16. Luukku: Joulupukki suukon sai (K-11 voi olla yläkanttiin) Harry/Ginny ja joulupukki...

Otsikko: Joulupukki suukon sai

Kirjoittaja: Suklaasorminen Koiranruusu

Beta: Suklaatakin suloisempi Fire

Ikäsuositus: K-11

Tyylilaji: fluffyista joulu- ja perhedraamaa suklaakuorrutteella

Paritus: Harry/Ginny ja joulupukki

Varoitukset: Ei mitään virallista ja monet epävirallisista paljastaa liikaa juonesta. No, avio-ongelmat taustalla voisi olla yksi varoitus tai suositus näkökulmasta riippuen. Kevyempi varoitus siitä, että saattaa aiheuttaa suklaanhimoa lukijassa. Onneksi on joulu...

Vastuuvapaus: Vaikka sarjan luoja, Rowling, itse totesi, ettei Harrya ja Ginnyä olisi pitänyt tehdä pariksi, niin se ei tee tästä ficceröisestä yhtään sen enempää canonia kuin muistakaan hänen hahmoillaan kirjoittamistani tarinoista. En omista, en saa rahaa, mutta haluan joulupukilta suukon!

Tiivistelmä: He eivät halua keikuttaa venettä, ennen kuin vastaan tulee jotain sellaista, jonka rinnalla skandaalin sietäminen on sen arvoista, sillä on huomioitava myös lasten asema.

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 16. Luukku ja oma ficcejä joululaulujen nimistä haaste - Joulupukki suukon sai

K/H: Tämä ei ole Ginnyn dissausta, vaan ihan rehellisesti tarkoitus on käsitellä sitä mahdollisuutta, että myös Ginny koki paineita siitä, että hänen pitäisi avioitua Harryn kanssa, kun kaikki odottavat sitä heiltä. Ginny on kasvanut isossa perheessä, jossa hän kirjojenkin mukaan on joutunut salaa harjoittelemaan lentämistä ja huispausta, joten on helppo kuvitella, että hän kaipaa vapautta ja ei niin perinteistä perhearkea. 

Lapset kuitenkin sitovat ja aiheuttavat huolta, eikä kaikki vain yksinkertaisesti halua lapsia etenkään, jos haluaa itselleen huispausuran, pelaaminen on lopetettava jo siinä vaiheessa, kun on tullut raskaaksi, joten Ginnyn ura jäisi lasten takia kauhean lyhyeksi, ellei hän palannut heti toivuttuaan treeneihin ja jättänyt vauvaa Harrylle hoidettavaksi. Jo kertoi, että lapset saatuaan Ginny vaihtoi pelaajasta urheilutoimittajaksi, mutta joo, se ei mua oikein vakuuta, kuinka moni peli-iässä oleva haluaa katsoa sitä peliä sivusta, kun voisi olla kentällä.

Tästä näkökulmasta ja monista muista syistä tää ficci siis tuli kirjoitettua. Niin ja olen pitkään halunnut kirjoittaa Harrysta koti-isänä, se vaan tuntuu sopivan hänelle niin älyttömän hyvin.

Lopussa olevat suklaiset reseptit ovat ensimmäinen täysin oma kehitelmä ja toinenkin oma versio jossain näkemästäni tryffeliohjeesta.

 

Joulupukki suukon sai

Harry kuutioi porkkanoita keittiön työtasolla ja vilkuili samalla ikkunasta lumisella pihalla peuhaavia lapsiaan. Lapset olivat rakentaneet jo kaksi lumiukkoa, lumilyhtyjä ja linnoituksen, jota he vuorotellen puolustivat lumipalloin milloin mitäkin uhkaa vastaan. Hymy nousi väkisinkin hänen kasvoilleen iloisia ilmeitä katsellessa.

Kilahdus sai hänet kurkistamaan uuniin, jossa paisti oli kypsymässä Yorkshiren vanukkaiden kanssa. Porkkanat olivat huomista lounasta varten, joka oli tehtävä valmiiksi tänään, jos hän aikoisi ehtiä lasten kanssa jouluostoksille huomisaamuna, ja se oli melkein välttämätöntä, koska suurin osa perhettä olisi tulossa ylihuomenna heille lahjavalvojaisiin. Ginny lähtisi huomenna aikaisin aamulla Australiaan huispauksen kansainyhteisön mestaruuskisoihin, joten tästä ei olisi apua joulunalusajan ruokahuollosta vastaamaan. Eikä se kuulunut muutenkaan Ginnyn rooliin heidän perheessään, vaan oli ollut alusta asti Harryn vastuulla.

Harry oli melko varma, että Ginny olisi ollut onnellisin ilman perhettä, raskausajat olivat olleet pelkkää painajaista naiselle. Ginny halusi mennä ja tulla omassa aikataulussa, eikä tämä nauttinut koti-illoista tai lasten kanssa touhuamisesta. Se näkyi siinä, että Harry oli suurimman osan aikaa lastensa kanssa yksin, mitä nyt muu suku piipahti vähän väliä, mutta se ei ollut sama asia.

Toisaalta Harry nautti omasta koti-isän roolistaan enemmän kuin mistään muusta elämässään. Lapset olivat hänen elämänsä sisältö, kodinhoito oli puolestaan niin sisäänrakennettu osa häntä, ettei hän aina edes huomannut siivoavansa samalla, kun nukutti Lilyä sylissään. Ruokakaupassa käynti oli lasten ja hänen yhteinen seikkailu, josta he palasivat mielikuvituslaiva lastattuna aarteilla. Leikkipuistot, eläintarhat, museot ja muut tapahtumat toivat vaihtelua arkeen, joka oli välillä haastavaakin.

Heidän kolme lastaan olivat kohtuu pienillä ikäeroilla syntyneet, mutta Teddy oli ollut enenevässä määrin osa heidän perhettään, Andromedan menetysten nopeutettua naisen ikääntymistä ja altistettua tätä sairauksille. Teddy oli seitsemän vuotta Jamesia vanhempi, joten tätä eivät kiinnostaneet monetkaan niistä asioista, jotka olivat kolmen pikku-Potterin innostuksen kohteina, jos mukaan ei laskettu kepposia ja huispausta, ne pysyivät suosikkeina iästä ja ajankohdasta piittaamatta. Teddy alkoi olla jo sen ikäinen, että hän mieluummin auttoi valvomaan lasten touhuja kuin osallistui itse leikkeihin.

