Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäsuositus: K-7 varmuuden vuoksi
Tyylilaji: Romance, hurt/comfort ja ministi fluffy
Paritus: Tom/Harry
Varoitukset: Pientä uskontokriittiikkiä, mutta kukaan tuskin kuvittelee Volden olevan harras uskova. Niin ja sodan uhka on läsnä.
Vastuuvapaus: Rakas joulupukki, olen ollut melko kiltti koko vuoden, joten toivon lahjaksi oikeuksia Pottereihin ja kaikkiin oheistuotteisiin, kuten näyttelijöihin...
Tiivistelmä: Oli kummallista, että tilanteen kiristyessä jästimaailmassa Tylypahkassa ei poikkeuksellisesti voinut viettää joululomaa.
Haasteet: FF100 sana 048. Ruutu, Jouluhaaste VI, Kaiken maailman ficlettejä 2 Viikko 8 (21.2.-27.2.2011) - Sodassa ja rakkaudessa ja itselleni keksimä haaste, jossa yritän kirjoittaa mahdollisimman monen joululaulun nimestä ficin - The Little Boy that Santa Claus forgot
K/H: Tämä jatkaa Minervan valinta ficin maailmassa, mutta toimii toki itsenäisenä tekstinä, jos ei kaipaa selitystä sille, miten Harry on Tomin kanssa samassa ajassa saman ikäisenä.
…
♥
...
Poika, jonka joulupukki unohti
Tom tuijotti ilmeettömänä ikkunaruudun rajaamaa mukulakivistä katua, josta sisälle kantautui telaketjujen kolina ja raskaiden moottoreiden jyrinä niiden liikuttaessa panssarivaunuja. Lattia värähteli Tomin jalkojen alla samassa tahdissa kuin taisteluvaunut rummuttivat katua sotilassoittokunnan säestämänä.
Panssarivaunuilla osoitettiin lontoolaisille ja muille Kuninkaan alamaisille, että he olivat vahvoja ja valmiita sotaan, jos Saksan toimet Euroopassa vaatisivat sitä.
Kasvava levottomuus näkyi muulloinkin kuin sotilasparaateissa ja lentonäytöksissä. Kaduilla näkyi enemmän poliiseja, värvääjiä, opasteita väestösuojiin ja kutsuja puolisotilaallisiin maanpuolustusryhmittymiin ja hyväntekeväisyysjärjestöihin. Joulua ei huomannut katukuvassa, se oli jäänyt sodan jalkoihin.
Orpokodissakin valmistauduttiin sotaan, hiekkasäkkejä oli siirretty varaston perältä eteiseen. Entisen 18 ikävuoden sijaan 16-vuotiaita oli lähetetty pois orpokodista, jokunen 15-vuotiaskin oli siinä sivussa mennyt. Pojat lähetettiin sotaväkeen, tytöt passitettiin tehtaisiin töihin tai opiskelemaan sairaanhoitajiksi. Taloon tehtiin tilaa uudelle orpojen tulvalle, vaikkei entisiäkään hoidettu kunnolla.
Harry istui ikkunalaudalla Tomin vieressä ja paikkasi heidän villasukkia, pipoja, kintaita ja neuleita, jotta heillä olisi lämmintä päällepantavaa Skotlannin kylmyyteen palatessaan. Oli kummallista, että tilanteen kiristyessä jästimaailmassa Tylypahkassa ei poikkeuksellisesti voinut viettää joululomaa. Dippet oli höpöttänyt jotain älytöntä läheisten tärkeydestä synkkinä aikoina, mutta ei maininnut mitään epävarmasta turvallisuudesta.
Rikkailla puhdasverisillä ei olisi huolta, näiden kodit olivat niin hyvin suojataikojen ympäröimiä, ettei edes maailmanloppu kaataisi niitä. Heidän orpokotinsa sen sijaan olisi maan tasalla ennen kuin yksikään pommi iskisi siihen. Taloa ei ollut kunnostettu ja pienimmätkin järähdykset heikensivät sitä. Rappaus rapisi katosta ja seinistä hienon hienona jauheena ja isompina lastuina, ei ollut ihme, että monet lapsista kärsivät hengitysteiden sairauksista.
Ne olivat pienimpiä heidän ongelmistaan ja he Harryn kanssa voisivat paeta mahdollisia pommituksia Viistokujalle. Oli toki olemassa riski, ettei Vuotavaan noidankattilaan pääsisi sisään helposti, sillä tämä sota ei rajoittunut pelkästään jästimaailmaan ja velhot epäilivät toinen toisiaan Grindelwaldin kätyreiksi.
Tom oli silti varma, ettei kukaan kuvittelisi 13- ja 12-vuotiaiden poikien olevan vakoojia, mutta suunnitelmat oli parempi tehdä kaiken varalle. Jos Viistokujalle ei pääsisi turvaan, niin heidän olisi kokeiltava viehätysvoimaansa Mustien suvun edustajiin.
Lämmin käsi sipaisi hänen vedosta viilentynyttä kättään, se sai hänet värisemään kauttaaltaan ihon noustessa kananlihalle. Ikkunaruutu höyrystyi Harryn painautuessa kiinni hänen kylkeensä ja loputkin synkät ajatukset sodasta kaikkosivat hänen mielestään. Hän ei ollut yksin, eikä orpokodissa vietettävä joulu tuntunut enää ankealta.
Täällä hän saattoi olla kahdestaan Harryn kanssa niin paljon kuin halusi, eikä kukaan ihmettelisi sitä. Orpokodin henkilökunta ei kiinnittänyt heihin huomiota, koska heitä ei edes odotettu tai haluttu jouluksi paikalle.
He saivat mennä minne mielivät ja tehdä mitä halusivat, jos he vain pysyivät poissa henkilökunnan ja muiden lasten silmistä. Heidän piti syödäkin muualla, mutta jouluna se oli helppo ratkaista kävelemällä lähimpään pelastusarmeijan pisteeseen ja esittää säälittävää. Sillä esityksellä ei ehkä saanut lahjoja tai rikkauksia, mutta vatsan sillä täytti, jos jaksoi kuunnella kiinnostuneen näköisenä tarinaa jouluihmeestä kymmenen kertaa viikossa.
Tylypahkassa ihmeitä riitti vuoden jokaiselle päivälle, ei pelkästään jouluksi. Harry oli hänen kanssaan kaikkialla, eikä hän tarvinnut kuvitteellista pelastajaa tekemään elämästään parempaa. Taikamaailmassa heidän varattomuudella ei ollut merkitystä, siellä he erottuivat älyllään ja voimillaan.
Ikkunalaudalla lojui paikoista kirjava lapanen, sen parina heijastus ikkunaruudussa. Pohjois-Ranskaan lähtevä alokas suuteli kadunkulmassa itkevää morsiantaan. Harry ja Tom huopaan kääriytyneenä lukivat samaa kirjaa. Kadut olivat hiljentyneet, joulusta muistutti vain ovessa roikkuva joulukranssi.
…
♥
...
Christmas comes but once a year for every girl and boy
The laughter and the joy they find in each new toy
I'll tell you of a little boy who lives across the way
This little fella's Christmas is just another day
He's the little boy that Santa Claus forgot
And goodness knows, he didn't want a lot
He sent a note to Santa
For some soldiers and a drum
It broke his little heart
When he found Santa hadn't come
In the street he envied all those lucky boys
Then wandered home to last year's broken toys
I'm so sorry for that laddie
He hasn't got a daddy
The little boy that Santa Claus forgot
...
♥
...
