Erään lohikäärmekapteenin tarina: Prologi (K-15) Harry/Laurence || Temeraire ja Harry Potter crossover

Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäsuositus: K-15 ehkä vähän yläkanttiin ainakin toistaiseksi
Paritus: Harry/Laurence
Fandom: Crossover, joka painottuu Temerairen maailmaan, mutta lainaa hahmoja Pottereista.
Tyylilaji: AU, draama, seikkailu, romantiikka ja hippunen huumoriakin kaiketi
Varoitukset: Lasten/varhaisteinien välistä pussailua, mahdollisia säädyttömiä vihjailuita ja alkoholin käyttöä. Sodan vaikutuksia suorasti ja epäsuorasti, eikä se ole yleensä kaunista.
Vastuuvapaus: Temeraire/Kuninkaan lohikäärme-sarjan maailma ja hahmot kuuluvat Naomi Novikille, Harry Potter puolestaan kuuluu J. K. Rowlingille. Minä leikin näiden kirjailijoiden luomilla hahmoilla ja maailmoilla silkasta rakkaudesta niihin, enkä tavoittele tuotoksillani maallista mammonaa tai väitä hahmoja omikseni. Toki jos jompikumpi kirjailijoista tahtoo oikeudet hahmoihinsa minulle lahjoittaa en panisi hanttiin...

Tiivistelmä: Laurencen tapaaminen muuttaa Harryn elämää monella tavalla, eikä hän ole ainoa, jolle muutoksilla on merkitystä.

Haasteet: FF100 sana 054. Ilma, Valloita fandomi - Temeraire ja Hieman tuntemattomampia fandomeita II - Temeraire
K/H: Rakastuin Temeraire-sarjaan, mutta olen lukenut kaksi ensimmäistä kirjaa ja osia muista vain englanniksi, enkä löytänyt suomenkielistä Temeraire-wikiä, joten monet käsitteet ja nimikkeet voivat olla päin honkia suomennokset lukeneille tai merenkulun/sodankäynnin/muiden historiallisen nippelitiedon suhteen, koska taustatyöstä huolimatta kaikkea infoa, jota tarvitsin en suomeksi löytänyt tai osannut etsiä oikeasta paikasta. En silti halunnut jättää tätä ficciä kirjoittamatta "pienten" vaikeuksien takia, joten toivottavasti te myös viihdytte tämän parissa ja palkitsette vaivannäköni runsain kommentein!

  

Erään Lohikäärmekapteenin tarina

...

Prologi 

~ alussa ~

Harry juoksi Lontoon mukulakivisillä kaduilla kiireesti, hänen pitäisi saada tämä tilaus toimitettua toiselle puolelle kaupunkia ennen kahdeksaa, jos hän aikoi saada mitään syödäkseen tänään. Vernon-sedän puotiapulainen oli sairastunut tänään ja setä oli kiukkuinen kuin ampiainen, kun ei voinut viettää päivää istuen toimistossaan vaan joutui palvelemaan asiakkaita itse. Harry oli, kuten tavallista, saanut tuntea nahoissaan sedän harmistuksen.

Onneksi oli kesä ja katukivet kuivia, hänen jalkansa eivät luiskahdelleet jatkuvasti juostessa ja hän saattoi pitää yllä hyvää vauhtia. Hän oli jo kaupungin vauraammassa osassa, talojen julkisivut hohtivat valkoisina auringonpaisteessa siinäkin vähässä mitä kaupungin kapeille kaduille pääsi valoa. Täällä tosin oli hieman leveämmät kadut ja ne olivat paremmassa kunnossa kuin keskustan ruuhkaiset kadut, itäisestä kaupunginosasta ei voinut edes puhua samana päivänä kuin näistä Kensingtonin arvotaloista.

Allendale, Kensingtonin puistokatu 125, hän oli perillä. Hänen pitäisi kai normaalisti käyttää palvelijoiden ovea, mutta tilauksen toimitusohjeissa oli vaadittu sitä suoraan työhuoneeseen toimitettavaksi. Harry yritti hätäisesti toisella kädellä siistiä pahimpia pölyjä pois vaatteistaan ja hiuksistaan, mutta tiesi yrityksen turhaksi. Setä ei uhrannut puolikasta puunappiakaan Harryn vaatteisiin, vaikka tämän ulkoinen olemus ei varmasti vakuuttaisi sedän asiakkaita. Harry näytti enemmän kerjäläiseltä kuin hyvämaineisen puodin lähetiltä.

Hovimestari avasi oven ja koulutuksesta huolimatta miehen ammattimainen pokerinaama paljasti hänen yllättyneisyytensä ja paheksuntansa. Mies oli selvästi sihahtamassa jonkin solvauksen hätistääkseen ryysyläisen pois paraatiovelta, mutta Harry ennakoi sen ja esitti hätäisesti asiansa.

Kävi ilmi, ettei tilaaja ollutkaan itse Lordi Allendale vaan hänen kolmas ja nuorin poikansa, juuri luutnantiksi ylennetty, William Laurence, joka tarvitsi erikoiskäsiteltyjä vahvoja nahkakoteloita merille karttojen, kompassin, kaukoputken, sekstantin ja kronometrin säilytykseen säässä kuin säässä. Luutnantin huoliteltu olemus sai Harryn tuntemaan itsensä entistä nuhjuisemmaksi ja vaati suurta itsehillintää olla kiemurtelematta häpeästä. Harry oli kuitenkin tottunut osaansa rähjäisenä hylkiönä sukulaistensa porvarillisen siistissä ja kohtuullisen vauraassa seurassa.

Luutnantin säälivät katseet kuitenkin nostattivat Harryn mielessä kapinan poikasta, miehen olemus oli miellyttävä ja kohtelias, joten hän ei sanonut mitään. Hän olisi halunnut tulla arvioiduksi muun kuin ulkoisen olemuksensa mukaan. Hänen käytös- ja puhetapansa olivat vailla alempien yhteiskuntaluokkien karkeutta, jota oli jopa hänen setänsä ja serkkunsa tavoissa. Hänen elekielensä oli viehkoa ja liikehdintänsä sulavaa,  kaikki yhdessä olivat selvästi osoitus paremmasta perhetaustasta kuin ensisilmäyksellä näytti.

Jostain syystä Harry tunsi pettyneensä luutnantti Laurencen reaktioon, hän ei osannut selittää sitä ja antoi asian olla. Hän ei tulisi todennäköisesti tapaamaan miestä enää uudestaan, joten muulla ei ollut merkitystä kuin huolehtia siitä, että lopullinen palkkio saavuttaisi Vernon-sedän kokonaisuudessaan. Hän ei halunnut joutua Vernonin raivon kohteeksi. Nälästä hänen ei enää tarvinnut huolehtia, sillä luutnantti oli tarjonnut hänelle osan iltapäiväteeltä jääneistä kurkkuvoileivistä ja kekseistä. Harry ei ollut syönyt näin hyvin moneen kuukauteen.

~* kaikki muuttuu *~

Kolme viikkoa luutnantti Laurencen tapaamisen jälkeen Petunia ja Vernon Dursley kokivat epämiellyttävän yllätyksen. Kuninkaallisten ilmavoimien kapteeni ilmaantui Vernonin puotiin ja ilmoitti, että Harrylla oli ollut jo muutaman vuoden ajan paikka lentäjäkoulutuksessa, mutta he eivät olleet löytäneet poikaa kapteenien Lily ja James Potterin testamentissa ilmoitetusta osoitteesta Lordi Mustan kartanosta, eivätkä myöskään kylästä Lontoon lentotukikohdan lähettyviltä, jossa Lily Potterin sisaren oletettiin asuvan.

Petunia punastui häpeästä tämän kuullessaan, sillä he olivat heti Lilyn ja Petunian vanhempien kuoleman jälkeen muuttaneet Petunian myötäjäisinä olleen puodin yhteydessä olevaan asuntoon. Sillä Petunia ei halunnut asua niin lähellä muistutusta siitä, miksi hänen sisarensa pääsi parempaan asemaan kuin hän. He eivät myöskään olleet koskaan kertoneet totuutta Harrylle tämän vanhempien todellisesta asemasta yhteiskunnassa ja näiden urasta lentäjinä.

Oli häpeällistä, että nainen teki töitä ja ennenkuulumatonta, että tämä oli mukana sodassa taistelijana. Itse asiassa Vernon kuvitteli Lilyn olleen lennostossa sijaitsevan sivuliikkeen puotiapulaisena ja siellä tavannut kreivi Potterin perillisen. Lohikäärmeiden kapteeneina olevista naisista, kun ei saanut puhua siviileille tai muille Hänen Majesteettinsa sotavoimien palveluksessa oleville henkilöille.

Petunialla oli vaikeuksia peittää raivoaan, kun kävi ilmi, että luutnantti Laurence oli huomannut pojan olevan muka selvästi korkeampaa syntyperää kuin hänen olosuhteensa antoivat ymmärtää ja maininnut tämän nimen amiraliteetissa. Yhdestä viattomasta huomiosta oli lähtenyt lumipallo vyörymään ja Petunian katkeruus nousi jälleen pintaan. He kuitenkin pääsisivät eroon pojasta, vaikka Vernon suri jo valmiiksi rahoja, jotka tämä menettäisi, kun pitäisi ottaa palkallinen apulainen tekemään sen, minkä poika oli tehnyt ilmaiseksi.

Miksi poika ei voinut säilyä nimettömänä mitättömyytenä, jonka yläpuolella Petunia olisi ja saisi siten kostonsa sisarelleen. Taaskaan Petunian unelmat eivät toteutuneet, vaan joku toisten asioihin nenänsä työntävä aateliskloppi sai hänet näyttämään halpamaiselta valehtelijalta.

Eikä Harry ollut puhtaasta aatelislinjasta, Lily oli ollut puodinpitäjän tytär kuten Petuniakin. Joten mikä teki pojasta muka paremman kuin hänen Dudleynsa. Potter oli mennyt ja kuollut taistelussa, ennen kuin oli voinut titteliään periä. Harry oli ollut pelkän imettäjän seurassa ja sitten Petunian riesana, joten poika ei ollut missään välissä voinut oppia aatelisuutta.

Petunia oli saanut tarpeekseen nöyryytyksiä yhden elämänajalle ja hän työnsi pojan lähes kapteenin syliin, jotta pääsisi viimeisestäkin muistutuksesta sisarensa lyhyestä, mutta menestyksekkäästä elämästä. Hän marssi hyvästejä sanomatta pois salongista ja tiuskaisi keittiöpiialle syövänsä omassa huoneessaan. Hän aikoi pyyhkiä sisarensa olemattomiin elämästään lopullisesti nyt, kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Hänen kirjoituspöytänsä laatikosta löytyi pieni pullollinen sherryä, jolla hän maustoi teensä ja siemaisi vielä hieman sellaisenaan. Sitten hän suttasi ja repi päiväkirjastaan kaikki merkinnät Lilystä ja Harrysta. Kumpikaan ei palaisi takaisin, Lily oli kuollut ja Harry saisi luvan pysytellä lennostossa tai muiden aatelisten nurkissa. Petunia ei häntä enää takaisin huolisi.

...

.

...

Nymfetti (K-18) James/Harry

Kirjoittaja: Koiranruusu
beta: Leofurioso
Otsikko: Nymfetti
ikäraja: K-18
Tyylilaji: Songfic, Chanslash, Romanssi ja taiaton AU
Paritus: James/Harry
Hahmot: James, Harry, Dumbledore, Molly & katras, Narcissa, Draco, Lucius ja Tom Riddle
Varoitukset: Insesti, crossdressing, alaikäiseen/lapseen sekaantumista ja erittäin vääristynyt maailmankuva.
Vastuuvapaus: Potterit omistaa rikas skottinainen, joka ei kirjoittaisi hyvis-hahmojensa välille tällaista suhdetta, joten on selvää etten minä omista Pottereita. Kappalekin kuuluu amerikkalaisen elokuvayhtiön säveltäjille ja sanoittajille.

Tiivistelmä: Harry on isän tyttö ja poika, eikä isä tarvitse ketään muuta maailmaansa.

A/N: Kappale on My Heart Belongs to Daddy by Marilyn Monroe. Sorruin jälleen kirjoittamaan songficin, vaikka olen yrittänyt pysyä niistä erossa. Marilynin kappale kuitenkin innoitti kirjoittamaan Isäni poika — Poikani rakastaja ficin, jossa kappale ei kuitenkaan näy. Kappale vaati myös omaa ficciä ja kirjoitinkin molempia ficcejä yhtäaikaisesti. Otsikko on lainattu Vladimir Nabokovin Lolita — romaanista, jonka Päähenkilö Humbert Humbertia kiehtovat esiteini—ikäiset tytöt, joita hän mielessään kutsuu "nymfeteiksi". En ole kyseistä kirjaa lukenut, vain juonirungon siitä ja huomasin satunnaisia yhteneväisyyksiä ideaani, joten lainasin viehkon ja tarinaan sopivan sanan siitä.

Lapsen hyväksikäyttö on minun mielestäni pahin mahdollinen rikos, enkä yritä tekstilläni kaunistella sitä missään nimessä tai tehdä siitä hyväksyttävää!!! Uhri on tässä aivopesty ja hyväksikäyttäjäkin näkee kaiken vääristyneestä vinkkelistä, jotka eivät todellakaan poista mitenkään teon vääryyttä. Halusin kehittyä kirjoittajana ja valitsin itselleni vaikean ja voimakkaan negatiivisen reaktion aiheuttavan aiheen, josta haastoin itseni kirjoittamaan vähintään näennäiskauniin tekstin, jossa eivät omat tunteeni ja mielipiteeni aiheesta näkyisi.

Viittaan Harryyn sekä tyttönä ja poikana tekstissä, koska ulkopuolisille hän näyttäytyy aina tyttönä, mutta on siis oikeasti poika.

Osallistuu: insestihaasteeseen, osastohaasteeseen - Tähtitorni, kokeiluja -haasteeseen ja FF100seen sanalla 90. Koti. Lisäksi omana haasteena kirjoittaa vääristyneestä, vaikeasta ja synkästä asiasta kauniisti ilman, että oma inhoni ja vihani hyväksikäyttäjää kohtaan näkyisi tekstissä.

Huom. tarkoituksenani ei ole loukata/pilkata/häväistä katolistakirkkoa eikä sen papistoa yms. ne vain sattuivat sopimaan ajankuvaan ja hahmojen taustoihin.

Nymfetti

My name is Lolita ...
and er... 
I'm not supposed to play!
...with boys! 
Moi? Mon coeur est a papa. 
You know, le proprietaire. 
No!



Ovikellon pirinä katkaisi aurinkoisen iltapäivän leikkihetken. Satiini ja tylli kahisivat mekon omistajan kiirehtiessä avaamaan ovea. Olohuoneesta kantautui yhä letkeä big band musiikki lapsen raottaessa ovea vain aavistuksen, jotta hän näki kuka ovella oli.

— Päivää kultaseni, minä olen naisyhdistyksestä rouva Weasley ja tämä herra on isä Dumbledore Pyhän Patrikin irlantilaisesta kirkosta. Me haluaisimme jutella isäsi herra Pattersonin kanssa, punahiuksinen, tiukkaan tweedpukuun ahtautunut nainen selitti kasvoillaan sokerinen hymy.

— Isällä on kiireitä, jos te jätätte yhteystietonne ja lyhyen selvityksen siitä mitä asianne koskee, niin isä ottaa yhteyttä teihin heti kun ehtii, oven raosta kurkistava lapsi vastasi kuin paraskin sihteeri.

— Olen varma, että isäsi haluaisi jutella meidän kanssamme heti, neiti Patterson. Me olemme kuulleet, että olette aivan kahdestaan isäsi kanssa ja haluaisimme auttaa. Isäsi ilahtuu kuullessaan, että rouva Weasley on lupautunut hoitamaan sinua päivisin. Isäsi voi siten paremmin tehdä töitä, eikä hänen tarvitsisi huolehtia ruuan laitosta ja valvoa sinun touhujasi. Lisäksi sinä saisit siellä ystäviä, jotka ovat samanikäisiä kuin sinä. Sinun ei enää tarvitsisi leikkiä yksin, isä Dumbledore selitti aivan kuin hän olisi tarjonnut heille kuuta taivaalta ja kaikkia maailman aarteita.