Hän oli laittanut perinteisempää pyhäruokaa illaksi, koska Ginnyn pelimatkoilla ruokailut olivat mitä milloinkin, tällä kertaa poikkeama oli paljon isompi, kun Australiassa oli kesä juuri nyt, joten kukaan ei siellä söisi raskaita jouluherkkuja lämpötilan hipoessa 40 astetta. Yorkshiren vanukkaat ja paisti oli Ginnyn lempiruokaa joulun aikaan, joten Harry oli sen valinnut erityisesti vaimoaan ajatellen. Lapsetkin tykkäsivät siitä, mikä teki siitä sopivan läksiäispäivällisen.

Harry nappasi sauvan essun taskusta saaden porkkanakuutiot marssimaan jonossa kattilaan velhoradiossa soivan joululaulun tahdissa. Seuraavaksi marssiin liittyivät perunat ja lanttukuutiot. Ovelta kuuluvat aplodit kertoivat termiittien kyllästyneen lumileikkeihin, tai sitten Weasley-geenit ilmoittivat heille ruoan olevan valmista.

— Iskä, tee se uudestaan! Lily hihkui innoissaan ja pomppi niin, että viimeisetkin lumet karisivat tytön yltä lattialle, jossa ne muodostivat kunnioitettavan kokoisen lammikon.

— Ensin märät vaatteet siististi kuivumaan henkareihin tai kylpyhuoneen lattialle levitettyinä niin, että ne ovat tasaisesti eivätkä päällekkäin tai mytyssä. Sitten käsipesulle ja vaihtamaan kastuneet sisävaatteet kuiviin. Mars mars, Harry ohjeisti yli-innokasta jälkikasvuaan.

— Ja James, voitko laittaa lattialämmityksen kolmoselle, niin vaatteet eivät paistu, mutta kuivuvat hyvää vauhtia.

— Ok, isä. Voitko tehdä meille suklaapähkinälevitettä illaksi tai aamiaiselle? James kysyi anovasti, ruskeiden silmien koiranpentukatse täydellä teholla käytössä.

— Teddykö sinut pisti asialle? Jos olette valmiita auttamaan tryffeleiden ja muiden valmistamisessa siten, että niitä myös jää tarjolle, eikä kaikki häviä leipureiden omiin suihin, niin voimme ruuan jälkeen tehdä muitakin suklaaherkkuja.

— Isä, sä oot paras! Hei, Teddy, iskä lupas, että me voidaan auttaa suklaiden teossa! James kailotti mennessään huolehtimaan vaatteiden kuivumaan asettelusta ja muusta.

Ei ollut todellakaan yllättävää, että Teddy oli toivonut jotain suklaista syötäväksi, jos poika oli jotain perinyt isältään, niin suklaaholismin. Onneksi Harry piti aina leivonta- ja muuta suklaata kaapissa varalla, jotta saattoi yllätysvieraiden tai vain makean nälkään tehdä suklaisia herkkuja. Jouluksi suklaata oli varattu tavallistakin enemmän, joten ylimääräiset kokkailut eivät veisi siitä edes murto-osaa.

Yläkaapista hän otti jo valmiiksi esiin Cointreau-pullon, jotta lapset eivät heti löytäisi heidän alkoholikätköään, vaikka tuskin siihen silti kovin kauan menisi. Kylmäkaapista hän puolestaan otti voita lämpiämään ja tietysti myös sen maapähkinävoin, joka tulisi siihen lasten toivomaan herkkuun. Muut aineet saisi ajallaan sitten otettua esiin, mutta nämä oli parempi olla jo valmiina.

Ruokailu oli yhtä äänekäs ja vauhdikas tapahtuma kuin aina muulloinkin, Ginny tosin tuli vasta heidän ehdittyään jo jälkiruokaan. Nainen hymyili lämpimästi lapsille ja kyseli näiden päivästä, mutta Harry erotti sen, kuinka vaikeaa kontaktin ottaminen lapsiin Ginnylle oli. Tämä ei tuntenut heidän lapsiaan saati Teddyä niin hyvin, että tilanne olisi ollut täysin luonteva. Se ei kuitenkaan ollut uutta, tosin naisen keskittymisen herpaantuminen lasten puhuessa ei ollut tavallista.

Oli vain ajan kysymys, milloin Ginny päättäisi keskittyä kokonaan uraansa ja erota hänestä. Hän ymmärsi naista ja tämän vapauden kaipuuta, oli surullista, ettei hänen vaimonsa koskaan saisi tuntea sitä onnea, jota heidän ihanat lapsensa toivat elämään. Omalla tavallaan nainen rakasti lapsia, mutta nämä eivät olleet Ginnyn elämän tärkein asia, se oli huispaus ja pelin tuoma huuma sekä liikkuva elämä. Naisen säteilevä hymy ja iloinen olemus tänään antoi kuvan, että hän oli yhtä innoissaan joulusta kuin lapset, vaikka Ginnyn into kohdistui tulevaan pelimatkaan.

Ruokailun päätteeksi Ginny suukotti Harryn poskea ja hyväili hänen niskaansa. Harry käänsi sen verran päätään, että saattoi painaa kevyen suukon vaimonsa kämmenselälle. Pieniä eleitä, jotka olivat kovin viattomia, se oli ainoa yhteinen asia, jonka he enää kodin ja lasten lisäksi jakoivat, muuten he olivat ajautuneet erilleen. Joskus he nukkuivat yhdessä, mutta useasti Ginny meni suoraan iltatreeneistä tai pelin jälkeen vierashuoneeseen, eikä se rajoittunut aina edes niihin. Kyllä he huomioivat ja muistivat niin hää- kuin syntymäpäivät, mutta ne olivat enemmän kiitollisuutta siitä, että he molemmat ymmärsivät toisiaan ja sitä, ettei avioliittoon ajautuminen ollut pilannut heidän ystävyyttään.

Harry kaatoi Ginnylle uuden lasillisen viiniä, kun nainen oli siirtymässä kuuntelemaan velhoradiosta ensimmäistä alkusarjan peliä turnauksesta, Chile vastaan Uusi-Seelanti.

Lapset olivat keränneet astiat pöydästä, koska halusivat päästä pian leipomaan ja maistelemaan. Esiliinat päällä ja kädet pestyinä kaikki neljä odottivat, että Harry saisi kaiken muun valmiiksi leivontaa varten. Albus sai tehtäväkseen rikkoa ja erotella kananmunat. Teddy sulatti liedellä suklaata kerman kanssa, James murskasi kaulimella suklaata, Lily sekoitti jauhot, kaakaon sekä leivinjauheen ja Harry valvoi kaikkea silmä tarkkana. Hän oli päättänyt tehdä samalla myös jouluhalon, jotta kaikille lapsille riittäisi sopivaa tekemistä.

