Näytetään tekstit, joissa on tunniste Draama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Draama. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. joulukuuta 2014

17. Luukku: Erään lohikäärmekapteenin tarina osa 1. Kiitoksista Ystävyyteen (eli jatkoa Temeraire/Potter-fuusiolle)

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 17. Luukku
K/H: Kapteeni Barstowe kuoli kirjojen mukaan Laurencen ensimmäisen matkan aikana, mutta tässä tarinassa laivan lääkäri vaati tilanteen vakavuuden huomatessaan kapteenia palaamaan maihin, koska kapteenista ei olisi hyötyä taistelussa ja mahdolliset kuumehoureet viimevaiheissa sairautta saattaisivat johtaa kapteenin tekemään kohtalokkaita virheitä koko miehistön ja laivan kannalta. Lääkäri on sitä mieltä, että kaikkien edun mukaista on se, että laiva saa amiraliteetin valitseman uuden kapteenin ennen taisteluihin menoa. Barstowe on kuitenkin niitä miehiä, jotka eivät halua luopua vallasta ennen kuin on pakko, joten hän öykkäröi kapteenina loppuun asti eli kunnes on maissa.

~*~ osa 1. ~*~
Kiitoksista Ystävyyteen


Harry oli hämmentynyt ja yllättynyt kapteeni Hardyn tuomasta kutsusta. Hän oli aina haaveillut lentämisestä, nähnyt unia lohikäärmeellä lentämisestä ja herännyt niistä onnellisena. Nyt hänellä olisi mahdollisuus siihen. Tosin hän kuten muutkin aloittaisi kadettina koulunpenkiltä, mutta sekään ei tuntunut tylsältä, kun ympärillä olisi oikeita lentäjiä ja lohikäärmeitä.


Petunian-tädin valheet ja ilkeät sanat eivät saaneet hänen innostustaan ja iloaan katoamaan. Hänestä tulisi lentäjä kuten hänen vanhemmistaan. Äiti ja isä saisivat vielä olla hänestä ylpeitä.


Hän kiittäisi luutnantti Laurencea heti ensitöikseen, joko kirjeellä tai henkilökohtaisesti kumpi vain tulisi kohdalle ensin. Harry ei tuhlannut aikaa pakkaamiseen, sillä eihän hän omistanut kuin vaatteet päällään ja pienen viltin uunin pankolla olevalla makuupaikallaan. Kapteeni Hardyn ilmekään ei värähtänyt, kun Harry ilmoitti olevansa saman tien valmis lähtöön.


He matkasivat vuokravaunuilla siihen osaan Lontoota, jossa katuja reunustivat muun muassa kirjanpito-, sijoitus- ja lakiasiakonttoreja ja niiden väleissä kahvihuoneita. Kapteeni käski ajuria pysäyttämään vaunut Parker & Pullman nimisen liikkeen eteen, konttorin vieressä oli Jonathanin kahvihuone ja Lloydin kahvihuone, joista ensimmäisessä sijoitettiin osakkeisiin ja jälkimmäisessä laivan omistajat hankkivat vakuutuksia laivoilleen ja lasteilleen.
Harry oli hämmentynyt, kun hänet istutettiin tuoliin ylellisessä toimistossa. Hieman kuivakan oloinen herrasmies teki kaikkensa, ettei tämän kasvoilta huomaisi, kuinka paljon miehen teki mieli irvistää hänen kiertolaista muistuttavan olemuksen nähtyään. Harry oli kuitenkin niin tottunut peittelemättömään halveksuntaan, että hän tunnisti sen jo ihmisten silmistä.


Hän ei ollut kuitenkaan selvinnyt näitä vuosia halveksittuna ilman, että se olisi jättänyt muitakin jälkiä häneen. Nopean tilannearvion jälkeen Harry pyysi, että kapteeni Hardy olisi yksi hänen neuvonantajista ja, jos asia sopisi, niin joku muu luotettava henkilö, jota luutnantti Laurence suosittelisi.


Hän ei halunnut joutua oman asianhoitajansa huiputtamaksi nyt, kun hänellä oli viimein mahdollisuus päästä oman elämänsä herraksi enemmän kuin aiemmin. Luutnantti Laurence oli osoittautunut luotettavaksi ja tarkkasilmäiseksi sekä muut huomioonottavaksi persoonaksi. Ilman miehen apua Harry olisi yhä Petunia-tädin oikkujen ja katkeruuden alainen.


Hänellä ei kuitenkaan ollut riittävästi tuttuja, joiden neuvoihin hän voisi luottaa ja jotka eivät yrittäisi hyötyä hänen tietämättömyydestään. Kapteeni Hardy oli ollut kohtelias ja kärsivällinen, vaikka Harry oli pelkkä orpo, jonka olemus oli nuhjuinen titteleistä huolimatta.


Herra Pullmanin kirjuri lähetettiin hankkimaan räätäliltä jokin mallivaatekerta Harryn käytettäväksi saman tien ja varaamaan aika usean asukokonaisuuden suunnitteluun, joka vastaisi hänen asemaansa nuorena perillisenä. Pullman järjestäisi myös tilapäisen huoltajan, joka huolehtisi Harryn saattamisesta mahdollisimman seurapiirikelpoiseksi samalla, kun majoittaisi hänet.


Alustavat järjestelyt olisivat valmiit jo seuraavana päivänä, joten Harry ja kapteeni Hardy yöpyisivät Doverin amiraliteetissa ja hoitaisivat muodollisuudet siellä. Herra Pullman tulisi satamakaupunkiin seuraavana päivänä mukanaan lista huoltajaehdokkaista ja muut tarvittavat paperit.


Kirjuri tuli vaatepinon kanssa huoneeseen ja opasti Harryn pikkulaan, jossa hän saattoi siistiytyä ja vaihtaa vaatteet privaatisti. Harry oli hieman ymmällään siitä, kuinka jotkin vaatekappaleet tulisi pukea päälle, mutta sai kuin saikin itsensä vaatetettua kiitettävästi. Hän onnistui jopa solmimaan solmukkeensa tyylikkäästi, vaikka oli aiemmin vain tehnyt sellaisia Vernon-sedälle ja oli haasteellista tehdä kaikki nurinkurisesti.


Hän melkein palasi takaisin pikkulaan astuttuaan oven toiselle puolelle, sillä häntä vanhempi juoksupoika puhutteli häntä herrana joutuessaan väistämään Harrya. Salissa olevat kirjurit nyökkäsivät hänelle kohteliaasti, jos heidän katseensa kohtasivat. Kaikkien käytös oli muuttunut radikaalisti sinä aikana, kun hän oli ollut miestenhuoneessa, aivan kuin hän olisi eri henkilö vaihdettuaan vaatetuksensa. Maailma oli ilmeisesti kovin pinnallinen paikka, jossa ulkoinen olemus määritteli sen kuinka muut kohtelivat sinua.


Sitten Harry muisti, että Laurence oli kohdellut häntä ystävällisesti resuisesta ulkonäöstä huolimatta. Johtuiko se vain hänen silloin oletetusta yläluokkaisesta taustasta vai oliko Will Laurence niitä harvoja, jotka arvioivat kanssa ihmisiä näiden ansioiden mukaan, eikä pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella. Oli syy kumpi tahansa, Harry päätti pitää jälkimmäisen mielessään omana ohjesääntönä, jotta hän muistaisi arvioida kohtaamiaan ihmisiä muiden kuin pinnallisten asioiden ja pelkän syntyperän mukaan. Ei yhteiskuntaluokka määritellyt sitä, kuka oli aidosti luotettava tai kunniallinen ihminen, jokaisessa luokassa oli sekä mätiä että kultaisia omenoita.


~Kiitoksista~


Harry seisoi huoliteltuna pyhävaatteissaan satamassa. Aamulla oli kuriiri ilmoittanut, että laiva, joka Doverin satamaa lähestyi, oli HMS Shorewise. Se oli laiva, jolla Laurence oli luutnanttina. Harry päätti, että kirjeen sijaan hänen pitäisi henkilökohtaisesti käydä kiittämässä miestä, jonka tarkkaavaisuus oli auttanut hänet pois ankeista oloista. Näin Laurence pääsisi näkemään itse, kuinka suuri vaikutus tällä oli ollut Harryn elämään.


Silti Harry ei voinut olla jännittämättä, mutta rouva Stiltonin käytös- ja etikettiopetus pitivät huolen siitä, ettei hän antanut sen näkyä ulospäin. Hän halusi osoittaa olevansa arvonimensä veroinen, vaikka olikin kasvanut alemmassa yhteiskuntaluokassa tähän asti. Mutta enemmän kuin mitään muuta hän toivoi Laurencen olevan ylpeä hänestä.


Merimiehet reivasivat purjeita ja lauloivat, erityisen raikuvaksi laulu ja tömistely vaihtuivat, kun ankkuria laskettiin.


What shall we do with the drunken sailor?
What shall we do with the drunken sailor?
What shall we do with the drunken sailor?
Early in the morning.
Hooray and up she rises,
hooray and up she rises,
hooray and up she rises,
early in the morning.


Laiturilla Harryn lisäksi oli näyttävästi ja jopa uskaliaasti pukeutuneita naisia, joiden voimakas ehostus ja keimaileva käytös käänsivät miesten katseita. Yksi naisista oli tehnyt hänelle sopimattomia ehdotuksia ja kiusoitellut häntä hiljaisuudesta muiden naisten nauraessa epähienosti.


Harry oli tavannut monia kerjäläisiäkin, joilla oli paremmat käytöstavat kuin näillä naisilla. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi nämä naiset eivät edes yrittäneet tehdä parasta mahdollista vaikutusta muihin satamassa olijoihin. Huonot käytöstavat olivat varma tapa turmioon, se oli niitä harvoja asioita joista rouva Stilton oli samaa mieltä kuin Petunia-täti.
Lankonki kolahti laituriin ja Harry käänsi katseensa nopeasti takaisin laivaan. Hänen ikäisiään poikiaan juoksi kannella, komennot kaikuivat ristiin rastiin ja tuntui kuin laivan kansi olisi muuttunut muurahaispesäksi viime hetken valmisteluissa. Ainoa liikkumaton ihmisrypäs seisoi komentokannella ja siitä joukosta Harryn silmät löysivät viimein etsimänsä. Laurencen vaaleat hiukset piiskasivat tuulessa miehen sinisen takin peittämää selkää, muutama sortuva oli karannut pidikkeestä ja kieppuivat vilkkaammin osuen miehen kasvoihin.


Yksi kansipojista pysähtyi Laurencen luona ja luutnantti kääntyi puhumaan pojan kanssa, lopuksi mies hymyili ja pörrötti pojan punaista hiuspehkoa. Harryn sisällä heräsi jotain rumaa ja ikävää, tunne siitä, että punahiuksinen poika ei ollut ansainnut Laurencen hymyä ja kosketusta. Laurence oli hänen ystävänsä ja tämän huomio kuului hänelle. Hän oli varmasti Laurencelle tärkeämpi kuin joku kansipoika, joka teki vain mitä käskettiin.


'Laurence oli huomannut minut, Harryn ja puhunut minusta muille, joten olen selvästi paljon merkittävämpi henkilö miehen elämässä', Harry ajatteli mustasukkaisena.


Kun Laurence viimeinen saapui maihin yhdessä kapteeni Barstowen kanssa, oli miehen hymyssä jotain väkinäistä. Harrylle mies kuitenkin soi aidon hymyn hänen esittäydyttyä. Barstowe oli murahtanut yskänpuuskiensa välissä jotain sisäsiittoisista siniverisistä ja näiden omista piireistä, joihin eivät kunnon ihmiset kelvanneet. Laurencen kasvolihakset kiristyivät ja muutamat muutkin upseerit yskähtelivät vaivaantuneina, ilmapiiri tuntui viilenneen asteella tai parilla samalla hetkellä.


Harry oli aavistuksen hämmentynyt, mutta pystyi päättelemään muutamista merkitsevistä katseista upseerien välillä, että tilanne ei ollut uusi ja siten pelkästään hänestä johtuvaa. Oli vaikeaa saada sanoja suusta, vaikka hän oli harjoitellut niitä monta kertaa aiemmin, mutta kun ympärillä oli monia upseereita ja hän näytti olevan huomion keskipisteenä kaikki sanat tuntuivat kadonneen.


— Luutnantti Laurence, sopiiko teitä puhutella? Hyvä herra, olisitteko niin ystävällinen, että soisitte hetken ajastanne keskusteluun kanssani, jos se vain suinkin olisi mahdollista? Harry sanoi muodollisesti, mutta aavistuksen epävarmasti.


— Ilman muuta, nuori herra, vai haluatko, että puhuttelen teitä kadettina? Laurence kysyi aavistuksen ilkikurisesti. Harry punastui ja puisti päätään vastaukseksi ennen kuin muisti, että oli kohteliaampaa ilmaista itseään sanallisesti kuin pelkällä elekielellä.


— Kumpikin puhuttelutapa on oikea, ja on teidän valittavissanne kumpaa niistä käytätte, hyvä herra. En ole vielä varsinaisessa koulutuspaikassani, vaikka minut on jo virallisesti ilmavoimien palvelukseen merkitty, joten opetukseni on painottunut enemmän siviilitaitoihin ja muihin uudelle asemalleni välttämättömiin perusasioihin perehtymiseen. Tiedän siis toistaiseksi enemmän byrokratiasta kuin sodankäynnistä, Harry selitti hämillisesti hymyillen.


— Kyllä teistä vielä hyvä lentoupseeri tulee, kadetti Potter. Teillä on jo nyt oikea asenne opintoihinne ja toteutatte sotilaskuria esimerkillisellä tavalla, jatkakaa samalla uutteruudella edelleen. Mutta missä tahtoisitte keskustella, onko teillä mahdollisesti vaunut odottamassa lähistöllä? Sillä tämä laituri tulee olemaan kovin levoton paikka seuraavien tuntien ajan.


— Olen varannut teehuoneesta pienen yksityissalongin, jonne pääsemme helposti vaunuillani. Voimme poiketa amiraliteetissa tai huoneistollanne, jos teillä on asioita hoidettavanne tai haluatte toimittaa matkatavaranne sinne. Olen valmis myös järjestämään palvelijallenne vuokravaunut, jos mieluummin jätät tavaroista huolehtimisen hänelle. Päätös on teidän, olen palveluksessanne, hyvä herra, Harry selitti.


Muodollisten sanakäänteiden ja virallisen puhuttelun läpi kuulsi pojan aito miellyttämisen halu ja lämpö. Laurence tunsi aitoa iloa siitä, että poika oli tullut häntä tapaamaan. Pojan vilpittömyys ja ihailu sai hänet ainakin hetkeksi unohtamaan viimeiset kuukaudet merillä sekä kapteeni Barstowen ilkeät sanat että karkean kohtelun.

*Ystävyyteen*

Luutnantti Laurence

Toivottavasti kirjeeni löytää teidät hyvin voivana ja menestyksekkäänä. Luin vasta Abukirin lahden taistelusta ja muistin teidän maininneen edellisessä kirjeessänne suuntaavanne seuraavaksi itäiselle Välimerelle. Artikkeleista päätellen kyseessä oli yksi tämän sodan merkittävimmistä taisteluista. Kuulisin mielelläni siitä lisää, jos vain teille sopii.


Päiväni ovat täynnä lentomuodostelmia, ilmataisteluiden strategiaa, lohikäärmetietoutta, varustehuoltoa ja käytännön harjoittelua, enkä voisi olla tyytyväisempi osaani. Lohikäärmeet ovat kiehtovia ja upeita olentoja, niitä on täällä monia, en edes tiennyt niitä olevan näin monenlaisia. Ne osaavat myös puhua, vaikka kaikki eivät ehkä ole aivan parhaimpia keskustelijoita.


Olen myös saanut ystäviä kadettien joukosta, erityisesti ne kaksi, jotka auttavat minua tavoittamaan saman tason koulutuksessa heidän kanssaan. Me vietämme yhdessä aikaa myös opintojen ulkopuolellakin ja se näkyy ryhmätyöskentelyssämme niin opinnäytteissä kuin taisteluharjoituksissa. Toivon, että voisimme tulevaisuudessa taistella samassa laivueessa, koska samaan miehistöön kuuluminen on kohdallamme epätodennäköistä.


Lady Stilton on pyytänyt minua välittämään teille sydämelliset terveiset, hän on erittäin tyytyväinen teidän panokseenne neuvonantajanani ja suosittelemistanne politiikan ja tilanhoidon opettajista. Yksi ehdokkaista on osoittautunut erityisen luotettavaksi ja lahjakkaaksi, kunnialliseksi herrasmieheksi, jonka ansiot ovat niin vaikuttavat, että harkitsemme hänen nimittämistään tilanhoitajaksi.


Liitän oheen hänen suosituksensa, ansionsa ja alustavat ehdotuksensa niin tilusteni kuin muunkin omaisuuteni hoitoon, jotta saisimme niistä parhaimman mahdollisen hyödyn. Mukana ovat myös luonnollisesti Lady Stiltonin merkintöjä ja ajatuksia yhdessä kapteeni Hardyn arvioiden kanssa. Toivon, että ehditte perehtyä niihin ja lisätä omat mielipiteenne asiaan.


Kunnioittaen ja niin edelleen
teidän
Harrison Potter
Hänen Majesteettinsa ilmavoimien kadetti
Lordi Potter, Derbyshiren jaarli ja Pottertonin paroni

Nuori Herra Potter,
Ilahduin saadessani teidän kirjeenne kuriirin mukana, se tuo miellyttävää vaihtelua Saarron keskelle. Olemme onnistuneet pitämään Ranskan ja Espanjan yhdistynyttä laivastoa Calvin satamassa Korsikalla jo kolme viikkoa, mikä on erittäin Suotavaa sodan kannalta, mutta se vaatii paljon Kärsivällisyyttä niin päällystöltä kuin muultakin miehistöltä.


Kapteeni Foley osaa pitää tilanteen hallinnassa, joka tarkoittaa monia harjoituksia taistelutilanteisiin valmistautumisessa kuin myös myrskyyn. Perusasioiden kertaaminen ei ole koskaan turhaa, on Palkitsevaa nähdä, kuinka harjoitusten myötä moni asia nopeutuu ja Yhteistyö hioutuu saumattomammaksi eri ryhmien välillä.


Lordi Nelson on saarron Komentaja ja hän on määrännyt useita pitkiä tulituksia vihollisen strategisiin kohteisiin, olemme tuhonneet komean räjähdyksen kera parikin ammusvarastoa, jotka saarella olevat vakoojamme ovat meille osoittaneet. Ylimmät upseerit ovat sitä mieltä, että toiveita kaupungin antautumisesta on olemassa, miehistön mielestä jo pelkästään Lordi Nelsonin läsnäolo tarkoittaa sitä, että tämä kääntyy voitoksi aivan pian.


Ei ole mitään takeita, että moinen taikausko voisi olla mahdollista, he ovat asettaneet ihmisen, vaikka hyvin kokeneen ja taitavan sellaisen, jalustalle, jolle ei ihmistä pitäisi asettaa. Kukaan meistä ei ole Erehtymätön, eikä yksikään voitoista ole tullut Ilmaiseksi, joten voitto, jos ja kun sellainen saavutetaan, voi vaatia monen toverimme hengen. En voi väittää, ettenkö minäkin ole Iloinen voidessani taistella Lordi Nelsonin alaisuudessa, sillä tämä on opettanut minulle paljon meritaisteluista ja piirityksestä.

Sodan etenemisestä muihin tärkeisiin asioihin. Olen hyvin otettu siitä, että Vaatimaton ehdotukseni oli teille hyödyllinen. Olen liittänyt oheen kirjeen muille neuvonantajillenne, mutta sanottakoon myös tässä, etten nähnyt mitään sellaista asiakirjoissanne, joka olisi herättänyt Erityistä huomiota. Neuvoisin teitä kuitenkin vielä Harkitsemaan suunniteltua palkan määrää, sillä Herra Parkerilla ei hänen pätevyydestään huolimatta ole aivan kaikkia Vaadittavia suosituksia, joten Antelias ehdotuksenne johtaa siihen, että teidän on vaikea, mahdollisen menestyksen myötä, palkita hyvin Hoidettuja tehtäviä paremmalla palkalla vaikuttamatta tuhlailevalta.


Koulutuksenne kuulostaa Vallan kiintoisalta, laivastossa ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta opiskella koululuokassa, vaan ainoastaan aloittamalla työt heti ja oppia sen myötä sekä kokeneempien Upseerien opastuksella. Hyvä yhteishenki on jokaiselle Isänmaan ja Kuninkaan puolesta taistelevalle tärkeää kuuluivat he sitten merivoimiin, lennostoon, ratsuväkeen tai jalkaväkeen. Ystävyyssiteet, jotka on Koeteltu taisteluissa, ovat osoittautuneet omalla kohdallani kaikista Kestävimmiksi. Toivon siitä huolimatta, että voitte odottaa vielä muutamia vuosia, ennen kuin teidän Ystävyytenne koetellaan taisteluissa.


Usk. palv.,
Wm. Laurence

16. Luukku: Joulupukki suukon sai (K-11 voi olla yläkanttiin) Harry/Ginny ja joulupukki...

Otsikko: Joulupukki suukon sai
Kirjoittaja: Suklaasorminen Koiranruusu
Beta: Suklaatakin suloisempi Fire
Ikäsuositus: K-11
Tyylilaji: fluffyista joulu- ja perhedraamaa suklaakuorrutteella
Paritus: Harry/Ginny ja joulupukki
Varoitukset: Ei mitään virallista ja monet epävirallisista paljastaa liikaa juonesta. No, avio-ongelmat taustalla voisi olla yksi varoitus tai suositus näkökulmasta riippuen. Kevyempi varoitus siitä, että saattaa aiheuttaa suklaanhimoa lukijassa. Onneksi on joulu...
Vastuuvapaus: Vaikka sarjan luoja, Rowling, itse totesi, ettei Harrya ja Ginnyä olisi pitänyt tehdä pariksi, niin se ei tee tästä ficceröisestä yhtään sen enempää canonia kuin muistakaan hänen hahmoillaan kirjoittamistani tarinoista. En omista, en saa rahaa, mutta haluan joulupukilta suukon!