— Minä en tarvitse hoitopaikkaa, meillä on kaikki mitä me tarvitsemme. Sitä paitsi on epäkohteliasta tulla ilmoittamatta ja kutsumatta toisten kotiin, lapsi huomautti mahdollisimman kohteliaalla äänellä, mutta hänen vihreissä silmissään kipunoi viha.

Lapsi oli kaunis kuin enkeli, mutta hänessä oli jotain synkkää ja epäluuloista, jota ei kahdeksanvuotiaalta olisi odottanut. Rouva Weasley ei tiennyt, mitä ajatella pikkuvanhasta tytöstä, joka oli puettu kuin prinsessa. Tyttö oli täydellinen vastakohta hänen omalle poikamaiselle, mutta aurinkoiselle ja avoimelle tyttärelleen Ginnylle.

— Holly prinsessani, onko kaikki kunnossa? Kuka ovella on? Herra Pattersonin ääni lähestyi sana sanalta ovea.

— Minä yritin saada heitä lähtemään, mutta he eivät uskoneet minua isä, tyttö kääntyi vastaamaan isälleen.

— Uskon sen aarteeni.

Mies laski kätensä lohduttavasti tyttärensä olalle, hänen katseensa kohdistuessa tuimana käytävässä seisovaan parivaljakkoon. Ei ollut epäilystäkään Pattersonien sukulaisuudesta, isä ja tytär muistuttivat toisiaan ulkonäöltään poikkeuksellisen paljon. Siinä missä tytön vihreät silmät olivat kipunoineet vihaisina, hänen isänsä ruskeat silmät leimusivat raivosta.

— Onko teidän ymmärryksessänne jotain vikaa? Vai onko täällä päin tapana olla piittaamatta kohteliaisuudesta ja yksityisyyden kunnioittamisesta? Jos Holly sanoo, että minä en ehdi ottamaan vieraita vastaan, niin teidän on syytä kuunnella häntä, mies sanoi koleasti.

— Olemme pahoillamme, mutta yleensä hänen ikäisensä lapset eivät toimi sihteereinä tai ole välttämättä luotettavimpia informaation lähteitä. Uskon toki, että tyttärenne on täysin rehellinen. Itse asiassa, meidän asiamme koskeekin teidän tilanteenne parantamista. Tarjoaisimme Hollylle hoitopaikkaa rouva Weasleyn perheessä, jolloin teidän olisi mahdollista keskittyä työhönne keskeytyksettä, isä Dumbledore yritti pehmittää miestä, johon he näyttivät tehneen huonon ensivaikutelman.

— Yksityissihteerini jäi entiseen kotikaupunkiimme, eikä hänkään työskennellyt ympäri vuorokauden, jota työni vaatisi. Holly on oppinut pienestä pitäen tunnistamaan tilanteet, jolloin minä tarvitsen työrauhaa. Hän on huolehtinut siitä, ettei minua häiritä, jos sihteerini ei ole ollut siitä huolehtimassa. Meillä ei ole mitään tarvetta hoitopaikalle, koska minunkin on pidettävä taukoja työssäni syömiseen ja rentoutumiseen. Holly tekee yksityisopettajansa antamia tehtäviä minun työskennellessä tai puuhaa omiaan, jos hänellä ei ole muuta tekemistä.

— Mutta lapset tarvitsevat oman ikäistään seuraa, muita lapsia joiden kanssa he voivat leikkiä ja puhua, rouva Weasley parkaisi järkyttyneenä.
— Eihän lapsen elämä voi olla pelkkää opiskelua ja yksinoloa!

— Te varmasti olette vilpitön tarjouksessanne, mutta se ei ole sellaista apua, jota meidän perheemme kaipaa. Holly on onnellisin omassa kodissaan ja tutuissa rutiineissa. Kun me olemme kunnolla kotiutuneet ja Holly on valmis siihen, voi hän silloin tällöin tulla toviksi leikkimään lastenne kanssa, jos teillä on tyttäriä, sillä minä en suvaitse leikkejä poikien kanssa. En halua tyttäreni vahingoittavan itseään liian rajuissa leikeissä, herra Pattersonin sanat olivat kohteliaat, mutta äänensävy oli edelleen hyvin tiukka. Holly oli painautunut kiinni isänsä jalkoihin ja tarttunut tätä kädestä.

— Eiköhän asia tullut tällä selväksi, jos teillä on mahdollisuus pyhittää lepopäivä, niin odotamme näkevämme teidät molemmat sunnuntain messussa, Dumbledore sanoi äänellä, joka ei jättänyt vaihtoehtoja.

Kaksikko kääntyi lähteäkseen, eivätkä he nähneet halveksuntaa oviaukossa seisovan miehen kasvoilla, kun tämä sulki oven. Hämärässä eteiskäytävässä James Potter antoi Jonathan Patterson-naamionsa sortua ja nosti kauniin lapsensa syliinsä. Harry painautui isänsä vartaloa vasten lähes epätoivoisesti, poika kietoi pitsihihoihin verhotut kätensä Jamesin kaulaan ja suuteli tämän huulia kysyvästi. James vastasi suudelmaan syventäen sitä hetkeksi.

— Sinä toimit aivan oikein kultaseni. Et voinut sille mitään, että he olivat jääräpäisiä toisten asioihin sotkeutuvia idiootteja. Minä olen raivoissani heille, en sinulle rakkaimpani, James kuiskasi pehmeästi suudelman jälkeen.

— Voimmeko me jatkaa sitten sitä tanssileikkiä, joka jäi kesken? Vai menikö kaikki piloille keskeytyksen takia. Minä voin kyllä aloittaa alusta, puen vain riisumani vaatteet takaisin päälle, Harry kysyi toiveikkaana, hän rakasti leikkejä, joita isä keksi heille.

Hän oli iloinen, että isä oli heidän muuttonsa yhteydessä nimennyt hänet Hollyksi, nyt hän saattoi joka päivä pukeutua mekkoihin ja hameisiin. Asia, jota Lily-äiti ei ollut aikanaan ymmärtänyt ja yksi syy monien joukossa, joka johti eroon. Lily ei ollut ilahtunut oikeuden päätöksestä myöntää Harryn huoltajuus Jamesille. Raivoissaan nainen oli usuttanut Tom Riddle nimisen yksityisetsivän varjostamaan ex-miestään. James oli nähnyt parhaaksi kadota Englannista jälkiä jättämättä.

Yhdysvalloissa oli helppo hukkua miljoonien maahanmuuttajien joukkoihin. Jamesilla oli rahaa ja vaikutusvaltaisia ystäviä, joiden avulla heidän uusi elämänsä oli mahdollinen. Kartano palvelijoineen Englannissa ei ollut koskaan tuntunut kodilta kuten heidän New Yorkin kerrostalo huoneistonsa, jossa he asuivat kahdestaan. Harry ei voinut olla tuntematta kuplivaa iloa Lilyn poissaolosta, sillä nyt isä oli kokonaan hänen, eikä hänen tarvinnut jakaa tätä kenenkään kanssa.


While tearing off a game of golf, 
I may make a play for the caddy, 
but when I do, I don't follow through 
'cause my heart belongs to daddy.
If I invite a boy some night to dine on my fine finnan haddie,
I just adore his asking for more, but,
my heart belongs to daddy.



Harry napitti villakangastakkinsa nappeja seisoessaan isänsä vieressä kirkon portailla. Jamesin huopahattu oli hänen vasemmassa kädessä, kun hän kätteli isä Dumbledorea ja vaihtoi vaadittavia kohteliaisuuksia. Heillä oli ollut kiire omaksua kirkonmenojen kiemurat kolmessa päivässä Dumbledoren ja rouva Weasleyn käynnin jälkeen. James ja Harry Potter eivät todellisuudessa kuuluneet Irlannin Katolisen kirkkoon, mutta herra Patterson tyttärineen kuuluivat siihen. Ja koska he eivät halunneet herättää epäilyksiä, heidän oli pakko näytellä osansa uskottavasti.

Rouva Weasleyn lapset, tämän tiukasta kurista huolimatta, juoksentelivat kirkon pihalla vauhdikkaassa hippaleikissä. Harrysta oli mukavaa katsella heidän leikkiään, erityisesti kaksospoikien huijausyritykset saivat hänet nauramaan. Nuorin pojista huomasi hänet silloin ja tuli hänen luokseen silmät säteillen.

— Sinä olet varmaan Holly, äiti sanoi nähneensä sinut. Minä olen Ronald, mutta kaikki kutsuvat minua Roniksi, poika sanoi nopeasti yhteen hengenvetoon.

— Hauska tutustua sinuun Ron ja arvasit oikein nimeni, Harry vastasi ujosti pyörittäen kengänkärjellä maata.

— Tuletko mukaan leikkimään? Näytit siltä, että halusit mukaan... Ronin ääni muuttui epävarmaksi loppua kohden, Hollyn siirryttyä lähemmäksi isäänsä.

— En halua sotkea pyhävaatteitani ja minusta on paljon mukavampi seurata leikkiä sivusta.

— Tulisit nyt vaan. Leikkiminen on paljon hauskempaa kuin pelkkä katsominen, Ron pyysi.

— Minä lupasin isälle, että olen nätisti. Kiltit tytöt eivät riehu, he leikkivät rauhallisia ja hiljaisia leikkejä, Harry toisti yhden kotiopettajattaren lempimantran totisena.

— Mekin lupasimme äidille olevamme kunnolla, mutta ei se meitä estä leikkimästä. Sitä paitsi Ginnykin on tyttö ja silti hän on mukana leikissä.  Älä ole tylsä, vaan tule mukaan leikkiin, Ron yllytti.

— En minä ole tylsä. Minä en halua osallistua leikkiin, jossa voi kaatua, jolloin vaatteet menevät likaiseksi tai pahimmassa tapauksessa rikki. Ehkä Ginnylle ei ole muistettu kertoa, että tuollainen käytös ei sovi tytölle, Harry puolustautui.

— Ai sinä olet pelkuri! Pelkäät satuttavasi itsesi leikissä. Et sinä oikeasti välitä vaatteistasi, kun sinun isälläsi on rahaa ostaa uusi puku joka päivälle. Mutta ei tässä leikissä satu, ei ainakaan yleensä. Ja me tiedämme, etteivät tytöt kestä yhtä rajuja leikkejä kuin pojat, me olemme varovaisempia Ginnynkin kanssa. Niin, että kyllä sinä mukaan voit tulla. Minä voin suojella sinua, jos haluat.

— Ronald Weasley! Sinun sietäisi ottaa oppia Hollyn käytöstavoista, eikä yrittää saada häntä unohtamaan niitä. Me olemme Herran huoneen vieressä ja sinä sisaruksiesi kanssa riehut kuin riivattu! Odota vain kunhan isänne kuulee tästä, rouva Weasley oli yllättäen ilmaantunut Harryn viereen. Naisen viimeiset sanat saivat Ronin kalpenemaan pisamiensa alla.

Harryn piilotti nopeasti tyytyväisen hymynsä, tämän leikin hän osasi. Pojat uskoivat hänen ”olen ujo kiltti tyttö”—esityksensä aina, ja kokeilivat saisivatko he hänet antamaan periksi. Isä oli kertonut, että pojat jatkavat samaa aikuisinakin, mutta haluavat silloin leikkiä niitä leikkejä, mitä isä oli hänelle jo alkanut opettaa. Harry oli ylpeä siitä, että isä piti häntä niin isona ja taitavana, että hän sai leikkiä aikuisten leikkejä.

— Holly kultaseni, sano näkemiin uudelle ystävällesi ja rouva Weasleylle. Meidän on jouduttava Malfoyden luo sunnuntailounaalle, James totesi tarttuessaan paremmin tyttärensä käteen.

— Tunnetteko te henkilökohtaisesti filmimoguli Malfoyt? rouva Weasley uteli silmät suurina.

— En näe, miten meidän ystäviemme henkilöllisyys tai asema kuulu teille, mutta vastaus on kyllä. Me tunnemme elokuva-alalla vaikuttavat Malfoyt henkilökohtaisesti, Jamesin vastasi happamesti, rouvan puutteellisten käytöstapojen närkästyttämänä. Rouva Weasley ymmärsi sentään punastua huomautuksesta, mutta naisen silmät kiiltelivät innosta, jonka herkullinen juoru-aihe sai aikaan.

— Näkemiin, rouva Weasley ja Ronald, Harry sanoi nopeasti, ettei rouva ehtisi udella enempää.

— Näkemiin Holly, ja minähän olen sanonut, että voit kutsua minua Mollyksi. Mehän olemme tuttuja.

— Hei sitten, Holly. Ensi kerralla voimme leikkiä jotain sellaista, missä ei ole vaaraa kaatumisesta tai muista vahingoista, niin että sinäkin voit tulla mukaan, Ron lupasi.

Ron oli tyhmä kuvitellessaan, että hän pelkäisi pieniä kolhuja. Harry ajatteli istuessaan autossa Jamesin kanssa, kuljettajan viedessä heitä Malfoylle. Aikuisten leikeissä sattui välillä kovastikin, mutta se kuului asiaan ainakin aluksi, niin isä oli sanonut. Ennen se oli tuntunut oudolta ja hassulta kivun lisäksi. Harry ei ollut kuitenkaan sanonut sitä isälle, koska silloin isä olisi pettynyt huomatessaan, ettei hän ollutkaan niin älykäs kuin isä luuli. Lily—äiti oli ollut tyhmä ja ymmärtämätön hupakko isän mukaan, eikä Harry halunnut tietämättömyydellään muistuttaa isää Lilystä. Harry halusi täyttää Jamesin kaikki toiveet ja tehdä tästä onnellisen.  

 Nymfetti — Nymfetti — Nymfetti 

Draco Malfoy oli yksi harvoista pojista joiden kanssa James antoi Harryn leikkiä ilman valvontaa. James oli perustellut asiaa sillä, että Draco oli faunletti ja että faunletit olivat vaarattomia pikkutytöille ja nymfeteille. Nymfetti oli lempinimi, jota käytettiin aikuisten leikkeissä ja Harry oli Jamesin oma nymfetti. Sitäkään ei saanut kertoa muille, ei edes toisille aikuisille, kuten ei aikuisten leikeistä ikinä. Aikuiset leikkivät salassa muilta, koska jotkut aikuiset pitivät leikkimistä pahana asiana. Harry ei oikein ymmärtänyt, miten James sitten tiesi Dracon olevan faunletti, jos kerran aikuisten leikit olivat aina salaisuuksia. Ehkä se oli joku aikuisten salaisuus, jota Harry ei vielä ollut vain oppinut.

Malfoyden talo muistutti kartanoa, heillä oli myös palvelijoita lähes joka asiaa ja tehtävää varten. Hovimestari saattoi heidät oleskelutilaan, jossa Narcissa odotti heitä Dracon kanssa. Draco hyppäsi alas äitinsä sylistä ja suoristi sinisiä silkkihousujaan ja hännystakkiaan. Poika oli puettu kuin satuprinssi päästä varpaisiin kuten aina sunnuntaisin, jolloin heidän luokseen ei tullut kuin perhetuttuja, jotka tiesivät tästä tavasta, eivätkä juoruaisi siitä eteenpäin. Narcissa nousi divaanilta halatakseen heitä molempia, jäykkä etiketti ei kuulunut näihin perhetapaamisiin. Narcissa oli Jamesin äidin puoleista sukua, mikä ei ollut yleisessä tiedossa ja siten luotettava ystävä.

Lucius liittyi heidän seuraansa hieman myöhemmin työpuhelun viivästyttämänä. He siirtyivät musiikkihuoneeseen, jossa Narcissa säesti flyygelillä Dracon laulaessa. Dracolla oli kaunis ääni, hänellä oli yksityinen lauluopettaja, mutta hän lauloi myös poikakuorossa. Heidän jälkeensä Lucius halusi kuulla Jamesin hänen musikaaliaan varten säveltämiä uusia kappaleita, Harry ja Draco saivat käsiinsä rytmisoittimet, jotta he saivat osallistua jammailuun, joksi James soittamista kutsui. Hovimestari keskeytti jo toisen kappaleen jälkeen heidän musisointinsa, ilmoittaessaan lounaan odottavan.