Tryffelitaikinan jäähtyessä jääkaapissa, James kulutti energiaansa vatkaten valkuaisia vaahdoksi samalla, kun Teddy väsytti kättään voin vaahdottamisessa. Albus vuoli juustohöylällä suklaasta koristesiivuja ja Lily muovaili marsipaanista koristeita halon päälle. Tryffeleiden pyörittämistalkoisiin pääsivät kaikki osallistumaan, mutta siinä Harry oli tarkka, ettei yksikään lapsista pistänyt suuhunsa alkoholilla maustettua tryffelitaikinaa, tavallista taikinaa sai jokainen leipuri maistaa muutaman kerran.

Kaakaojauhoiset pikkuleipurit marssivat suut suklaisina iltapesulle ja yöpuulle. He odottivat innolla sitä, kun muu suku pääsisi maistamaan heidän leipomiaan herkkuja. Jostain syystä kaikki, jopa Teddy, halusivat iltasaduksi Jali ja suklaatehdas tarinan.

Kun Harry viimein palasi alakertaan, Ginny odotti häntä aulassa. Hän nappasi yhden appelsiinitryffeleistä suuhunsa, sillä naisen ilme ei luvannut mitään hyvää.

— No, onko jotain sattunut? Mollyn nivelrikko sittenkin, jotain muuta vai onko Charlie pahasti palanut? Harry kysyi huolestuneena.

— Ei mitään sellaista vakavaa, paljon henkilökohtaisempaa ikävää. Meidän on ensimmäiseksi hoidettava lehdistösuhteita, saatava tilanne näyttämään vähemmän skandaalilta ja sitten ne eropaperit pitäisi viimein pistää eteenpäin. Muuten tämä skandaali aiheuttaa suurempaa vahinkoa lapsille, koska ennen eron vahvistumista tämä näyttää siltä, että meillä on isompia ongelmia kuin vain lasten takia ylläpidetty avioliitto.

— Kuka toimittaja sinut ja Alician pongasi? Harry kysyi tyynesti.

— Pahin mahdollinen, ja tietysti luottokuvaajansa kanssa. Rita ja Boso onnistuivat jotenkin pääsemään kentän kokoustilaan, jossa me treenit päättävän palaverin jälkeen olimme rentoutumassa ja vähän muutakin. Se on tiukasti suojatussa osassa pelaajien ja valmennusjohdon tiloja, sinne ei ole muilla asiaa, koska siellä suunnitellaan pelistrategioita ja muita. Hitto, sen piti olla lähes yhtä varma ja turvallinen kuin Irveta ja Tylypahka. Siellä on jopa maahisten tekemät suojaloitsut, joten ihan noin vaan ei yhdenkään ulkopuolisen sinne pitäisi päästä, Ginny vuodatti kiukkuisesti.

— Eikös joku Alician entisistä ollut teidän huoltojoukoissanne, hänellä on todennäköisesti edelleen kulkuluvat niihin tiloihin. Ei tarvita paljoakaan, että katkera exä luovuttaa tietoja ja auttaa juorunälkäisen toimittajan sisään sinne, tekisi sen varmasti ilmaiseksikin saadakseen kostonsa. Rita pystyy maksamaan hyvin, joten se saa varmasti vaiennettua viimeisetkin omantunnon pistokset, Harry huomautti tyynesti.

— Totta, olin unohtanut Macyn. Minun pitää ilmoittaa asiasta valmentajalle, PR:än Daphnelle ja Alicialle. Niin, sinun on ehkä hyvä tietää aamun varalta, että Alicialla oli joulupukin tamineet ja joku joukkueen tontuista oli loitsinut hänelle myös parran, joten kuva voi herättää erikoisia kysymyksiä, jos lapset näkevät sen. Kiitos, kun autoit, etkä menettänyt malttiasi, vaikka tämä tuli näin pahaan aikaan. En olisi halunnut pilata teidän jouluanne, Ginny sanoi aidosti pahoillaan.

— Älä sinä siitä huolehdi, et sinä Ritaa sinne kokoustilaan päästänyt. Se olisi silloin vain sinun syytäsi, jos olisit niin tehnyt. Kerro Alicialle terveisiä, Harry sanoi ja halasi tulevaa ex-vaimoaan lämpimästi.

Ginny painoi suukon kädelleen ja siitä Harryn huulille ennen kuin kiirehti keittiöön soittamaan hormipuhelut. Harry nappasi vielä yhden tryffelin ja suuntasi kulkunsa työhuoneeseen, jossa hän kaivoi laatikon salapohjan alta vuosia sitten tehdyt eropaperit. Ginnyn auki jättämästä radiossa soi juuri Joulupukki suukon sai, ehkä hän voisi käyttää sitä selittäessään lehtiotsikoita lapsille, jos nämä sattuisivat ne näkemään.

Suklaapähkinälevite


5 palaa leveä palaista taloussuklaata esim. Lidlin tai 10 palaa pieni palaista Fazerin taloussuklaa

n. 1,1 dl Alpro soya kevyt ruokakermaa

1 rkl vaaleaa siirappia

1 rkl sokeria

2-3 rkl maapähkinävoita



- Sulata suklaa kerman kanssa miedolla lämmöllä mikrossa esim 10 sekunnin pätkissä kunnes suklaa sekoittuu helposti kermaan.

- Lisää siirappi ja sokeri suklaaseokseen sen ollessa vielä lämmintä, näiden määrää voi muuttaa omaan makuun sopivaksi.

- Lopuksi sekoita joukkoon pähkinävoi ja laita kylmään jähmettymään..



Käytä herkutteluun käy niin digestiven, leivän, hedelmien kuin jäätelönkin kaveriksi, kokeilemalla löytää lisää vaihtoehtoja. Itse lämmitin tätä myöhemmin banaanien kanssa mikrossa hetken ja laitoin lusikallisen vaniljajäätelöä kaveriksi, kun kaipasin ylikypsille banskuille jotain kaveriksi ja hyvää oli.