Tiivistelmä: He eivät halua keikuttaa venettä, ennen kuin vastaan tulee jotain sellaista, jonka rinnalla skandaalin sietäminen on sen arvoista, sillä on huomioitava myös lasten asema.

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 16. Luukku ja oma ficcejä joululaulujen nimistä haaste - Joulupukki suukon sai
K/H: Tämä ei ole Ginnyn dissausta, vaan ihan rehellisesti tarkoitus on käsitellä sitä mahdollisuutta, että myös Ginny koki paineita siitä, että hänen pitäisi avioitua Harryn kanssa, kun kaikki odottavat sitä heiltä. Ginny on kasvanut isossa perheessä, jossa hän kirjojenkin mukaan on joutunut salaa harjoittelemaan lentämistä ja huispausta, joten on helppo kuvitella, että hän kaipaa vapautta ja ei niin perinteistä perhearkea. 
Lapset kuitenkin sitovat ja aiheuttavat huolta, eikä kaikki vain yksinkertaisesti halua lapsia etenkään, jos haluaa itselleen huispausuran, pelaaminen on lopetettava jo siinä vaiheessa, kun on tullut raskaaksi, joten Ginnyn ura jäisi lasten takia kauhean lyhyeksi, ellei hän palannut heti toivuttuaan treeneihin ja jättänyt vauvaa Harrylle hoidettavaksi. Jo kertoi, että lapset saatuaan Ginny vaihtoi pelaajasta urheilutoimittajaksi, mutta joo, se ei mua oikein vakuuta, kuinka moni peli-iässä oleva haluaa katsoa sitä peliä sivusta, kun voisi olla kentällä.
Tästä näkökulmasta ja monista muista syistä tää ficci siis tuli kirjoitettua. Niin ja olen pitkään halunnut kirjoittaa Harrysta koti-isänä, se vaan tuntuu sopivan hänelle niin älyttömän hyvin.
Lopussa olevat suklaiset reseptit ovat ensimmäinen täysin oma kehitelmä ja toinenkin oma versio jossain näkemästäni tryffeliohjeesta.
 

Joulupukki suukon sai


Harry kuutioi porkkanoita keittiön työtasolla ja vilkuili samalla ikkunasta lumisella pihalla peuhaavia lapsiaan. Lapset olivat rakentaneet jo kaksi lumiukkoa, lumilyhtyjä ja linnoituksen, jota he vuorotellen puolustivat lumipalloin milloin mitäkin uhkaa vastaan. Hymy nousi väkisinkin hänen kasvoilleen iloisia ilmeitä katsellessa.

Kilahdus sai hänet kurkistamaan uuniin, jossa paisti oli kypsymässä Yorkshiren vanukkaiden kanssa. Porkkanat olivat huomista lounasta varten, joka oli tehtävä valmiiksi tänään, jos hän aikoisi ehtiä lasten kanssa jouluostoksille huomisaamuna, ja se oli melkein välttämätöntä, koska suurin osa perhettä olisi tulossa ylihuomenna heille lahjavalvojaisiin. Ginny lähtisi huomenna aikaisin aamulla Australiaan huispauksen kansainyhteisön mestaruuskisoihin, joten tästä ei olisi apua joulunalusajan ruokahuollosta vastaamaan. Eikä se kuulunut muutenkaan Ginnyn rooliin heidän perheessään, vaan oli ollut alusta asti Harryn vastuulla.

Harry oli melko varma, että Ginny olisi ollut onnellisin ilman perhettä, raskausajat olivat olleet pelkkää painajaista naiselle. Ginny halusi mennä ja tulla omassa aikataulussa, eikä tämä nauttinut koti-illoista tai lasten kanssa touhuamisesta. Se näkyi siinä, että Harry oli suurimman osan aikaa lastensa kanssa yksin, mitä nyt muu suku piipahti vähän väliä, mutta se ei ollut sama asia.

Toisaalta Harry nautti omasta koti-isän roolistaan enemmän kuin mistään muusta elämässään. Lapset olivat hänen elämänsä sisältö, kodinhoito oli puolestaan niin sisäänrakennettu osa häntä, ettei hän aina edes huomannut siivoavansa samalla, kun nukutti Lilyä sylissään. Ruokakaupassa käynti oli lasten ja hänen yhteinen seikkailu, josta he palasivat mielikuvituslaiva lastattuna aarteilla. Leikkipuistot, eläintarhat, museot ja muut tapahtumat toivat vaihtelua arkeen, joka oli välillä haastavaakin.

Heidän kolme lastaan olivat kohtuu pienillä ikäeroilla syntyneet, mutta Teddy oli ollut enenevässä määrin osa heidän perhettään, Andromedan menetysten nopeutettua naisen ikääntymistä ja altistettua tätä sairauksille. Teddy oli seitsemän vuotta Jamesia vanhempi, joten tätä eivät kiinnostaneet monetkaan niistä asioista, jotka olivat kolmen pikku-Potterin innostuksen kohteina, jos mukaan ei laskettu kepposia ja huispausta, ne pysyivät suosikkeina iästä ja ajankohdasta piittaamatta. Teddy alkoi olla jo sen ikäinen, että hän mieluummin auttoi valvomaan lasten touhuja kuin osallistui itse leikkeihin.

Hän oli laittanut perinteisempää pyhäruokaa illaksi, koska Ginnyn pelimatkoilla ruokailut olivat mitä milloinkin, tällä kertaa poikkeama oli paljon isompi, kun Australiassa oli kesä juuri nyt, joten kukaan ei siellä söisi raskaita jouluherkkuja lämpötilan hipoessa 40 astetta. Yorkshiren vanukkaat ja paisti oli Ginnyn lempiruokaa joulun aikaan, joten Harry oli sen valinnut erityisesti vaimoaan ajatellen. Lapsetkin tykkäsivät siitä, mikä teki siitä sopivan läksiäispäivällisen.

Harry nappasi sauvan essun taskusta saaden porkkanakuutiot marssimaan jonossa kattilaan velhoradiossa soivan joululaulun tahdissa. Seuraavaksi marssiin liittyivät perunat ja lanttukuutiot. Ovelta kuuluvat aplodit kertoivat termiittien kyllästyneen lumileikkeihin, tai sitten Weasley-geenit ilmoittivat heille ruoan olevan valmista.

— Iskä, tee se uudestaan! Lily hihkui innoissaan ja pomppi niin, että viimeisetkin lumet karisivat tytön yltä lattialle, jossa ne muodostivat kunnioitettavan kokoisen lammikon.

— Ensin märät vaatteet siististi kuivumaan henkareihin tai kylpyhuoneen lattialle levitettyinä niin, että ne ovat tasaisesti eivätkä päällekkäin tai mytyssä. Sitten käsipesulle ja vaihtamaan kastuneet sisävaatteet kuiviin. Mars mars, Harry ohjeisti yli-innokasta jälkikasvuaan.

— Ja James, voitko laittaa lattialämmityksen kolmoselle, niin vaatteet eivät paistu, mutta kuivuvat hyvää vauhtia.

— Ok, isä. Voitko tehdä meille suklaapähkinälevitettä illaksi tai aamiaiselle? James kysyi anovasti, ruskeiden silmien koiranpentukatse täydellä teholla käytössä.

— Teddykö sinut pisti asialle? Jos olette valmiita auttamaan tryffeleiden ja muiden valmistamisessa siten, että niitä myös jää tarjolle, eikä kaikki häviä leipureiden omiin suihin, niin voimme ruuan jälkeen tehdä muitakin suklaaherkkuja.

— Isä, sä oot paras! Hei, Teddy, iskä lupas, että me voidaan auttaa suklaiden teossa! James kailotti mennessään huolehtimaan vaatteiden kuivumaan asettelusta ja muusta.

Ei ollut todellakaan yllättävää, että Teddy oli toivonut jotain suklaista syötäväksi, jos poika oli jotain perinyt isältään, niin suklaaholismin. Onneksi Harry piti aina leivonta- ja muuta suklaata kaapissa varalla, jotta saattoi yllätysvieraiden tai vain makean nälkään tehdä suklaisia herkkuja. Jouluksi suklaata oli varattu tavallistakin enemmän, joten ylimääräiset kokkailut eivät veisi siitä edes murto-osaa.

Yläkaapista hän otti jo valmiiksi esiin Cointreau-pullon, jotta lapset eivät heti löytäisi heidän alkoholikätköään, vaikka tuskin siihen silti kovin kauan menisi. Kylmäkaapista hän puolestaan otti voita lämpiämään ja tietysti myös sen maapähkinävoin, joka tulisi siihen lasten toivomaan herkkuun. Muut aineet saisi ajallaan sitten otettua esiin, mutta nämä oli parempi olla jo valmiina.

Ruokailu oli yhtä äänekäs ja vauhdikas tapahtuma kuin aina muulloinkin, Ginny tosin tuli vasta heidän ehdittyään jo jälkiruokaan. Nainen hymyili lämpimästi lapsille ja kyseli näiden päivästä, mutta Harry erotti sen, kuinka vaikeaa kontaktin ottaminen lapsiin Ginnylle oli. Tämä ei tuntenut heidän lapsiaan saati Teddyä niin hyvin, että tilanne olisi ollut täysin luonteva. Se ei kuitenkaan ollut uutta, tosin naisen keskittymisen herpaantuminen lasten puhuessa ei ollut tavallista.

Oli vain ajan kysymys, milloin Ginny päättäisi keskittyä kokonaan uraansa ja erota hänestä. Hän ymmärsi naista ja tämän vapauden kaipuuta, oli surullista, ettei hänen vaimonsa koskaan saisi tuntea sitä onnea, jota heidän ihanat lapsensa toivat elämään. Omalla tavallaan nainen rakasti lapsia, mutta nämä eivät olleet Ginnyn elämän tärkein asia, se oli huispaus ja pelin tuoma huuma sekä liikkuva elämä. Naisen säteilevä hymy ja iloinen olemus tänään antoi kuvan, että hän oli yhtä innoissaan joulusta kuin lapset, vaikka Ginnyn into kohdistui tulevaan pelimatkaan.

Ruokailun päätteeksi Ginny suukotti Harryn poskea ja hyväili hänen niskaansa. Harry käänsi sen verran päätään, että saattoi painaa kevyen suukon vaimonsa kämmenselälle. Pieniä eleitä, jotka olivat kovin viattomia, se oli ainoa yhteinen asia, jonka he enää kodin ja lasten lisäksi jakoivat, muuten he olivat ajautuneet erilleen. Joskus he nukkuivat yhdessä, mutta useasti Ginny meni suoraan iltatreeneistä tai pelin jälkeen vierashuoneeseen, eikä se rajoittunut aina edes niihin. Kyllä he huomioivat ja muistivat niin hää- kuin syntymäpäivät, mutta ne olivat enemmän kiitollisuutta siitä, että he molemmat ymmärsivät toisiaan ja sitä, ettei avioliittoon ajautuminen ollut pilannut heidän ystävyyttään.

Harry kaatoi Ginnylle uuden lasillisen viiniä, kun nainen oli siirtymässä kuuntelemaan velhoradiosta ensimmäistä alkusarjan peliä turnauksesta, Chile vastaan Uusi-Seelanti.

