Väärinkäsityksiä (K-13) PotterTwilight-fuusio Harry/Edward

Otsikko: Väärinkäsityksiä
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Fandomit: Potter ja Twilight
Tyylilaji: Huumorin yritelmä ja crossoveri
Ikäsuositus: K-13
Paritus: Harry/Edward
Varoitukset: Toisesta fandomista kirjoittaminen sitä juuri tuntematta ja vampyyrin ruokailun seuraukset

Tiivistelmä: Täältä hän oli löytänyt ärsyttävimmän ja romanttisimman vampyyripojan puolivahingossa itselleen poikaystäväksi. 

Haasteet: FF100 039. Maku ja Slash10 2.0 Harry/Edward
K/H: Tällaisia ideoita syntyy puolenyön jälkeen väsyneenä, kun sattuu näkemään Twilightista kirjoittavalla ficcarilla söpön eläin avan. Twaikkua en tosiaan tunne kuin Potterin kanssa fuusioituneista ficeistä, mutta uskoisin kohtuullisen kattavan kuvan sarjasta saaneeni, en ole myöskään nähnyt kyseisiä elokuviakaan. Idea oli kuitenkin sen verran vastustamaton, että kirjoitin tämän siitä huolimatta.

Lukuiloa sateisiin päiviin!

Väärinkäsityksiä

Elämä Forksissa oli leppoisaa Harryn mielestä, ei ollut sekopäisiä faneja, jotka seuraisivat hänen jokaista askeltaan, eikä myöskään toimittajia, jotka vähän väliä veikkasivat vuorotellen jotakuta hänen ystävistään hänen tyttö- tai poikaystäväkseen lehtien palstoilla. Sen kaiken hän oli tyytyväisenä jättänyt Englantiin.

Täältä hän oli löytänyt ärsyttävimmän ja romanttisimman vampyyripojan puolivahingossa itselleen poikaystäväksi. He eivät olleet seurustelleen kuin vasta kuukauden, kun kyseisellä poikaystävällä oli syntymäpäivä, siis sen päivän kunniaksi, jolloin tästä oli tehty vampyyri. Kukaan kun ei enää muistanut päivää, jolloin Edward oli syntynyt.

Harry oli tehnyt heti alussa selväksi, että hän tiesi poikaystävänsä vampyyriudesta ja säästi tämän turhilta selityksiltä ja vakuutteluilta. Se oli omanlainen shokki koko vampyyriperheelle, mutta kaikki olivat jo sopeutuneet ajatukseen, jopa Rosalie. Harry oli otettu perheessä lähes yhtä lämpimästi vastaan kuin Weasleyllä.

Nytkin Harry istui tyynenä Edwardin huoneessa odottaen, että poika sanoisi jotain häneltä saamastaan lahjasta.

— Kiitos, Harry. Tämä on harvinaisen käytännöllinen lahja, Edward totesi hymyillen ja nosti koiranpennun sopivalle korkeudelle voidakseen aterioida.

— Mitä hittoa, Edward? En minä sitä syötäväksi ostanut! Olisit sanonut, että sinulla on nälkä, niin olisit voinut juoda verta minusta. Koira oli tarkoitettu sinulle lemmikiksi, idiootti!

— Anteeksi kuinka, kuulin varmasti väärin. Mitä sinä oikein tarkoitat, että koira oli lemmikiksi ja sinä ruuaksi?

— Vampyyrit juovat eläinten verta yleensä vain äärimmäisissä tilanteissa, kun muuta ravintoa ei ole saatavissa, koska se maistuu pahalta ihmisvereen verrattuna. Eläinten veri ei tietääkseni edes houkuttele nälkäistäkään vampyyria, joten ajattelin koiran olevan mukava kaveri sinulle, joka auttaisi ylläpitämään tavallisen perheen kulissia, Harry selitti hämmentyneenä ja aavistuksen kiukkuisena.

Hän oli miettinyt pitkään, mitä antaa varakkaalle ja aavistuksen sulkeutuneelle poikaystävälleen lahjaksi. Harry oli lopulta päätynyt suloiseen ja energiseen kultaisen noutajan pentuun, josta hän ajatteli Edwardin saavan lenkkikaverin ja piristäjän aurinkoisiin päiviin, jolloin tämä joutui olemaan sisätiloissa pitkiä aikoja. Nyt mies meni ja joi koirasta verta tappaen sen, eikä edes ymmärtänyt, mikä siinä oli kummallista.

— Me olemme vegaanivampyyreja, juomme vain eläinten verta, emme lainkaan ihmisten. Luulitko sinä, että minä ja perheeni olemme murhaajia? Edward puolustautui närkästyneenä.

— Vain muutamat yksittäiset sekopää vampyyrit tappavat ruuanlähteensä, mutta suurin osa klaaneista käyttää vapaaehtoisia luovuttajia aterioihinsa ja usein heillä on yksi vakituinen luovuttaja, kun terve vampyyri tarvitsee ravintoa sen verran harvoin, että luovuttaja ei kärsi lainkaan aterioinnin toistuvuudesta. Toki vahinkoja sattuu joskus, mutta jokainen luovuttaja on tietoinen siitä ja yleensä vahingot tapahtuvat niille, jotka eivät käytä vakituista luovuttajaa ja kumpikaan osapuoli ei tiedä kunnolla omia rajojaan. Ja en kyllä ymmärrä, miten eläinkunta voidaan laskea kasvikseksi, tai miten eläinten tappaminen ravinnoksi on vähemmän julmaa kuin aterioiminen vapaaehtoisesta luovuttajasta, jolle ei siitä koidu haittaa vaan useimmiten pelkkää nautintoa?

— Ihmisverta juovat vampyyrit ovat petoja ja hirviöitä, kuinka kukaan voi hyväksyä sellaista tekoa? Kuinka voit olla varma, että ne "luovuttajat", kuten heitä kutsuit, ovat vapaaehtoisia? Nehän saattavat olla aivopestyjä orjia, joita käytetään hyväksi. Minä luulin, että sinä tiesit oikeasti vampyyreista, en arvannut, että tietämyksesi perustui fantasiaromaaneihin, joissa ei ole totuuden hiventäkään, vampyyri tuhahti ja oli selvää mitä hän kyseisistä kirjoista ajatteli.

— Myönnän vampyyrit ovat pimeän olennoiksi luokiteltuja, mutta eivät kuitenkaan hirviöitä. Petoja ovat kaikki ihmiset perusluonnoltaan, mutta se ei tee heistäkään hirviöitä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tiedän vapaaehtoisista luovuttajista siksi, että olen ollut sellainen parille vampyyriystävälleni, joiden vakituiset luovuttajat olivat tilapäisesti tavoittamattomissa tai muuten estyneet kyseisinä kertoina.

Edwardin silmät levisivät järkytyksestä Harryn sanojen rekisteröityessä hänen mielessään. Mustasukkaisuus nosti päätään vihaisesti, tuntemattomat vampyyrit olivat koskeneet Harryyn. Se oli anteeksiantamatonta.

— Missä ne paskiaiset ovat? Minä tapan ne! Edward murisi eläimellisen raivon vallassa.
— Sinä kuulut minulle, eikä kellään muulla ole oikeutta koskea sinuun.

— Voi luoja, nyt sinä sitten heittäydyit luolamieheksi ja heitit järkesi romukoppaan. Vasta pääsit sanomasta, kuinka fantasiaromaanien vampyyrit ovat feikkejä ja kuitenkin käyttäydyt itse kuin kioskiromaanin sankari. Minä en ole mikään Harlekiini-sarjan viaton neitokainen, joka tarvitsee unelmiensa prinssin suojelua, joten voit rajoittaa tuota uhoamistasi tai suhteemme päättyy nopeammin kuin Lockhartin kaunistautuminen.

— Tiedän, ettet ole avuton tyttöraasu, mutta vampyyrit ovat vaarallisia tavallisille ihmisille ja ajatuskin siitä, että joku vampyyrin kutale on koskenut sinuun sotii kaikkia vaistojani vastaan. On ihme, että olet edes elossa kaiken tuon jälkeen.

— Mutta enhän minä ole tavallinen ihminen vaan velho ja vielä voimakas sellainen. Sitä paitsi, kuinka monta kertaa minun pitää selittää, että luovuttajat eivät ole missään välittömässä vaarassa.

— Mistä sinä nyt puhut, eihän velhoja ole olemassakaan? Edward kysyi ällistyneenä unohtaen kokonaan aiemman raivonsa.

— Etkö sinä tiedä taikamaailmasta mitään? Oli Harryn vuoro olla yllättynyt.
— Sehän tarkoittaa sitä, että joku on rikkonut kansainvälistä salaisuussäädöstä, sillä jästivampyyritkin luokitellaan taikaolennoiksi ja rekisteröidään ministeriössä. Tästä on muodostumassa kamala sotku. Ei ihme, ettet tiennyt luovuttaja-systeemistä, jos ketään teistä ei ole rekisteröity. Minun pitää soittaa heti Kahlesalvalle, ja hän saa lähettää jonkun tänne hoitamaan viralliset asiat ja kertomaan teidän asemastanne taikaolentoina velhoyhteisössä. Edward ilmoita perheellesi, että teille on tulossa vieras noin tunnin sisällä selittämään teille tätä tilannetta ja käynnistämään tutkimusta, sillä minulla ei ole siihen valtuuksia. Miksi kaikki aina sattuu minun kohdalleni? Harry mutisi vuodatuksensa lopuksi.

Hän oli jo matkalla alakertaan, kun Edward vielä tuijotti hänen jälkeensä ymmärtämättä tilanteesta tai poikaystävänsä puheista yhtään mitään. Kumpainenkin oli unohtanut kokonaan koiranpennun raadon, josta keskustelu oli saanut alkunsa. Harmi sinällään, sillä Edward oli pitänyt kovasti Harrylta saamastaan lahjasta, se oli ollut oikein maukas.

Cuchulainin Stout (K-11) Harry/Seamus

Otsikko: Cuchulainin Stout
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire ♥
Ikäsuositus: K-11
Paritus: Harry/Seamus
Tyylilaji: Tunnelmointia ja suhdearkea
Varoitukset: Keskittyy pubiin, joten alkoholi näkyvästi esillä ja juomisesta saattaa saada ihannoivan kuvan, joten lätkäisin ikärajan korkeamman mukaan, vaikka kyseessä osa maan arkikulttuuria. Mutta sääntöjä on noudatettava :)

Tiivistelmä: Tuopillisesta töiden jälkeen oli tullut nopeasti tapa heille suhteen alussa, mutta kantapubia heillä ei ollut.

Haasteet: FF100 sana 053. Maa, Slash10 2.0 - Harry/Seamus ja Kaiken maailman ficletit 2. Yksityiskohta oikeasta elämästä
K/H: Hesarin lukeminen antoi muusalle innostuksen tähän ficlettiin, jonka toteutus takkuili sairastelun keskellä ja sen luettavuudesta leijonanosa on Firen ansiota, koska tiputtelin sanoja ja muita tokkurassani. En itse juo olutta, enkä siten tunne olut-sanaston hienouksia, mutta halusin kaksikon juotavaksi erilaisia velho-oluita, joten piti syventyä olut opintoihin netissä, joissa myöskin Fire auttoi.
Niinpä niille joita asia kiinnostaa mainittakoon, että ficissä esiintyvä Menninkäiskulta on vaalea Lageri ja Cuchulainin Stout tummaa kuten Guinness. Kippis ja lukuiloa!

Cuchulainin Stout

Seamus sulki panimon oven takanaan, työpäivä oli ohitse ja oli aika nauttia päivän työn antimista pubissa. Hän tilasi tuopillisen Cuchulainia itselleen ja Menninkäiskullan poikaystävälleen, joka istui yhdessä pöydistä puolikas tuoppi edessään.

Tuopillisesta töiden jälkeen oli tullut nopeasti tapa heille suhteen alussa, mutta kantapubia heillä ei ollut. Ei ollut mitään järkeä tehdä asioita helpoksi stalkkereille ja paparazzeille. Heidän yksityisyytensä oli heille tärkeämpää kuin kantapaikan suoma mukavuus.

Harry kohotti katseensa kansiosta edessään ja hymyili huomattuaan Seamuksen lähestymisen.

— Hei, oliko onnistunut päivä? Harry kysyi halatessaan poikaystäväänsä.

— No siinähän se, sitä samaa mitä aina. Päivän kohokohta oli se, kun yksi harjoittelijoista loitsi erän alea vahingossa 40 volttiseksi. Valitettavasti toinen linjavalvojista muistuttaa Percya, joten hän sinetöi tynnyrin ja ilmoitti heti johtajalle. Siitä erästä ei pääse nauttimaan kuin harvat ja valitut eli toisin sanoen johtaja ja tämän kaverit.

— Siitä olisi saanut mukavan lisän Georgen polttareihin, mutta ainahan sitä voi ostaa Odgenin tuliviskiä tai Volkovin velhovotkaa. Harmi, sillä olisi kerrankin sulhanen voinut todeta rehellisesti juoneensa vain pari tuopillista kiukkuiselle morsiamelle, Harry naurahti.

— Miten oma päiväsi sujui, teitkö sen suuren läpimurron, josta haaveilit?

— Samassa mysteerien ja kummallisten esineiden suossa tarvon kuin eilenkin ja sitä edeltävinä kuukausina. Selvitin sentään kahden erikoisen riimumerkin tarkoituksen, vaikka se ei vielä ratkaissut arvoituksesta edes yhtä prosenttia. Työilmapiiri on kuitenkin niin miellyttävä, että hidas edistyminen ei ärsytä lainkaan. Kunpa Englannin ministeriössä olisi yhtä viihtyisää ja työntekijät yhtä järkeviä kuin täällä.

— Kun kerran on Irlantiin astunut, ei sen lumoa koskaan unohda. Irlantilaiset ovat vastustamattomia, varsinkin tällaiset komeat sällit kuten minä, Seamus hihkaisi ja kohotti tuoppinsa sille.
— Sláinte!

— Sláinte, Seamus Irlantilainen, Harry vastasi kohottaen myös tuoppiaan.
Niin älyttömiä kuin hänen poikaystävänsä jutut olivatkin, oli hänen myönnettävä toteamuksen ainakin hänen kohdallaan pitävän paikkansa. Seamus oli hänen silmissään vastustamaton ja komea, hänet mies oli ainakin lumonnut täysin.

Ilta oli jo pimentynyt, kun he kävelivät kiirehtimättä kohti yhteistä kotiaan. "If there's war in the cabin, themselves are to blame, agus fágaimid siúd mar atá sé" Seamus lauloi käsi Harryn hartioiden ympärillä lämpimänä ja turvallisena heidän kävellessään. Katu- ja ovivalot loistivat hämärässä, niiden valo sai värikkäät lehdet puissa hehkumaan, vaikka pimeys muuten söi värit ympäriltään.

Heidän sininen kotiovensa näytti kutsuvalta ja lupaavalta eriväreissä koreilevien ovien joukossa. Kuinka moni jästi tiesi, mitä oven väri kertoi asukkaastaan. Värien merkitys ja muut vanhat tavat joilla kunnioitettiin tämän maan ensimmäisiä asukkaita olivat unohtuneet. Joten oliko ihme, että taloudelliset ongelmat ja ristiriidat asukkaiden välillä olivat ajamassa maata kohti tuhoa maan lumovoimasta huolimatta.

Sitä hän tutki ihmeellisyyksien osastolla, tämän maan henkiä ja jumalia. Kaikkea sitä, mikä oli unohdettu, Harry yritti palauttaa, jotta hänen rakastamansa maa ja ihmiset täällä säilyisivät. Se oli ollut sodan jälkeen hänen uusi päämääränsä, joka antoi tarkoituksen elämään, jolle Voldemort ollut enää uhkana. Suurin ansio hänen uudesta päämäärästä ja onnellisuudestaan lankesi kuitenkin Seamukselle, jossa kiteytyi kaikki se hyvä, mikä teki Irlannista Irlannin.

...

Äideistä parhain (K15) Molly/Arthur, Molly/Ron, Ron Hermione ja muita

Otsikko: Äideistä parhain
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäraja: K-15 (aiheen, ei niinkään kuvailun takia)
Tyylilaji: EWE, angst, insesti
Paritukset: Molly/Arthur, Molly/Ron, Ron/Hermione ja mahdollisesti myös muita mainintoina
Varoitukset: insesti, Chanhet ja non-con l. raiskaus epäsuorina viittauksin/vihjauksina tekstissä ei siis todellakaan graafista kuvailua.  

Tiivistelmä: Ron oli ollut aina hänen lemmikkinsä, vaikka hän ei ollut koskaan antanut muiden sitä nähdä. Se oli hänen oma likainen salaisuutensa. Koska hyvät ja kunnolliset äidit eivät valinneet lastensa joukosta suosikkeja, vaan rakastivat kaikkia yhtä paljon ja kohtelivat näitä tasapuolisesti.

Vastuuvapaus: J.K. Rowling loi Potterit ja ansaitsee siitä kaiken kunnioituksen. En ole arvollinen edes nuolemaan hänen kenkiään (mitä en kyllä missään nimessä tekisi, saati harkitsisi tekeväni), mutta en myöskään väitä häneltä lainattuja hahmoja omikseni, vaikka käytän niitä omissa perversseissä tarinoissani.

Haasteet joihin osallistun tällä: FF100 sana 063. Kesä, Weasleyn perhepotretti - Molly - Kotikolo, sopinee myös Siunattu hulluus haasteeseen ja kolmen ficin haaste - kappaleena Goodbye my Lover by James Blunt.

A/N: Niin siinä sitten kävi, että melkein kaikki Weasleyn perhepotrettiin kirjoittamani ficit päätyivät tuottamaan huonoa onnea perheelle. On ilmeisesti uskottava, ettei minusta ole kirjoittamaan ns. hyviksistä mitään herttaista, söpöä tai muuten onnellista tarinaa. Se miten tästä tuli insestiä, ei ole vielä selvinnyt minulle itsellenikään, etenkin kun sitä oli ahdistavaa kirjoittaa edes ylimalkaisena. Voin helposti kirjoittaa Mollysta epäedullisessa valossa, mutta en olisi voinut koskaan kuvitella tai edes halunnut kirjoittaa hänestä tässä roolissa. Syytän muusaa ja liian vahvoja kipulääkkeitä tästä täysin.

Äideistä parhain

Kotikolon ikkunat olivat apposen auki päästäen kesäisen tuulen vireen viilentämään ja raikastamaan taloa sisältä. Ainoa asukas, joka oli siitä nauttimassa, oli Molly. Muut olivat ulkona rakentamassa hääkatosta puutarhaan.

Ne osat pöydistä, jotka kaikkien herkkutarjottimien ja astioiden välistä näkyivät, hohtivat puhtautta. Itse asiassa koko talo oli siivottu ja kiillotettu lattiasta kattoon juhlia varten.

Tekemistä olisi vaikka kuinka ja paljon, mutta Molly istui jakkaralla ikkunan ääressä katsellen menninkäisten riehumista pionipuskien lomassa tekemättä mitään.


Hänen pitäisi olla onnellinen, kun nuorin hänen pojistaan astuisi avioliittoon tänä upeana päivänä. Molly ei vain osannut löytää itsestään sitä tunnetta, joka hänet yleensä valtasi lasten saavutusten ja juhlien yhteydessä.

Hän löysi kuitenkin mustasukkaisuutta, joka kohdistui Hermioneen, tyttöön josta hän piti paljon, mutta jolle hän ei halunnut rakkainta poikaansa menettää.

Ron oli ollut aina hänen lemmikkinsä, vaikka hän ei ollut koskaan antanut muiden sitä nähdä. Se oli hänen oma likainen salaisuutensa. Koska hyvät ja kunnolliset äidit eivät valinneet lastensa joukosta suosikkeja, vaan rakastivat kaikkia yhtä paljon ja kohtelivat näitä tasapuolisesti.


Hänen onnekseen Ginny ja Ron olivat syntyneet niin lyhyellä aikavälillä, että lasten saama runsas huomio meni ensimmäisen ja ainoan tyttären piikkiin. Ikävä kyllä, Ron kasvaessaan oletti asian olevan samoin, ja Mollyn sydän särkyi pojan hylätyn katseen tähden monet monituiset kerrat.

Vastentahtoisesti hän antoi Charlien ja Billin auttaa nuorimmaisten hoidossa, onneksi pojat olivat kiinnostuneempia siskostaan kuin veljestä, antaen hänelle loistavan mahdollisuuden keskittyä Roniin. Äidillistä rakkautta Mollylla riitti runsain mitoin kaikille lapsilleen, hänen lastensa ystäville ja killan nuorille jäsenille.

Hän huolehti kaikista ja kaikesta samalla ylitsepursuavalla antaumuksella, mutta vain Arthur mahtui juuri ja juuri hänen sydämeensä, joka kuului Ronille.


Pojan lähettäminen Tylypahkaan oli hänen elämänsä vaikeimpia asioita, eroaminen hetkeksikin rakkaastaan repi häntä rikki sisältä. Hän oli ollut mustasukkainen Harrylle ja myöhemmin Hermionelle siitä, että nämä lunastivat paikan Ronin sydämessä ja saivat suurimman osan vuotta olla tämän läheisyydessä.

Hän oli adoptoinut Ronin ystävät heidän perheeseensä, jotta saisi pojan pidettyä varmemmin lähellään.

Kuultuaan missä vaarassa poika koulussa oli ollut, Molly oli melkein syöksynyt kouluun raahatakseen pojan sieltä lopullisesti pois. Arthur oli vain vaivoin saanut hänet tyynnytettyä ja joskus Molly epäili, että mies tiesi olevansa toisella sijalla vaimonsa sydämessä.


Lasten palattua koulusta kesälomalle Molly oli ensimmäisenä yönä muiden nukahdettua hiipinyt Ronin vuoteeseen. Hän oli sulkenut nukkuvan pojan syliinsä, hengittänyt tämän hiusten tuoksua keuhkoihinsa ja nauttinut tämän pehmeästä ja unen lämpöisestä ihosta käsiensä alla.

Se oli ensimmäinen kerta, kun hän rikkoi niitä rajoja, joita hän oli itselleen asettanut, astunut moraalisesti arveluttavalle alueelle. Mutta Molly ei voinut estää itseään, kun menetyksen pelko hukutti omantunnon äänen yhtä tehokkaasti kuin ullakon pahahenki peitti valituksellaan sängyn natinan ja Ronin yllättyneen älähdyksen, tämän herätessä äitinsä kummallisiin hyväilyihin.


Arthur ei sanonut mitään seuraavana aamuna eikä muinakaan aamuina, kun hänen vaimonsa puoli vuoteesta oli viileä ja tyhjä hänen herätessään. Ehkä kaikki vaikutti miehen silmissä tavalliselta, sillä Molly oli aina ensimmäisenä hereillä ja laittamassa aamiaista perheelleen, kuten kunnon äidin ja vaimon kuuluikin olla.

Ja jos Arthurin silmissä oli pettymystä tai surua, Molly ei sitä nähnyt tai ei vain välittänyt siitä. Sillä hän oli hyvä äiti, joka huolehti perheestään ja rakasti lapsiaan, eikä kukaan voinut kieltää sitä tosi asiaa.


Hän jakoi miehensä huolen Harryn kohtalosta, kun pojasta ei kuulunut mitään viikkoihin. Hän tosin oli enemmän huolissaan Ronista, joka usein itki ollessaan äitinsä sylissä hyväiltävänä. Molly ei osannut kuvitella, mitään muuta syytä pelkoon ja kyyneliin pojan silmissä kuin huolen ystävänsä turvallisuudesta.

Hän oli raivoissaan, kun löysi Ronin sängyn tyhjänä keskellä yötä. Raivo muuttui kuitenkin kauhuksi, kellon kertoessa pojan olevan vaarassa ja syyllisiksi osoittautuivat kaksoset. Molly syytti täysin Arthurin geenejä siitä, että heidän perheeseensä oli syntynyt kaksosten kaltaiset villi-ihmiset, Mollyn suvusta ei moisia kieroutuneita mieliä löytynyt.

Auton laskeuduttua pehmeästi tömähtäen maahan auringon ensisäteiden kultaamana Molly oli jo puolimatkassa ovelle.


Hänen oli rangaistava Ronia samalla tavalla kuin muitakin, etenkin kun poika oli vienyt häneltä mahdollisuuden viettää öitään tämän kanssa koko loppukesäksi. Molly olikin kiitollinen Dumbledorelle, joka vaati Harrya asumaan ison osan kesistä sukulaistensa luona. Sillä Ronin aloitettua Tylypahkan kesistä oli tullut ainoa aika vuodesta, jolloin hän koki elävänsä.

Seuraavina kesinä Ron ei enää itkenyt, eikä vastustellut äitinsä huomiota ja hellyyttä. Molly uskoikin pojan viimein vastaavan hänen tunteisiinsa ja luuli, että heidän tulevaisuutensa olisi turvattu, eikä yksikään toinen nainen veisi Ronia häneltä.

Hän oli kuullut Ronaldin valittavan Lavender nimisen tytön huomionosoituksista ja Hermionen älyttömästä käyttäytymisestä, eikä Molly olisi voinut olla tyytyväisempi. Hänen Roninsa ei pitänyt kenestäkään muusta naisesta kuin äidistään.


Niinpä Mollylle oli muutama vuosi sodan jälkeen tullut shokkina Ronin ja Hermionen kihlausuutinen.

Hän oli kuvitellut Ronin viettävän villiä poikamieselämää kavereidensa kanssa tämän kömpiessä usein vasta aamutunteina rappusia ylös huoneeseensa. Se ei ollut Mollya häirinnyt, sillä poika palasi aina kotiin hänen luokseen ilman naisseuraa.

Hermionea Molly näki vain harvoin perheen sunnuntailounaalla, jonne myös adoptiolapset oli kutsuttu muiden lapsien ja lastenlapsien tavoin. Hän oli kuvitellut tytön löytäneen itselleen sopivamman poikaystävän ja lakanneen haikailemasta hänen Roninsa perään.

Molly koki itsensä täysin petetyksi, mutta hän pakottautui onnittelemaan nuorta paria liitosta, jota hän ei uskonut koskaan näkevänsä.


Salaa Molly toivoi, että Bellatrix olisi ehtinyt tappaa tytön kolmikon ollessa vankina Malfoyn kartanossa. Vaikka hän muuten pyrki unohtamaan sodan, tytön kidutuksen muisto ei haalistunut. Se antoi hänelle voimia kestää häävalmistelut ja hymyilemään tytölle, joka aiheutti hänelle tuskaa viemällä häneltä Ronin rakkauden.

Molly oli epäillyt, että Hermione kaikessa nokkeluudessaan olisi juottanut Ronille lemmenjuomaa, sillä miksi muuten Ron olisi hylännyt äitinsä pysyttyään näinkin pitkään uskollisena. Ronald oli kuitenkin suuttunut hänelle hänen kerrottuaan epäilyksistään ja käskenyt Mollya hakeutumaan hoitoon. Poika oli kuitenkin kiirehtinyt perumaan julmat sanansa nähtyään äitinsä murtuneen ilmeen.

Ron oli halannut häntä ja sanonut, että näyttäisi oudolta, jos hän jäisi asumaan äitinsä helmoihin, kun kaikki muutkin olivat avioituneet. Poika oli vakuuttanut aina rakastavansa äitiään.


Kotikolon aikaa ja elämää nähneet raput valittivat ripeiden askelten alla, kun hermostunut sulhanen ja tämän bestman saapuivat alakertaan. Ron oli komea tumman sinisessä lähes mustassa juhlakaavussaan, miehen punaiset hiukset oli sidottu niskaan siistille ponihännälle.

Molly seurasi piilopaikastaan keittiöstä, kuinka Harry kaivoi taskustaan sormusrasian vakuuttaakseen ystävänsä niiden tallessa olosta. Harryn elämänkumppani Oliver Wood ilmaantui kantaen kuusivuotiasta Teddyä tämän toisen adoptioisän luokse.

Teddy ja neljävuotias Fred toimisivat sulhaspoikina, pojat olivat yhtä jännittyneitä tehtävästään kuin sulhanen omasta roolistaan. Mollyn kasvoja valaisi hetken lämmin hymy, jollaista niillä ei ollut nähty kihlausilmoituksen jälkeen kuin ani harvoin.


Molly halusi ottaa Ronin mukaansa ja kadota jonnekin, mistä heitä ei löydettäisi ja jossa he voisivat elää vain toisilleen. Rakastaa toisiaan kenenkään tuomitsematta heitä. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä, häävieraita näkyi jo ilmiintyvän tielle suojataikojen ulkopuolelle.

Molly nousi jakkaraltaan, oikoi juhlakaapuaan ja siisti kampaustaan kävellessään kohti kuistia tyynesti ja arvokkaasti. Hän osoittaisi kaikille, kuinka täydellinen äiti hän oli, niin että Ron voisi olla hänestä ylpeä. Hän halusi Hermionen näkevän, ettei tästä olisi koskaan täyttämään Mollyn paikkaa Ronaldin elämässä.

Molly tarttui pikku Fredin käteen ja huomasi ensimmäistä kertaa, kuinka paljon poika muistutti Ron-setäänsä. Kaipuu hänen sisällään ei tuntunut enää yhtä kipeältä kuin hetkeä aiemmin.  
 

Ministerin painajainen (K-13)

Otsikko: Ministerin painajainen
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäraja: K-13
Henkilöt: Hermione, Percy, Harry ja Voldemort
Tyylilaji: huumori kaiketi

Varoitukset: Cross-dressing/sukupuolisekoilua, versio Tukholma-syndroomasta, sovinististen stereotypioiden käyttöä, ääliöhuumoriin lipsumista ja saattaa herättää yökötys-reaktioita

Vastuuvapaus: En omista Pottereita. Leikin hahmoilla oman omituisen mielikuvitukseni ohjaamana, eikä kukaan suostu maksamaan siitä minulle.

Tiivistelmä: — Se oli kylläkin uturoosa eikä vaaleanpunainen, höpönassu. Pimento pukeutui pinkkiin, eikä Harry ikimaailmassa laittaisi samanväristä jakkupukua ylleen kuin se rupikonna.

A/N: Kirjoitusblokkia rikkoakseni katselin brittikomedioita ja sain inspiraation tämän ficin kirjoittamiseen. Lainasin ja muokkasin yhden lauseen suoraan sarjasta Pokka pitää, joka siis tämän ficin innoittajana toimi. Muuta yhteistä sarjan kanssa ei sitten olekaan, paitsi ehkä karrikoitu parisuhdedynamiikka.

Niin ja oli aivan pakko käyttää erinäisissä sota- ja rikossarjoissa käytettyä tapaa ajan ja paikan ilmaisuun tässä yhteydessä. Tosin sen olemuksessa on häikkää, koska kaikki ne leffat tai tv-sarjat, joissa muistan tuon nähneeni, ei youtubesta löytynyt sellaista pätkää yli tunnin etsimisen jälkeen, joten luovuin siitä ja tein oman version sellaisesta.
Jos joku ihana ihminen tietää oikean tavan merkitä nuo infot, niin ilahtuisin kovasti tiedosta ja saisin nuo korjattua ♥

Haasteet joihin tämä osallistuu, ovat: Weasleyn perhepotretti - Percy, Osastohaaste - Naurettavuus ja FF100 - 085. Nainen.

Ministerin painajainen

Päivämäärä 02.05.2008. Aika 18:15:32. Sijainti Iso-Britannia, Lontoo, Downing Street 1. Taikaministerin virka-asunnon portaikon alapää:


— Kultaseni, näytät todella komealta uudessa juhlakaavussasi, Hermione henkäisi hänen miehensä astellessa portaita alas eteisaulaan.


— Kiitos, rakkaani. Mutta en ymmärrä, miksi me näemme turhaa vaivaa pukeutuaksemme etiketin mukaan, kun ystäväsi ei kuitenkaan aio noudattaa sitä. Emmekä me edes tiedä, kuka hänen seuralaisensa on! Pahimmassa tapauksessa hän ilmestyy mukanaan joku taikamaailmasta tietämätön jästi. En yhtään yllättyisi, jos hän toisi mukanaan jästipurkkarin! Vai miksi niitä kapinoivia jästinuoria kutsuttiinkaan? Hän ainakin itse näyttää kapinoivan kaikkia velhoyhteisön perinteitä vastaan, Percy vuodatti vaimolleen tuohtuneena.


— Sinun on syytä muistaa, että hänen ansiostaan sotaa ei ole ja me voimme kasvattaa lapsiamme maailmassa, jossa vallitsee rauha. Ilman häntä sinä olisit yhä Toffeen juoksupoika, etkä taikaministeri kuten nyt. Se, että Harry muuttui täytettyään ennustuksen määräämän tehtävänsä, on pieni hinta kaikesta siitä hyvästä, mitä hänen uhrauksensa meille toi. Joten meidän on syytä hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, Hermione Weasley sanoi napakasti.



Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 18:17:04 Sijainti: Iso-Britannia, Lontoo, Downing Street 1. Taikaministerin virka-asunnon eteisaula:


— Tiedän, tiedän, hän ei ole oma itsensä. Minä en vain halua nähdä häntä enää koskaan siinä vaaleanpunaisessa jakkupuvussa, vaikka kuinka väittäisitte värin pukevan häntä, nuorin taikaministeri pariin vuosisataan vaikersi ja mielessään vaihtoi “ei ole oma itsensä” muotoon “on menettänyt järkensä valon”.


— Se oli kylläkin uturoosa eikä vaaleanpunainen, höpönassu. Pimento pukeutui pinkkiin, eikä Harry ikimaailmassa laittaisi samanväristä jakkupukua ylleen kuin se rupikonna. Sitä paitsi, Harry on vihdoinkin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ja se on minulle tärkeämpää kuin se, että lehdet kritisoivat meitä hänen käytöksensä hyväksymisestä, Hermione totesi ja kääntyi peiliä kohden viimeistelläkseen kampauksensa.


— Harry onkin ainoa tahra moitteettomassa virkakaudessani toimittajien harmiksi, niinpä he mässäilevät Harryn aiheuttamilla skandaaleilla ja liittävät kaiken suoraan minuun. Siitä tulikin mieleeni, kultaseni. Arvostaisin kovin sitä, jos voisit valita yhdistystesi ja kampanjoidesi nimet ja lyhenteet hieman huolellisemmin tästä lähtien. On ikävää nähdä nimeni yhdistettynä I.H.R.A.T. (ihmissudet hyväksyttävä rauhanaikana arvoltaan tasaveroisina) ja K.Y.V.Y.T.T.Ö.M.Ä.T. (kuolonsyöjät yhdessä vapaan yhteisön turvallisuuden takaajina öisin meidän äitien toivomuksesta) nimisiin yhdistyksiin, vaikka niiden tarkoitukset ovat ylevät. Toimintasi yhdistysaktiivina on kunniaksi sinulle ja olen erittäin ylpeä työstäsi rakas, Percy sanoi valiten sanansa mahdollisimman huolellisesti. Miehen kasvot hehkuivat punaisina, hänen pelätessä vaimonsa reaktiota.