Suussa sulavat Appelsiinisuklaatryffelit Cointreaulla


Ihan pakko hehkuttaa, kun luin jostain alkoholimaustetuiden tryffeleiden ohjeen, jossa tavalliset suklaatryffelit oli vaan maustettu jollain sherryllä tai muulla, niin versioin siitä oman appelsiinitryffeli-reseptin ja nämä on aivan taivaallisia. Vaihdoin suklaan määrästä puolet siksi Fazerin appelsiinitummasuklaaksi, kuohukerman soyakermaksi sitä kevyt versiota, sen sherryn tms. sijaan laitoin saman määrän cointreauta, niin ja lisäksi kippasin joukkoon appelsiini esanssia koko miniputkilon, joita lidl myy aina leivontaekstransa aikaan. Muuten siis melko perinteisesti ohjeen mukaan tehdään vain aineet muutin, määrät samoja ja tuo appelsiiniöljy oli extrana siellä.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoista, jos vaan tykkää appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, jota tuo cointreau vain korostaa. Yksikin tuollainen on niin hyvä, ettei tule syötyä liian montaa, mutta maku jää ihanasti mieleen ja kieleen. Suklaaparatiisi!

100 g tummaa suklaata/ talous-, leivonta- tai tavallinen tummasuklaa

100g Fazerin appelsiini & crisp tummaa suklaata

1 dl Alpron soya ruokakermaa kevyttä

2 rkl (30 ml) Cointreauta

appelsiiniesanssia/öljyä mitä se nyt sitten onkaan.

30 g huoneenlämpöistä voita



Pinnalle:

makeuttamatonta kaakaojauhetta



♥ Rouhi suklaat mahdollisimman pieneksi. Kiehauta kasarissa kerma, poista liedeltä ja lisää joukkoon suklaat. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut joukkoon.

♥ Lisää Cointreau, appelsiiniöljy ja pieniksi paloiteltu voi. Sekoita. Laita jääkaappiin 3–4 tunniksi.

♥ Kun massa on jähmettynyt, ota siitä lusikalla sopiva pala käteesi ja pyörittele palloksi. Anna pallojen levätä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

♥ Laita laakealle lautaselle kaakaojauhetta ja pyörittele tryffelipallot kaakaojauheessa. Anna jähmettyä jääkaapissa vielä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

13. luukku: Oletko rakastunut, Jaska Jokunen (S) Amadeus/Jaakko

Otsikko: Oletko rakastunut, Jaska Jokunen

Fandom: Tenavat

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Laakapalloakin tehokkaammin toimiva Fire

Ikäsuositus: S

Paritus: Amadeus/Jaska

Tyylilaji: Draama, romanssi erittäin fluffyinen sellainen ja hippunen synkistelyäkin mahdutettu mukaan.

Varoitukset: Nope

Vastuuvapaus: Tenavat on sarjakuva, tämä on ficci, joten jo sen luulisi kertovan jotain omistussuhteista.

Tiivistelmä: Amadeus on ensimmäistä kertaa ihastunut ja ymmärtää vasta nyt, miksi Tellun norkoilu on ärsyttänyt häntä. Siitä huolimatta, että hän pitää Jaskasta, on hänen vaikea välillä päättää, soittaako pianoa vai mennäkö pelaamaan baseballia.

Haasteet: Valloita fandomi - Tenavat ja Joulukalenterihaaste 2014 - 13. luukku

K/H: Ikisuosikkeihini lukeutuva sarjakuva Tenavat loistaa hahmoillaan ja aikaa kestävällä huumorillaan. Valitettavasti en omaa sarjan luojan lahjoja vähäeleisestä kerronnasta, nasevasta huumorista tai mitään muutakaan niistä, mutta rakkaudesta sarjaan halusin kirjoittaa ficin siitä, en edes yritä astua mestarin saappaisiin ja tein siis tekstin omalla tyylilläni. Jokainen ensimmäisistä pätkistä pohjautuu johonkin strippiin tai sitten yhdistelmään useammasta stripistä, joista kerron lisää slashrillieni näkemän parin tarinan muodossa.

Oletko rakastunut, Jaska Jokunen?

Voikukkien peittämällä syöttökummulla Jaska Jokunen ymmärsi itsestään jotain perustavanlaatuista. Yleensä sillä kummulla hän koki vain pettymyksiä, tappioita ja tuskastumista. Tällä kertaa hän oli sekä onnellinen että hämmentynyt, jossain määrin jopa huolissaan.

Lämmin tunne, joka hänet täytti, ei liittynyt mitenkään peliin tai siihen, että Tellu ja Kutri olivat sanoneet lähes saman asian hetkeä aiemmin kuin Amadeus. Sillä vain Amadeuksen sanat saivat hänet tuntemaan itsensä maailman onnellisimmaksi pojaksi hetken ajan, kunnes hän tajusi, ettei pojan pitäisi tuntea sellaista toista poikaa kohtaan.

Amadeus piti häntä söpönä, jopa sana söpö oli aivan epäpoikamainen ja Jaskan olisi pitänyt kammota pelkkää ajatustakin omasta söpöydestään, mutta Amadeus voisi hänen puolestaan sanoa häntä söpöksi koko loppuelämän ja hän olisi taatusti onnellinen.

Silti hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että kukat eivät kuuluneet syöttökummulle. Onneksi Amadeus kannatti häntä siinä asiassa ja hempeilystä huolimatta piti peliä tärkeämpänä kuin kukkasia. Jaakko ihaili toisen pojan uskollisuutta itselleen, uskalsi olla sekä herkkä että sumeilematon tilanteesta riippuen. Eikä tämä peitellyt liikutustaan kaunista musiikkia soittaessaan tai kaunistellut sanomisiaan pelikentällä.

Jos Jaakko oli rehellinen itselleen, niin hän tiesi pitävänsä enemmän Amadeuksesta kuin pienestä punatukkaisesta tytöstä. Hän toivoi, että joku päivä se, että he olivat molemmat poikia ja tykkäsivät toisistaan, ei olisi kummallista muiden silmissä. Sillä se oli hänestä yhtä luonnollista kuin Kutrin kiharat.

~*Amadeus-Jaakko*~

Jaakko tunsi itsensä petetyksi. Amadeus oli aina ennen tullut jokaiseen peliin ja harjoitukseen, jos ei ollut sairaana. Tänään poikaa ei ollut näkynyt, vaikka Jaska tiesi Amadeuksen olevan täysin terve. Ajatus siitä, että poika oli mieluummin jäänyt kotiin kuin tullut pelaamaan hänen kanssaan, satutti enemmän kuin jos kyseessä olisi kuka tahansa muu heidän joukkueestaan.

Muiden kohdalla häntä olisi harmittanut pelkästään se, ettei voitu harjoitella kunnolla koko joukkueen voimin ja se, että kentän järjestys piti pistää uusiksi. Nyt pois jääminen tuntui henkilökohtaisemmalta.

