Kolme ficlettiä Parituskimarasta kokeilunhaluisille
Ikäraja: K-15
Tyylilaji: AU, romanssi
Paritus: Harry/Barty Kyyry jr.
Varoitukset: viittauksia seksiin, sekä siihen liittyvään alistamiseen, sadomasokismiin yms.
Haasteet: FF100 sana 018. Musta, Kaiken maailman ficletit ”hurt/Comfort”, Perspektiiviä parittamiseen - pahis ja slash10
Pikku korpin kesyttäjä
Miehen kädet leikkivät korpinmustilla hiuksilla, niiden villi, vetovoimanlakeja kumoava, kasvutapa viehätti häntä. Hiukset olivat samalla tavalla poikkeukselliset kuin niiden omistajakin. Omistaja, joka oli nähnyt näkymättömyysviitan läpi, hyväksynyt vankikarkurin sen alla ja auttanut pakoon toisenlaisesta vankilasta. Oli muuttanut niin monia asioita yhdellä päätöksellä vaikeassa valinnassa. Korppi oli sekoittanut suunnitelmat, mutta silti nopeuttanut niiden toteutumista, hän oli palauttanut Mestarin voimiinsa.
Siitä Barty olisi Korpille ikuisesti kiitollinen, Mestari oli hänelle tärkeämpi kuin mikään muu. Pikku Korppi ei lumovoimastaan huolimatta mennyt Mestarin edelle, vaikka olikin tämän perillinen ja kanssa hallitsija pimeyden voitettua. Barty oli kuolonsyöjistä uskollisin, mutta hän ei koskaan pystyisi kilpailemaan voimissa Mestarin ja Korpin kanssa. Kaikkia kolmea yhdisti heidän mustat sielunsa, synkät menneisyytensä ja halu kostaa kokemansa vääryydet.
Kyyryjen pienessä kartanossa Barty oli nauttinut koko sadistisen sielunsa kyllyydestä, kun hän pyyhki kaimansa nimen sukupuusta. Hän ei ollut edes antanut haudata muinoin isäksi kutsumaansa miestä suvun hautausmaalle. Korppi sai hänet unohtamaan Azkabanin, komennettuna vietetyt vuodet, isän petoksen ja äidin kuoleman. Vuodet olivat haalistaneet muistojen kipeyden, muuttaneet alistetun alistajaksi, mutta koskaan hän ei ollut pitänyt Korppia vankinaan tai koskettanut liian varhain. Korppi pysyi hänen omanaan vapaasta tahdostaan.
Nuoren kuolonsyöjän ajatukset katkesivat hänen purkautuessa valittaen Korppinsa suuhun. Tukko irtirevittyjä mustia hiuksia Bartyn nyrkissä ei pyyhkinyt itsetyytyväistä virnistystä Harryn kasvoilta. Korppi nautti rakastajansa itsehillinnän murtumisesta, siitä että tunsi kipuna miehen halun. Barty oli pojalle ensimmäinen uskottu, ainoa, joka Tomin lisäksi kohteli tätä normaalisti; ei pelännyt, ei palvonut, ei vihannut, eikä kadehtinut petollista pelastajaa.
Barty otti, käytti, arvosti ja kunnioitti. Hän uskalsi alistaa, vaatia ja satuttaa muistuttaen Harrylle, ettei tämä ollut yli-ihminen asemastaan ja voimistaan huolimatta. Osasi olla myös hellä, silloin kun oli sen aika. Kumpikaan miehistä ei tunnustanut läheisyyden kaipuuta ääneen, mutta he tiesivät toistensa heikkoudet ja vahvuudet. Korjasivat kotinsa kätköissä minuuden perustuksissa olevat murtumat, jotta maailma näkisi vain heidän voimansa.
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Tom Riddle jr.
Tyylilaji: Draama, Preslash
Tiivistelmä: Tom oli käymässä kärsimättömäksi, mutta hänkin oli huomannut kaikki ei-niin-vaivihkaiset katseet, jotka seurasivat Harryn liikkeitä Viistokujalla.
Haasteet: Kulisseissa, FF100 sana 002. Puoliväli, OTP10 ja Kaiken maailman ficletit “biisin nimi” (kappale löytyy Tarjan My Winter Storm levyltä)
Damned and Divine
Harry makasi Vuotavasta noidankattilasta saamansa huoneen sängyllä turhautuneena, hän oli viipynyt Viistokujalla jo viikon, eikä mahdollisuutta Iskunkiertokujalla käyntiin ollut ilmaantunut. Tom oli käymässä kärsimättömäksi, mutta hänkin oli huomannut kaikki ei-niin-vaivihkaiset katseet, jotka seurasivat Harryn liikkeitä Viistokujalla.
Sirius Mustan pako oli sattunut erityisen epäsopivaan ajankohtaan. Ministeriö oli poikkeuksellisen tehokas, ei vankikarkurin kiinni ottamisessa, vaan Harryn vapauden rajoittamisessa turvallisuuden nimissä. Siriuksen syyllisyys pysyi voimassa niin kauan, kunnes oikea syyllinen löytyisi. Peter oli kadonnut kuin häntä ei olisi ollutkaan.
Näkymätön, siinä ratkaisu.
Harry ampaisi ideansa innostamana kaivamaan matka-arkusta näkymättömyysviitansa. Hän menisi kauppaan, jonka omistaja ei kuulunut ministeriön valvontarinkiin ja piiloutuisi hyllyjen suojissa viittansa alle. Sitten luikahtaisi satunnaisen asiakkaan mukana ovesta ulos ja Iskunkiertokujalle. Suunnitelma, jonka Tomkin hyväksyi.
Iskunkiertokuja ei ollut Harrylle turvallisin paikka, mutta kujan vakioasiakkaiden tapa kätkeä kasvot suojasi häntä. Harry noudatti Tomin ohjeita kulkemalla itsevarmasti velhomaailman hylkiöiden seassa. Kukaan ei voinut epäillä hänen olevan kujalla ensimmäistä kertaa asioimassa, sitä edellisen kesän eksymisfiaskoa, kun ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa asioimiseksi.
Harry astui Nimettömyys ja Hämy nimiseen kirjakauppaan, suurin osa myytävien kirjojen kansista ja selkämyksistä oli kaupan nimen mukaisesti nimettömiä. Silti sidoksista, kansien materiaalista ja niihin kaiverretuista symboleista tunnisti teokset, jos oli yhtään perehtynyt taikuuden vaiettuihin osa-alueisiin. Näitä kirjoja ei Tylypahkan opetuksen perusteella osaisi etsiä, saati sitten tietäisi niiden olemassaolosta.
Täältä löytyi niin erityisiä kirjaharvinaisuuksia kuin myös niitä yleisempiä teoksia, joita ne, joilla oli enemmän rahaa kuin älyä, hankkivat näyttämisen halussaan. Harry hyväili hymyillen harvinaisuuksiin kuuluvan kirjan selkämystä sormillaan, hirnyrkki hänessä kehräsi tyytyväisenä. He olivat löytäneet kirjan rituaaleista, joista jotkut mahdollistivat hirnyrkin tai vaeltavan sielunosan palauttamisen ruumiiseensa.
Tätä he olivat etsineet.
Harry palasi Viistokujan vilinään ja kauppaan, josta oli kadonnut. Kyseenalaisten ja arvokkaiden ostosten paino tuntui lohdullisena hänen selkärepussaan. Poika matkasi valvovien silmien alla kaupasta jäätelökioskille tapansa mukaisesti, hän palasi kulissielämäänsä.
Vain hetken hän uskalsi tutkia uusia aarteita Tomin kanssa hotellihuoneen hämärässä. Heidän aiemmin mahdottomilta tuntuvat yrityksensä alkoivat viimein tuottaa tulosta.
ikäraja: K-7
Paritus: Harry/Parvati
Tyylilaji: Romanssi
Haasteet: FF100 sana 057. Lounas ja kaiken maailman ficletit "kaikki ei ole sitä miltä näyttää"
Tiivistelmä: Pöydällä heidän sormensa tanssivat lomittain välittäen sellaista, mihin sanat eivät riittäneet.
Katseet, kädet ja kulissit
Harry kulki käsi kädessä Parvatin kanssa Tylyahossa kymmenien silmäparien seuratessa heidän kulkuaan. Tytön olemus oli itsevarma, mutta kädet paljastivat kylmyydellä tämän hermostuksen. Yleensä tyttö nautti huomiosta, tänään oli kuitenkin erityinen päivä, eivätkä uteliaan katseet helpottaneet Parvatin oloa.
Kultaisen Padan edessä ei ollut jonoa, kuten Kolmessa Luudanvarressa, sillä harvalla Tylypahkalaisella oli varaa ateriaan tai edes yhteen juomaan tässä ravintolassa. Harryn nimi takasi heille nopean palvelun ja hyvän pöydän. Lounasaikaan ei juuri muuten olisi ollut toivoakaan saada pöytää ilman ennakkovarausta.
Valkoviinin raikkaus heijasteli keskustelun sävyä heidän siemaillessaan sitä ruokaa odotellessa. Pöydällä heidän sormensa tanssivat lomittain välittäen sellaista, mihin sanat eivät riittäneet. Ruokien saapuminen rajoitti keskustelua, mutta jalat ja kädet jatkoivat vaivihkaista viestintäänsä läpi aterian.
Ravintolan asiakaskunta oli hienotunteista, vain muutamat satunnaiset silmäykset suuntautuivat pariin ja jälkiruoan aikaan lempeä hymy koristi monen asiakkaan kasvoja. Pariskunta ei kuitenkaan huomannut ketään muuta kuin toisensa siirtyessään samppanjasorbetin toisilleen syöttämisestä sen maisteluun toisiensa kieliltä.
Päivän kääntyessä iltaan yhä toistensa käsistä kiinni pitävä pariskunta sujahti tarvehuoneeseen, jossa nuori mies istui lukemassa kirjaa pimeän taikuudesta. Hän nosti katseensa ja hymyili kaksoisolennolleen ja tämän sylissä olevalle tytölle, näiden istuuduttua häntä vastapäätä olevalle sohvalle.
Viisi minuuttia myöhemmin Parvati huokasi tyytyväisenä, kun kädet hänen ympärillään palasivat oikeaan olomuotoonsa. Hän painautui tiiviimmin vasten rintaa jonka litteys vaihtui kahteen pehmeään kumpuun. Hän käänsi kasvonsa, jotta hän näkisi Pansyn tutut ja rakkaat kasvot. Harryn yhteistyön avulla, hän jaksoi odottaa sitä päivää, kun hän saattaisi vihdoinkin paljastaa maailmalle todellisen rakkaansa henkilöllisyyden.
Siihen asti tämä peitejärjestely saisi suojella heidän kolmen salaisuuksia, joista riippui niin paljon muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti