittymisen herpaantuminen lasten puhuessa ei ollut tavallista.

Oli vain ajan kysymys, milloin Ginny päättäisi keskittyä kokonaan uraansa ja erota hänestä. Hän ymmärsi naista ja tämän vapauden kaipuuta, oli surullista, ettei hänen vaimonsa koskaan saisi tuntea sitä onnea, jota heidän ihanat lapsensa toivat elämään. Omalla tavallaan nainen rakasti lapsia, mutta nämä eivät olleet Ginnyn elämän tärkein asia, se oli huispaus ja pelin tuoma huuma sekä liikkuva elämä. Naisen säteilevä hymy ja iloinen olemus tänään antoi kuvan, että hän oli yhtä innoissaan joulusta kuin lapset, vaikka Ginnyn into kohdistui tulevaan pelimatkaan.

Ruokailun päätteeksi Ginny suukotti Harryn poskea ja hyväili hänen niskaansa. Harry käänsi sen verran päätään, että saattoi painaa kevyen suukon vaimonsa kämmenselälle. Pieniä eleitä, jotka olivat kovin viattomia, se oli ainoa yhteinen asia, jonka he enää kodin ja lasten lisäksi jakoivat, muuten he olivat ajautuneet erilleen. Joskus he nukkuivat yhdessä, mutta useasti Ginny meni suoraan iltatreeneistä tai pelin jälkeen vierashuoneeseen, eikä se rajoittunut aina edes niihin. Kyllä he huomioivat ja muistivat niin hää- kuin syntymäpäivät, mutta ne olivat enemmän kiitollisuutta siitä, että he molemmat ymmärsivät toisiaan ja sitä, ettei avioliittoon ajautuminen ollut pilannut heidän ystävyyttään.

Harry kaatoi Ginnylle uuden lasillisen viiniä, kun nainen oli siirtymässä kuuntelemaan velhoradiosta ensimmäistä alkusarjan peliä turnauksesta, Chile vastaan Uusi-Seelanti.

Lapset olivat keränneet astiat pöydästä, koska halusivat päästä pian leipomaan ja maistelemaan. Esiliinat päällä ja kädet pestyinä kaikki neljä odottivat, että Harry saisi kaiken muun valmiiksi leivontaa varten. Albus sai tehtäväkseen rikkoa ja erotella kananmunat. Teddy sulatti liedellä suklaata kerman kanssa, James murskasi kaulimella suklaata, Lily sekoitti jauhot, kaakaon sekä leivinjauheen ja Harry valvoi kaikkea silmä tarkkana. Hän oli päättänyt tehdä samalla myös jouluhalon, jotta kaikille lapsille riittäisi sopivaa tekemistä.

Tryffelitaikinan jäähtyessä jääkaapissa, James kulutti energiaansa vatkaten valkuaisia vaahdoksi samalla, kun Teddy väsytti kättään voin vaahdottamisessa. Albus vuoli juustohöylällä suklaasta koristesiivuja ja Lily muovaili marsipaanista koristeita halon päälle. Tryffeleiden pyörittämistalkoisiin pääsivät kaikki osallistumaan, mutta siinä Harry oli tarkka, ettei yksikään lapsista pistänyt suuhunsa alkoholilla maustettua tryffelitaikinaa, tavallista taikinaa sai jokainen leipuri maistaa muutaman kerran.

Kaakaojauhoiset pikkuleipurit marssivat suut suklaisina iltapesulle ja yöpuulle. He odottivat innolla sitä, kun muu suku pääsisi maistamaan heidän leipomiaan herkkuja. Jostain syystä kaikki, jopa Teddy, halusivat iltasaduksi Jali ja suklaatehdas tarinan.

Kun Harry viimein palasi alakertaan, Ginny odotti häntä aulassa. Hän nappasi yhden appelsiinitryffeleistä suuhunsa, sillä naisen ilme ei luvannut mitään hyvää.

— No, onko jotain sattunut? Mollyn nivelrikko sittenkin, jotain muuta vai onko Charlie pahasti palanut? Harry kysyi huolestuneena.

— Ei mitään sellaista vakavaa, paljon henkilökohtaisempaa ikävää. Meidän on ensimmäiseksi hoidettava lehdistösuhteita, saatava tilanne näyttämään vähemmän skandaalilta ja sitten ne eropaperit pitäisi viimein pistää eteenpäin. Muuten tämä skandaali aiheuttaa suurempaa vahinkoa lapsille, koska ennen eron vahvistumista tämä näyttää siltä, että meillä on isompia ongelmia kuin vain lasten takia ylläpidetty avioliitto.

— Kuka toimittaja sinut ja Alician pongasi? Harry kysyi tyynesti.

