15. Luukku: Rockin' around the Christmas Tree (K-18) Lorcan d'Eath/Harry/Daphne ja yksipuolinen Colin/Daphne

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Fire Glitteriäkin kauniimmin kimalteleva tähti

Ikäsuositus: K-18

Tyylilaji: Jouluisella blingblingillä silattu PWP

Paritus: Lorcan d'Eath/Harry/Daphne, Colin/Daphne

Varoitukset: p0rn0, kimppakiva ja tirkistely

Vastuuvapaus: Tuskin saan oikeuksia Pottereihin joululahjaksi tänäkään vuonna, kun kirjat saisivat K-18 leiman muuten ja elokuvatkin muuttuisivat aikuisviihteeksi. Eli en omista, lainaan vain hahmoja rakkaudesta niihin.

Tiivistelmä: Viihdebisnes on kovaa työtä ja vaatii vastapainokseen rutkasti huvia, se on ainakin Daphnen mielipide. Asiakkaiden viihtyvyys on myös ensiarvoisen tärkeää, hän paneutuu huvitteluun ja asiakkaiden viihdyttämiseen perinpohjaisesti...

Haasteet: FF100 sana 043. Neliö, kerää kaikki hahmot - Daphne Greengrass, Joulukalenterihaaste 2014 - luukku ja oma haasteeni kirjoittaa ficcejä joululaulujen nimistä - Rockin' around the Christmas tree.

K/H: Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa lisää Harry/Lorcan d'Eath parilla backstagella, oli vain ongelmia saada joukkoon ympättyä sopiva kertakäyttöinen kolmaspyörä. Sitten törmäsin Kovanonnenpyörään kirjoittamani het-paritusehdotukseen ja osaset loksahtivat loistavasti paikoilleen. En halunnut ihan täyttä PWP:tä, joka sitten hidastikin kirjoittamista. Toivottavasti tämä nyt kaikesta huolimatta viihdyttää lukijaansa. Niin ja en enää muista kuka toivoi jatkoa Harry/Lorcan ficlettiini Taivaallinen johdatus, mutta tässä sitä tulee.

Rockin' around the Christmas tree

Daphne katseli ympärilleen kattohuoneistossa, jonka ikkunoista oli loistava näköala jouluvaloissa koreilevan Lontoon yli. Jästeille tällaista mahdollisuutta ei ollut kuin siitä jättimäisestä maailmanpyörästä tai mikä se nyt olikaan Thamesin rannalla. Monia jästimaailman asioita hän oli niin työnsä puolesta kuin sattumaltakin oppinut ja omaksunut, mutta muutoin jästiasioilla ei ollut hänelle merkitystä.

Tämäniltainen joulukonsertti oli mennyt loistavasti, eikä järjestelyissä ollut ilmennyt mitään häikkää, jos ei otettu huomioon rasittavia fanityttöjä tai röyhkeitä toimittajia. Catering-palvelun toimittamat tarjottavat vastasivat hänen vaatimuksiaan, joten artistit ja kutsuvieraat tulisivat olemaan tyytyväisiä. Onneksi hän oli vaihtanut firmaa nopeasti, kun aiempi firma erehtyi tarjoamaan kaviaarin sijaan lohenmätiä, joka sekin oli selvästi ollut pari astetta liian kylmää nautittaessa.

Joku saattoi pitää Daphnea niuhottajana, mutta hänen vastuullaan oli varmistaa, että huippuartistit ja muut arvohenkilöt saattoivat nauttia ylellisistä tilaisuuksista tasokkaassa ympäristössä ilman häiriötekijöitä. Ei mitään rahvaanomaista muistuttamassa arjesta ja niistä vähemmän onnekkaista sieluista, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitti entrecote, brut ja millefeuille, tai huomanneet eroa vuosikertasamppanjan ja kulmakaupan kuoharin välillä.

Tämä elämä oli kuin luotu Daphnelle, ylellisyyttä, loistavia juhlia, laadukasta seuraa, satunnaisia suhteita ja mainetta kautta velho- ja jästimaailman. Hän oli ollut niin Cosmopolitanin kuin Me Noidat-lehden seurapiirisivuilla sekä lukemattomissa muissa juoruräteissä ainakin, jos hänen PR-henkilöä oli uskominen. Hänen juristinsa ei ollut vielä huolestunut, joten Daphnekaan ei nähnyt tarpeelliseksi vaivata päätään sillä, mitä hänestä kirjoitettiin.

Valkoinen kuusi huoneen nurkassa oli koristeltu punaisin ja violetein palloin, kiedottu hopeisiin köynnöksiin ja hukutettu kimalteleviin lamee nippuihin. Hieman liian amerikkalaistyyppinen ollakseen Daphnen makuun, mutta näillä jatkoilla olikin tarkoitus tehdä vaikutus isompien levymerkkien asiamiehiin ja pikkupomoihin, joten siihen tarkoitukseen kuusi oli mitä sopivin. Perinteistä mistelinoksaa ei näkynyt missään, vaikka kukka-asetelmissa niin takan päällä kuin pöydillä oli muuten perinteisempiä joulukukkia ja koristeita, kaikki oli kuitenkin silattu kimalteella ja valkoisella tekolumella.

Huoneiston ovi kävi, mutta Daphne ei reagoinut siihen, sillä hän tunnisti luottokuvaajansa askeleiden äänen, johon kuului erottamattomana osana kameran nahkaisen kantohihnan natina Colinin liikkeiden säestäjänä.

— Onko sinulla jotain erityisiä toiveita tämän illan kuvaamisen suhteen? mies kysyi tuhlaamatta aikaa turhiin muodollisuuksiin.

Sillä mies oli luottoasemansa ansainnutkin, ammattimaisella asenteellaan ja hyvillä kuvilla. Daphnen itsetuntoa myös hiveli Colinin ihastus, mutta se ei ollut vaikuttanut palkkauspäätökseen.

— Pysyttele mahdollisimman huomaamattomana suurimman osan aikaa, mutta haluan bisnesvieraidemme näkevän sinut muutaman kerran ikuistamassa edustavia kuvia bändistä ja juhlijoista. Se tekee hyvän vaikutuksen. Virallisemman osuuden päätyttyä olet vapaa liittymään juhlintaan ja halutessasi voit ottaa itsellesi joululahjaksi yksityiskuvia, jos pidät huolen, etteivät ne vahingossakaan vuoda julkisuuteen. Olet ollut sen verran kiltti poika tänä vuonna, että olet ansainnut sen.

— Asia on harvinaisen selvä, Colin totesi. Hän yritti peittää sen, kuinka hänen vatsanpohjassaan alkoi kipristellä innostuneesta odotuksesta. Hän tiesi kokemuksesta, mitä lupaus tarkoitti. Enää oli epäselvää vain se, kenet Daphne valitsisi huvittelemaan kanssaan.

Tarjoilupöydät olivat moitteettomassa kunnossa, ne notkuivat tarjolla olevista, herkullisista, syötävistä ja juotavista, mutta kaikki oli tyylikkäästi esillä. Jääveistos kruunasi koko komeuden, taikuuden ansiosta sen muoto ei muuttuisi illan aikana, vaikka tunnelma huoneistossa kuumenisi roihuksi. Henkilökuntaa ei ollut hänen ja Colinin lisäkseen kuin viisi, kolme huoneistossa ja kaksi oven ulkopuolella, jotka olivat kaikki läpäisseet tiukan turvaseulan ja suostuneet ilmatiiviiseen salassapitolupaukseen, joka oli taikakeinoin vahvistettu.

Daphne ei piitannut siitä, rikkoiko hänen toimintansa muita kansainvälistä taikuuden salaussopimuksia, ne olivat sivuseikkoja asiakkaiden tarpeiden rinnalla. Hänen tehtävänsä oli huolehtia, ettei artistien yksityisyyttä loukattu, eikä näiden turvallisuutta vaarannettu, eikä siinä voinut jäädä lupia kyselemään kansainvälisiltä hitaasti pyöriviltä byrokratiakoneistoilta.

Bling*Bling

Ensimmäiset vieraat saapuivat yli tunnin ennen artisteja, jotka esityksen jälkeen olivat juuttuneet fani- ja toimittajalauman keskelle. Valitettavasti iso osa joukkiosta oli jästejä, joten ilmiintyminen tai porttiavain ei tullut kysymykseenkään. Daphne pärjäsi vallan mainiosti ilman bändin jäseniä ja Harrya, joten ei hän siksi pistänyt merkille aikaa vieraiden ja esiintyjien välillä. Hän laski ajan pelkästään illan uudelleen aikataulutusta varten mielessään, jotta yhdelläkään vieraalla ei olisi valittamista ohjelman suhteen.