Jaska ei kuitenkaan antanut epävarmuutensa näkyä, vaan peitti sen kiukkuun marssiessaan kohti Amadeuksen kotia. Hän vaatisi vastauksen, ja sen piti olla todella hyvä tai muuten Jaakko ei vastaisi teoistaan. Jos hän vain tuntisikin itsensä yhtä varmaksi ja määrätietoiseksi sisältä kuin ulkoa.

Ovi oli auki, joten Jaska astui sisään viivyttelemättä, ettei hän ehtisi epäröidä hetkeäkään ennen Amadeuksen kohtaamista. Näky, joka hänet sisällä kohtasi, oli suorastaan häkellyttävä. Hänen paras ystävänsä istui pienen pianonsa edessä täydessä siepparin varustuksessa suojuksineen kaikkineen kypärää ja kasvosuojusta myöten.

— Halusin niin kovasti tehdä molempia, pelata ja soittaa pianoa, että päädyin tähän pisteeseen. Olen silti samassa pisteessä, koska pelkät varusteet eivät tee peliä. Soittaminen on harvoin yhtä nuivaa, kuivaa ja väkinäistä kuin tänään, vain mollisoinnut tuntuvat luonnistuvan, mutta niiden soittaminen masentaa vain entisestään, Amadeus vuodatti heti Jaakon nähdessään.

— Ei se silti muuta sitä asiaa, että et tullut paikalle. Ilman sinua ei pelistä tule mitään, olet ainoa pätevä pelaaja ja me muodostamme yhdessä hyvän tiimin, jonka varassa koko pelin pyöriminen on. Joukkue tarvitsee sinua, Jaakko totesi, vaikka olisi halunnut sanoa tarvitsevansa Amadeusta enemmän kuin joukkue tai peli.

— Joukkueesta suurin osa ei kyllä yhtään innosta pelaamiseen, vaikka pelaamisesta pidänkin. Tellu haluaa vain vaimokseni, Kutri on narsisti ja Eppu jauhaa suuresta kurpitsasta. Sinä ja Ressu olette ainoat siedettävät pelaajat, ja Ressu on koira, joten on yllättävää, kuinka paljon haluan tulla pelaamaan. Se on oikeastaan yksin sinun ansiotasi, Amadeus totesi itsekin yllättyneenä listansa lopuksi.

Jaakko tunsi vatsassaan jälleen sitä hassua lepatusta kuin siellä olisi parvi perhosia. Hän tiesi, että oli parempi jättää mainitsematta niistä Ressulle, sillä koira oli äärimmäisen suojeleva lintujen ja perhosten suhteen. Eikä hän halunnut kertoa siitä Amadeuksellekaan, vaikka poika olikin suoraan sanonut pitävänsä Jaakosta. Sillä oli eri asia tykätä jostakin paljon kaverina, mutta Jaakon tuntemukset muistuttivat enemmän ihastusta, ja se voisi saada Amadeuksen muuttamaan mielensä.

— Mikä sitten tekee soittamisesta niin mahtavaa, että se saa sinut jäämään pois harjoituksista? En yritä haukkua harrastustasi, vaan ymmärtää sinua paremmin, Jaska kiirehti selittämään kysymyksensä päätteeksi ja oli punastua, sillä se kuulosti melkein hempeilyltä.

— Musiikki, varsinkin Beethovenin, on jotain niin kaunista, että sen tuntee syvällä sielussa asti. Se saa tuntemaan asioita, joita en uskoisi voivani kokea koskaan. Se auttaa ilmaisemaan kaikkea mahdollista, sitä mikä maailmassa on kaunista ja mikä surullista. Maailma olisi ankea ja tyhjä ilman musiikkia. Voit nojata flyygeliin, niin soitan sinulle rakkaimman kappaleeni, olen aina toivonut voivani soittaa sinulle, mutta yleensä Tellu valtaa sen paikan eikä se tunnu oikealta.

Jaska istui lattialle, kuten Amadeus pyysi, vaikka se tuntuikin hassulta juuri siksi, että Tellu oli siinä paikassa niin usein. Ihan kuin hänkin olisi kerjäämässä pusuja Amadeukselta.  Ajatus sai perhosparven jälleen lepattamaan ja Jaakko käänsi nopeasti kasvonsa pois Amadeuksesta, koska hän punastui oikein urakalla. Hänen ystävänsä ei tuntunut huomaavan tilanteessa mitään omituista, vaan ensimmäiset sävelet kaikuivat soittimesta ja kulkivat läpi Jaakon värähdellen hänen selkärangassaan.

Hän ei ollut arvannutkaan, kuinka voimakkaasti musiikin saattoi tuntea flyygelistä. Musiikki oli aina ollut aineetonta hänen mielessään, mutta nyt se sai myös fyysisen muodon, siitä huolimatta hän yritti keskittyä kappaleeseen, jota Amadeus soitti, enemmän korvillaan kuin kehollaan.

*~Jaakko-Amadeus~*

Joulu oli jo ovella ja Jaska halusi tienata muutaman dollarin joululahjarahaa, jotta saisi jotain kivaa Amadeukselle. Tänä vuonna oli kuitenkin kovin heikosti lunta, joten lumitöillä ei juuri muuta saanut kuin parikymmentä senttiä taskunpohjalle jos sitäkään. Hän sai idean, kun kuuli naapurin valittavan kovaan ääneen sitä, kuinka harvaneulaisia ja kalliita valmiit koristekranssit olivat nykyisin.

Jaakko osti niillä saamillaan senteillä rautalankaa, koristenauhaa ja paineli metsään keräämään kuusen oksia. Seuraavat päivät hän ahersi sormet kirvellen kransseja. Kun hänellä oli kymmenkunta kranssia valmiina, Jaska lähti kierrokselle naapurustoon. Ensimmäinen talo, jonka ovikelloa hän soitti, ei tuottanut tulosta, mutta vähitellen ostajia alkoi löytyä etenkin, kun hän pyysi Ressun avukseen.

Sallikin innostui kranssien myynnistä, kun hän näki kuinka tuottoisaa se oli. Siitä seurasi se, että Jaakko keskittyi tekemään lisää kransseja, kun Salli kierteli Ressun kanssa myymässä niitä. Salli osoittautui tehokkaaksi myyjäksi, niin tehokkaaksi, että Jaakolta loppuivat niin havut kuin muutkin tarvikkeet, puhumattakaan hänen sormistaan, joilla ei enää voinut tehdä mitään.