Ruokailun jälkeen aikuiset vetäytyivät salonkiin puhumaan politiikkaa ja muuta yhtä tylsää kahvin ja konjakin kera. Pojat kiiruhtivat yläkertaan Dracon huoneeseen käsi kädessä, heidän välinsä olivat lähes sisarukselliset, eikä kummallakaan ollut juuri muita ikäisiään leikkikavereita. Dracon huone oli iso ja täynnä kauniita huonekaluja, tavaroita ja vaatteita. He istuivat katosvuoteella ja Draco ojensi automaattisesti hopeisen hiusharjan Harrylle. Harry piti Dracon hiuksien harjaamisesta ja laittamisesta, ne kun olivat silkkisessä suoruudessaan niin kovin erilaiset kuin hänen tai Jamesin oikulliset kiharat.

Toisinaan he kävivät ratsastamassa Dracon omalla ponilla takapihalla sijaitsevalla nurmikentällä. Enimmäkseen he kuitenkin pelasivat lautapelejä, kertoivat opettajiensa viimeisimmistä tyhmyyksistä ja joivat teetä kunnollisista posliinikupeista. He viettivät sunnuntainsa kuten kaikki muutkin pienet englantilaiset aristokraatit, vaikka he olivat jättäneet Englannin taakseen. Malfoyden luona James ja Harry saattoivat unohtaa hetkeksi roolit, joita heidän piti muiden ihmisten seurassa pitää yllä tarkasti. Malfoyt tiesivät heidän salaisuutensa, he olivat auttaneet heitä piiloutumaan Lilyltä.

Nymfetti — Nymfetti — Nymfetti

Puolivuotta rennon jammailusunnuntain jälkeen musikaali oli lähes valmis. James joutui viettämään paljon aikaa filmauspaikalla, varmistaakseen kaikkien musiikkinumeroiden onnistumisen. Harry oli isänsä mukana studiolla, hän teki koulutehtäviään silloin kun ei ihastellut kauniita pukuja. Studiossa oli valtavasti ihmisiä ja siellä oli jatkuva hälinä lukuun ottamatta kuvaus hetkiä, jolloin äänessä olivat vain näyttelijät ja taustalla surisivat kamerat.

Studion valot olivat kuumaat, eikä ulos helteiselle pihalle auki olevat ovet tuoneet vähäisintäkään helpotusta tukahduttavaan paahteeseen. Lämpö sai Harryn nuokkumaan kankailla sohvaksi muunnetulla laatikolla. Hän oli juuri nukahtamassa kun joku tarttui häneen. Hetken Harry luuli vahvojen käsien kuuluvan isälleen, mutta sitten hän kuuli Jamesin äänen lavasteiden suunnasta, jossa tämä neuvoi näyttelijätärtä oikeasta painotuksesta sanojen suhteen.

Harry hätääntyi ja oli huutamassa apua, kun hikinen käsi painautui hänen suunsa eteen. Hänen kaappaajansa oli osannut ennakoida avunhuudot.

— Ole hiljaa, pikku hupakko, mies sihisi hänen korouvaansa kuin käärme. — Minä en tee sinulle mitään pahaa. Äidilläsi ei ollut varaa maksaa minun palkkaani, joten isäsi saa maksaa sen lunnaina minun vaikenemisestani ja siitä, että saa sinut takaisin itselleen.

Tom Riddle oli pukeutunut samaan tapaan kuin muutkin apupojat, eikä kukaan vilkaissut kahdesti, kun hän kantoi purjekankaista myttyä sylissään kohti pientä lava—autoa. Kuka olisi voinut kuvitella kankaan sisältävän säveltäjän nukkemaisen tyttären, joka oli myös heidän johtajansa suojeluksessa. Vasta kun lava-auto starttasi ja oli matkalla kohti portteja, eikä toista studiorakennusta kuten yleensä, auton oikea kuski Jim huusi apua.



Yes, my heart belongs to daddy, so I simply couldn't be bad.
Yes my heart belongs to daddy.
So I want to warn you laddie,
though I know that you're perfectly swell,
that my heart belongs to daddy cause my daddy he treats it so..



James oli raunioina tajutessaan Harryn kadonneen auton myötä ja kun laatikon päältä Harryn koulukirjojen joukosta löytyi kirje Tom Riddleltä, oli tilanteen vakavuus valjennut hänelle. Jos he hälyttäisivät poliisit, saisi Lily tietää heidän olin paikkansa ja myös riittävästi todisteita takaamaan naiselle Harryn huoltajuus. He eivät voineet myöskään seurata miestä, elleivät he halunneet vaarantaa Harryn henkeä. Riddle oli uhannut tappaa pojan, jos hän kokisi itsensä uhatuksi.

Riddle oli jättänyt ohjeet kuinka lunnaat tulisi maksaa. Paikkana olisi syrjäinen mökki New Hampshiren ja Mainen rajalla aivan rannikon tuntumassa. Oli kuitenkin selvää, ettei Harry tai Riddle olisi siellä. Etsivä oli liian ovela paljastaakseen piilopaikkansa noin helposti. Mies oli vaihtanut helposti jäljitettävissä olevan lava-auton toiseen aivan alkumatkasta. Mutta Riddle oli yliarvioinut palkollistensa lojaaliuden.

Narcissan sisko kuului Riddlen palkkalistoille ja oli aikanaan vangittu miehen toimeksiantoa toteuttaessaan, eikä mies ollut vesittänyt todistusaineistoa kuten sovittu. Vain Bellatrix Lestrangen asema ranskalaisen aatelisen vaimona esti tuomiota astumasta voimaan. Siskoaan ja tämän ystäviä auttaakseen Bellatrix oli käyttänyt viehätysvoimaansa ja julmuuttaan suostutellessaan työtovereitaan paljastamaan palasia suunnitelmista. Riddle ei ollut vainoharhaisuudessaan luottanut koko suunnitelmaa yhdelle henkilölle, vaan muutaman irrallisen osan per työntekijä, joten jos yksi pettäisi hänet, ei suunnitelma silti kärsisi.

Riittävän moni kuitenkin taipui Bellan käsittelyssä ja saatu tieto antoi melko tarkan kuvan suunnitelmasta. James ja Lucius saattoivat siis organisoida väijytyksen, jota Riddle ei osaisi ennakoida tai edes epäillä. He olivat puiden suojassa tarkkailemassa pientä hotellia Baltimoren laitamilla. Riddle oli aikeissa kierrellä Washingtonin ympäristössä, kunnes lentokenttien valvontaa höllättäisiin ja hän voisi paeta rahasammoksi muuttuneen lapsen kanssa maasta.

Puisen rakennuksen ylimmän kerroksen pitsiverhoin somistettu ikkuna aukesi ja valo huoneesta virtasi ikkunan alla olevan erkkerin katolle. Jamesin silmät levisivät, kun hän näki ikkunan avanneen tumman hahmon lysähtävän parkaisten puoliksi ulos ikkunasta. Lasin sirpaleiden helinä seurasi miehen parahdusta ja hetken oli hiljaista. Lucius oli kuitenkin tapahtumien tasalla tunnistettuaan hahmon heidän kohteekseen. Hän viittasi tarkk'ampujalleen, jonka laukaus osui äänettömästi maaliinsa.

Lucius oli James kintereillään juoksemassa jo kohti taloa. Nähdessään aseet sisään rynnänneiden miesten käsissä omistaja peräytyi estelemättä seinää vasten. Bella tuli miesten perässä rauhallisemmalla tyylillä ja vakuutti omistajalle heidän olevan poliisin erikoisyksikkö, joka oli pelastamassa kidnapattua lasta. Naisen selitystä säesti kapeassa portaikossa ylös rymistelevät miehet.

— ISÄ! Hysteerinen ja onnellinen huudahdus kaikui läpi talon, vain hetki yläkerrasta kuuluneen oven paukahduksen jälkeen.

Nymfetti — Nymfetti — Nymfetti

Harry oli ollut liian peloissaan nukkuakseen kaappauksen jälkeen, yöt kuluivat hänen yrittäessään epätoivoisesti keksiä keinoa paeta hänet kaapanneen miehen luota. Mies tuntui kuitenkin arvaavan hänen jokaisen yrityksensä. Harry halusi isän luo omaan kotiin, jossa James pitäisi häntä hyvänä.

Toisinaan hän epäili kaiken olleen hänen omaa syytään, mitä jos hän olikin vahingossa ollut tuhma, ja tämä oli hänen rangaistuksensa. Hän ei kuitenkaan muistanut mitään sellaista. Syyllinen tuli hyvin selväksi  hänen kuunneltuaan Tomin, hänen varastajansa puheita. Mies kertoi Lilystä ja kuinka tämä oli halunnut Harryn takaisin hinnalla millä hyvänsä. Mutta kun oli pitänyt maksaa, ei naisella rahaa ollutkaan.

Harryn inho Lilyä ja Tomia kohtaan kasvoi päivien aikana hallitsevaksi ajatukseksi. Tom kehuskeli jatkuvasti, kuinka nerokas hänen suunnitelmansa oli, ettei kukaan osaisi epäillä mitään, kun he olisivat jo kaukana Amerikasta. Harrylla ei ollut aikomustakaan antaa miehen viedä häntä pois maasta, josta oli tullut hänen kotinsa. Hänen vartalonsa oli mustelmilla kaikista niistä rangaistuksista, jotka hän karkaamisyrityksistä oli saanut. Hänen ranteitaan koristivat köysien polttamat kuviot, kun Tom oli sitonut hänet ajon ajaksi paikoilleen.

He olivat viikon autossa matkustamisen jälkeen pysähtyneet yöpymään syrjäisessä hotellissa. Vaikka alue oli peltovoittoista, sijaitsi hotelli silti pienessä metsikössä. Tom kirjasi heidät sisään isänä ja tyttärenä, se sai Harryn raivostumaan, mutta samalla antanut idean uuteen pakoyritykseen. Hän oli ollut viimeisen vuorokauden muutenkin säyseämpi, väsyttyään jatkuvaan tappeluun. Se tulisi auttamaan häntä paossa.

Tom oli sulkenut ja lukinnut oven heidän jälkeensä. Huone oli pieni ja yltiö romanttisesti sisustettu. Parisängyn lisäksi huoneessa oli kaksi nojatuolia ja niiden välissä siro pieni pöytä, jonka pitsiliinan päälle oli asetettu iltapalatarjotin kukkamaljakon kera.

— Minä menen suihkuun nyt, sillä aikaa sinä odotat täällä hiljaa ja kiltisti. Jos haluat, voit syödä odottaessasi, Tom murahti käsi jo kylpyhuoneen oven kahvalla.
— Eikä mitään temppuja tai tulet katumaan katkerasti, mies lisäsi sulkiessaan ovea perässään.

Harry toimi nopeasti. Hän nappasi kukat maljakosta, joka muistutti pientä pulloa kapeine kauloineen, mutta oli yllättävän paksusta lasista tehty. Poika kaatoi vettä kädelleen ja laskettuaan maljakon kädestään, hän alkoi kostuttaa vedellä otsaansa ja kaulaansa. Harry riisui päällysvaatteensa, jättäen ylleen vain henkäyksen ohuen alusmekon ja pitkälahkeiset pitsialushousut. Hän tiesi olevansa säädyttömän vähäpukeinen, mutta se oli tarkoituskin.

Kun Tom Riddle astui takaisin huoneeseen, hänen silmänsä hakeutuivat väkisin vuoteella olevaan ilmestykseen, eikä hän pystynyt kääntämään katsettaan pois. Katsoessaan kuinka silkki muuttui lapsen rinnalla läpinäkyväksi iholla helmeilevän kosteuden imeytyessä siihen, hän unohti hengittää. Unohti, että kyseessä oli pieni poika ja uskoi silmiään, jotka näkivät sängyllä viettelijättären. Kuvajainen kiehnäsi sensuellisti lakanoita vasten ja tämän suusta karkasi suloisia äännähdyksiä, jotka saivat Tomin veren kuumenemaan halusta.

— Tom, minä kaipaan syliäsi. Haluan tuntea sinun kätesi ihollani. Sinä olet niin voimakas ja määrätietoinen, että se saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi, Harry sanoi hengästyneellä äänellä. Hänen silmänsä näyttivät utuisilta, mutta ne tarkkailivat miestä herkeämättä.

— Sinähän olet isän kiltti tyttö, joka ei saa leikkiä poikien kanssa tai muiden miehien, Tom muisti hetkellisesti itsensä. Hänen silmänsä kuitenkin seurasivat nälkäisesti pientä kättä, joka leikki kostean kankaan läpi pilkottavalla nännillä.

— Ah! M- mutta isä ei ole täällä nyt... mmm.. Sinä olet, eikä kukaan saa tietää, että olen ollut tuhma tyttö, Harry voihkaisi kuuluvasti selityksensä päätteeksi, hänen käsiensä löytäessä tien jalkoväliin.

Tom oli alkanut riisua juuri päälleen pukemiaan vaatteita, voidakseen liittyä vuoteella piehtaroivan halun ruumiillistuman seuraan. Harry seurasi tapahtumia silmiensä lomasta ja näki oikean hetken tulleen, kun hikikarpalot alkoivat vieriä Tomin punehtuneita kasvoja pitkin.

— Tom. Oi, Tom, täällä on niin kuuma ja tunkkainen ilma. Voisitko avata ikkunan, jotta en pyörry kesken kaiken. Haluan nauttia sinusta mahdollisimman kauan.
Tom kiirehti toteuttamaan toivetta, kompuroiden housuihinsa, jotka hän oli juuri avannut.

Tomin oli vaikea avata ikkunaa hätäisyydessään ja sormet hikisinä halusta. Hän oli niin keskittynyt tehtäväänsä, ettei hän kuullut Harryn äänettömiä askelia, tai tuntenut tämän läsnäoloa selkänsä takana. Hänen voitonriemunsa ikkunan aukaisemisesta päättyi iskuun takaraivossaan, jota seurasi viiltävä kipu ja pimeys.

Harry yllättyi voimasta, jolla hän oli maljakon onnistunut iskemään miehen takaraivoon. Hän ei edes hämmästyksessään huomannut kipua otsassaan. Poika havahtui tuntiessaan veren valuvan pitkin kasvojaan. Hän oli kuitenkin vielä turta suunnitelmansa toteutumisesta, ja kuin unessa käveli kylpyhuoneen peilin eteen.

Harry vain tuijotti lasinpalaa, joka oli uponnut hänen otsaansa ja punaista vanaa kasvoillaan. Lopulta poika havahtui toimimaan. Ensimmäiseksi hän käänsi veden valumaan ja otti pyyhkeen naulasta, varovasti Harry tarttui lasinpalaan. Sirpale lipesi hänen otteestaan viime hetkillä ja piirsi haavalle jatkoa pudoten lopuksi pesualtaaseen.

Pestyään veren pois kasvoiltaan, Harry kuuli juoksuaskeleet käytävästä ja säntäsi huoneeseen etsiäkseen jotain, millä suojella itseään Riddlen apureilta. Hän muisti nähneensä Tomilla aseen, poika nappasi miehen takin lattialta juuri kun heidän huoneensa ovea vasten paiskauduttiin voimalla. Harry etsi kuumeisesti takin taskusta asetta oven antaessa viimein myöten.

Hän puristi takkia itseään vasten, kuin se olisi aseen tavoin voinut suojella häntä kahden miehen ilmestyttyä oviaukkoon. Kyyneleet valuivat Harryn poskille, ennen kuin hän itse oli kunnolla tajunnut iloaan ja helpotustaan isänsä näkemisestä.

— ISÄ! Harry huudahti lentäessään isänsä odottavaan syliin.

— Rakkaani, aarteeni olet elossa... olet elossa... Enkelini... elämäni... sinä olet elossa, James hoki puristaessaan lasta rintaansa vasten. Hän painoi kyynelten kastamia suukkoja tummille kiharoille, kosteille kasvoille, punaisille huulille. Jokainen suudelma pyyhki pois osan hänen huolestaan, ja vakuutti kaiken olevan jälleen hyvin.