— Väitätkö sinä, etten minä osaa nimetä minulle tärkeitä asioita? Pian sinä ehdotat, että meidän olisi syytä vaihtaa lastemmekin nimet, jotta ne sopivat herran ministeri-imagoon! Vai oletko sinä kyllästynyt minuun? Siitäkö tässä on nyt kysymys? Minä olen lihava ja rupsahtanut, ja sinä olet löytänyt simpsakan nuoren sihteerikön, eikö niin? Sitä ne kaikki ylityöt olivatkin... Sinä et enää rakasta minua! Hermione syytti hysteerisenä kyynelten vuotaessa valtoimenaan naisen kasvoille.


— Enhän minä mitään sellaista sanonut, armaani. Enkä missään nimessä ajattele, että olisit ruma tai lihava! Me olemme keskustelleet samasta asiasta aiempienkin raskauksiesi yhteydessä, eikä minun mielipiteeni ole niistä kerroista muuttunut. Sinä olet kaunis aina ja raskaana ollessasi vielä kauniimpi, Percy sanoi vakuuttavimmalla äänellään. Hän jätti alkuperäisen kiistanaiheen rauhaan, aiemmista odotusajoista viisastuneena.


Raskaana oleva Hermione Weasley oli huomattavasti pelottavampi vastustaja raivostuessaan kuin Voldemort voimiensa ollessa huipussa. Sodassa vastustajan aikeet saattoi sentään ennakoida, mutta raskaana olevan naisen mielenliikkeitä ei voinut ymmärtää kuin toinen nainen, jos edes tämäkään. Lisäksi raskaus teki naisista yllättävän kostonhimoisia ja julmia, kastrointikirous, impotenssiherja ja kaljuuntumisloitsu olivat jättäneet lähtemättömän pelon Percyn alitajuntaan. Pelottavin ase olivat kuitenkin kyyneleet ja salakavala syyllistäminen, joita odottavat naiset käyttivät surutta ja paljon. Eikä kukaan ulkopuolinen koskaan kyseenalaistanut miehen syyllisyyttä naisen kyyneleiden ja mielipahan aiheuttajana.


Tällä kertaa hän näytti saaneen anteeksi Hermionen syöksyessä rutistamaan häntä itkien nyt ilosta. Hän ei välittänyt juhlakaapunsa kastumisesta ja rypistymisestä, pääasia, että he ehtisivät ilman suurempaa kohtausta Voldemortin kukistumisen vuosipäivän juhliin. Percy katsoi ylpeänä vierestä, kuinka hänen vaimonsa nopeasti kohensi ulkonäköään ja omaksui moitteettoman edustusvaimon olemuksen heidän lähestyessään hormiverkkoon kytkettyä takkaansa. Kello 18.27.20 he astuivat vihreisiin liekkeihin hyvissä ajoin ennen juhlallisuuksien alkamista.



Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 18:09:21 Sijainti: Iso-Britannia, tarkempi sijainti tuntematon, Velhomaailman Pelastajan Kartanon länsisiiven perhehuoneiston pukeutumishuone:


— Potter, mihin sinä olet piilottanut minun erikoiskosteuttavan vaseliinipurkin? kalpea ja kimeä-ääninen mies kysyi kiukkuisesti.

— Hupsista, minä ihan unohdin palauttaa sen paikoilleen, kun olin käyttänyt sitä Naginin nahanluonnin helpottamiseksi. Anna anteeksi, kultaseni? Minä käyn hakemassa sen heti, Harry sanoi punastuen jäätyään kiinni huolimattomuudestaan. Voldemort oli hyvin tarkka siitä, että tavarat pidettiin juuri niiden oikeilla paikoilla ja hyvässä järjestyksessä. Eikä Harry aikaillut hakiessaan voidepurkkia vangilleen.



Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 18:12:59 Sijainti: Iso-Britannia, tarkempi sijainti tuntematon, Velhomaailman Pelastajan Kartanon länsisiiven perhehuoneiston pukeutumishuone:


— Tässä voiteesi, käärmenassukkaiseni. Lupaan pyhästi, etten koskaan enää unohda sitä Naginin huoneistoon, Harry sanoi ja kumartui suikkaamaan suukon siihen kohtaan, missä Voldemortin nenä olisi, jos hänellä sellainen olisi ollut pelkkien viillosmaisten sierainten sijaan.


— Toivottavasti muistat, että pyhän lupauksen rikkominen kolminkertaistaa rangaistuksen huolimattomuudesta. Tämänkertaisesta huolimattomuudesta pääsen kiduttamaan sinua juhlien jälkeen vähintään puolen tunnin ajan. Ikävää, etten voi käyttää enää kidutuskirousta, se olisi huomattavasti siistimpää kuin jästimenetelmät ja vähemmän raskasta, ex-pimeyden lordi sanoi murjottaen.


Ministeriön asettamat rajoitukset hänen taikuuden käytölleen olivat jatkuva ärsytyksen aihe pimeyden lordista kunnialliseksi velhoksi - kuntoutusohjelmassa, johon Voldemort oli pakotettu kukistumisensa jälkeen. Ainoa positiivinen asia oli se, että hänen kuntoutusvalvojaksi ja vartijakseen oli määrätty Harry Pelastaja Potter, muiden ehdokkaiden luikittua pakoon hänen vain katsottua heitä kohti. Potter oli kieltäytynyt asumasta muualla kuin sukukartanossaan, eikä kukaan kieltänyt Pelastajalta mitään. Varsinkin kun sodan jälkeen tämän käytös antoi syytä epäillä sankarin mielenterveyttä.

Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli tehdä Potterin elämä helvetiksi, mutta se menetti hohtonsa hyvin pian. Sillä hän huomasi, että hyvin harva asia häiritsi nuorukaista. Lisäksi Potterin oikeudenmukaisuus - jota Voldemort edelleen käytti häikäilemättä hyväkseen - teki tämän vihaamisen vaikeaksi.

Vangin ja vartijan roolien erot hälvenivät vähitellen. Varhaisimmassa vaiheessa Voldemort siirtyi itäsiiven vierashuoneistosta länsisiiven perhehuoneiston pienempään makuuhuoneeseen ja lopulta Potterin kanssa samaan vuoteeseen. Ensimmäinen yö Harryn kanssa oli ollut kaikkien anonyymit pimeyden lordit - kokousten ja terapiaistuntojen aiheuttamien kärsimysten väärti.


— Hassu, lopeta tuo turha mökötys! Olen varma, että keksit taas jonkin uuden ja mielenkiintoisen tavan rangaista minua. Sinulla on ehtymätön mielikuvitus kidutuksen suhteen. Odotan malttamattomana iltaa, velhomaailman sankari vakuutti säteilevästi hymyillen vahvistaen mielikuvaa Janus Houkka -osaston asukista.


— Totta, minä olen nero kiduttamisessa, mutta sille on harmittavan vähän kysyntää tämän hetken poliittisessa ilmapiirissä. Oletko aivan varma, että ehdimme juhliin ajoissa, kun olet yhä puolipukeissa? Minä kyllä mielelläni katselen sinun alastonta vartaloasi läpi illan, mutta en usko, taikaministerin ja ystäviesi ilahtuvan, jos saavut juhliin pitsirintaliiveissä ja -stringeissä. Voi olla, ettei urotekosi riitä siinä tapauksessa estämään päätymistäsi pyhään Mungoon suljetulle osastolle, Voldemort huomautti kumppanilleen samalla, kun levitti vaseliinia suomuiselle iholleen saaden kaljun kiiltämään kynttilöiden valossa.

— Hyvänen aika sentään, Tom! Miksi et sanonut minulle mitään aiemmin? Harry parkaisi kadoten vaatehuoneeseen.



Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 18:20:13 Sijainti: Iso-Britannia, tarkempi sijainti tuntematon, Velhomaailman Pelastajan Kartanon länsisiiven perhehuoneiston vaatehuone:


— Voldu-pupu, missä minun Korpinkynnensininen leninkini on? Se uusi, jonka ostin tätä juhlaa varten. Olen aivan varma, että käskin kotitonttuja ottamaan sen esille, Harry huusi käydessään kuumeisella vauhdilla läpi naulakoiden sisältöä.

Huolellisesti viimeistelty nutturakampaus oli vaarassa hajota energisessä etsinnässä. Viileät kädet pysäyttivät lähes alastoman miehen liikkeen tarttumalla tätä vyötäisiltä.

— Sinun vaatteesi asusteineen ovat sinun nojatuolillasi, kuten aina ennenkin. Ja jos kutsut minua Voldu-pupuksi, niin että yksikin elävä sielu kuulee sen, voi sinun elämäsi hyvinkin päättyä nopeammin kuin uskotkaan, Voldemort varoitti Harrya.

Vahvistaakseen sanomaansa mies tiukensi otettaan Harrysta niin paljon, että hänen pitkät ja terävät kyntensä rikkoivat ihon pinnan paikoitellen jättäen jälkeensä pieniä haavoja. Toisaalta Harry näytti vain nauttivan kosketuksesta, oli se sitten rajua tai vähemmän rajua. Voldemort palasi pukeutumishuoneeseen Harry vanavedessään.

