Ikäsuositus: K-7
Tyylilaji: EWE, angstista romantiikka ja suhdearkea
Paritukset: Hermione/Ron, Viktor/Harry ja Harry/Ron
Varoitukset: tarinan taustalla Mpreg ja viittauksia pettämiseen
Tiivistelmä: Silti Hermionesta oli helpompaa katsoa Ronia kuin pöydän toiselle puolelle, jolla heidän päivällisvieraansa istuivat.
Haasteet: FF100 sana 058. Päivällinen ja kaiken maailman ficletit 2. ”Vastakohdat vetävät puoleensa”
Sanamäärä: 500
Pääruokalajina itsepetosta
sarjasta Parituskimara kokeilunhaluisille
Hermione seisoi pöydän päässä ja annosteli ruokaa lautasille, höyrytettyjä kasviksia ja salaattia (omasta kasvimaasta tai lähitiloilta) puolet annoksesta, pinaattista tuorepastaa (luomua luonnollisestikin) noin yksi neljäsosa, viimeiselle neljännekselle parilapannulla (ilman rasvaa) kypsytettyä broilerin fileetä (ei tehokasvatettua) ja päälle pieni loraus yrttimaustettua (itse kasvatettuja) kermakastiketta (tietysti vähärasvaisesta kermasta, silti maukasta). Juhla-aterioillakaan ei sopinut unohtaa ravintosuosituksia, eettisyyttä ja terveellisyyttä, eikä nuorin rouva Weasley joustanut niistä edes vieraiden kohdalla, se oli hänen tapansa osoittaa välittämistä ja rakkauttaan.
Pöytä oli katettu kauniisti, parempi astiasto oli otettu esiin ja servietit taiteltu huolella. Hugo ja Rose odottivat poikkeuksellisen hiljaa lautasiaan äitinsä ankaran katseen kesyttäminä. Ron ei ollut vielä vuosien avioliiton jälkeenkään omaksunut sivistyneempiä ruokailutapoja, vaikka Hermione muistutti niistä yhä jokaisella yhteisellä aterialla (ei kuitenkaan silloin, jos paikalla oli muita kuin perheenjäseniä). Hänen miehensä olikin ainoa pöytäseurueesta, joka liikehti kärsimättömästi ja noukki oliiveja suuhunsa sormineen tarjoilukulhosta muista ruokailijoista piittaamatta.
Silti Hermionesta oli helpompaa katsoa moukkamaisesti käyttäytyvää Ronia kuin heidän päivällisvieraitaan. Hermione ei halunnut nähdä parhaan ystävänsä onnellista perhettä, vaikka hänellä oli ollut ikävä Harrya. Eikä ongelma ollut sekään, että Harryn puoliso oli Hermionen ensimmäinen ihastus, Viktor Krum. Ongelma oli Teddyn vieressä istuva poika, joka oli adoptoitua isoveljeään reilun vuoden nuorempi. Pisamaiset kasvot ja punaiset hiukset suorastaan kirkuivat kuuluvansa Weasleylle, kuitenkin Jamesin silmät olivat täysin identtiset Harryn silmien kanssa.
Jamesin olemassaolo teki todeksi ne epäilyt, joita Hermione oli kantanut sydämessään siitä lähtien, kun Ron raivostui Ginnyn antamasta syntymäpäiväsuudelmasta Harryn täyttäessä seitsemäntoista. Harryn ja Ronin tunteet eivät olleet vuoden aikana muuttuneet. James antoi selityksen sille, mihin Ron katosi sodan jälkeen niin usein, eikä katoamisten välillä halunnut koskettaa Hermionea heidän treffeillään. Ei ollut lainkaan epäselvää, miksi Harry oli yllättäen muuttanut Bulgariaan (vaikka hänelle oli tarjottu paikkaa auroriakatemiassa) yli puolivuotta taistelujen päättymisen jälkeen.
Hermione olisi ehkä onnistunut uskottelemaan itselleen, että James olisi Georgen, Charlien tai Percyn poika, ellei Ron olisi Jamesia halatessaan mutissut tämän hiuksiin, "Sinusta on kasvanut hieno poika James Bilius, minä olen ylpeä sinusta.". Hermione toivoi hartaasti, että oli vain kuullut väärin ja nimi olisi Biliuksen sijaan Sirius. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin tiesi totuuden, kuten neljäntenä vuotena toisen koetuksen aikaan tiesi, että Ronin ja Harryn välillä oli enemmän kuin ystävyyttä.
Hermione oli ollut (ja tulisi aina olemaan) Ronin sydämessä toisella sijalla kaikesta mustasukkaisuudesta huolimatta. Sillä Ron rakasti Harrya enemmän kuin mitään muuta, ja Harry oli vastannut siihen tunteeseen. Oli helppo arvata, että heidän suhdettaan (niin kuin ystävyyttäkin) oli repinyt rikki Ronin kateus, mustasukkaisuus ja ailahtelevuus. Ron ei ollut tarjonnut Harrylle sitä vakautta ja omistautumista, jota tämä oli suhteelta halunnut. Ron halusi nauttia elämästä, käydä huispausmatseissa, istua iltaa pubissa ja juhlia. Ronin mielestä suhteeseen panostaminen oli yhdessäoloa virallisissa tilaisuuksissa, perhepäivällisillä, öisin ja satunnaisissa illanvietoissa. Se oli Harrysta liian vähän.
Hermionelle se oli riittänyt, niin kuin hänelle riitti puolinainen rakkaus, joka oli lähempänä ystävyyttä. Hermione oli ollut niin rakastunut Roniin, ettei hän ollut antanut itsensä nähdä heidän suhteensa epäsuhtaisuutta. Ja Hermione oli yhä valmis elämään samassa itsepetoksessa, sillä hänen rakkautensa ei ollut väljähtynyt vuosien saatossa. Valitettavasti James Bilius Potterin vanhemmistaan selvästi kielivä ulkonäkö ja olemus tekivät illuusiossa elämisen niin kovin, kovin vaikeaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti