Lupus-sarjan 3. osa: Lupercalia (K-15)

Ikäsuositus: K-15

Paritus: Harry/Fenrir

Tyylilaji: Rujoa romantiikkaa erittäin AU

Varoitukset: pikkuisen verta ja vähemmän hellää seksiä, mutta ei tarkkaa kuvailua.

Haasteet: FF100 sana 017. Ruskea ja Kaiken maailman ficletit 2. 11.7 - 16.7.2010 "Jos tahdot olla onnellinen, ole."


Tiivistelmä: Fenrir tarttui minua niskasta ja pakotti huulemme yhteen rajusti, veren maku leimasi ensisuudelmaamme.

　


　

Lupercalia

(Roomalainen sudenjuhla)*

Lupus-sarjan 3. osa

　


Olin varma, että kuudennen vuoden joulu olisi täysi fiasko, sillä vietin sitä Kotikolossa. Ginny roikkui minussa kiinni kuin takiainen, ja oli yhtä häiritsevä. Olin raivoissani itselleni siitä, että edes olin suostunut lähtemään pois Tylypahkasta. Jouluaaton tapahtumat saivat kuitenkin minut muuttamaan mieleni.


Taloa ympäröivien liekkien keskeltä kuulin kutsun, eikä minun tarvinnut miettiä vastaisinko siihen. Olin ovesta ulkona ennen kuin kukaan muu edes huomasi, että jotain oli vialla. Bellatrix ivasi ja yllytti minua sanoillaan, tarjoten minulle loistavan syyn syöksyä liekkimereen. Juoksin, kovempaa kuin koskaan, kellanruskeat korret väistyivät tieltäni ja piilottivat minut katseilta.


Vasta kun kaikki muut äänet haipuivat kaukaisuuteen, uskalsin pysähtyä. Tiesin, että hän löytäisi minut, missä sitten olisinkin. Hengitykseni tasaantui, mutta sydämeni rummutus jatkui kiivaana, se paljasti minussa heränneen toiveikkuuden. Kahahdus ja murahdus julistivat hänen ilmaantumistaan, katseeni liukui vahvoista, farkkujen peittämistä, reisistä paljaana olevaan rintaan, jota koristivat hopeanharmaat ja ruskeat karvat.


Miehen kasvot karkeine ja voimakkaine piirteineen olivat paremmat kuin villeimmät kuvitelmani. Kasvot eivät olleet komeat sanan perinteisessä merkityksessä, mutta niistä kuvastuva kesyttämättömyys ja hurjuus saivat vatsani tuhannelle solmulle silkasta halusta. Fenrir tarttui minua niskasta ja pakotti huulemme yhteen rajusti, veren maku leimasi ensisuudelmaamme. Miehen kynnet kaivautuivat kaulani pehmeään ihoon ja kipu sai minut antautumaan koko olemuksellani hänen omakseen.


Fenrir urahti tyytyväisyydestä. Hän työntyi, täytti ja merkitsi minut kokonaan armotta, keskittyen vain omaan nautintoonsa. Lauettuaan hän jäi ylleni odottamaan kuun nousua taivaalle, eikä kumpikaan meistä kiinnittänyt huomiota pellolla kaikuville taistelun äänille. Kuun valon siivilöityessä korsien välistä paljastui katseelleni siihen astisen elämäni kaunein näky, myrkyistä puhdas ihmissusi valmiina liittämään minut kaltaistensa joukkoon. Hampaiden upotessa ojentamaani kaulaan kehoani ravisteli muutoksen lisäksi orgasmi. Olin saavuttanut täydellisyyden.


Killan saapuessa paikalle, he löysivät vain tallautuneita heiniä, joissa saattoi erottaa ruskeaksi kuivunutta verta. Fenrir ja minä olimme silloin jo kaukana metsässä, me juoksimme kilpaa tuulen kanssa ja meidän ulvontamme ylisti kuuta satojen muiden susien tavoin.

　

~***~

　

　*Romuluksen ja Remus kasvattaneen suden kunniaksi vietetty juhla noin 15. helmikuuta juhlassa palvottuna jumalana mainitaan yleensä Faunus metsän ja villin luonnon jumala.