— Pahin mahdollinen, ja tietysti luottokuvaajansa kanssa. Rita ja Boso onnistuivat jotenkin pääsemään kentän kokoustilaan, jossa me treenit päättävän palaverin jälkeen olimme rentoutumassa ja vähän muutakin. Se on tiukasti suojatussa osassa pelaajien ja valmennusjohdon tiloja, sinne ei ole muilla asiaa, koska siellä suunnitellaan pelistrategioita ja muita. Hitto, sen piti olla lähes yhtä varma ja turvallinen kuin Irveta ja Tylypahka. Siellä on jopa maahisten tekemät suojaloitsut, joten ihan noin vaan ei yhdenkään ulkopuolisen sinne pitäisi päästä, Ginny vuodatti kiukkuisesti.

— Eikös joku Alician entisistä ollut teidän huoltojoukoissanne, hänellä on todennäköisesti edelleen kulkuluvat niihin tiloihin. Ei tarvita paljoakaan, että katkera exä luovuttaa tietoja ja auttaa juorunälkäisen toimittajan sisään sinne, tekisi sen varmasti ilmaiseksikin saadakseen kostonsa. Rita pystyy maksamaan hyvin, joten se saa varmasti vaiennettua viimeisetkin omantunnon pistokset, Harry huomautti tyynesti.

— Totta, olin unohtanut Macyn. Minun pitää ilmoittaa asiasta valmentajalle, PR:än Daphnelle ja Alicialle. Niin, sinun on ehkä hyvä tietää aamun varalta, että Alicialla oli joulupukin tamineet ja joku joukkueen tontuista oli loitsinut hänelle myös parran, joten kuva voi herättää erikoisia kysymyksiä, jos lapset näkevät sen. Kiitos, kun autoit, etkä menettänyt malttiasi, vaikka tämä tuli näin pahaan aikaan. En olisi halunnut pilata teidän jouluanne, Ginny sanoi aidosti pahoillaan.

— Älä sinä siitä huolehdi, et sinä Ritaa sinne kokoustilaan päästänyt. Se olisi silloin vain sinun syytäsi, jos olisit niin tehnyt. Kerro Alicialle terveisiä, Harry sanoi ja halasi tulevaa ex-vaimoaan lämpimästi.

Ginny painoi suukon kädelleen ja siitä Harryn huulille ennen kuin kiirehti keittiöön soittamaan hormipuhelut. Harry nappasi vielä yhden tryffelin ja suuntasi kulkunsa työhuoneeseen, jossa hän kaivoi laatikon salapohjan alta vuosia sitten tehdyt eropaperit. Ginnyn auki jättämästä radiossa soi juuri Joulupukki suukon sai, ehkä hän voisi käyttää sitä selittäessään lehtiotsikoita lapsille, jos nämä sattuisivat ne näkemään.

Suklaapähkinälevite


5 palaa leveä palaista taloussuklaata esim. Lidlin tai 10 palaa pieni palaista Fazerin taloussuklaa

n. 1,1 dl Alpro soya kevyt ruokakermaa

1 rkl vaaleaa siirappia

1 rkl sokeria

2-3 rkl maapähkinävoita



- Sulata suklaa kerman kanssa miedolla lämmöllä mikrossa esim 10 sekunnin pätkissä kunnes suklaa sekoittuu helposti kermaan.

- Lisää siirappi ja sokeri suklaaseokseen sen ollessa vielä lämmintä, näiden määrää voi muuttaa omaan makuun sopivaksi.

- Lopuksi sekoita joukkoon pähkinävoi ja laita kylmään jähmettymään..



Käytä herkutteluun käy niin digestiven, leivän, hedelmien kuin jäätelönkin kaveriksi, kokeilemalla löytää lisää vaihtoehtoja. Itse lämmitin tätä myöhemmin banaanien kanssa mikrossa hetken ja laitoin lusikallisen vaniljajäätelöä kaveriksi, kun kaipasin ylikypsille banskuille jotain kaveriksi ja hyvää oli.




Suussa sulavat Appelsiinisuklaatryffelit Cointreaulla


Ihan pakko hehkuttaa, kun luin jostain alkoholimaustetuiden tryffeleiden ohjeen, jossa tavalliset suklaatryffelit oli vaan maustettu jollain sherryllä tai muulla, niin versioin siitä oman appelsiinitryffeli-reseptin ja nämä on aivan taivaallisia. Vaihdoin suklaan määrästä puolet siksi Fazerin appelsiinitummasuklaaksi, kuohukerman soyakermaksi sitä kevyt versiota, sen sherryn tms. sijaan laitoin saman määrän cointreauta, niin ja lisäksi kippasin joukkoon appelsiini esanssia koko miniputkilon, joita lidl myy aina leivontaekstransa aikaan. Muuten siis melko perinteisesti ohjeen mukaan tehdään vain aineet muutin, määrät samoja ja tuo appelsiiniöljy oli extrana siellä.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoista, jos vaan tykkää appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, jota tuo cointreau vain korostaa. Yksikin tuollainen on niin hyvä, ettei tule syötyä liian montaa, mutta maku jää ihanasti mieleen ja kieleen. Suklaaparatiisi!