Lapset olivat keränneet astiat pöydästä, koska halusivat päästä pian leipomaan ja maistelemaan. Esiliinat päällä ja kädet pestyinä kaikki neljä odottivat, että Harry saisi kaiken muun valmiiksi leivontaa varten. Albus sai tehtäväkseen rikkoa ja erotella kananmunat. Teddy sulatti liedellä suklaata kerman kanssa, James murskasi kaulimella suklaata, Lily sekoitti jauhot, kaakaon sekä leivinjauheen ja Harry valvoi kaikkea silmä tarkkana. Hän oli päättänyt tehdä samalla myös jouluhalon, jotta kaikille lapsille riittäisi sopivaa tekemistä.

Tryffelitaikinan jäähtyessä jääkaapissa, James kulutti energiaansa vatkaten valkuaisia vaahdoksi samalla, kun Teddy väsytti kättään voin vaahdottamisessa. Albus vuoli juustohöylällä suklaasta koristesiivuja ja Lily muovaili marsipaanista koristeita halon päälle. Tryffeleiden pyörittämistalkoisiin pääsivät kaikki osallistumaan, mutta siinä Harry oli tarkka, ettei yksikään lapsista pistänyt suuhunsa alkoholilla maustettua tryffelitaikinaa, tavallista taikinaa sai jokainen leipuri maistaa muutaman kerran.

Kaakaojauhoiset pikkuleipurit marssivat suut suklaisina iltapesulle ja yöpuulle. He odottivat innolla sitä, kun muu suku pääsisi maistamaan heidän leipomiaan herkkuja. Jostain syystä kaikki, jopa Teddy, halusivat iltasaduksi Jali ja suklaatehdas tarinan.

Kun Harry viimein palasi alakertaan, Ginny odotti häntä aulassa. Hän nappasi yhden appelsiinitryffeleistä suuhunsa, sillä naisen ilme ei luvannut mitään hyvää.

— No, onko jotain sattunut? Mollyn nivelrikko sittenkin, jotain muuta vai onko Charlie pahasti palanut? Harry kysyi huolestuneena.

— Ei mitään sellaista vakavaa, paljon henkilökohtaisempaa ikävää. Meidän on ensimmäiseksi hoidettava lehdistösuhteita, saatava tilanne näyttämään vähemmän skandaalilta ja sitten ne eropaperit pitäisi viimein pistää eteenpäin. Muuten tämä skandaali aiheuttaa suurempaa vahinkoa lapsille, koska ennen eron vahvistumista tämä näyttää siltä, että meillä on isompia ongelmia kuin vain lasten takia ylläpidetty avioliitto.

— Kuka toimittaja sinut ja Alician pongasi? Harry kysyi tyynesti.

— Pahin mahdollinen, ja tietysti luottokuvaajansa kanssa. Rita ja Boso onnistuivat jotenkin pääsemään kentän kokoustilaan, jossa me treenit päättävän palaverin jälkeen olimme rentoutumassa ja vähän muutakin. Se on tiukasti suojatussa osassa pelaajien ja valmennusjohdon tiloja, sinne ei ole muilla asiaa, koska siellä suunnitellaan pelistrategioita ja muita. Hitto, sen piti olla lähes yhtä varma ja turvallinen kuin Irveta ja Tylypahka. Siellä on jopa maahisten tekemät suojaloitsut, joten ihan noin vaan ei yhdenkään ulkopuolisen sinne pitäisi päästä, Ginny vuodatti kiukkuisesti.

— Eikös joku Alician entisistä ollut teidän huoltojoukoissanne, hänellä on todennäköisesti edelleen kulkuluvat niihin tiloihin. Ei tarvita paljoakaan, että katkera exä luovuttaa tietoja ja auttaa juorunälkäisen toimittajan sisään sinne, tekisi sen varmasti ilmaiseksikin saadakseen kostonsa. Rita pystyy maksamaan hyvin, joten se saa varmasti vaiennettua viimeisetkin omantunnon pistokset, Harry huomautti tyynesti.

— Totta, olin unohtanut Macyn. Minun pitää ilmoittaa asiasta valmentajalle, PR:än Daphnelle ja Alicialle. Niin, sinun on ehkä hyvä tietää aamun varalta, että Alicialla oli joulupukin tamineet ja joku joukkueen tontuista oli loitsinut hänelle myös parran, joten kuva voi herättää erikoisia kysymyksiä, jos lapset näkevät sen. Kiitos, kun autoit, etkä menettänyt malttiasi, vaikka tämä tuli näin pahaan aikaan. En olisi halunnut pilata teidän jouluanne, Ginny sanoi aidosti pahoillaan.

— Älä sinä siitä huolehdi, et sinä Ritaa sinne kokoustilaan päästänyt. Se olisi silloin vain sinun syytäsi, jos olisit niin tehnyt. Kerro Alicialle terveisiä, Harry sanoi ja halasi tulevaa ex-vaimoaan lämpimästi.

Ginny painoi suukon kädelleen ja siitä Harryn huulille ennen kuin kiirehti keittiöön soittamaan hormipuhelut. Harry nappasi vielä yhden tryffelin ja suuntasi kulkunsa työhuoneeseen, jossa hän kaivoi laatikon salapohjan alta vuosia sitten tehdyt eropaperit. Ginnyn auki jättämästä radiossa soi juuri Joulupukki suukon sai, ehkä hän voisi käyttää sitä selittäessään lehtiotsikoita lapsille, jos nämä sattuisivat ne näkemään.






Suklaapähkinälevite


5 palaa leveä palaista taloussuklaata esim. Lidlin tai 10 palaa pieni palaista Fazerin taloussuklaa

n. 1,1 dl Alpro soya kevyt ruokakermaa

1 rkl vaaleaa siirappia

1 rkl sokeria

2-3 rkl maapähkinävoita



- Sulata suklaa kerman kanssa miedolla lämmöllä mikrossa esim 10 sekunnin pätkissä kunnes suklaa sekoittuu helposti kermaan.

- Lisää siirappi ja sokeri suklaaseokseen sen ollessa vielä lämmintä, näiden määrää voi muuttaa omaan makuun sopivaksi.

- Lopuksi sekoita joukkoon pähkinävoi ja laita kylmään jähmettymään..



Käytä herkutteluun käy niin digestiven, leivän, hedelmien kuin jäätelönkin kaveriksi, kokeilemalla löytää lisää vaihtoehtoja. Itse lämmitin tätä myöhemmin banaanien kanssa mikrossa hetken ja laitoin lusikallisen vaniljajäätelöä kaveriksi, kun kaipasin ylikypsille banskuille jotain kaveriksi ja hyvää oli.




Suussa sulavat Appelsiinisuklaatryffelit Cointreaulla


Ihan pakko hehkuttaa, kun luin jostain alkoholimaustetuiden tryffeleiden ohjeen, jossa tavalliset suklaatryffelit oli vaan maustettu jollain sherryllä tai muulla, niin versioin siitä oman appelsiinitryffeli-reseptin ja nämä on aivan taivaallisia. Vaihdoin suklaan määrästä puolet siksi Fazerin appelsiinitummasuklaaksi, kuohukerman soyakermaksi sitä kevyt versiota, sen sherryn tms. sijaan laitoin saman määrän cointreauta, niin ja lisäksi kippasin joukkoon appelsiini esanssia koko miniputkilon, joita lidl myy aina leivontaekstransa aikaan. Muuten siis melko perinteisesti ohjeen mukaan tehdään vain aineet muutin, määrät samoja ja tuo appelsiiniöljy oli extrana siellä.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoista, jos vaan tykkää appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, jota tuo cointreau vain korostaa. Yksikin tuollainen on niin hyvä, ettei tule syötyä liian montaa, mutta maku jää ihanasti mieleen ja kieleen. Suklaaparatiisi!


100 g tummaa suklaata/ talous-, leivonta- tai tavallinen tummasuklaa

100g Fazerin appelsiini & crisp tummaa suklaata

1 dl Alpron soya ruokakermaa kevyttä

2 rkl (30 ml) Cointreauta

appelsiiniesanssia/öljyä mitä se nyt sitten onkaan.

30 g huoneenlämpöistä voita



Pinnalle:

makeuttamatonta kaakaojauhetta



♥ Rouhi suklaat mahdollisimman pieneksi. Kiehauta kasarissa kerma, poista liedeltä ja lisää joukkoon suklaat. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut joukkoon.

♥ Lisää Cointreau, appelsiiniöljy ja pieniksi paloiteltu voi. Sekoita. Laita jääkaappiin 3–4 tunniksi.

♥ Kun massa on jähmettynyt, ota siitä lusikalla sopiva pala käteesi ja pyörittele palloksi. Anna pallojen levätä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

♥ Laita laakealle lautaselle kaakaojauhetta ja pyörittele tryffelipallot kaakaojauheessa. Anna jähmettyä jääkaapissa vielä puolisen tuntia ennen tarjoilua.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

14. Luukku: Petunian vaikeat valinnat (K-11) Paritukseton vaikka romanttisia sävyjä löytyykin AU draama genderbend

Nimi: Petunian vaikeat valinnat
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Joulupukin auttamiskiireiden välillä ahkeroinut Fire
Ikäsuositus: K-11
Tyylilaji: AU, draama, genderbender ja joukossa hieman romanttisiakin sävyjä
Henkilöhahmot: Petunia, Dudley, Vernon, Harry ja muita tuttuja
Varoitukset: Canon murhan ja murhapaikan kuvaukset eivät menneet ihan viittauksen piikkiin.
Vastuuvapaus: Rowlingille kaikki kunnia upeasta maailmasta ja hahmoista, joilla on hauskaa leikkiä ilman korvausta.

Tiivistelmä: Kun Petunia löysi Harryn kynnykseltä, hän oli pettynyt siitä, että lapsi oli poika. Sillä tyttöön Vernon ei suhtautuisi yhtä epäluuloisesti kuin poikaan, jonka hän näkisin kilpailijana Dudleylle ja muutenkin uhkana heille.

Haasteet: FF100 sana 007. Päivät, Kerää kaikki hahmot - Vernon Dursley ja Joulukalenterihaaste 2014 - 14. Luukku
K/H: Tähän tuli yllättäen sellaisia sävyjä, että sopii Sydän mustelmilla ficin spin-offiksi, vaikka ei sitä varsinaisesti ole. Tämän myötä joulukalenterin teemaksi voisi melkein laittaa genderbender tai yleisesti sukupuolen ja seksuallisuuden monimuotoisuus.


Petunian vaikeat valinnat

Marraskuun toisen päivän aamu valkeni kuulaana ja huurteisena, talvi oli selvästi tuloillaan. Etelä-Englantilaisessa pikkukaupungissa Petunia Dursley elätteli toivetta valkoisesta joulusta, kun pakkasen tuoksuinen ilma tulvahti häntä vastaan hänen avattuaan ulko-oven maitoa noutaessaan. Hänen hymynsä jäätyi kuitenkin seuraavassa hetkessä, eikä sillä ollut mitään tekemistä ilman kylmyyden kanssa.

Siinä heidän oven edustalla oli kori ja korissa lapsi, hän tiesi jo ennen korissa olevan kirjeen avaamista, että hänen sisarensa maailma oli lapsen myötä tullut heidän elämäänsä sotkemaan. Sillä kukaan normaali ihminen ei nykymaailmassa jättänyt lapsia koreissa toisten ihmisten ovien eteen. Petunia tunki kirjeen esiliinan taskuun luettuaan sen ja nosti sitten sisaren poikansa syliinsä. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja, poika oli tullut jäädäkseen, eikä se sinänsä ollut ongelma Petunialle. Hän vain olisi toivonut lapsen olevan tyttö, koska silloin Vernon ei kokisi tarvetta verrata Dudleya Potterin lapseen, tyttöä mies ei kokisi poikansa kilpailijaksi.

Lilyn aviomiehen aatelisarvo ja vauraus olivat olleet kova kolaus Vernonin miehiselle kunnialle. Se oli suurin syy siihen, että taikuudesta oli muodostunut suorastaan kirosana heidän perheessään. Petunia tiesi, että hänen oma katkeruutensa taiattomuudesta oli edesauttanut asian saamaan negatiiviseen leimaan, mutta vähitellen pahin terä siitäkin oli hävinnyt ja oikeastaan vain tavan vuoksi hän myötäili miehensä näkemystä.

Petunia katseli pienen pojan kauniita levollisia kasvoja, eikä hän löytänyt enää edes sitä vähäistä, jäljelle jäänyttä, katkeruutta sisältään. Taikuus ei ollut tuonut Lilylle pelkkää hyvää, ja nyt se oli tuhonnut Lilyn kokonaan, vain Lilyn poika oli jäljellä siitä ihmeellisestä maailmasta, täydellisestä avioliitosta ja Lilystä itsestään. Petunialla ei ollut muuta kuin muistot ja pieni poika muistuttamassa kauniista, eloisasta sekä riidoista huolimatta rakkaasta sisarestaan.

Oli vaikea olla katkera viattomien kärsimyksen edessä, Petunia totesi mielessään, sivellessään sormillaan pojan otsassa olevaa kivuliaan näköistä arpea. Kuin huomaamatta hänen poskilleen valuivat kyyneleet, kun hän ajatteli, mitä pienokainen oli joutunut todistamaan vain vuorokautta aiemmin.

Jos Vernon hyväksyisi vain Lilyn tyttären heidän perheeseensä, niin silloin Petunia pitäisi huolen siitä, että Harrysta tulisi Harriet, Harriet oli ainoa tarpeeksi lähellä Harrya oleva nimi, jotta sekaannus nimien ja sukupuolen suhteen olisi uskottavampi. Sillä Petunia ei halunnut ajatella sitä, miten ankean lapsuuden Lilyn lapsi joutuisi kestämään, jos Vernon tietäisi tämän olevan poika. Niin hyvä kuin Vernon olikin Petunialle ja Dudleylle, ei Petunia ollut sokea tämän huonoille puolille, mies osasi olla hyvin julma niille, joita hän halveksi tai koki uhaksi.

Kerrankin Petunia oli tyytyväinen siitä, että heidän perheessään oli hyvin perinteiset sukupuoliroolit. Se takasi naisen suunnitelman onnistumisen ainakin muutamaksi vuodeksi eteenpäin ja sitten Harriet olisi jo sen verran isompi, että pystyisi itse huolehtimaan siitä, ettei tämän oikea sukupuoli paljastuisi. Ainakin Petunia toivoi niin, Lily oli ollut nokkela pienestä pitäen ja ymmärtänyt liiankin hyvin monia asioita, joita aikuiset ja Petunia olivat halunneet pitää salassa. Joten ei ollut aivan mahdoton ajatus, että lapsi olisi perinyt edes osan siitä nokkeluudesta ja sen avulla pitkittämään salaisuuden paljastumista.

Petunia ei malttanut laskea pienokaista pois sylistään, joten hän asetti maitopullot ja jogurtin koriin, jonka hän sai taiteiltua kylkensä ja käsivartensa väliin herättämättä lasta. Hän kantoi korin keittiöön, laittoi kylmää vaativat tuotteet jääkaappiin, napsautti kahvin- ja vedenkeittimet päälle, asetti leivät paahtimeen ja kaivoi samantien kaapista kaksi purkkia soseruokaa työtasolle odottamaan aamiaisaikaa pienten kulhojen kanssa. Keittiössä kaikki oli nyt hyvässä vaiheessa, joten nuori äiti saattoi siirtyä sisarenpoikansa kanssa yläkertaan ainoaan vapaaseen makuuhuoneeseen, josta tulisi pian tytöksi muuttuvan pojan oma huone.

Korissa oli pari vaatekertaa, joista vain toinen oli sopivan unisex Petunian suunnitelmaan. Vanhoillinen Vernon ei ikinä hyväksyisi selvästi poikamaisia vaatteita tytön ylle, jopa unisexvärit ja asut olivat kyseenalaisia miehen mielestä, eikä Petunia nähnyt siinä ongelmaa. Itse asiassa sillä hän varmistaisi sen, että saisi mieheltään helposti ylimääräistä käyttörahaa, jolla Harrietille voisi ostaa soveliaita vaatteita ja sisustuksen huoneeseen.

Kirjeen mukana oli tullut paperit, joiden mukaan lapsilisät ja muut tuet maksettaisiin Petunian tilille, mutta ne alkaisivat vasta seuraavan kuun alusta, jolloin tulisi kyllä takautuvasti tämänkin kuun erä, edes joku taikamaailmassa näytti ymmärtävän normaalien ihmisten viranomaiskäytännöt ja elinkustannukset, mutta uuden sukupuolen vahvistamiseksi niin Vernonin kuin Petunian omissa silmissä ja mielessä oli kaiken ulkoisesti tuettava sitä alusta asti, eikä vasta kuukauden päästä.

Petunia mietti kuumeisesti uskaltaisiko hän kiivetä ullakolle vilkaisemaan lapsuudenkodista säästämiään tavaroita, joista voisi löytyä muutama tytölle sopiva tavara ja vaatekin tähän hätään. Ei hän ullakkoa pelännyt, mutta ei ollut varma paljastaisiko se enemmän kuin auttaisi. Sitten hän muisti kirjeen maininneen Lilyn talon kärsineen pahoin, erityisesti lastenhuone oli Harryn sänkyä ja Lilyn ruumista lukuun ottamatta palanut mustaksi savuavaksi rangaksi.

Vain taikuus oli suojannut Harrya ja Lilyä, se oli yksi niitä harvoja asioita, joista Petunia oli taikuudelle kiitollinen. Eihän palamattomuus tuonut Lilyä takaisin, mutta Petunialla saattoi sentään haudata siskonsa kirkkomaahan. Se auttaisi surutyössä, ja Harrietilla olisi paikka, jossa käydä muistamassa vanhempiaan, kun tyttö ymmärtäisi sellaista kaivata. Hänen oli pakotettava itsensä ajattelemaan lasta tyttönä sillä, mitä enemmän hän siihen itsekin uskoi, sitä vakuuttavammin hän pystyisi kohtelemaan ja puhumaan lapsesta siskontyttärenä.

Nainen ravisteli synkät ajatukset mielestään ja keskittyi olennaiseen, sillä nyt hänellä oli hyvä syy siihen, miksi hänen piti käydä ullakolla, eikä vaikuttanut oudolta, että lapsella oli poikamaisia vaatteita yllään ja varalla. Oli helppo kuvitella, että pelastajilla ei ole ollut muita siihen hätään lapselle puettaviksi, koska tuollaisessa tilanteessa ei kukaan mieti sitä, onko vaate sukupuolisidonnainen vai ei. Vernon ei näkisi mitään ihmeteltävää siinä asiassa, vaikka varmasti murahtelisi huonosta organisaatiosta ja miten hyvien perinteisten arvojen annetaan rapistua yhteiskunnassa.

Vilkaisu vaippaan kertoi, ettei Harriettia tarvinnut vaihtoa ainakaan vielä. Petunia kävi hakemassa kuitenkin varmuuden vuoksi muutamia vaippoja Dudleyn hoitopöydältä jo varalle, jotta vahingon sattuessa ei niitä tarvitsisi metsästää. Beige potkupuku nallen kuvalla ja valkoinen body olivat neutraaliudestaan huolimatta suloiset kuin myös yllättävän hyväkuntoiset. Ullakolta Petunia löysi pitsimyssyn, -sukat ja keltakukkaisen villanutun, jotka täydensivät asun sieväksi kokonaisuudeksi, värit sopivat hyvin Harrietille, jonka mustat kutrit olisivat kauniin kiharaiset pitkäksi kasvaneina.

Petunia yllättyi itsekin sitä, kuinka paljon hän nautti Harrietin hoitamisesta, kaukana oli se inhon sekainen järkytys, jota hän oli kokenut lapsen löytäessään. Tytön tulo perheeseen saattaisi olla paljon positiivisempi tapahtuma kuin hän olisi osannut odottaa. Hän rakasti edelleen Dudleya koko sydämestään, eikä Harriet koskaan veisi pojan paikkaa siellä, mutta Dudley oli jo nyt enemmän isän poika kuin äidin. Siitäkin huolimatta, että poika oli edelleen hyvin riippuvainen äitinsä hoivasta ja huomiosta. Nyt Petunialla olisi joku, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja ja viettää aikaa eri tavalla läsnä kuin sivusta seuraajana Vernonin aikoessa tehdä pojastaan rugbyn pelaajan oman peliuransa jatkajaksi.

Harriet liikehti hänen sylissään ja pian Petunia sai nähdä sisareltaan tutut vihreät silmät lapsen kasvoissa. Niin paljon kuin niiden näkeminen sattuikin sydämeen, se myös sai naisen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun. Heidän tutustumishetkensä katkesi viereisestä huoneesta kuuluvaan kolinaan, Dudley oli herännyt ja kolisutti pinnasänkynsä laitoja unilelullaan saadakseen huomiota.

Petunia kiirehti nostamaan poikansa pois sängystä ja tämä jähmettyi nähdessä toisen lapsen jakavan äidin sylin. Unilelu oli viuhumassa kohti Harrietin kasvoja, mutta Petunia sanoi ensimmäistä kertaa elämässään pojalleen napakasti ei, ja Dudley totteli pelkästä ällistyksestä heti. Tilanne sai nuoren äidin kuitenkin ymmärtämään sen, miksi lapsille piti osata sanoa ei. Aiemmin se oli vaikuttanut liian rajoittavalta ja ilkeältäkin riistää lapselta ilon uusien asioiden kokeilemisesta, mutta nyt hän näki sen, mitä olisi pitänyt nähdä jo aiemmin, kaikkea ei voi sallia. Petunia ei halunnut pojastaan kasvavan kiusaajaa, mihin toisten satuttamisen salliminen melko varmasti johtaisi. Tämä aamu oli pakottanut hänet kohtaamaan monia uusia asioita ja tekemään ratkaisuja, jotka tulisivat muuttamaan heidän elämäänsä vielä paljon enemmänkin.

Suurten mullistusten ja pohdintojen aamu oli unohdettava, sillä Dudley ei ollut tottunut odottamaan aamiaistaan ja hetkellinen tottelevaisuus oli kuluttanut pojan kärsivällisyyden minimiin. Päivän lähes normaali rutiini käynnistyi siitä, ruoka lapsille, joista Harriet oli onneksi hyvin omatoiminen ja rauhallinen, joten Petunia saattoi keskittyä hetken Dudleyyn. Sitten pekoni pannulle, Harriet leikkikehään siksi aikaa, kun Dudley sai syödä siistimmän osan aamiaistaan itse ja Petunia pystyi laittamaan aikuisten aamiaisen valmiiksi. Lapset olivat sopivasti rauhoittuneet leikkimään ja ruoka oli valmiina pöydässä miestä varten, kun Vernonin askeleet kuuluivat rapuista.

Harry-Harriet

Kaikki oli sujunut Petunian käsikirjoituksen mukaan tuona aamuna, kun Harriet oli heille saapunut. Molemmat lastenhuoneet olivat nyt sisustettu sovinnaisesti ja molempien pian 5 vuotta täyttävien lasten lempitavarat täyttivät hyllyjä, pöytiä ja sänkyjä, tosin Dudleylla ne eksyivät enemmän pitkin lattioita, mutta ajatus oli kuitenkin sama. Kumpaakaan lasta ei kohdeltu eriarvoisesti, Harriet sai ehkä enemmän huomiota Petunialta ja Dudley Vernonilta, mutta molemmat olivat osa perhettä.

Tänään Petunia kuitenkin koki ison yllätyksen, hän oli laittanut pitkästä aikaa lapsille kylvyn, molemmille omat ammeet luonnollisestikin. Hän oli auttanut Harrietia tytön uusien sukkahousujen kanssa, sillä ne olivat vielä vähän liian reilun kokoiset, jotta eivät jäisi heti pieneksi, mutta lisätila teki niiden pukemisen tytölle haastavaksi etenkin ihon ollessa vielä kylvystä kostea. Petunian katse oli osunut Harrietin nostaessa mekon helmaa ylös tämä jalkoväliin, jota hän vältti niin pestessä kuin muutenkin ajattelemasta, koska se oli ainoa muistutus siitä, että kyseessä ei ollut aito tyttö. Tänään sitä muistutusta ei kuitenkaan ollut, vaan Harrietin pinkit Minni pikkarit pussittivat tyhjinä siinä kohdassa, jossa muistutus oli ennen ollut.

Se oli sekä ilahduttavaa että pelottavaa, oli ihanaa, ettei enää tarvinnut salata mitään ja toisaalta taas se muistutti Harrietin taikavoimista. Sillä mikään muu ei voinut muuttaa lapsen sukupuolta näin yllättäen, kun mistään hermafrodiitin kehityksen muovaamasta kehosta ei ollut kyse. Harriet oli aloittanut elämänsä täysin poikana, mutta oli nyt selvästi tyttö. Sillä Petunia ei ollut aikaillut asian varmistamisessa muka huonolaatuisten alushousujen vaihdon yhteydessä. Sitten hän puki ripeästi tytön, sillä niin paljon kuin hän omatoimisuuteen lapsiaan kannustikin, Petunian piti selvittää muutosta jonkun luotettavan taikavoimaisen kanssa.

Lapset ilahtuivat mahdollisuudesta päästä kaupungille Petunian kanssa, kun nainen oli saanut pikaisesti kirjoitettua viestin yhdelle niistä harvoista taikovista, jonka kanssa hän tuli toimeen. Kirje ei paljastanut paljoa asiasta, mutta oli kiireellinen ja tärkeä tapaamispyyntö. He olivat aikaa sitten sopineet tavasta, millä he pystyisivät pitämään yhteyttä vielä vuosienkin jälkeen. Petunia ajoi pienen autonsa Lontoon sivukujille, yhden niin sanotun taikahistoriallisen merkkipaikan taakse. Talon takana, sen kiviseinässä oli pieni kynttiläsyvennys. Kynttiläsyvennyksen perällä oli hankalassa kulmassa ulkoneva kivi, johon ei vahingossa voisi osua, mutta jota Petunia nyt painoi avaten salakätkön. Sen suojaloitsut kutittivat yhä hänen kättään lempeästi, kun hän työnsi kätensä sisään, merkkinä siitä, ettei niitä ollut muutettu viimeisen käytön jälkeen. Hän saattoi siis turvallisin mielin tiputtaa kirjeen kätkön pohjalle.

Tämän erikoisen mutkan, joka lapsien silmiin vaikutti satumaisen salaperäiseltä, jälkeen kolmikko suuntasi yhteen monista Disney-kaupoista. Se katkaisi seikkailun ja kaikista kaupan ihmeellisyyksistä innostuneet lapset unohtivat aiemman viimeistään siinä vaiheessa, kun he menivät katsomaan OZ - ihmeiden maata elokuvateatteriin. Petunia oli päättänyt vaihteeksi antaa piut paut sille, että elokuvassa oli taikuutta, mikä tahansa harhautus oli nyt sallittua. Vernon ei enää voisi vahingossa saada selville Harrietin alkuperäistä sukupuolta, mutta mies ei ilahtuisi, jos kuulisi Petunian jättäneen kirjeen hämärissä olosuhteissa. Asiaa pahentaisi se, jos mies tietäisi, että se kirje oli hänen vaimonsa entiselle poikaystävälle joka oli velho.

Lapset olivat elokuvan jälkeen täysin sen lumoissa, Harriet toivoi, että hänen hiuksensa laitettaisiin samanlaisille leteille kuin Dorothylla oli elokuvassa, Dudley puolestaan halusi Tik-Tok robotin itselleen. Petunia lupasi letit, mutta ihan yhtä pitkiä lettejä ei vielä saanut tytön hiuksista ja Tik-Tokia Dudleyn pitäisi pyytää joulupukilta ja olla oikein kiltti. Kotiinpaluu ruokakaupan kautta, jotta päivälliseksi saisi tehtyä Vernonin lempiruokaa, koska tämä ei ollut päässyt heidän elokuvareissulle mukaan, Petunia perusteli ratkaisuaan, lasten toivoessa omia lempiruokia illaksi. Koriin eksyi myös ylimääräinen viinipullo, joka varmistaisi Vernonin rentoutumisen ja auttaisi yksityiskohtien hämärtämisessä miehen mielessä.

Harriet etsi heti kotiin tultua mahdollisimman samanlaisen mekon kuin Dorothyllä oli ollut ja hiusten letityskin sujui nopeasti ruuanlaiton lomassa. Petunia ei ollut osannut odottaa sitä, että Harriet halusi auttaa keittiössä kuten Dorothy. Hän oli kuvitellut tytön kiinnittävän enemmän huomiota taikuuteen ja muihin ihmeisiin elokuvassa, ehkä he olivat olleet turhan hätäisiä pitäessään kaikki taikuuteen viittaava poissa lasten silmiltä, jos kerran taikuutta täynnä olevasta elokuvasta tyttöä eniten viehätti maalaistalon arki täynnä työtä. Vernonin tullessa kotiin hänet toivotti tervetulleeksi jauhoposkinen ja essumekkoon puettu Harriet sekä keittiöstä tulvivat tuoksut, kun Petunia omassa esiliinassa viimeisteli heidän ruokaansa.

Päivällispöydässä Vernon kehui Harrietin uutta tyyliä, kuinka tyttö oli paljon viehättävämpi kuin muut shortseissa tai muissa housuissa riekkuvat poikatytöt, joita näinkin hyvällä asuinalueella näki. Elokuvan nimestä ja aihepiiristä huolimatta mies pysyi hyvällä tuulella lopun iltaa, hänkin oli huomannut molempien lapsien poimineen elokuvasta normaaleja vaikutteita, eikä mitään taikahömpötystä. Vernon pisti merkille myös sen, kuinka Petunia pyrki kaikilla herkuilla lepyttelemään häntä elokuvavalinnan takia. Ei mies tyhmä ollut, mutta ei hän myöskään hemmottelua pistänyt pahakseen. Kaikesta päätellen elokuva ja muut olivat vain tehneet hyvän vaikutelman, joten hän nautti kaksin verroin illasta.

Harriet - Harry

Seuraavat päivät kuluttivat Petunian hermoja enemmän kuin hän olisi uskonut. Vernonin tyynnyttäminen oli onnistunut, eikä hän sitä murehtinut tai jännittänyt. Hän odotti kuumeisesti vastausta entiseltä heilaltaan, suostuisiko mies auttamaan? Ja, jos suostuisi, niin paheksuisiko tämä hänen päätöstään piilottaa Harryn sukupuoli varsinkin, kun se oli ilmeisesti johtanut pojan omaksumaan valheellisen sukupuolen omakseen vähän liiankin hyvin? Hän halusi pysyä hyvissä väleissä Kingsleyn kanssa, koska tiesi yhä rakastavansa miestä, vaikka pitikin kiinni omasta normaaliudestaan ja sitä myöden avioliitostaan.

Neljäntenä aamuna postilaatikosta tippui eteisen matolle muiden laskujen, korttien, lehtien ja kirjeiden mukana myös odotettu viesti. Petunia sujautti kirjeen nopeasti esiliinan taskuun, vaikka piti muuten postin käsissään. Lapset olivat jo omissa touhuissaan ja Vernon söi viimeisiä murusia aamiaisestaan. Petunia ojensi miehelleen suurimman osan postia ennen kuin istahti lukemaan tuoretta numeroa Piha ja puutarha-lehdestä, ehkä hän saisi tänä vuonna Whingingin kukkaisyhdistyksen palkinnon kauneimmista pihan kukka-asetelmista. Hän ei kuitenkaan pystynyt kunnolla keskittymään lehteensä, tuntui kuin kirje taskussa olisi saattanut minä hetkenä hyvänsä hypätä hänen taskustaan ja toitottaa kaikille, että Petunia Dursleylla oli salainen miesystävä.

Auton pyörien rahistessa pihatiellä, Petunia ei hukannut aikaa kirjeen avaamiseen. Kuoresta löytyi pieni peili, jonka hän saattoi kirjeen mukaan aktivoida sanomalla Kingsleyn nimen. He voisivat sen välityksellä sopia paljon helpommin ja nopeammin tapaamisesta. Petunian syke kiihtyi, Kingsley oli valmis tapaamaan häntä ja järjesti heille vaivattomamman tavan pitää yhteyttä.

Hän tunsi olonsa harvinaisen nuoreksi sillä hetkellä, aivan kuin siitä ei olisi kuin muutama kuukausi, kun hän oli viimeksi nähnyt Kingsleyn. Taikamaailman sota ei ollut vielä vienyt ketään läheistä kummaltakaan heistä. Petunian arvosanat olivat edelleen hyvät ja hänellä oli kunnianhimoisia tavoitteita uralleen.

Sitten olivat kuolleet vanhemmat, eikä yhteys taikamaailmaan enää tuntunut niin hohdokkaalta. Kingsleyn aurorikoulutus alkoi vaatia enemmän ja enemmän aikaa, Lily liittyi taistelijoihin ja kaikkien mielestä Petunia oli liian suuressa vaarassa, jos he pitivät häneen yhteyttä. Yrittäjäopiston rugby-joukkueen tähtipelaaja osoitti sihteerilinjalla opiskelevalle Petunialle huomiotaan ja miehen tavallisuus oli kaikkea sitä, mitä Lily ja Kingsley eivät olleet. Vähitellen vaaka kallistui turvallisen ja tavallisen arjen puolelle, taistelujen taikamaailmassa kiivastuessa, eikä Petunia enää nähnyt taikuudessa mitään hohtoa. Kuukausi sen jälkeen, kun hän pisti poikki Kingsleyn kanssa, Petunia Evansin sukunimi muuttui Dursleyksi.

Tärisevin käsin Petunia kuiskasi Kingsleyn nimen ja pian peilistä katsoivat tutut kasvot, joilla ei näkynyt kuin pieniä juonteita muistoina hymyistä, jotka olivat lähes aina miehen kasvoilla nuorempana.

— Petunia, mies sanoi maistellen nimeä huulillaan pitkästä aikaa.

— Kingsley, sinä et ole juuri muuttunut, Petunia vastasi yrittäen hymyillä, vaikka hän oli itkemäisillään. Kaikki mahdolliset tunteet pyrkivät pintaan yhtä aikaa.

— Olet yhtä kaunis kuin muistin, mutta ymmärsin, että sinulla oli jotain tärkeää asiaa, joten ehkä on parempi keskittyä siihen. Sillä pelkään muuten unohtavani liian helposti, että olet edelleen naimisissa.

— Asiani koskee sisareni lasta joten, jos muistat kenen kanssa sisareni avioitui, ymmärrät paremmin, miksi asia pitää hoitaa mahdollisimman vaivihkaisesti. Siihen liittyy myös monia vähemmän mairittelevia ratkaisuja osaltani, joten tilanne on varsin hankala hoitaa virallisia kanavia myöten. Olisin siis pyytänyt sinua tulemaan tänne ja varaamaan aikaa, koska minulla ei ole käsitystäkään siitä, miten tätä pystyy edes selvittämään, enkä uskalla selittää asiaa tarkemmin näin peilin välityksellä, olivat nämä sitten kuinka turvallisia tahansa.

— Luulen, että muistan sisaresi ja hänen miehensä… Tarkoitatko, että heidän laps-, tai siis ymmärrän nyt paremmin. Minun vuoroni vaihtelevat paljon, mutta ensimmäinen päivävapaa on heti maanantaina, sillä kaikesta päätellen et halua miehesi ja minun tapaavan?

— Hän on osa ongelmaa, tai siis tein ne mainitsemani ratkaisut hänen käytöstään ennakoiden ja välttääkseni ongelmia, mutta lapsen erikoislahja on ilmeisesti toiminut, mikä on omalla tavallaan hyvä asia, mutta ei välttämättä. Eikä ministeriön peruutusosastoa kannata tai voi sotkea tähän, eikä myöskään miestäni, en halua stressata ketään, Petunia selitti yrittäen varmistaa, ettei pienten patojen suuret korvat kuulisi tai ainakaan tekisi oikeita johtopäätöksiä hänen sanoistaan.

Nyt Kingsley nauroi aidosti, aivan kuten nuorena ja miehen silmiin ilmestyi poikamainen pilke.

— Seuraavan kerran, kun asioin Taikaonnettomuuksien ja katastrofien osaston kanssa, lainaan sinun antamaasi nimeä raporttiini, esimieheni saa vaihteeksi viihdyttävää luettavaa. Mutta käykö se maanantai vai onko seuraava torstai parempi?

— Maanantai sopii mainiosti, mitä nopeammin asia selviää sitä pikemmin tiedän mihin toimiin minun on ryhdyttävä, niissä suunnitelmissa saatan kyllä myös tarvita sinun asiantuntemustasi, Kingsley. Toivottavasti tästä ei ole sinulle liian suurta vaivaa.

— Ei mitään ongelmaa, olen pitkään halunnut nähdä sinut uudestaan, mutta en ollut varma, haluaisitko sinä nähdä minua. Tapaamme siis maanantaina hieman ennen puoltapäivää, niin meille jää hyvin aikaa ennen kuin miehesi palaa töistä kotiin. Pidän peiliä mukanani, joten saat minut kiinni, jos jotain muutoksia tulee. Voi hyvin, Kukkaseni.

Yhteys katkesi niin pian hellittelynimen jälkeen, ettei Kingsley nähnyt punaa, joka nousi Petunian kasvoille tutun ja rakkaan lempinimen viedessä hänet jälleen niihin ihaniin hetkiin vuosien taakse.

Harry - Harriet

Molemmat lapset oli puettu tavallista huolellisemmin, mutta ei kuitenkaan juhlavaatteisiin maanantaina. Keskustelu Kingsleyn kanssa oli vienyt osan Petunian hermoilusta ja nyt hän odotti miehen tapaamista tyynenä, vaikka tiesi, että oli olemassa mahdollisuus, ettei mies pitäisi hänen tekemistään ratkaisuista. Mies oli kyllä harvinaisen harkitseva luonne, joten saattoi olla, että tämä huomaisi valintojen tuomat edut. Petunia pystyi seisomaan päätöstensä takana ja tekisi ne varmasti uudelleen Harrietin kohdalla ainakin, Kingsleyn suhteen hän saattoi aikanaan olla liian hätäinen.

Luonnollisesti olisi ollut parempi, jos hänen ei olisi tarvinnut valehdella Harrietin sukupuolesta, mutta tehty mikä tehty, ja kaikesta päätellen Harriet oli iloinen ja elämäänsä tyytyväinen lapsi. Jostain syystä Petuniaa kylmäsi aina, kun hän ajatteli sitä, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi valehdellut. Ei hän tiennyt, mitä olisi käynyt, mutta jostain syystä hän tunsi, että oli tosiaan valinnut paremman vaihtoehdon.

Ovikellon kilahdus sai hänet nousemaan nopeasti tuolista, pian ovesta astui sisälle edelleen häkellyttävän komea ja hyväkuntoinen mies. Petunia tunsi hävettävän suurta kiinnostusta mieheen, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Kingsleyn ammatilla saattoi olla osansa miehen vaikuttavaan fyysiseen olemukseen, mutta Petunia ei osannut kuvitella miehen jättävän kunnostaan huolehtimista, vaikka tämän työ ei sitä vaatisikaan.

Kingsley oli jo kumartumassa painamaan poskisuudelmat Petunian poskille, kun olohuoneen ovelta eteiseen kurkistelevat lapset saivat hänet pysähtymään. Niinpä hän tyytyi kättelemään entistä tyttöystäväänsä hieman vaivaantuneena. Oli vaikea muistaa, että Petunia oli naimisissa ja kahden lapsen huoltaja.

— Muistin, että sinä sait pojan, mutta ilmeisesti muistan väärin? mies kysyi lasten tullessa käytävään myös ja hän näki nämä paremmin.

— Niin, siitähän on jo aikaa kun vaihdoimme kuulumisia. Minä esittelen teidät toisillenne. Dudley ja Harriet, tulkaa lähemmäksi. Lapset tämä on Kingsley Kahlesalpa, hän on erikoisyksikössä toimiva poliisi, joka selvittää kaikenlaisia asioita ja auttaa monia eri virastoja samalla. Kingsley tässä ovat Dudley Dursley, minun poikani ja Harriet Potter, edesmenneen sisareni tytär, jonka huoltaja minä olen. Harriet, Kingsley tunsi sinun vanhempasi ja tutki myös näiden murhaa, mutta en ole varma voiko hän puhua siitä juurikaan, koska siihen liittyy monia vaarallisia asioita, joten älä utele liikaa, jos Kingsley sanoo, ettei voi kertoa jostain asiasta. Kysellä voit muuten sitten, kun me olemme Kingsleyn kanssa jutelleet ensin vähän aikaa kahdestaan.

— Päivää, herra Kahlesalpa, lapset sanoivat lähes yhteen ääneen.

Dudley tuijotti kuten vain lapset voivat poliisia tai sotilasta katsoa ihaillen kuin suurinta sankaria. Harrietin katseessa oli uteliaisuutta, mutta myös hieman epäluuloisuutta, tyttö ei ollut varma, miten Kingsleyyn pitäisi suhtautua. Petunia tiesi, että osa tytön epävarmuudesta liittyi siihen, että Vernonin puheet olivat usein rasistisia, eikä mies puhunut myönteisesti myöskään tytön vanhemmista. Dudleylle oli riittänyt se, että mies oli poliisi ja vielä erikoisjoukoista, silloin ei ollut väliä ihon värillä.

— Hei vaan teillekin, Harriet ja Dudley, kuten Petunia sanoi, minä olen täällä sekä virallisessa että epävirallisessa roolissa tänään. Eikä teidän tarvitse olla turhan muodollisia, kunhan muistatte, ettei salakuuntelu ole sopivaa. Niistä asioista, jotka koskevat teitäkin, Petunia varmasti kertoo teille, kun se on sopivaa, mutta muut asiat eivät aina sovi lasten korville.

— Kyllä, herra Kahlesalpa, Harriet vastasi tunnollisesti.

— Minähän sanoin, ettei tarvitse olla muodollinen, voit siis kutsua minua ihan vaan Kingsleyksi, Harriet.

— Lapset, tulkaa hakemaan keittiöstä itsellenne jäätelöannokset. Sitten voitte katsoa videoita omalta hyllyltänne sen aikaa, kun me juttelemme aikuisten juttuja. Jos teille tulee joku kiireellinen asia ja tarkoitan oikeaa hätää sillä, niin koputtakaa ensin ruokailuhuoneen ovelle ja odottakaa vastausta. Hyvä, ja nyt jäätelölle.

Kun lapset oli saatu television ääreen herkkuineen, Petunia kantoi teetarjottimen ruokailuhuoneen pöydälle ja kaatoi heille molemmille höyryävät kupilliset Darjeelingia. He siemailivat aromaattista juomaa hiljaisuuden vallitessa useamman minuutin, ennen kuin kumpikaan koki olevansa valmis puhumaan huoneessa olevasta hippokampista tai virtahevosta. Kingsley avasi suunsa, mutta rykäisi sitten kerran ja toisenkin, vasta sitten hän sai rikottua hiljaisuuden.

— Asiasi ei sattuisi liittymään siihen, että taikamaailman pelastajaksi tituleerattu poika, pukeutuu, käyttäytyy ja kokee itsensä tytöksi? Tai siihen, että sinä näytät suhtautuvan asiaan kuin se olisi aina ollut niin? Ei muuten, mutta olin siinä käsityksessä, että sinulle tärkeintä oli niin sanottu normaalius ja sen takia edes meidän suhteemme ei sopinut maailmaasi. Olen varma, että poika tytöksi puettuna ei ole normaalia edes jästimaailmassa, Kingsley summasi lähes koko ongelman.

Jollain tasolla Petunia oli tyytyväinen, ettei asiaa kierrelty, mutta se olisi suonut hänelle edes pienen hetken nauttia miehen läsnäolosta ja kuvitella, että asiat olisivat toisin. Nyt hän kuitenkin päätyi selittämään kaiken siitä, kuinka Harry oli tullut heille ja Petunia oli tehnyt ratkaisun, joka näytti parhaalta mahdolliselta silloin ja, jonka takana hän sikäli seisoi edelleen, että se oli säästänyt Harryn synkältä lapsuudelta. Kaikkien perustelujen ja selitysten jälkeen hän tuli siihen, miksi hän oli pyytänyt Kingsleyn apua.

— En tiedä, miten tilanne olisi muuttunut koulun ja muiden alkaessa, olisiko vuosien valhe silloin paljastunut, mahdollisesti. Mutta toissa viikolla  huomasin yllätyksekseni, että se ei enää olekaan valhe, ei ainakaan ulkoisesti. Harriet on nyt tyttö kaikilta ulkoisilta ominaisuuksiltaan, minkä vain silmin voi havaita. Se on siunaus, mutta se tuo eteen myös monia ongelmia. Hänen todelliset henkilöllisyystodistuksensa sun muut ovat alkuperäisellä nimellä ja sukupuolella, ne olisi toki mahdollista muuttaa vetoamalla hermafrodiittiin, jonka sekundaariset ominaisuudet ovat muuttuneet vastaamaan tämän toista sukupuolta. Se kuitenkin vaatisi ties mitä tutkimuksia ja alun perin olin aikeissa käyttää sitä toisinpäin selittämään, miksi hän osoittautuisikin pojaksi koulun alkaessa, mutta nyt en tiedä lainkaan, kuinka täydellinen tämä muutos on ja onko se edes pysyvä. Lisäksi pitäisi tietää, onko hänen rekisterinsä ja syntymätodistuksensa sun muut paperit taikamaailmassa muuttuneet vastaamaan hänen nykyistä sukupuoltaan ja nimeään. Kuuden vuoden päästä hän aloittaa Tylypahkan, joten mitä silloin tapahtuu, jos hän on edelleen tyttö, vai pakotetaanko Harriet takaisin Harryksi, mikä voisi olla hyvin vahingollista hänen psyykkeelleen. Ja tiedän, että minä tein tämän valinnan, mutta olen silti huolissani hänen hyvinvoinnistaan. Ongelman kohtaaminen syksyllä olisi ollut vielä riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta Harriet itse olisi pystynyt omaksumaan sukupuolista itselleen sopivimman, nyt ongelma on siirtynyt varhaispuberteettiin, joka on paljon herkempää aikaa. Ajattelin että, jos muutos on pysyvä tai ainakin riittävän aito vaikuttamaan hänen papereihinsa, niin muistaisin, että on joku keino, jolla te voitte salata jonkun asian niin hyvin, ettei kukaan enää muistaisi hänen olleen joskus poika, jotta hän ei kohtaisi toisen maailman löytämisen lisäksi useampaa shokkia.

— Minä pystyn pelkällä loitsulla selvittämään Harrietin sukupuolen, mutta muiden asioiden selvittäminen ei ole niin helppoa, kuten ei myöskään noin ison ja tunnetun asian salaaminen. Sillä jos olisi kyse tusinavelhosta, niin asian salaaminen olisi yksinkertaista, mutta Harriet on niin näkyvä ja tunnettu hahmo katoamisestaan huolimatta, että hänen legendansa peukaloiminen vaatisi paljon vahvempaa taikuutta… Paitsi jos, hmm… Kingsleyn selitys katkesi hänen upotessaan ajatuksiinsa. Petunia istui jännittyneenä tuolin reunalla, hiljaisuudessa oli lupaava tunnelma.  

— Joissain taikasuvuissa kulkee erilaisia lahjoja, jotka saattavat hypätä sukupolvienkin yli näkymättä ja, jos muistan oikein, Harrietin isänäidin suvulla oli tällainen lahja, joka antaa kantajalleen mahdollisuuden muuttaa olemustaan hyvinkin vapaasti. Olen nähnyt näiden ottavan jopa eläimen hahmon, joka poikkeaa animaagista, jolla on vain yksi mahdollinen eläin. Metamorfimaagit voivat muuttaa ikäänsä, väritystään, pituuttaan ja oikeastaan kaikkea mahdollista itsestään, kuten myös sukupuolensa. Näillä suvuilla on sen takia tapana antaa lapselleen heti alkuun kaksi nimeä, molempiin sukupuoliin omansa, tosin jotkut modernimmat ja tasa-arvoisuutta suosivat suvut tai perheet antavat lapselleen unisex-nimen, koska näiden lapsien sukupuoli on niin liukuva, että on helpompi varautua molempiin. Ja siten on mahdollista, että Harriet on jo aikanaan nimetty vanhempiensa taholta, koska nimi tuntuu yllättävän luontevalta suussa. Et varmastikaan joutunut pitkään pohtimaan nimeä, kun valitsit hänelle sukupuolen? mies kysyi yllättäen selityksensä kesken.

— Ei, en todellakaan. Kun päätin kasvattaa hänet tyttönä, nimi tuli ilman, että edes mietin sitä. Sillä nyt, kun ajattelen sitä, olisin antanut hänelle jonkun kukkaisnimen, kuten suvussamme on ollut tapana. En edes ajatellut, että nimen pitäisi olla lähellä hänen aiempaa nimeään, koska se olisi johtanut helpommin sekaannuksiin, vaikka sillä olikin helpompi selittää Vernonille minun kuulleen nimen aiemmin väärin.

— Erinomaista, se tukee sitä olettamusta, että Harrietin vanhemmat ovat nimenneet hänet perinteisesti molemmilla nimillä, jolloin hänen kaikki paperinsa ja siten muutkin maininnat hänestä muuttuvat sen mukaan kummaksi hän itsensä kokee Harryksi vai Harrietiksi. Jos kyseessä olisi vahinkotaikuus, meidän olisi pitänyt pyytää apua ehkä ensisijaisesti salaperäisyyksien osastolta, koska muut tahot ministeriössä eivät ole riittävän luotettavia tai välttämättä edes päteviä niin laajaan ja monitahoiseen muistin muokkaukseen. Meidän on silti vielä parempi varmistaa asia loitsuin, ja käyn nuuskimassa vaivihkaa arkistoja. Ellen päädy neuvottelemaan asiasta Amelian kanssa, joka on luotettava ja osaa nähdä asiat niiden oikeissa mittasuhteissa, Kingsleyn puhui jo paljon eloisammin ja vapautuneemmin kuin aiemmin.

Petunia puolestaan purskahti itkuun, niin paljon kuin hän oli murehtinut ja pelännyt tätä tilannetta sekä Harrietin että Kingsleyn suhteen, ja nyt asiat olivat kääntyneet näin paljon valoisammiksi. Se oli liikaa hänelle, kaikki painajaiset, itsesyytökset, katumuksen vuorotellessa varmuuden kanssa siitä, että hän oli tehnyt oikean valinnan, hän oli ollut viimeiset neljä vuotta alati varuillaan ja pelännyt kaiken paljastumista. Hänestä tuntui kuin hän hengittäisi nyt ensimmäistä kertaa vapaasti. Hän oli iloinen myös siitä, ettei hän ollut kertaakaan syyttänyt Harriettia omasta ahdistuksestaan, sillä se olisi ollut aivan liian helppoa siihen nähden kuinka väärin sellainen olisi ollut. Hän tiesi sen hyvin, koska siten hän oli kohdellut Lilyä.

Kingsleyn lämmin ja suuri käsi laskeutui hänen olalleen. Petunia ei ravistanut sitä pois, mutta se sai hänet silti kokoamaan itsensä. Hänellä olisi mahdollisuus itkeä ja antaa tunteilleen valta, kun hän olisi omassa rauhassa, eikä tuhlata tätä vähäistä aikaa Kingsleyn kanssa hysteriaan.

— Kiitos, tämä tieto helpottaa paljon. Ymmärrän, ettei se ole vielä täysin varmaa, mutta jo sen mahdollisuus on paljon enemmän kuin mitä uskalsin toivoa, Petunia sanoi vain hieman värisevällä äänellä, vaikka hänen silmänsä olivat yhä kyyneleistä kirkkaat.

Kingsley olisi halunnut suudella kyynelvanat pois poskilta, maistaa ne naisen huulilta, mutta Petunia ei ollut enää hänen vaan Dursleyn. Hän ei ollut varas, vaikka hän olisi vain muistuttanut itseään ja Petuniaa siitä, kuka piti miehen sydäntä edelleen hallussa. Aurorin työ oli paljon helpompaa ilman sydäntä ja siihen työhön oli helppo hukuttaa kaikki murheet.

— Hyvä, jos minusta oli jo apua, vaikka en mitään vielä ole tehnytkään, mies totesi ja otti viimein kätensä pois Petunian olkapäältä.

— Oli tietenkin, jo se, että saatoin puhua asiasta olisi varmasti auttanut ainakin minua. Mutta sinä esitit sen lisäksi monia mahdollisia toimintaideoita ja ymmärrät paremmin asian erikoislaatuisuutta. Nyt meidän tarvitsee vain toteuttaa ne, Petunia sanoi reippaasti kaataen samalla lisää teetä kuppeihin.

— Harriet ei siis ole tietoinen vanhempiensa ja omasta erikoislaatuisuudesta, kuten sinä asiaa nimität? Miten ajattelit selittää mahdollisen taikuuden jota joudun käyttämään, tiedät hyvin, että pystyn vain muutamaan sauvattomaan loitsuun ja nekin ovat yksinkertaisia?

— Kumpi meistä työkseen pohtii strategioita ja salaamisia, miehet, te ette pärjäisi ilman meitä naisia. Alan ymmärtää, miksi osastonne johtaja on nainen, Petunia kiusoitteli miestä. Joku näkymätön muuri heidän väliltään oli hävinnyt ja hän huomasi löytäneensä sen osan itseään, jonka luuli kadottaneensa jo paljon ennen Dudleyn syntymää ja avioliittoaan Vernonin kanssa.

— Totta, mutta tiedän, että sinä nautit suunnittelusta liian paljon, jotta voisin hyvällä omatunnolla riistää sinulta mahdollisuuden juonitteluun, Kingsley vastasi nauraen ja jokaisen vaihdetun sanan myötä vuodet heidän väliltään katosivat.

Heidän kepeä jutustelunsa ja juonittelunsa ei lopulta vienyt kovin kauan, ei myöskään suunnitelman toteuttaminen. Sauva esiteltiin erikoisjoukkojen käyttämänä säteilymittarina, jollaisia ei monikaan päässyt näkemään, parilla pilailuloitsulla saatiin sauva pitämään asiaan kuuluvaa ääntä, kun Harriet tutkittiin mahdollisen säteilyn varalta, jollaista hänen vanhempiensa murhapaikalta oli löytynyt. Kumpikaan lapsista ei epäillyt mitään, olihan James Bondillakin vaikka millaisia ihmevekottimia, kuten ase naamioituna kynäksi.

Vaikein osuus oli sillä ohitse, jonka jälkeen Kingsley vastaili vielä Harrietin kysymyksiin vanhemmistaan ja tarjosi sen lisäksi omia tarinoitaan näistä. Petunia haki ensimmäistä kertaa valokuva-albumin lapsuusajoiltaan, joista riitti kerrottavaa ja Kingsleyn yllätykseksi muutamia tuttuja velhojakin. Se johti uusiin tarinoihin, yllättäen mies oli viettänyt jästilähiössä koko vapaansa. Ennen hänen lähtöään he sopivat tulevista vierailuista.

He tiesivät, että useammat tapaamiset lisäsivät riskiä siitä, että tilanne näyttäisi epäilyttävältä, kun he vääjäämättä jäisivät niistä kiinni. Silti he päättivät uhmata kohtaloa, sen lisäksi että Kingsley tulisi kertomaan selvittelyjensä tuloksia mahdollisimman pian, mies oli luvannut tulla arkipäiviksi osuvilla päivävapaillaan lasten ja Petunian seuraksi vastaisuudessa.

Ainahan he voisivat sanoa miehen olevan paikalla virallisessa kapasiteetissaan, suojelemassa perhettä mahdollisilta murhaajilta.


♥ HarryHarriet ♥