Vain viidentoista tuskallisen minuutin kuluttua hän löysi itsensä toistamassa jokaisen heteromiehen tavoin latteita kohteliaisuuksia kumppaninsa asuvalinnan ja ulkonäön erinomaisuudesta. Velhomaailman sankaria ei juuri tunnistanut meikkivoiteen kätkiessä salama-arven ja silmälasien vaihduttua naisellisempaan ja trendikkäämpään malliin.

Kymmentä vaille seitsemän he tarttuivat porttiavaimeen kartanon rappusilla ja vaihtoivat viimeisen merkitsevän katseen ennen ensimmäistä julkista esiintymistä pariskuntana.


Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 19:03:27 Sijainti: Iso-Britannia, Lontoo, Parliament Street, Taikaministeriö, juhlasalin sisääntulo aula:


— Kultaseni, muistuta minua, etten koskaan enää kuvittele voivani ennustaa pahinta mahdollista vaihtoehtoa, kun on kyse Harrysta, Percy vaikersi hiljaa vaimolleen.


— Lupaan muistuttaa, mutta etkö sinä voi olla onnellinen siitä, että Voldemort on selvästi tehnyt parannuksen. Ja sokeakin näkee, että he pitävät toisistaan enemmän kuin ystävinä. Etkä voi väittää vastustavasi homoja, kun hyväksyt Charlien ja hänen miesystävänsä, Hermione vastasi yhtä hiljaisella äänellä.


— Ei se ole ongelman ydin, vaan se, että Harryn piti olla Voldemortin vartija ja valvoja. Nyt hän on Voldemortin poikaystävä!


— Ja minä olen Taikaministerin vaimo, ei siinä niin suurta eroa ole. Percy, ole hiljaa he ovat seuraavina kättelyvuorossa, Hermione sihahti.



Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 19:11:02 Sijainti: Iso-Britannia, Lontoo, Parliament Street, Taikaministeriö, juhlasali, Taikaministerin kättelyssä:


— Tervetuloa, herra Potter, juhlaan, jota ei olisi ilman sinun panostasi sodassa. Olemme kiitollisia, että uhrasit kallista aikaasi juhlallemme. Toivon, että sinä ja seuralaisesi viihdytte juhlassamme, Percy lausui hyvin virallisesti pakotettu hymy huulillaan.


— Kiitos ministeri, on suuri kunnia ja ilo osallistua näihin juhlallisuuksiin. Ja näin ystävien kesken toivon, ettet pahastu, Percy. Mutta minun on huomautettava, että en ole enää herra Potter vaan rouva Voldemort. Me avioiduimme viikko sitten yksityisessä tilaisuudessa. Yllättävää, ettei tieto ole vielä päätynyt lehtiin. Ilmeisesti olet vihdoinkin onnistunut löytämään luotettavia työntekijöitä ministeriöön, Harry sanoi säteilevästi hymyillen.


Salamavalojen välke oli kymmenkertaistunut Harryn mainittua nimenmuutoksesta ja se kiihtyi entisestään hääuutisen tavoitettua toimittajien korvat. Hermionen kyynärpää Percyn kyljessä muistutti häntä asemastaan ja hyvistä tavoista. Työläästi hän pakotti hymynsä levenemään ja ilmeensä näyttämään positiivisesti yllättyneeltä kauhusta järkyttyneen sijaan.


— Mitä lämpimimmät onnitteluni koko ministeriön ja velhoyhteisön nimissä iloisen tapahtuman johdosta. Ystävänäsi voin sanoa, että yllättävyydestään huolimatta olen erittäin onnellinen puolestasi, Harry. Toivotan sinulle ja puolisollesi pitkää ja auvoisaa avioliittoa, Percy toitotti kuin mahtavin kuningas lempi alamaiselleen.


Esitys oli varsin vakuuttava lukuun ottamatta sitä, ettei Percyn keho halunnut totella hänen käskyjään ja kääntyä kohtaamaan Voldemort omassa persoonassaan. Ministerinä ja Harryn ystävänä hän ei voinut osoittaa moista heikkoutta varsinkaan julkisesti. Lisäksi hän oli juuri väittänyt liittoa iloiseksi tapahtumaksi, joten olisi moninkertainen häpeä, jos hän nyt ei pystyisi osoittamaan sanojaan tai edes katsomaan kohti liiton toista osapuolta. Hän tunsi käsiensä hikoavan kohtuuttomasti ja tiesi kasvojensa alkavan punoittaa hetki hetkeltä enemmän. Hermione oli syöksynyt halaamaan Harrya jo kesken miehensä onnittelupuheen, ja Percy tiesi, ettei hän voinut enää viivytellä hetkeäkään pidempään.


— Herra Voldemort, puolisonne on teille kunniaksi, olette valinneet hyvin ja toivotan teidät tervetulleeksi osaksi perhettämme. Olkoon tämä uuden ystävyyden alku ja askel kohti valoisaa tulevaisuutta. Onnittelut avioliittonne johdosta. Toivottavasti viihdytte juhlassamme, Percy lausui juhlavasti ja erittäin muodollisesti. Sillä peloltaan hän ei pystynyt lisäämään sopivia tunteita ääneensä, joten hän keskittyi piilottamaan kauhunsa ja pitämään äänensä vakaana.


— Kiitos Ministeri, olen varma, että tulemme toimeen erittäin hyvin. Harry on kertonut niin paljon "adoptio"-perheestään. Eikä ilollani ole rajaa, kun pääsen osallistumaan kukistumiseni kunniaksi järjestettyyn juhlaan ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti. Harryn kuvaukset aiemmista juhlista ovat olleet suorastaan innoittavia, Voldemort sanoi maireasti hänen punaisten silmiensä katseen siirtyessä Percyn silmistä suureen banderolliin, joka julisti Voldemortin kukistumista välkkyvin kirjaimin.


Taikaministeri vinkaisi kuin vaarnasaparo ja valmistautui tuupertumaan lattialle kauhusta. Percyn pelasti pyörtymiseltä hänen vaimonsa, joka kaiken etiketin unohtaneena työnsi Harryn vasemman käden lähes kiinni miehensä kasvoihin.


— Katso, Nallukka, kuinka upean sormuksen Voldemort osti Harrylle! Timantteja, platinaa ja kuvioita muodostavia riimukaiverruksia, jotka näyttävät lähes elävän, todellinen taideteos. Sormuksesta näkee heti, että heidän rakkautensa on taruakin ihmeellisempi. Niin ja et ikinä arvaa, millaiselle häämatkalle he lähtevät, ruohotupsuiseni? Hermione touhotti posket innostuksesta hehkuen.

— Maailmanympärysmatkalle! He matkustavat ensin Roomaan ja siltä kaikkien muiden kahdenkymmenen merkittävimmän taikamaailman kohteiden kautta takaisin Englantiin. He aikoivat käyttää matkaan puolivuotta. Eikö kuulosta upealta, Aleksandrian velhokirjasto, Babylonian astronomien viisaudet ja kaikkea muuta ihanaa, nainen sanoi lopun huokaisten silmissään unelmoiva katse.


Percy ei voinut ymmärtää, miten nainen oli ehtinyt haalia niin paljon tietoa muutamassa lyhyessä hetkessä. Toisaalta hän ei ollut koskaan kuvitellutkaan ymmärtävänsä naisia. Hän oli kuitenkin kuvitellut ymmärtävänsä Hermionea, joka oli vaikuttanut vakavahenkiseltä, loogiselta ja naisellisia hömpötyksiä karttavalta älyköltä. Naisista puheen ollen, Percy ei voinut olla huomaamatta, että sama innostuksen puna ja haaveileva katse löytyivät myös Harryn kasvoilta. Harry ei vain pukeutunut naiseksi, hän oli nainen. Tai ainakin siinä määrin, mitä ulkopuolisena saattoi havainnoida, eikä Percy sen tarkemmin asiasta halunnutkaan ottaa selvää. Rajat ne olivat pikkutarkkojen yksityiskohtien varmistamisessakin.

— Aivan kultaseni, kerrassaan kiehtovaa. Harry ja Voldemort kertovat meille varmasti mielellään tarkemmin matkasuunnitelmistaan illallisen aikana, kun meillä on mahdollisuus keskittyä siihen ilman muita velvollisuuksia. Tällä hetkellä meidän huomiotamme kaipaavat muutkin tärkeät vieraat, joita emme ole vielä tervehtineet, Percy totesi diplomaattisesti. Hän takertui tiukasti ensimmäiseen mahdollisuuteen päästä edes hetkeksi eroon Voldemortista.