Eikä Jaakko ollut ainoa, joka vastusti Sallin myyntivimmaa. Ressun kuono ja tassut eivät tulisi kuntoon vielä jouluksikaan, jos tämä jatkaisi elävänä myyntitelineenä. Ressun ja Sallin vaadittua osuutensa kranssimyynnistä saaduista tuotosta, ei Jasulle jäänyt paljonkaan rahaa.

Hän päätyi ostamaan Beethovenin levyn ja vähän kauniimpaa koristenauhaa, hän teki vielä yhden kranssin, huolellisemmin kuin aiemmat, vaikka sormia kuinka kivisti. Hän oli etsinyt siihen kauneimmat oksat ja muutaman marjatertun, koko komeuden hän kruunasi sillä kauniilla koristenauhalla, jonka reunoissa oli kimalletta. Kun hän oli saanut mestariteoksensa valmiiksi, Jaska marssi Amadeuksen luokse ja antoi levyn sekä kranssin ihastukselleen lahjaksi.

— Hyvää joulua, hän sai sanotuksi punastumatta.

— Kiitos, tämä kranssi on tosi hieno, eikä minulla ole tätä levyä vielä kokoelmassani. Sinä olet nähnyt todella vaivaa, kiitos vielä kerran ja hyvää joulua myös sinulle, Amadeus sanoi ja kumartui antamaan suukon Jaakon poskelle.

Silloin Jaakko punastui, mutta siitä huolimatta hän oli varma, että se oli kaikkien aikojen paras joululahja.

*~Hyvää Joulua~*

8. Luukku: Luscinia luscinia - Satakieli (K-11) Harry/Justin

Otsikko: Luscinia luscinia - Satakieli

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: suomalaisuutta kunnioittaa korjauksillaan Fire

Ikäsuositus: K-11

Paritus: Harry/Justin

Tyylilaji: AU, romanssi ja fluffy (jouluryökäle saa sukeltamaan fluffykaivoon)

Varoitukset: Koska tekstistä ei tule selvästi esille poikien iät kuhertelukohdissa, niihin jää tulkintavaraa joten, vaikka omassa mielessäni he ovat 16-vuotiaita, niin tuon epäselvyyden nimissä varoitettakoon alaikäisistä kuhertelemassa.

Vastuuvapaus: Omistan vain vilkkaan mielikuvituksen, joka saa Rowlingin Potterhahmot tekemään asioita, joista kirjoissa ei ole mitään mainintaa.

Tiivistelmä: Petunia ei kuitenkaan ollut kuvitellut, että pojasta pidettäisiin kerhossa tai, että tämä innostuisi laulamisesta. Poika lauloi kerhossa oppimiaan lauluja siivotessaan, kokatessaan ja puutarhassa työskennellessään.

Haasteet: FF100 sana 100. Oma valinta - Musiikki, Kerää kaikki hahmot - Justin Finch-Fletchley ja Joulukalenterihaaste 2014 - 8. Luukku

K/H: Halusin Sibeliuksen päivän kunniaksi musiikkiin liittyvän ficin, lisäksi olin piirtänyt jo jonkin aikaa sitten kuoropojan, joka näytti Harrylta, joten niistä sitten muodostui tämä ficceröinen. Tämän valmiiksi saamisessa ajallaan oli pienoisia ongelmia, kun olin edennyt eri tavoin netin kirjoitusohjelmassa ja koneella, eikä niiden yhdistäminen suoraan sanottuna vaikuttanut mahdolliselta, kun piti käydä lähes lause lauseelta läpi kaikki ja katsoa mitkä ovat ristiriidassa keskenään. No tässä tämä kuitenkin nyt sitten on Firen ahkeroinnin ansiosta, kun jaksoi korjailla muutosten myötä ilmestyviä miljoonia fibojani.

Hyvää Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!

Luscinia luscinia - Satakieli　

　

Kultaiset kiharat soljuivat hänen sormiensa lävitse tuttuina ja rakkaina. Huulet painautuivat kaulalle, jonka herkkää ihoa lähes huomaamattomat halkeamat kutittivat. Kostean lämmin kieli pyyhki kiusoittelevan kosketuksen pois, mutta herätti aivan toisenlaisen reaktion hänen kehossaan.

Justinia olisi helposti voinut erehtyä luulemaan enkeliksi, mutta tuo viimeisin tietoinen ele muistutti pojan olemuksen kätkevän alleen paljon enemmän kuin saattaisi arvata. Harryn huulet kaartuivat hymyyn hänen kumartuessa suutelemaan vaativia huulia halulla.

Justin*Harry

Seurakunta piti ilmaista lapsiparkkia ostoskeskuksen yhteydessä. Sinne Petunia sysäsi Harryn aina, kun tädillä oli parempaa tekemistä tai hän halusi hemmotella Dudleya ilman, että Harry olisi riesana tai hyötynyt siitä. Hän ei voinut jättää poikaa kovin usein rouva Figgin luokse, koska kissahullun naapurin utelut voisivat paljastaa naapurustolle Likusteritie neljän ruman todellisuuden huolitellun kulissin sijaan.

　

Sitä paitsi Petunia ei voinut olla toivomatta, että kristillisille aatteille altistuminen saattaisi karkottaa epänormaaliuden pojasta pois tai saada tämän itsensä inhoamaan moista luonnottomuutta.

Petunia ei kuitenkaan ollut kuvitellut, että pojasta pidettäisiin kerhossa tai, että tämä innostuisi laulamisesta. Poika lauloi kerhossa oppimiaan lauluja siivotessaan, kokatessaan ja puutarhassa työskennellessään. Pelkkä sattuma muutti monia asioita heidän dysfunktionaalisessa perheessään. Harrysta tuli kasvavassa määrin perheenjäsen, jonka olemassaolon he olivat aiemmin kieltäneet. Poika oli muuttunut liian näkyväksi osaksi heidän sosiaalista verkostoaan. Naapurit alkoivat kiinnittää Harryyn huomiota, mutta ensimmäistä kertaa Petunia ei pistänyt sitä pahakseen.

　

Kummajaiseksi Harrylla oli erittäin kaunis lauluääni ja naapureiden mielestä oli hienoa, kuinka Petunia oli huomannut sisarenpoikansa lahjat ja kannustanut tätä niiden kehittämisessä. Se olikin painavimpia syitä vaakakupissa, kun Petunia ja Vernon Dursley suostuivat kuljettamaan Harryn koelauluun lähimmän katedraalin poikakuoroon. Kerho-ohjaajien jatkuva painostus oli kuitenkin se suurin syy. Ohjaajathan olisivat saaneet heistä aivan väärän kuvan, jos he olisivat kieltäytyneet. Pitäneet heitä pikkumaisina ja pinnallisina ihmisinä.