Tiskijukka pyöritti niin Lorcanin soololevyjä kuin bändin tuotantoa ensimmäisistä demoista uusimpiin levyihin ja välillä miksasi niitä jouluhittien kanssa. Rakkautta vain-elokuvassa ollut joulukappale "Love is all Around tai siis Christmas is all Around" sai muutaman huumoriveikon ilveilemään tanssilattialla. Kaiken kaikkiaan meno oli letkeää ja vieraat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä, heidän asusteensa ja muutamien asut kilpailivat kimalluksellaan koristeiden kanssa. Pari avecia ampui yli kimalteen määrässä, jota oli koruröykkiöissä näiden kauloilla ja käsissä, vaatteiden strasseissa ja paljeteissa, hileenä kasvoilla kaikissa meikeissä sekä erikseen vielä meikin päälle levitettynä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Daphne näki näitä kainalokoristeita, joiden aivot oli korvattu setelin kuvilla ja jotka toimivat menestyvien miesten egon nostattajina. He olivat kuitenkin vieraita ja Daphne osoitti heille kaikkea asiaan kuuluvaa vieraanvaraisuutta, vaikka välillä naurun ja epäuskoisuuden peittelemisessä oli haastetta. Muuten sillä ei ollut väliä hänelle, jos joku haluaisi tuhlata elämänsä moisen aseman tavoitteluun, kyllähän moni puhdasverisistäkin oli alentunut nuolemaan päättäjien perseitä, joten ei se ennenkuulumatonta ollut.

Tunnelma oli noussut ilmaisten juomien ja muiden herkkujen myötä, se räjähti käsistä, kun bändi astui huoneistoon muutaman huolella valitun fanin kanssa. Harry oli ainoa, joka ei ollut bändin jäsen tai fani sisään tulleista, mutta hän alkoi kuulua jo kalustoon seurusteltuaan jo kolmatta vuotta Lorcanin kanssa, eikä suhde ollut vähään aikaan päättymässä, jos kihlaushuhuihin oli uskomista. Ne olivat kuitenkin huhuja ja ennen kuin pari ne Daphnelle vahvistaisi, ne pysyisivätkin vain huhuina. Kukaan bändin jäsenistä tai organisaatiosta sen ympärillä ei ollut niin tyhmä, että olisi ilman Daphnen suostumusta mennyt vahvistamaan mitään lehdille, tai yleensäkään aukomaan suutaan julkisesti, bändin asioista.

Ainoa joka, niin oli mennyt tekemään, virui tällä hetkellä jossain nimettömässä jästivankilassa pedofiiliksi leimattuna. Daphne ei leikkinyt hänet palkanneiden maineella, eikä hän sietänyt sitä keneltäkään muultakaan. Nainen oli tehnyt säännöt selviksi kaikille ja, jos siitä huolimatta toimii niiden vastaisesti, ei lopputulos ollut kaunista katseltavaa. Vaikka katoamisia ja muita tapahtumia ei voitu linkittää mitenkään Daphneen, oli yleisesti tiedossa se, että naisen kanssa oli viisainta pysytellä hyvissä väleissä.

Yhtyeen sähköistämä tunnelma näkyi heidän vieraissaan, jotka tilasivat yhä vahvempia drinkkejä entistä ahkerammin ja hillityt bisnesmiehet muuttuivat bile-eläimiksi musiikin volyymin noustessa. Loitsut olisivat varmasti pitäneet juhlimisen äänet tiukasti huoneistossa, mutta eihän sellainen herättäisi kiinnostusta bändiin, joten Daphne oli jättänyt äänieristysloitsut väliin. Koko hotelli ja muu naapurusto Lontoon Leicester Squarella ei varmasti jäisi tietämättömäksi, että bändin vierailla oli hauskaa. Ikkunasta vilkaisemalla saattoi nähdä aukiolla omatekoisten kylttien ympärillä faneja ja muita kulkijoita tanssimassa heiltä kuuluvan musiikin tahdissa.