Päivämäärä: 02.05.2008 Aika: 19:20:55 Sijainti: Iso-Britannia, Lontoo, Parliament Street, Taikaministeriö, juhlasali, lehdistöpiste ministerin tuntumassa:

Kätellessään seuraavia vieraita omassa erinomaisuudessaan Percy ei voinut olla kuulematta toimittajien kyselytulvaa, joka hukutti herra ja rouva Voldemortin alleen heti näiden astuttua pois lehdistövapaalta alueelta, jolla ministeri puolisoineen vastaanotti vieraansa. Näistä juhlista ei tulevaisuudessa muistettaisi mitään muuta kuin Harryn viimeisin uutispommi. Percy epäili vahvasti, että hänen koko virkakautensa jäisi todennäköisesti unohduksiin, vaikka hän omasta vaatimattomasta mielestään olikin merkittävin taikaministeri Merlinin jälkeen. Harryn aiheuttamat skandaalit vain olivat suuren yleisön silmissä huomattavasti kiinnostavampia.

— Rouva Voldemort, mikä sai teidät rakastumaan pimeyden lordiin? Punaiset silmät vai hänen synkkä menneisyytensä?

— Onko pukunne indigonsininen vai yönsininen? Kenen suunnittelijan mallistosta pukunne on?

— Miten pimeyden lordi isketään? Mitkä ovat kymmenen vinkkiäsi niille, jotka haluavat oman pimeyden lordin?

Percy yritti karistaa kuvat Harrysta hoivaamassa Naginia kuin lasta ja lepertelemässä sille vuoroin englanniksi ja kärmeskielellä. Harry sisustamassa makuuhuonetta ruusukuosilla, pitseillä ja röyhelöillä, kuten Hermione oli tehnyt heti heidän palattua häämatkaltaan. Harry neulomassa liian suuria villapuseroita miehelleen joka jouluksi, ja raivoamassa siitä, kun niitä ei käytetty julkisesti. Kammottavia ajatuksia ja Percy oli varma, että hän oli traumatisoitunut niistä pysyvästi.

— Onko kaljuus nyt in?

— Miten miehenne rajoitettu taikuus vaikuttaa elämäänne? Rupeatteko kampanjoimaan kuolonsyöjien vapauttamisen puolesta vai keskityttekö tukemaan miehenne maailmanvalloituspyrkimyksiä?

— Jaatteko kotityöt vai pidättekö yllä perinteistä tehtävien jakoa? Kumpi perheessänne päättää asioista?


Sinä hetkenä Percyn mieleen nousi yllättävä ajatus. Ehkä Harry ei ollutkaan menettänyt järkeään? Ehkä hänen käytöksensä oli täysin tietoista velhoyhteisön manipulointia? Hän sai tempauksillaan ihmiset unohtamaan sodan ja sen seuraukset, lakimuutokset eivät herättäneet vastustusta kuten normaalisti, kun kaikkien huomio oli Pelastajan ilmaantumisessa hyväntekeväisyysgaalaan saumasukissa ja stilettikoroissa. Velhoyhteisö toimittajia myöten oli täysin Harryn tossun alla ja Harry hyödynsi sitä surutta ja laskelmoidusti. Naisellisen häikäilemätön ja luihuismaisen ovela taktiikka, joka toimi täydellisesti.


— Voi sentään, kuinka paljon teillä onkaan kysymyksiä hyvät naiset ja herrat. En lainkaan osannut odottaa, että meidän rakkautemme ja avioliittomme herättäisi näin paljon kiinnostusta. Jotta tämä upea juhla ei jäisi meidän pikku-uutisemme jalkoihin, voisimme ennen häämatkaamme järjestää aikaa muutamiin haastatteluihin, eikö vain, rakkaani? Harry sirkutti riittävän kuuluvasti katkaisten kysymysten ristitulen ainakin hetkeksi.

Hänen miehelleen suoma hellä katse ikuistui kymmenien kameroiden filmirullille ja sitä säestivät ihastuneet huokaukset.


— Tietysti, jos niin tahdot, kaunokaiseni. Tiedät varsin hyvin, kuinka vaikea minun on kieltää sinulta mitään, Voldemort sanoi pehmeästi sihisten huulettoman suun kääntyessä hymyntapaiseen ilmeeseen. Ex-pimeyden lordi kääntyi keskustelua seuraavan toimittajajoukon puoleen, joka veti kollektiivisesti henkeä intensiivisen katseen alla.

— Valitsemme puolisoni kanssa yhdessä hakemusten ja aiempien artikkelien perusteella ne toimittajat, joille suomme oikeuden haastatteluihin. Oletamme, että tämän jalomielisyyden johdosta saamme nauttia häämatkastamme rauhassa ilman lehdistöä. Jos nämä ehdot täyttyvät, saatamme suoda julkaisuoikeudet matkakertomukseemme yhdelle tai useammalle lehdelle, Voldemort sanoi tehden lupaukset ja uhkaukset varsin selviksi.

Usean toimittajan rakon hallinta petti tässä vaiheessa ja sali muuttui huomattavasti mukavammaksi paikaksi lehdistön paetessa paikalta. Osa kiiruhti kirjoittamaan mahdollisimman imartelevia juttuja pariskunnasta ja osa vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen.

— Suomunenu kulta, ole kiltti, äläkä pelottele mukavia toimittajia, jotka haluavat vain kertoa muille meidän rakkaudestamme. En usko, että meidän tarvitsee ketään haastaa oikeuteen yksityisyyden loukkaamisesta tai muustakaan, Harry nuhteli naurua äänessään. Percy näki kuitenkin miehen silmissä käväisseen varoituksen, joka oli osoitettu niille toimittajille, jotka vielä olivat paikalla, ei hänen miehelleen.


Harryn avioliiton uutiskohun suojissa Percy saisi pimeän olentojen yhteisöön integroimista puoltavat asetukset lainvoimaisiksi ilman kansannousua. Hänen vierellään Hermione vilkaisi häntä täynnä itsetyytyväisyyttä, hän ei ollut näemmä ainoa, joka oli nähnyt savuverhon lävitse. Yllättävintä tässä huomiossa oli se, että hän tajusi sodan olleen täysin turha. He toteuttivat aivan samoja lakimuutoksia, joita Voldemort oli halunnut saada aikaiseksi. Eikä Percy enää ollut varma, kuka sodan oli lopulta voittanut ja oliko koko sotaa koskaan ollutkaan.

Eikä sillä ollut merkitystä, koska tärkeintähän oli se, että Percy oli nuorin taikaministeri pariin vuosisataan. Hän voisi koota kaikki lakiesityksensä, jotka olivat tulleet voimaan, lakikokoelmaksi ja nimetä sen Lex Percivaliksi. Ministeri huokasi tyytyväisenä, illasta ei tulisikaan täysi painajainen.  

Harry ja Voldemort poseeraavat lehdistölle juhlissa

(Kuvan löytää myös DA:sta nimimerkillä Naerphen, 

jossa on kuvasta myös ladattavissa väritettävä versio ^^ 

kuten muitakin räpellyksiäni.)

Rakastat vain öisin (K-15) Harry/Ron ja muita

Otsikko: Rakastat vain öisin
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäsuositus: K-15
Tyylilaji: Angst, romanssi ja draama. Slashiä hetillä maustettuna.
Paritus: Harry/Ron, viittauksia HP/CC, HP/GW, RW/LB ja RW/HG
Varoitukset: Hahmojen kuolemia, parisuhde väkivaltaa henkistä ja fyysistä, lisäksi tulkinnasta riippuen seksiin pakottamista, mutta ei tarkasti kuvailtuna.
Vastuuvapaus: Row-täti loi Potterit ja nettosi niillä. Minä en niitä omista ja enkä tienaa sillä, että leikin tädin hahmoilla.

Tiivistelmä: En edes ollut mustasukkainen, kun kömmit normaalia myöhemmin vuoteeseeni tuoksuen Lavenderin parfyymilta, hänen huulipunansa tahraamana ja kiihottamiseesi meni enemmän aikaa kuin yleensä. Se oli vain osa sitä, mitä me olimme valmiita uhraamaan suhteemme edestä, tai niin minä uskoin.

A/N: Nykyään ajaudun kirjoittamaan aina Harryn näkökulmasta ja minämuodossa, joka on jostain syystä minulle yleensä vaikeaa. Toivottavasti harjoitus tosiaan tekee mestarin tai, että edes kehittyisin tälläkin saralla. Tämä ficci osallistuu kolmeen haasteeseen, jotka ovat Sananlaskuhaaste II "Ystävä ystävän pettää vihamies ei milloinkaan.", Weasleyn perhepotretti-haasteen yöhön sijoittuva ficci hahmona Ron ja FF100 sanalla 044. Ympyrä

Rakastat vain öisin

Ensimmäinen ja paras ystäväni, sitä sinä olit päivisin minulle. Vain öisin sanoit rakastavasi minua. Vain öisin välillämme oli enemmän kuin ystävyyttä. Minä rakastin sinua päivin ja öin. Sinä halusit salata suhteemme, kun minä olisin ollut valmis kuuluttamaan rakkauttani katoilta ja kallioilta.

Olit vakuuttanut minulle, että sodan jälkeen kaikki muuttuu meidän suhteemmekin. Sitä ennen meidän oli teeskenneltävä päivisin olevamme pelkästään ystäviä, parhaita ystäviä. Kuudentena vuotenamme ehdotit, että etsisimme kulissityttöystävät estämään kiusallisia kysymyksiä.

Olit saanut ideasi siitä, kun Cho oli suudellut minua edellisenä vuotenamme, vaikka silloin olit mustasukkaisuuden puuskassa lyönyt minua yön pimeydessä. Minulla ei saanut olla muita kuin sinä tai sinun hyväksymäsi kulissityttöystävä. Valitsit minulle siskosi, koska tiesit, että koin hänet pikkusiskokseni, eikä välillämme voisi koskaan olla mitään muuta.

Näin sen osoituksena todellisista tunteistasi minua kohtaan, että valmistelit meidän yhteistä tulevaisuutta, jolloin suhteemme näkisi päivänvalon. Sinun kulissityttöystäväsi oli yhtä vaaraton meidän suhteellemme, Lavender oli kyllä kaunis, mutta rasittava ja tiesin, ettei suhteenne tulisi kestämään.

Olin niin onnellinen ja helpottunut, kun et valinnut Hermionea, jolla oli tunteita sinua kohtaan ja toisinaan epäilin sinun vastaavan niihin.

Lavenderin myötä hautasin pelkoni ja saatoin lohduttaa yhteistä ystäväämme kevein mielin. En edes ollut mustasukkainen, kun kömmit normaalia myöhemmin vuoteeseeni tuoksuen Lavenderin parfyymilta, hänen huulipunansa tahraamana ja kiihottamiseesi meni enemmän aikaa kuin yleensä. Se oli vain osa sitä, mitä me olimme valmiita uhraamaan suhteemme edestä, tai niin minä uskoin.

Ilmeisesti olen tyhmempi kuin luulinkaan. Et sinä minua halunnut, pidit vain tiukoissa ohjaksissa, jotta olisin käytettävissäsi tarvittaessa. Olin vain lämmin vartalo tyydytystäsi varten vuodeverhojen suojissa muiden nukahdettua. Minä olin sinun synkkä salaisuutesi, antiteesi heteroidentiteetillesi.

Sinun puolustukseksesi on sanottava, ettet pettänyt ja kahlehtinut minua tietoisesti alun alkaen vaan vasta sitten, kun huomasit haluavasi muuta kuin mitä minä pystyin tarjoamaan. Tulit ahneeksi. Halusit saada molemmat, meidän mutkattoman salatun ystävyyteen pohjautuvan suhteemme ja julkisen hyväksytyn heterosuhteen aidolla rakkaudella. Ahneutesi johti valheisiin, joilla pidit minut tyytyväisenä.

Toisaalta ei minunkaan rakkauteni ollut aitoa, halusin sen olevan sitä ja uskoinkin sen olevan, mutta todellisuudessa olin rakastunut ajatukseen rakkaudesta. Kieltäydyin näkemästä totuutta silmieni edessä.

Tuskin olisin tunnistanut oikeaa rakkautta, ellen olisi nähnyt sitä sinun katseessasi, mutta se ei suuntautunut minuun vaan Hermioneen. Se oli kuukausi myrkytyksesi jälkeen, sinun ja Lavenderin suhteen jo unohduttua, kun sinua ei kuulunut vierelleni yön tuntien huvetessa. Lopulta huoleni puolestasi ajoi minut ylös vuoteesta. Kääriydyin näkymättömyysviittaani ja lähdin etsimään sinua.

Olen iloinen, että lähdin, vaikka maailmani sortui ympäriltäni sinä yönä.

Hermionen ääni oli ensimmäinen asia minkä havaitsin, hänen äänensä oli poikkeuksellisen lämmin ja onnellinen. Kuvittelin hetken hänen unohtaneen viimeinkin sinut ja löytäneen itselleen poikaystävän. Jälkimmäisen suhteen olin oikeassa, hänellä oli poikaystävä, ollut ilmeisimmin jo jonkun aikaa, koska te puhuitte tulevaisuudestanne. Siitä tulevaisuudesta, jonka olisi pitänyt olla sinun ja minun edessä. Sinä istuit sohvalla hänen kanssaan, pidit hänen käsiään käsissäsi ja lupasit avioitua sodan jälkeen hänen kanssaan.

Hetken annoin itseni kuvitella, että se oli yhtä tyhjä lupaus kuin minulle vannomasi, kunnes tajusin tietäväni jo totuuden. Minä olin se, jolle sinä olit valehdellut, olit pitänyt suhteesi Hermioneen salassa, koska tiesit silmiesi paljastavan sinun todelliset tunteesi, kuten ne nytkin tekivät. Ne sanat, jotka pystyit minulle lausumaan vain hekumanhetkellä, liukuivat huuliltasi Hermionen edessä aitoina ilman pimeyden suomaa suojaa. “Minä rakastan sinua.”

Sanat olivat minun merkkini palata takaisin vuoteeseeni. Odotin sinun paluutasi, elättelin toivetta, että sinä kertoisit minulle totuuden ja me palaisimme ystäviksi, parhaiksi ystäviksi.

Sinä tulit viereeni vaivaantuneena, ja minä pidätin hetken hengitystäni. Pyysit anteeksi myöhästymistäsi, läksyjesi vietyä enemmän aikaa kuin olit odottanut ja toivoit, etten olisi vihainen sinulle. Sinä kumarruit suutelemaan minua ja kaikki oli niin kuin ennenkin. Verhojen suojissa hyväilit minua sanoin ja kosketuksin, poistit vaatteet välistämme ja yhdistit lihamme. Lauetessasi sanoit rakastavasi minua.

Enkä minä vihannut sinua silloin, olin liian keskittynyt halveksimaan itseäni ja heikkouttani. Sinun siirryttyäsi omaan vuoteeseesi, epätoivo tarttui kourillaan minuun. Sinä yönä toivoin, etten näkisi seuraavaa aamua.

* * *

Toivomukseeni ei silloin vastattu ja tiesin, että kohtaloni oli omissa käsissäni ja minä tartuin siihen muokaten sen mieleisekseni. Sinä sait minut ravistamaan harteiltani kaikki valheet, olin rehellinen itselleni ja halusin tulla vahvaksi, etten enää koskaan tulisi samalla tavalla petetyksi.

Minusta tuli pettäjä, petin sinut ja koko velhoyhteisön, ja nautin jokaisesta hetkestä pimeän puolella. Voldemort on ainoa, joka ei ole koskaan valehdellut minulle. Hän käytti minua avoimesti hyväkseen voittaakseen sodan. Se sopi minulle, sillä minäkin halusin kukistaa kaiken tekopyhyyden tästä maailmasta ja sinut sen mukana.

Armeijamme kohtasivat Tylypahkan nurmikentillä ja käytävillä yön pimeydessä. Meidän mustat kaapumme kätkivät meidät hyvin ja myös naamiomme olivat mustia, me olimme yhtä varjojen kanssa. Kilta ja aurorit erottuivat värikkäissä kaavuissaan pimeyden keskeltä hyvin ja olivat helppoja maaleja kuolonsyöjille. Sinä johdit Albuksen kaartia ja jakelit käskyjä kuin paraskin johtaja.

Sitähän sinä olit aina halunnut, saada minun paikkani tai mainetta minun kauttani. Sänky oli ainoa paikka, jossa olit yläpuolellani ja siksi et halunnut luopua siitä.

Mutta sinä unohdit, että minä olin teidät kouluttanut ja tiesin jokaisen liikkeenne. Te olitte minun tiimini kohde sinä yönä, yksi toisensa jälkeen teidän joukkonne harvenivat, mutta sinut säästettiin minulle. Näit kirouksen sinkoavan Hermionea kohti, mutta minä pysäytin sinun yrityksesi uhrautua hänen puolestaan.

Sinä et ansainnut niin kunniakasta kuolemaa. Ehei, sinun omat sanasi olivat sinetöineet tulevaisuutesi. Olit luvannut meille yhteisen elämän sodan jälkeen, ja minä pidin siitä lupauksesta kiinni. Hetken kuvittelit, että aioin päästää sinut vapaaksi, mutta kun ymmärsit mitä aioin, aloit anoa kuolemaa.

* * *

Taistelun jälkeen sidoin sinut itseeni loitsuin. Päivisin olet palvelijani, etkä voi poistua viereltäni kuin vain luvallani ja silloinkin vain minun määrittelemälleni etäisyydelle. Öisin minä käytän sinun vartaloasi ja sinä olet oppinut kerjäämään huomiotani, sillä olet nähnyt, että minulla on muita rakastajia ja pelkäät, että unohdan sinut. Koska sinä päivänä, kun en enää tarvitse sinua, sinusta tulee vapaata riistaa uusille ystävilleni.

Niin paljon kuin inhoat asemaasi orjanani, tiedät olevasi paremmassa asemassa kanssani kuin ilman minua. Olen ottanut sinulta pois mahdollisuuden valita kohtalosi, koska haluan säästää sinut väärien päätösten häpeältä, sillä sinä olit ensimmäinen ja paras ystäväni. Ja sinä rakastit minua öisin.