Naapurit kysyivät Harryn kuulumisia, opettajat toivoivat pojan osallistuvan tapahtumiin, kanttori piti huolen siitä, ettei Harrylta jäänyt yhdetkään harjoitukset pelkästään kuljetuksien puuttumisen takia väliin. Riesa toi heidän perheelleen kasoittain hyväksyntää ja ihailua. He eivät olleet koskaan niin suosittuja pienessä yhteisössään, ennen kuin Harrysta tuli yksi katedraalikuoron soololaulajista.

Harry*Justin

Justinin siniset silmät tavoittivat Harryn tummentuneen katseen. Tylypahkan lukuisat hylätyt käytävät tarjosivat heille kohtaamispaikkoja. Hän ei halunnut kuvitella sitä millaiseksi hänen elämänsä Tylypahkassa olisi muodostunut, jos Harry ei olisi ollut jakamassa sitä hänen kanssaan.

Heitä yhdistivät niin monet asiat, että kumpikaan ei ollut yllättynyt, kun heidän suhteensa oli muuttunut ystävyydestä kaiken kattavaksi suhteeksi.

Harry värisi hänen sormiensa ympärillä, mutta ei päästänyt ääntäkään. Näitä kohtaamisia leimasi hiljaisuus. Heidän äänensä eivät kaikuneet näillä käytävillä, kuten kirkossa. He olivat mykkiä satakieliä Tylypahkassa. Vain heidän tunteensa tavoittelivat taivasta.

Justin*Harry

　

Harry hyväksyttiin kuoroon, eivätkä edes Dudleyn ilkeät sanat homojen harrastuksesta pahoittaneet hänen mieltään. Hänestä tuntui viikkoja siltä kuin hän kävelisi pilvien päällä, Harry keskitti kaiken tarmonsa kotiharjoituksiin, olivat ne sitten äänenavausrallatuksia, hengitysharjoituksia tai uusien sekä vanhojen laulujen hiomista. Vernonin hermot eivät joutuneet lopulta liialliseen rasitukseen Harryn kuoroharjoituksiin kuskaamisesta, kun Magnoliakaaressa asuvan Martinin äiti lupasi huolehtia samassa kuorossa laulavien poikien kuljettamisesta.

　

Kuoropäivistä muodostui pian Harryn viikon kohokohta, vaikka koulupäivät olivat helpottuneet uusien ystävien myötä etenkin, kun Petunia ja Vernon olivat saaneet Dudleyn lopettamaan Harryn kiusaamisen. Täti myös osti ensimmäistä kertaa Harrylle omia vaatteita, jotta tämä ei näyttäisi kuoroharjoituksiin mennessään katulapselta, mutta koulussa poika joutui yhä käyttämään Dudleyn vanhoja vaatteita.

　

Mikään ei kuitenkaan himmentänyt Harryn iloa, sillä kuoro oli avannut hänelle aivan uuden maailman. Hän ei ollut enää hyödytön kummajainen perheessään, jonka piti ansaita ruokansa tekemällä suurimman osan kotitöistä. Kiusaamisen loppuminen vähensi hänen ympärillään tapahtuvien kummien asioiden määrää ja se puolestaan sai Vernonin ja Petunian kohtelemaan häntä entistä paremmin. Laulaminen ja kuoro olivat jotain omaa, jotain jossa hän pärjäsi ja oli erityisen hyvä.

　

Ensimmäinen messu, jossa Harry oli osa kuoroa, onnistui jännityksestä huolimatta. Kasukka ja kuoripaita tuntuivat kummallisilta päällä, eikä Harry oikein ymmärtänyt miksi heidän piti pukeutua mekkoihin ja pitsireunaiseen päälipaitaan kuin mitkäkin tytöt. Mutta toisaalta kaikki papit ja alttariavustajat olivat myös pukeutuneet mekkoihin, joten kai siihen oli joku syy olemassa. Vain Petunia oli tullut kirkkoon kuuntelemaan siskonpoikansa ensiesiintymistä, koska naapurit ja muiden kuorolaisten vanhemmat olisivat saattaneet esittää muuten kiusallisia kysymyksiä.

　

6-vuotiaan innolla ja antaumuksella harrastuksesta tuli tärkeämpi asia kuin mistään muusta Harryn elämässä. Kevinin äiti oli avannut heidän kotinsa ovet muillekin kuorolaisille, jotka olivat poikien kanssa ystävystyneet. Niinpä viisi poikaa viettivät kaiken vapaa-aikansa yhdessä ja Petunian oli maineensa säilyttääkseen vähennettävä runsaasti Harryn kotitöitä, jotta tämä ei vahingossa lipsauttaisi todellista syytä rajatulle ajalleen. Kevinin ja Harryn lisäksi Whistlerien luona nuottivihkoja selasivat innolla myös Justin, Andrew ja Tim.

Harry*Justin

Puuskupuh ja rohkelikko, poika-joka-elää ja yläluokkainen kuraverinen, toista samanlaista paria ei velhomaailmassa oltu nähty sitten Merlinin ja Arthurin. Päivän Profeetta, MeNoidat, Sun, Daily Telegraph ja kymmenien muiden lehtien kansissa ja juorupalstoilla  oli nähty kuvia kohuparista. Heidän kihlausilmoituksensa jälkeen saattoi kuulla kuinka tuhannet sydämet särkyivät eri puolilla Brittein saaria.

Oli koomista kuinka järkevät ja menestyneet velhot ja jästit saattoivat muuttua sekopäisiksi faneiksi julkkiksen nähdessään. He esiintyivät edelleen kuorossa, oli sääli, että täydet salit eivät olleet pelkästään heidän laululahjojensa ansiota. Toisaalta täydet salit tarkoittivat, että hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä ennätyksellisesti rahaa. Niinpä Justin ja Harry päättivät sietää fanilaumat esiintymisiensä yhteydessä.

Justin*Harry

　

Pian kävi ilmeiseksi, että Kevinin ja Harryn koulu oli liian kaukana katedraalista ja seurakuntasalista, joissa harjoituksia pidettiin etenkin, kun molemmat pojat olivat päässeet haastavampaan ryhmään lahjojensa ja aktiivisuutensa ansiosta. Pojat päätyivät vaihtamaan katedraalin lähellä olevaan isoon koulukeskukseen, jossa moni muukin kuorolainen oli oppilaana ja koulu tarjosi iltapäiväkerhoissaan runsaasti musiikin harrastusmahdollisuuksia.