While tearing off a game of golf,
I may make a play for the caddy, 
but when I do, I don't follow through, ooh, daddy.
If I invite a boy some night to cook up a fine enchilada,
though spanish rice is all very nice..
my heart belongs to my daddy so I simply couldn't be bad.



James hyväili sormellaan salaman muotoista arpea poikansa otsassa. Harry värisi miehen alla alastomana. Kaappauksesta oli jo kolme vuotta, mutta arpi ei ollut kadonnut hänen kasvoistaan. Se muistutti heitä molempia siitä, kuinka vähällä he olivat menettää toisensa. He olivat yhä enenevässä määrin kiinni toisissaan. Harry vietti yönsä poikkeuksetta isänsä vuoteessa tämän syleilyssä. Heidän aikuisten leikkinsä oli saanut uuden merkityksen, se ei enää ollut vain satunnaista hauskanpitoa, vaan jokainen kosketus, suudelma ja orgasmi olivat todiste siitä, että heillä oli toisensa ja he olivat yhtä.

Harry henkäisi terävästi Jamesin ottaessa hänen toisen nänninsä hampaidensa väliin. Hän rakasti isänsä tapaa merkitä hänet omakseen hampailla ja myöhemmin julkisella paikalla koskettaa vaatteiden alla piilossa olevaa merkkiä, muistuttaen Harrya nautinnosta, jota merkin saaminen oli tuottanut. Kuinka vaikeaa olikaan silloin esittää kilttiä ja hyvätapaista tyttöä, kun koko hänen kehonsa vaati Jamesin kosketusta ja rakkautta.

Jamesin kieli työntyi hänen sisäänsä tottuneesti, maistellen kuin suurinta herkkua ja saaden Harryn jokaisen solun huutamaan halusta. Poika puri satiinista yöpukuaan estääkseen epätoivoisen anomisen, hän halusi pitkittää nautintoa ikuisuuksiin. Hän ei voinut kuitenkaan estää lantiotaan työntymästä eteenpäin, yrityksessä saada taivaallisia tuntemuksia tuottava kieli yhä syvemmälle sisäänsä. Jamesin käsi liukui hyväillen Harryn peniksen tyveen ja puristi tiukasti estäen poikaa saavuttamasta huippuaan vielä.

Harryn kiukkuinen katse pitkien mustien hiuksien lomasta, sai Jamesin vain naurahtamaan, ei hellittämään otettaan. Poika sulki silmänsä naurahduksen aiheuttamien värähtelyiden kulkiessa hänen selkärankaansa pitkin puhtaana mielihyvänä. James soitti häntä kuin instrumenttia, tietäen mikä tuottaisi kauneimman ja intensiivisimmän nautinnon. Hän oli Jamesin rakkain sävellys ikuinen melodia. Harryn sormet upposivat miehen hiuksiin kiskoen tämän ylös suudelmaan. Harry maistoi itsensä isänsä kielellä hyväillessään sitä omallaan.

Poika tunsi terskan painautuvan aukolleen ja pakotti lihaksensa mahdollisimman rennoiksi. Kipu oli yhä läsnä hetkellisesti, mutta hän oli oppinut arvostamaan sitä muistutuksena siitä, että kaikki tämä oli todellista. Jamesin tasaiset työnnöt saivat voimallaan Harryn yhä hennon vartalon liukumaan lakanoilla. Poika tarttui tiukasti sängyn päädyssä oleviin tankoihin pystyäkseen vastaamaan kiihtyviin ja voimistuviin työntöihin.

Jamesin sormet aloittivat liikkeen Harryn erektiolla, joka ei ollut isän sormea suurempi. Pojan huippu lähestyi jälleen, maailma hänen ympärillään alkoi haipua kipunoivaan usvaan. Vain Jamesin kasvot erottuivat usvasta tarkkoina. Ruskeiden silmien kaiken nielevä katse ja huulet, jotka muodostivat sanoja, tunkeutuivat usvan läpi hitaasti Harryn nautinnon sumentamaan mieleen. Hän oli isänsä maailman keskipiste, eikä kukaan veisi tämän huomiota pois hänestä.

— Minun täydellinen Nymfettini, rakkaimpani... kaikkeni.

Kirkas pisara nestettä purkautui pojan peniksen päästä, Harryn saavutettua huippunsa äänettömän huokauksen saattelemana. James seurasi poikaansa nautinnon autuaaksi tekevään syleilyyn.


Jamesin maailmassa Harry ei enää ollut vuosiin ollut hänen poikansa tai tyttärensä. Oli vain Nymfetti, jumalainen olento, joka oli lumonnut hänet ja tehnyt hänestä täydellisyytensä orjan. Hän palvoi Nymfettiään kaikella mitä hänellä oli. Nymfetti oli hänen maailmansa, aurinkonsa ja kuunsa. Ei ollut elämää ilman tätä.



So, I want to warn you laddie,
though I know that you're perfectly swell,
that my heart belongs to my daddy 
'cause my daddy he treats it..so..
That little old man he just treats it so good!

Bussissa (K-18) Padma Patil

Otsikko: Bussissa
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire
Ikäsuositus: K-18
Tyylilaji: PWP ja se kattaakin sitten kaiken
Henkilöt: Padma Patil
Varoitukset: Autoerotiikkaa/autoseksuaalisuus, seksiä julkisella paikalla ja fetissi/fetissejä
Vastuuvapaus: I don't own anything except the computer I used to write this fanfiction with and I don't get any monetary compensation from writing this story, so no need to sue me!

Tiivistelmä: Padmasta oli tullut suorastaan joukkoliikenteen asiantuntija, tosin sillä erotuksella, ettei hän täysin ymmärtänyt teknisiä yksityiskohtia, mutta linja-autoista hänellä oli paljon kokemuksia.

Haasteista: FF100 sana 012. Oranssi,  Neljän tuvan haaste - Korpinkynsi ja Kerää kaikki hahmot - Padma Patil

K/H: Tämän idea tuli tuosta autoerotiikka sanasta, ei niinkään sen todellisesta merkityksestä vaan pikemminkin mielleyhtymästä, jonka sanan osat erillisinä saivat iskostumaan pääkoppaani. Ja kun sitten päähenkilöksi valikoitui korpinkynsi, niin tekstiin oli aivan pakko änkeä vähemmän luontevia nimikkeitä tavallisemman seksisanaston kera. Yritin välttää karkeampia ilmaisuja, mutta muutamia joukkoon saattoi jäädä, kun liiallista toistoa välttääkseni vaihtelin nimikkeistöä, eikä sopivia sanoja aina oikein löytynyt.

Bussissa

Padma yritti pitää kasvonsa ilmeettöminä, typerä hymy kuitenkin karkasi hänen huulilleen. Hän oli korpinkynsi eikä luihuinen, joten oli ymmärrettävää, ettei hän osannut piilottaa tunteitaan pokerinaaman taakse. Joskus hän  toivoi, että lajitteluhattu olisi laittanut hänet johonkin toiseen tupaan. Ehkä hän ei silloin analysoisi kaikkea tai kehittelisi mielessään tutkielmia aina ja kaikesta.

Silkalla päättäväisyydellä ja logiikalla nuori nainen pakotti ajatuksensa pois pohdinnoista. Tämä oli harvinainen tilaisuus, eikä ollut varmuutta milloin hän seuraavan kerran voisi kokea tämän. Hän halusi nauttia tästä hetkestä ilman niitä teorioita, joilla haluttiin etsiä syyt ja nimi hänen käytökselleen tai lokeroida se muuten. Hän halusi keskittyä vain bussin jatkuvaan liikkeeseen, unohtaa edes osittain muu maailma.

Paras linja-auto oli sellainen, joka ei ollut tuliterä, mutta ei myöskään muinaismuisto, vaan sopivasti ikääntynyt. Moottorin piti jyristä ja täristä, jousituksen piti viedä vain pahin terä töyssyistä ja tärähdyksistä, ei tehdä kulkemisesta liian pehmeää ja tasaista.