100 g tummaa suklaata/ talous-, leivonta- tai tavallinen tummasuklaa

100g Fazerin appelsiini & crisp tummaa suklaata

1 dl Alpron soya ruokakermaa kevyttä

2 rkl (30 ml) Cointreauta

appelsiiniesanssia/öljyä mitä se nyt sitten onkaan.

30 g huoneenlämpöistä voita



Pinnalle:

makeuttamatonta kaakaojauhetta



♥ Rouhi suklaat mahdollisimman pieneksi. Kiehauta kasarissa kerma, poista liedeltä ja lisää joukkoon suklaat. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut joukkoon.

♥ Lisää Cointreau, appelsiiniöljy ja pieniksi paloiteltu voi. Sekoita. Laita jääkaappiin 3–4 tunniksi.

♥ Kun massa on jähmettynyt, ota siitä lusikalla sopiva pala käteesi ja pyörittele palloksi. Anna pallojen levätä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

♥ Laita laakealle lautaselle kaakaojauhetta ja pyörittele tryffelipallot kaakaojauheessa. Anna jähmettyä jääkaapissa vielä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

15. Luukku: Rockin' around the Christmas Tree (K-18) Lorcan d'Eath/Harry/Daphne ja yksipuolinen Colin/Daphne

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Fire Glitteriäkin kauniimmin kimalteleva tähti

Ikäsuositus: K-18

Tyylilaji: Jouluisella blingblingillä silattu PWP

Paritus: Lorcan d'Eath/Harry/Daphne, Colin/Daphne

Varoitukset: p0rn0, kimppakiva ja tirkistely

Vastuuvapaus: Tuskin saan oikeuksia Pottereihin joululahjaksi tänäkään vuonna, kun kirjat saisivat K-18 leiman muuten ja elokuvatkin muuttuisivat aikuisviihteeksi. Eli en omista, lainaan vain hahmoja rakkaudesta niihin.

Tiivistelmä: Viihdebisnes on kovaa työtä ja vaatii vastapainokseen rutkasti huvia, se on ainakin Daphnen mielipide. Asiakkaiden viihtyvyys on myös ensiarvoisen tärkeää, hän paneutuu huvitteluun ja asiakkaiden viihdyttämiseen perinpohjaisesti...

Haasteet: FF100 sana 043. Neliö, kerää kaikki hahmot - Daphne Greengrass, Joulukalenterihaaste 2014 - luukku ja oma haasteeni kirjoittaa ficcejä joululaulujen nimistä - Rockin' around the Christmas tree.

K/H: Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa lisää Harry/Lorcan d'Eath parilla backstagella, oli vain ongelmia saada joukkoon ympättyä sopiva kertakäyttöinen kolmaspyörä. Sitten törmäsin Kovanonnenpyörään kirjoittamani het-paritusehdotukseen ja osaset loksahtivat loistavasti paikoilleen. En halunnut ihan täyttä PWP:tä, joka sitten hidastikin kirjoittamista. Toivottavasti tämä nyt kaikesta huolimatta viihdyttää lukijaansa. Niin ja en enää muista kuka toivoi jatkoa Harry/Lorcan ficlettiini Taivaallinen johdatus, mutta tässä sitä tulee.

Rockin' around the Christmas tree

Daphne katseli ympärilleen kattohuoneistossa, jonka ikkunoista oli loistava näköala jouluvaloissa koreilevan Lontoon yli. Jästeille tällaista mahdollisuutta ei ollut kuin siitä jättimäisestä maailmanpyörästä tai mikä se nyt olikaan Thamesin rannalla. Monia jästimaailman asioita hän oli niin työnsä puolesta kuin sattumaltakin oppinut ja omaksunut, mutta muutoin jästiasioilla ei ollut hänelle merkitystä.

Tämäniltainen joulukonsertti oli mennyt loistavasti, eikä järjestelyissä ollut ilmennyt mitään häikkää, jos ei otettu huomioon rasittavia fanityttöjä tai röyhkeitä toimittajia. Catering-palvelun toimittamat tarjottavat vastasivat hänen vaatimuksiaan, joten artistit ja kutsuvieraat tulisivat olemaan tyytyväisiä. Onneksi hän oli vaihtanut firmaa nopeasti, kun aiempi firma erehtyi tarjoamaan kaviaarin sijaan lohenmätiä, joka sekin oli selvästi ollut pari astetta liian kylmää nautittaessa.

Joku saattoi pitää Daphnea niuhottajana, mutta hänen vastuullaan oli varmistaa, että huippuartistit ja muut arvohenkilöt saattoivat nauttia ylellisistä tilaisuuksista tasokkaassa ympäristössä ilman häiriötekijöitä. Ei mitään rahvaanomaista muistuttamassa arjesta ja niistä vähemmän onnekkaista sieluista, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitti entrecote, brut ja millefeuille, tai huomanneet eroa vuosikertasamppanjan ja kulmakaupan kuoharin välillä.

Tämä elämä oli kuin luotu Daphnelle, ylellisyyttä, loistavia juhlia, laadukasta seuraa, satunnaisia suhteita ja mainetta kautta velho- ja jästimaailman. Hän oli ollut niin Cosmopolitanin kuin Me Noidat-lehden seurapiirisivuilla sekä lukemattomissa muissa juoruräteissä ainakin, jos hänen PR-henkilöä oli uskominen. Hänen juristinsa ei ollut vielä huolestunut, joten Daphnekaan ei nähnyt tarpeelliseksi vaivata päätään sillä, mitä hänestä kirjoitettiin.

Valkoinen kuusi huoneen nurkassa oli koristeltu punaisin ja violetein palloin, kiedottu hopeisiin köynnöksiin ja hukutettu kimalteleviin lamee nippuihin. Hieman liian amerikkalaistyyppinen ollakseen Daphnen makuun, mutta näillä jatkoilla olikin tarkoitus tehdä vaikutus isompien levymerkkien asiamiehiin ja pikkupomoihin, joten siihen tarkoitukseen kuusi oli mitä sopivin. Perinteistä mistelinoksaa ei näkynyt missään, vaikka kukka-asetelmissa niin takan päällä kuin pöydillä oli muuten perinteisempiä joulukukkia ja koristeita, kaikki oli kuitenkin silattu kimalteella ja valkoisella tekolumella.

Huoneiston ovi kävi, mutta Daphne ei reagoinut siihen, sillä hän tunnisti luottokuvaajansa askeleiden äänen, johon kuului erottamattomana osana kameran nahkaisen kantohihnan natina Colinin liikkeiden säestäjänä.

— Onko sinulla jotain erityisiä toiveita tämän illan kuvaamisen suhteen? mies kysyi tuhlaamatta aikaa turhiin muodollisuuksiin.

Sillä mies oli luottoasemansa ansainnutkin, ammattimaisella asenteellaan ja hyvillä kuvilla. Daphnen itsetuntoa myös hiveli Colinin ihastus, mutta se ei ollut vaikuttanut palkkauspäätökseen.

— Pysyttele mahdollisimman huomaamattomana suurimman osan aikaa, mutta haluan bisnesvieraidemme näkevän sinut muutaman kerran ikuistamassa edustavia kuvia bändistä ja juhlijoista. Se tekee hyvän vaikutuksen. Virallisemman osuuden päätyttyä olet vapaa liittymään juhlintaan ja halutessasi voit ottaa itsellesi joululahjaksi yksityiskuvia, jos pidät huolen, etteivät ne vahingossakaan vuoda julkisuuteen. Olet ollut sen verran kiltti poika tänä vuonna, että olet ansainnut sen.

— Asia on harvinaisen selvä, Colin totesi. Hän yritti peittää sen, kuinka hänen vatsanpohjassaan alkoi kipristellä innostuneesta odotuksesta. Hän tiesi kokemuksesta, mitä lupaus tarkoitti. Enää oli epäselvää vain se, kenet Daphne valitsisi huvittelemaan kanssaan.

Tarjoilupöydät olivat moitteettomassa kunnossa, ne notkuivat tarjolla olevista, herkullisista, syötävistä ja juotavista, mutta kaikki oli tyylikkäästi esillä. Jääveistos kruunasi koko komeuden, taikuuden ansiosta sen muoto ei muuttuisi illan aikana, vaikka tunnelma huoneistossa kuumenisi roihuksi. Henkilökuntaa ei ollut hänen ja Colinin lisäkseen kuin viisi, kolme huoneistossa ja kaksi oven ulkopuolella, jotka olivat kaikki läpäisseet tiukan turvaseulan ja suostuneet ilmatiiviiseen salassapitolupaukseen, joka oli taikakeinoin vahvistettu.

Daphne ei piitannut siitä, rikkoiko hänen toimintansa muita kansainvälistä taikuuden salaussopimuksia, ne olivat sivuseikkoja asiakkaiden tarpeiden rinnalla. Hänen tehtävänsä oli huolehtia, ettei artistien yksityisyyttä loukattu, eikä näiden turvallisuutta vaarannettu, eikä siinä voinut jäädä lupia kyselemään kansainvälisiltä hitaasti pyöriviltä byrokratiakoneistoilta.

Bling*Bling

Ensimmäiset vieraat saapuivat yli tunnin ennen artisteja, jotka esityksen jälkeen olivat juuttuneet fani- ja toimittajalauman keskelle. Valitettavasti iso osa joukkiosta oli jästejä, joten ilmiintyminen tai porttiavain ei tullut kysymykseenkään. Daphne pärjäsi vallan mainiosti ilman bändin jäseniä ja Harrya, joten ei hän siksi pistänyt merkille aikaa vieraiden ja esiintyjien välillä. Hän laski ajan pelkästään illan uudelleen aikataulutusta varten mielessään, jotta yhdelläkään vieraalla ei olisi valittamista ohjelman suhteen.

Tiskijukka pyöritti niin Lorcanin soololevyjä kuin bändin tuotantoa ensimmäisistä demoista uusimpiin levyihin ja välillä miksasi niitä jouluhittien kanssa. Rakkautta vain-elokuvassa ollut joulukappale "Love is all Around tai siis Christmas is all Around" sai muutaman huumoriveikon ilveilemään tanssilattialla. Kaiken kaikkiaan meno oli letkeää ja vieraat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä, heidän asusteensa ja muutamien asut kilpailivat kimalluksellaan koristeiden kanssa. Pari avecia ampui yli kimalteen määrässä, jota oli koruröykkiöissä näiden kauloilla ja käsissä, vaatteiden strasseissa ja paljeteissa, hileenä kasvoilla kaikissa meikeissä sekä erikseen vielä meikin päälle levitettynä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Daphne näki näitä kainalokoristeita, joiden aivot oli korvattu setelin kuvilla ja jotka toimivat menestyvien miesten egon nostattajina. He olivat kuitenkin vieraita ja Daphne osoitti heille kaikkea asiaan kuuluvaa vieraanvaraisuutta, vaikka välillä naurun ja epäuskoisuuden peittelemisessä oli haastetta. Muuten sillä ei ollut väliä hänelle, jos joku haluaisi tuhlata elämänsä moisen aseman tavoitteluun, kyllähän moni puhdasverisistäkin oli alentunut nuolemaan päättäjien perseitä, joten ei se ennenkuulumatonta ollut.

Tunnelma oli noussut ilmaisten juomien ja muiden herkkujen myötä, se räjähti käsistä, kun bändi astui huoneistoon muutaman huolella valitun fanin kanssa. Harry oli ainoa, joka ei ollut bändin jäsen tai fani sisään tulleista, mutta hän alkoi kuulua jo kalustoon seurusteltuaan jo kolmatta vuotta Lorcanin kanssa, eikä suhde ollut vähään aikaan päättymässä, jos kihlaushuhuihin oli uskomista. Ne olivat kuitenkin huhuja ja ennen kuin pari ne Daphnelle vahvistaisi, ne pysyisivätkin vain huhuina. Kukaan bändin jäsenistä tai organisaatiosta sen ympärillä ei ollut niin tyhmä, että olisi ilman Daphnen suostumusta mennyt vahvistamaan mitään lehdille, tai yleensäkään aukomaan suutaan julkisesti, bändin asioista.

Ainoa joka, niin oli mennyt tekemään, virui tällä hetkellä jossain nimettömässä jästivankilassa pedofiiliksi leimattuna. Daphne ei leikkinyt hänet palkanneiden maineella, eikä hän sietänyt sitä keneltäkään muultakaan. Nainen oli tehnyt säännöt selviksi kaikille ja, jos siitä huolimatta toimii niiden vastaisesti, ei lopputulos ollut kaunista katseltavaa. Vaikka katoamisia ja muita tapahtumia ei voitu linkittää mitenkään Daphneen, oli yleisesti tiedossa se, että naisen kanssa oli viisainta pysytellä hyvissä väleissä.

Yhtyeen sähköistämä tunnelma näkyi heidän vieraissaan, jotka tilasivat yhä vahvempia drinkkejä entistä ahkerammin ja hillityt bisnesmiehet muuttuivat bile-eläimiksi musiikin volyymin noustessa. Loitsut olisivat varmasti pitäneet juhlimisen äänet tiukasti huoneistossa, mutta eihän sellainen herättäisi kiinnostusta bändiin, joten Daphne oli jättänyt äänieristysloitsut väliin. Koko hotelli ja muu naapurusto Lontoon Leicester Squarella ei varmasti jäisi tietämättömäksi, että bändin vierailla oli hauskaa. Ikkunasta vilkaisemalla saattoi nähdä aukiolla omatekoisten kylttien ympärillä faneja ja muita kulkijoita tanssimassa heiltä kuuluvan musiikin tahdissa.

Lorcan oli jostain ilmaantunut hänen vierelleen ja ojensi toisen kädessään olevista laseista Daphnelle. Harry puolestaan hivuttautui naisen toiselle puolelle kädessään myös lasi. Daphne hymyili tyytyväisenä, miehet olivat siis sillä tuulella tänään ja se sopi hänelle mainiosti. Näin suurta menestystä olikin parempi juhlistaa triplasti, joten Daphne kilautti lasiaan molempien kanssa ja nykäisi muka vaivihkaan rintaliivin olkainta paikoilleen. Hän ei ollutkaan vielä testannut näiden miesten viihdytystaitoja, vaikka sitä oli hänelle aiemminkin tarjottu.

Viesti oli tullut selväksi ja pariskunta lähti tanssimaan, mutta eivät enää kalastellen, heidän yksityisjuhlien erikoisvieras oli jo selvillä.

Bling*Bling

Dj oli pitänyt huolen siitä, että jokaisen tanssijalkaa vipatti. Bändi esitti yhden ainoan kappaleen akustisena illan aikana ja muutaman a cappellana, mutta niin laulajat kuin soittajatkin keskittyivät hurmaamaan vieraitaan ja pitämään hauskaa. Juhlimista olisi varmasti voinut jatkaa aamuun asti, mutta ei sopinut antaa liian selkärangatonta kuvaa itsestään.

Osa vieraista oli lähtenyt omaehtoisesti niin hauskaa kuin heillä olikin. Ei bisnesmaailmassa päässyt eteenpäin, jos ei osannut lopettaa ajoissa juhlimista, jotta oli heti aamusta skarppina neuvotteluissa, kokouksissa tai mitä sitten tekikään. Ne joita liikemiesvaisto ei hoitanut valomerkin tapaisen jälkeen pois huoneistosta, auttoi ulos Daphnen palkkaamat ulosheittäjät, eli Azkabanin välttänyt Goyle ja Bole, joiden muskeleiden näkeminen auttoi monia löytämään omat jalkansa ja poistumaan paikalta.

Rumpali oli ensimmäinen bändistä, joka siirtyi hänelle varattuun huoneeseen, hänen mukaansa tarttuivat heidän fanikerhon perustaneet veelakaksoset. Tytöt eivät olleet ensimmäistä kertaa bändin kanssa jatkoilla, joten Maximiliania seuraavat katseet olivat kateellisen sijaan tietäviä. Kaksoset olivat viihdyttäneet myös Lorcania ja Harrya jonkun kerran ja siihen kertaan se tulisi jäämään, vaikka kaksoset olivat erittäin hyvää seuraa. Miehet eivät kuitenkaan jokaisilta jatkoilta etsineet lisämaustetta suhteeseensa, eivätkä he koskaan käyttäneet samaa maustetta useampaa kertaa, koska se saattaisi antaa mausteelle väärän kuvan tilanteesta, että kyseessä olisi jokin pysyvämpi järjestely tai jopa suhde.

Ei aikaakaan kun huoneistossa olivat jäljellä vain Daphne, Lorcan, Harry ja varjoihin vetäytynyt Colin, sillä muut soittajat seurasivat Maximilianin esimerkkiä. Tarjoilijat ja, jästien lähdön jälkeen, kotitontut olivat huolehtineet jäljelle jääneet ruuat sekä muut pois huoneistosta. Lopuista juomista oli jätetty baaritiskille vain murto-osa, muuten huoneisto oli jätetty sellaiseen kuntoon kuin se juhlimisen jäljiltä oli.

Lämmin käsi Daphnen polvella hyväili sen silkkistä pintaa ja herätti naisen vartalon. Virallinen osuus oli aikaa sitten ohitse, nyt saattoi heittäytyä vapaalle. Lorcanin huulet painuivat vaativina Daphnen huulille Harryn käsien hyväillen oikaistessa hänen jalkansa ja liu'uttavan korkokengät pois jaloista. Samaiset kädet hieroivat varpaista alkaen jalkoja pudotellen niille satunnaisesti kevyitä suudelmia ja lipaisuja hieronnan välissä. Daphne ei edes yrittänyt estää huokausta, joka karkasi hänen huuliltaan Lorcanin suuhun. Hän tunsi itsensä suorastaan kuninkaalliseksi näiden kahden palvoessa hänen vartaloaan perusteellisesti.

Lorcanin kädet löysivät tiensä samettisen miehustan alle, pitsin peittämille rinnoille, tuntemus sai Daphnen kehräämään ja kostumaan. Puolivampyyri virnisti tyytyväisenä ja hamusi hampaillaan naisen kaulaa. Harryn matala nauru kertoi miehen kiihottuneesta tilasta, tämä oli jo saanut sukkanauhat avattua ja kääri sukkia yllättävällä kärsivällisyydellä pois Daphnen jaloista. Säärien ja jalkaterien paljastuva iho sai osakseen yhtä perusteellisia huomionosoituksia kuin sukkien verhoamat. Kaikesta huumaavasta huomiosta huolimatta, Daphne näki tilanteessa myös ongelman.

— Hyvät herrat, niin valitettavaa se onkin, pyydän, että etsimme miellyttävämmän paikan huvittelullemme, Daphne totesi asiallisuuden rippeisiinsä takertuen. Ei siksi, että tilanne olisi ollut virallinen, mutta se takasi hänelle edes välttävän älyllisen reaktion alempien viettien hallitsemien miesten taholta.

— Mitä jumalattarellamme on mielessään, sänky, sohva, sauna vaiko uima-allas? Lorcan tiedusteli nöyrästi.

— Voisihan tuohon uima-altaaseen mennä muuten, mutta joulukuusi on ehtinyt sinne ennen meitä. Meidän pitää mitä ilmeisimmin tyytyä porealtaaseen ainakin näin aluksi, hän vastasi mahdollisimman arvokkaasti ennen kuin purskahti nauramaan miesten kanssa. Sillä yksi koristeiden peittämistä kuusista kellui keinahdellen altaassa, osan lameetupsuista koristaessa nyt vedenpintaa.

Ihan kaikkea ei edes Daphnen pokerinaama kestänyt särkymättä. Huvittuneena kolmikko siirtyi saunaosastoa kohden pudotellen vaatteita matkan varrelle. Daphne vilkaisi vaivihkaa kultapalmun varjoista silmät suurina tuijottavaa Colinia. Hän oli varma, että poika noukkisi hänen stringinsä muistoksi illasta kuvien lisäksi.

Porealtaan höyryävän kuuma vesi sai veren kiertämään, eikä jättänyt ketään kylmäksi muutenkaan. Miehet olivat vaihtaneet paikkoja, sillä nyt Harry hyväili Daphnen kaulaa huulillaan ja kasasi tämän hiukset käteensä, niistä kevyesti vetämällä hän ohjasi naisen päätä haluamaansa asentoon tehden tilaa huulille ja hampaille. Samalla Lorcanin kädet hivelivät naisen sääriä veden alla nilkoista polviin ja takaisin, välillä eksyen kiusoitellen hieman ylemmäksi, mutta vetäytyen nopeasti pois.

Kun Lorcanin kädet olivat viimein löytäneet tiensä aivan ylös asti reisillä, olivat Harryn huulet ja kädet siirtyneet Daphnen runsaille rinnoille. Miesten herkeämättömät huomionosoitukset saivat naisen pään harvinaisen sumeaksi kaikesta stimulaatiosta. Hänellä oli vaikeuksia pysytellä tahdissa mukana, kyllä hänen vartalonsa osoitti kiitosta ja vaatimuksia hänen palvojilleen, mutta hän ei voinut tehdä juuri muuta kuin keskittyä hengittämiseen ja tajuissaan pysymiseen.

Käsillä hän piti liukkaasta altaan reunasta kiinni, jotta he, kaikki kolme, eivät joutuisi yhtenä mylläkkänä veden alle. Oli huojentavaa tietää, että Colin oli kameroineen paikalla, jos jotain sattuisi. Vaikka kameramiehen motiivit ehkä olivat aivan muut kuin Daphnen ja hänen tämän iltaisten kumppanien pelastaminen mahdolliselta hukkumiselta.

Lorcanin kieli leikitteli klitorista ympäröivillä poimuilla ennen kuin hän upotti sen naisen sisälle, vaikka hänen välillä pitikin nousta pois veden alta vetämään ilmaa keuhkoihinsa, onneksi hänen perimänsä antoi hänelle pidemmän ajan vedenalaisille leikeille kuin tavalliselle ihmiselle. Samalla, kun hänen suunsa ja kielensä tuotti nautintoa Daphnen etupuolella, hänen sormensa hyväilivät aukkoa naisen takana. Hänelle oli sama kumpi heistä päätyisi eteen ja kumpi taakse, kunhan Daphne oli huolella valmisteltu ja nauttisi kaikesta.

Daphne saattoi irrottaa kätensä altaasta, kun Harry liukui hänen taakseen istumaan ja kiersi kädet turvallisesti hänen ympärilleen. Mies ei lopettanut hänen hyväilemistä paikan vaihtuessa vaan päin vastoin hyväilyt olivat saaneet uutta kiihkeyttä heidän paljaiden vartaloidensa ollessa nyt kosketuksissa toisiinsa. Lorcan ohjasi Harryn terskan Daphnen peräaukolle, jonka hän oli juuri valmistellut sormillaan. Pienen vastustuksen jälkeen terska painui sisälle ja muu osa kyrvästä liukui sen jälkeen lähes vaivatta täyttämään naisen.

Intensiivinen tunne sai Daphnen menettämään viimeisetkin asiallisuuden rippeet ja sanallisen nokkeluuden, jäljelle jäi pelkkä puhdas himo. Hänen selkänsä kaareutuessa Harry kumartui suutelemaan häntä Lorcanin näykkiessä hänen rintojaan. Hän liikutti lantiotaan edestakaisin unduloiden kuin itämaisessa tanssissa.