　

Oli viikko pyhäinpäivään ja kuoron aikataulu täynnä harjoituksia, esiintymisiä ja kiiruhtamista paikasta toiseen. Harry ja Justin etsivät kuumeisesti Justinin kansiosta kadonneita nuotteja musiikkihuoneessa. Vaaleampi poika oli itkun partaalla, sillä kuljetus seuraavalle esiintymispaikalle lähtisi vartin kuluttua ja lähtöpaikka oli korttelin päässä. Harryn silmät revähtivät apposen ammolleen, kun Justinin epätoivoista parahdusta seurasi pojan syliin, kuin magneetin puoleensa vetäminä, lentävät nuotit.

　

Justin vilkaisi säikähtäneenä ystäväänsä, mutta yllättyi nähdessään säteilevän hymyn Harryn kasvoilla. He olivat molemmat kummajaisia.

Harry*Justin

Heidän oli keskeytettävä lupaava suudelma käytävällä kaikuvien askelten lähestyessä alkovia, jossa he olivat piilossa. Harry nykäisi nopeasti näkymättömyysviitan heidän ylleen kätkien heidät katseelta. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä Severus Kalkaroksen mustanpuhuva hahmo astui vain hetkeä myöhemmin alkovin edustalle. Pari pidätti hengitystään toivoen, ettei heidän kiihtyneet sydämen lyöntinsä olleet niin kuuluvia kuin heistä kuulosti.

Professori Kalkaros jatkoi matkaansa hetken kuluttua, joten kaksikko saattoi huokaista helpotuksesta. He eivät silti poistaneet näkymättömyysviittaa, he pysyivät myös hiljaa samalla, kun siirtyivät hitaasti ja mahdollisimman äänettömästi pois piilopaikastaan. Oli turha ottaa ylimääräistä riskiä kiinnijäämisestä silloin, kun liemimestari oli käytävillä partioimassa.

Harry ja Justin olivat onnistuneet pitämään itsensä poissa vaikeuksista. Heidän suhteensa oli kyllä jo julkista omaisuutta, mutta he eivät olleet kertaakaan jääneet kiinni sopimattomasta käytöksestä tai tupiensa ulkopuolelta nukkumaanmenoajan jälkeen. Suhde oli jo itsessään skandaali, joten he eivät halunneet ruokkia lehtien tunkeilevia toimittajia aiheuttamalla lisäkohua käytöksellään.

Justin*Harry

Tylypahka joutui joustamaan poikien harrastuksen takia, sillä molemmilla oli riittävästi vaikutusvaltaa, Justinilla jästimaailmassa ja Harrylla taikamaailmassa. Moni opettaja oli ollut hyvin nyreissään siitä, että niin taikaministeri kuin Dumbledore antoivat pojille vapaata viikonlopuiksi, jotta nämä pääsisivät harjoituksiin ja sunnuntain jumalanpalveluksiin esiintymään muun kuoron kanssa. Vanhoillisimmat puhdasveriset koulun johtokunnassa katsoivat, että oli suorastaan haitallista päästää nuoria velhoja harjoittamaan uskontoa, joka oli ollut vastuussa noitavainoista keskiajalla. Tämä näkemys hävisi kuitenkin sen uhan edessä, että poika-joka-elää olisi kieltäytynyt tulemasta Tylypahkaan.

Aikasyöppö harrastus oli opettanut pojat jo varhain tehokkaaseen opiskeluun, joka auttoi näitä myös taikaopinnoissa. Harryn tuvan reaktio siihen, ettei lentämisessä luonnostaan lahjakas ollut ottanut vastaan tarjottua paikkaa tupajoukkueessa, oli aiheuttanut ainoita todellisia ongelmia heidän ensimmäisenä kouluvuotenaan. Heidän päätymisensä eri tupiin oli silloin tuntunut erityisen suurelta ongelmalta, koska rohkelikon muut jästisyntyiset ja puoliveriset eivät ymmärtäneet Harryn kuoroinnostusta lainkaan.

Tylypahkan kuoro tapasi hyvin harvoin ja esiintyi vieläkin harvemmin, joten pojat olivat liittyneet siihen uteliaisuuttaan. Se oli sopivan kevyt vastine koululle ja vaativammalle kuoroharrastukselle jästimaailmassa, sen lisäksi se auttoi heitä harjoittamaan ääntään muulloinkin kuin vain virallisissa harjoituksissa ja kahdestaan. Ainoa aika kouluvuodesta, joka vaaransi heidän hyvän koulumenestyksensä oli joulu. Joulukuussa poikia ei juuri iltaisin Tylypahkassa näkynyt, koska joulukonserttikautena heillä oli joko harjoitukset tai konsertti lähes joka illalle ja viikonloppuina myös päivisin. Eikä se muuttunut minään vuotena, pääsiäinen ei muuttuvan ajankohtansa takia asettanut yhtä suurta rasitetta heidän koulunkäynnilleen.

Viidentenä kouluvuotena heidän harrastuksensa sai ministerin alivaltiosihteerin hyökkäämään paljon kiivaammin niin heitä kuin henkilökuntaa vastaan. Pimennon kasvot olivat vääristyneet erityisen painajaismaiseen irvistykseen, kun hänen opettaessaan pimeyden voimilta suojautumista Tylypahkassa, joulukuun kahdeksannen päivän erikoiskonsertti sattui keskelle viikkoa ja päiväsaikaan. Pojat säästyivät kaksoistunnilta naisen kiukkuisen katseen alla ja lauloivat Jean Sibeliuksen 130-vuotisjuhlakonsertissa erityisellä antaumuksella “Be Still, My Soul”, joka tunnettiin myös Finlandia-hymninä.

Heidän oli helppo samaistua pienen Suomen taisteluun vapaudesta suurta Venäjää vastaan, heillä oli omat taistelunsa suurempaa vihollista vastaan niin Tylypahkan mittakaavassa kuin velhomaailmassa, Venäjän tilalla oli silloin joko ministeriö tai Voldemort. Onneksi molemmat vastustajat olivat poissa kuvasta siinä vaiheessa, kun Harry ja Justin ottivat ensiaskeliaan suhteessaan. Heidän kuorouraansa olisi voinut taikuuden avulla jatkaa huomattavasti pidemmälle kuin normaalisti, mutta heidän viimeinen konserttinsa oli päivää ennen häitä.

Harry/Justin

♥

Justin/Harry