Myös istumapaikalla oli merkitystä täydellisessä bussimatkassa, parhaat paikat olivat moottorin tai takarenkaiden läheisyydessä, eturenkaiden kohdalla ei jostain syystä pystynyt saavuttamaan samaa nautintoa matkustamisesta kuin kahdella ensiksi mainituilla.

Padmasta oli tullut suorastaan linja-autojen asiantuntija, tosin sillä erotuksella, ettei hän täysin ymmärtänyt teknisiä yksityiskohtia, mutta bussilla kulkemisesta hänellä oli paljon kokemuksia. Oli valitettavaa, ettei jästikirjoja ollut helposti saatavilla taikamaailmassa, eivätkä Tylypahkan jästitiedon tunnit tarjonneet muuta kuin pintapuolisen kuvan jästien joukkoliikenteestä ja sekin oli usein virheellistä tai vanhentunutta tietoa.

Toisaalta saadakseen nautintoa bussilla kulkemisesta Padman ei tarvinnut purkaa autoa osiin ja ymmärtää jokaisen osan nimeä ja sitä miten ne toimivat.

Nautinto, sitä varten hän tässä bussissa istui reidet aavistuksen verran harallaan, lantio kallistettuna niin, että hänen häpynsä oli suorassa kosketuksessa istuimeen, josta kaikki ihanat värähtelyt tuntuivat parhaiten. Hänellä oli poltetun oranssin värinen A-linjainen kevättakki, jota hän käytti lähes aina näillä bussiretkillään, sillä se kätki hänen säädyttömän liikehdintänsä muiden matkustajien katseilta. Vain hänen kasvonsa saattoivat paljastaa hänet.

Toistaiseksi bussi oli vielä kohtuullisen väljä, puolet istuimista oli tyhjillään ja harva matkustaja oli liikkeellä yksin, joten tyhjiä penkkipareja riitti vielä usealle matkustajalle. Padma saisi siis istua rauhassa hyvän aikaa.

Hän oli jo aivan kostea, hänen ohuen ohuet alushousunsa olivat liimautuneet kiinni paljaaksi ajeltuun ihoon ja ristiriita kankaan kylmän kosteuden ja kuuman ihon välillä sai Padman värisemään ensimmäisen pienen alkupala orgasmin ansiosta. Hän puristi huuliaan tiukasti yhteen, jotta ei päästäisi inahdustakaan. Ääni oli ilmeiden lisäksi niitä harvoja asioita, jotka ilmiantaisivat hänen matkansa todellisen tarkoituksen. Padma tiesi, että matkan päätteeksi hänen huulensa olisivat jälleen verille pureksittu.

Halkeilleet huulet saisivat Parvatin moittimaan häntä taas kerran siitä, ettei hän huolehtinut tarpeeksi itsestään, ja sisko ostaisi jälleen uuden huulisalvan Viistokujalta hänelle. Padma ottaisi sen toistamiseen kiitollisena vastaan, mutta tuntisi kipeästi omatunnossaan syyllisyyden pistoksen siitä, ettei korjannut siskonsa väärinkäsitystä kiusallisia kysymyksiä välttääkseen.

Kirjaston kuivan ilman, kirjapölyn ja opiskelustressin oletettiin olevan syynä lähes kaikkeen ryppyisistä vaatteista rohtuneisiin huuliin. Opiskeluorientoituneiden tupaan kuuluminen kävi selitykseksi melkein mihin tahansa. Padma ei olisi ensimmäinen korpinkynsi, joka unohti syödä, nukkua tai muuten huolehtia itsestään kirjoihin ja opiskeluun uppoutuessaan. Sen turvin hän käytti kaikki tilaisuudet matkustamiseen, josta oli tullut hänelle suorastaan obsessio.

Kuljettajan vaihtaessa vaihdetta moottori ärjyi hetken raskaasti nykien. Padman silmät puristuivat tiukasti kiinni hänen edellisen orgasmin jäljiltä herkistyneen vulvansa reagoidessa voimakkaasti yllättävään stimulaatioon. Paidan kevyt hively tuntui suorastaan kivuliaalta jäykistyneitä mamiloita vasten. Hän olisi halunnut puristaa niitä käsillään, tuntea enemmän, mutta vaikka hän ei olisi ollut julkisella paikalla, hänen omat sääntönsä tälle leikille kielsivät sen. Hän sai vain liikuttaa lantiotaan ja reisiään, muuttaa istuma-asentoaan, kaikki muu piti tulla auton liikkeestä ja moottorin värähtelyistä.

Istuimen värähtely lähetti tuhansia sykähdyksiä kuin kipinöitä, jotka tuntuivat kaikki kulkevan hänen turvonneen ja kovettuneen klitoriksensa kautta ympäri hänen kehoaan. Emättimen ja peräsuolen seinämien lihakset supistelivat voimakkaasti kipinöiden ansiosta ja muuttivat kevyesti pirskahtelevan mielihyvän voimakkaaksi nautinnon hyökyaalloksi. Eikä moottori lopettanut hetkeksikään kehräystään, pitäen Padman jatkuvassa kiihotuksen tilassa.

Eivät edes hetkelliset pysähtymiset pysäkeillä katkaisseet hurmosta, vaikka koneen äänen vaietessa myös tärinä pehmeni lähes huomaamattomaksi ja yhä useampi auton istuimista otettiin käyttöön uusien matkustajien toimesta. Liikkeelle lähdöt olivat kuitenkin niin ärhäköitä, että nirvanan huipulle paluu oli pikainen. Padma joutui jännittämään leukansa lihakset äärimmilleen estääkseen itseään huohottamasta ääneen intensiivisestä ja pitkään jatkuneesta nautinnosta, joka oli kuin yhtä pitkää orgasmia ilman todellista kliimaksia ja jälkihehkua.

Hänen lantionsa alkoi liikkua edestakaisin aivan itsestään tuolia vasten kehon tavoitellessa täydellistä ekstaasia. Padman otsa oli jo hiestä märkä ja hänen hiuksensa liimautuivat siihen. Yksi raikastusloitsu korjaisi tilanteen helposti ilman, että jästit huomaisivat sitä, mutta hän oli niin lähellä elämänsä parasta orgasmia, ettei hän välittänyt moisista pikkuseikoista. Eikä otsa ollut ainoa paikka hänen kehostaan, joka oli märkä. Hikinorot juoksivat pitkin hänen selkäänsä ja hänen ulkosynnyttimensä litisivät runsaasta eritteestä.

Moottorin hyrähdykset kiusasivat hänen herkistyneitä tuntoreseptoreitaan ja niiden viestit kulkivat täydellä teholla toimivien synapsien välittäminä mielihyväkeskukseen hänen aivoissaan, jonka kapasiteetti oli vaarassa ylikuormittua tällä hetkellä. Eikä Padmalla olisi mitään sitä vastaan, kunhan hän vain saavuttaisi huippunsa tässä ihanassa bussissa, joka oli ulkoa likaisen harmaa, vaikka auto ansaitsisi värikseen loistavan aurinkoisen oranssin, jotta sen erinomaisuus erottuisi tavanomaisuuden massasta.

Nautinnosta sekaiset ajatukset katkesivat töyssyyn tiessä, joka sinkosi Padman linnunradan läpi euforian universumiin kartoittamaan hänelle ennen tuntemattomia ultraorgasmin ominaisuuksia. Valo sävyttyi lohenpunaiseksi siivilöityessään silmäluomien läpi ja Padma huomasi sulkeneensa silmänsä jossain vaiheessa, mutta sillä ei ollut merkitystä. Häntä ei haitannut enää edes se, että hän hymyili liian onnellisesti istuessaan yksin bussissa. Hän saisi suuremmalla todennäköisyydellä istua rauhassa koko loppumatkan, jos muut matkustajat pitäisivät häntä hulluna.

Tämän matkan ansiosta hän saattaisi kestää pian alkavan, liki neljän kuukauden pituisen, syyslukukauden Tylypahkassa ennen seuraavaa mahdollisuutta bussilla matkustamiseen. Aikansa kuluksi hän voisi perehtyä siihen, miten erilaiset fetissit syntyivät ja johtuuko hänen voimakas reaktionsa moottorin värinään poikkeamasta tai erityisestä herkkyydestä Pacinin keräsissä.