— Hitto nainen, sait mut melkein laukeamaan liian aikaisin, Harry parahti. Lorcan nauroi käheästi silmät tummina niiden seuratessa kaksikon liikehdintää veden alla.

— Eihän sellainen sovi, meillä on leikki vielä aivan kesken. Minä tunnen itseni suorastaan ulkopuoliseksi teidän nautiskellessa toisistanne.

— Vähemmän puhetta enemmän toimintaa sitten, mies, älä jahkaile, vaan tunge se puoliverinen kyrpäsi puhdasveriseen pilluuni, Daphne puolestaan tiuskaisi.

Altaan vesi loiskahti yli laitojen, ja sai kaksi altaassa olevista pärskimään vettä suustaan, kun Lorcan kiirehti noudattamaan Daphnen vaatimusta. Daphnen pärskintä muuttui ynähdyksen kautta huohotukseksi, hänen ollessa nyt täynnä molemmin puolin. Lorcanin seuraavat työnnöt olivat hitaampia, mutta niin voimakkaita, että ne saivat heidät kaikki liikkumaan veden edelleen läikkyessä laitojen yli ja poreiden osuessa milloin mihinkin kohtaan. Harry puolestaan pysytteli jokseenkin paikoillaan, sillä hän pyrki pitämään heidät veden pinnalla, kun Lorcanin ja Daphnen toisiaan myötäilevät liikkeet olivat saada heidät luisumaan upoksiin.

Lorcanin toinen käsi eksyi hänen ja Daphnen väliin, jossa hän etsi sormillaan ne paikat, jotka erityisesti pitivät kosketuksesta. Hän ja Harry olivat jo lähellä huippuaan, sillä jo pelkästään Daphnen sykkivät onkalot olivat nautinnolliset, mutta he tunsivat toistensa kalut liikkuessan naisen sisällä. Hän halusi Daphnen saavan orgasmin ensimmäisenä, halusi nähdä miten tämän kasvojen ilme muuttuisi sillä hetkellä. Daphnen reidet puristuivat tiukemmin lähes kouristuksen omaisesti hänen ympärillään ja naisen suusta purkautui kaunis yhtäjaksoinen vaikerrus tämän saavuttaessa täyttymyksensä.

Lorcan ehti vain hetken ihailla kaulan luonnotonta kaarta, vaaleita kiharoita Harryn ruskettuneella rinnalla ennen kuin naisen supisteleva emätin pakotti hänet laukeamaan tämän sisälle. Hän tunsi orgasminsa ja ympäröivien lihasten läpi, kuinka Harry liikkui Daphnen sisällä nopein nykivin liikkein, emättimen kanssa yhtä voimakkaasti sykkivän peräsuolen sisällä ennen laukeamistaan.

Rentoina he nauttivat lämpimän veden pitkittämästä jälkihehkusta, he hyväilivät toisiaan kevyesti, sillä tarkoitus ei ollut kiihottaa uuteen aktiin vaan nauttia tästä hetkestä. Pian heidän roolinsa palaisivat normaaliin, eikä tällaiselle koskettelulle tulisi toista tilaisuutta. Heillä oli jokaisella omat suunnitelmansa tulevaisuudelle, vaikka Harryn ja Lorcanin suunnitelmat olivatkin suurimmaksi osaksi saman suuntaisia. Ehkä Daphne jonain päivänä asettuisi aloilleen myös, mahdollisesti ruukkukasvin takaa heitä kuvanneen Colinin kanssa. Harrya nauratti mielessään ajatus siitä, että tämä oli veelakaksosia lukuun ottamatta ainoa kerta, kun he olivat olleet neljän kimpassa.

Bling*Bling

Colinin kädet tärisivät, oikeastaan hänen koko kroppansa värisi, hänen katsellessaan Daphnea kahden miehen kanssa. Ainoastaan silloin hänen kätensä olivat vakaat, kun hän otti kuvia kolmikosta tai Daphnesta yksistään.

Vedestä ja ehkä muustakin märkä vartalo näytti hohtavan ja kimaltelevan suorastaan yliluonnollisesti huoneen himmeässä valaistuksessa, joka monistui heijastuessaan lukuisten kiiltävien koristeiden pinnoista tai kristallien läpi kulkiessaan. Colin tiesi, että tilanteesta huolimatta, suurin osa hänen ottamistaan kuvista oli suorastaan mestarillisia ja tyylikkäitä, eivät halpaa pornoa. Ne olisivat kelvanneet gallerian seinälle, mutta tulisivat olemaan hänen yksityisiä aarteitaan.

*Rockin’ around the Christmas Tree*