Lorcan oli jostain ilmaantunut hänen vierelleen ja ojensi toisen kädessään olevista laseista Daphnelle. Harry puolestaan hivuttautui naisen toiselle puolelle kädessään myös lasi. Daphne hymyili tyytyväisenä, miehet olivat siis sillä tuulella tänään ja se sopi hänelle mainiosti. Näin suurta menestystä olikin parempi juhlistaa triplasti, joten Daphne kilautti lasiaan molempien kanssa ja nykäisi muka vaivihkaan rintaliivin olkainta paikoilleen. Hän ei ollutkaan vielä testannut näiden miesten viihdytystaitoja, vaikka sitä oli hänelle aiemminkin tarjottu.

Viesti oli tullut selväksi ja pariskunta lähti tanssimaan, mutta eivät enää kalastellen, heidän yksityisjuhlien erikoisvieras oli jo selvillä.

Bling*Bling

Dj oli pitänyt huolen siitä, että jokaisen tanssijalkaa vipatti. Bändi esitti yhden ainoan kappaleen akustisena illan aikana ja muutaman a cappellana, mutta niin laulajat kuin soittajatkin keskittyivät hurmaamaan vieraitaan ja pitämään hauskaa. Juhlimista olisi varmasti voinut jatkaa aamuun asti, mutta ei sopinut antaa liian selkärangatonta kuvaa itsestään.

Osa vieraista oli lähtenyt omaehtoisesti niin hauskaa kuin heillä olikin. Ei bisnesmaailmassa päässyt eteenpäin, jos ei osannut lopettaa ajoissa juhlimista, jotta oli heti aamusta skarppina neuvotteluissa, kokouksissa tai mitä sitten tekikään. Ne joita liikemiesvaisto ei hoitanut valomerkin tapaisen jälkeen pois huoneistosta, auttoi ulos Daphnen palkkaamat ulosheittäjät, eli Azkabanin välttänyt Goyle ja Bole, joiden muskeleiden näkeminen auttoi monia löytämään omat jalkansa ja poistumaan paikalta.

Rumpali oli ensimmäinen bändistä, joka siirtyi hänelle varattuun huoneeseen, hänen mukaansa tarttuivat heidän fanikerhon perustaneet veelakaksoset. Tytöt eivät olleet ensimmäistä kertaa bändin kanssa jatkoilla, joten Maximiliania seuraavat katseet olivat kateellisen sijaan tietäviä. Kaksoset olivat viihdyttäneet myös Lorcania ja Harrya jonkun kerran ja siihen kertaan se tulisi jäämään, vaikka kaksoset olivat erittäin hyvää seuraa. Miehet eivät kuitenkaan jokaisilta jatkoilta etsineet lisämaustetta suhteeseensa, eivätkä he koskaan käyttäneet samaa maustetta useampaa kertaa, koska se saattaisi antaa mausteelle väärän kuvan tilanteesta, että kyseessä olisi jokin pysyvämpi järjestely tai jopa suhde.

Ei aikaakaan kun huoneistossa olivat jäljellä vain Daphne, Lorcan, Harry ja varjoihin vetäytynyt Colin, sillä muut soittajat seurasivat Maximilianin esimerkkiä. Tarjoilijat ja, jästien lähdön jälkeen, kotitontut olivat huolehtineet jäljelle jääneet ruuat sekä muut pois huoneistosta. Lopuista juomista oli jätetty baaritiskille vain murto-osa, muuten huoneisto oli jätetty sellaiseen kuntoon kuin se juhlimisen jäljiltä oli.

Lämmin käsi Daphnen polvella hyväili sen silkkistä pintaa ja herätti naisen vartalon. Virallinen osuus oli aikaa sitten ohitse, nyt saattoi heittäytyä vapaalle. Lorcanin huulet painuivat vaativina Daphnen huulille Harryn käsien hyväillen oikaistessa hänen jalkansa ja liu'uttavan korkokengät pois jaloista. Samaiset kädet hieroivat varpaista alkaen jalkoja pudotellen niille satunnaisesti kevyitä suudelmia ja lipaisuja hieronnan välissä. Daphne ei edes yrittänyt estää huokausta, joka karkasi hänen huuliltaan Lorcanin suuhun. Hän tunsi itsensä suorastaan kuninkaalliseksi näiden kahden palvoessa hänen vartaloaan perusteellisesti.

Lorcanin kädet löysivät tiensä samettisen miehustan alle, pitsin peittämille rinnoille, tuntemus sai Daphnen kehräämään ja kostumaan. Puolivampyyri virnisti tyytyväisenä ja hamusi hampaillaan naisen kaulaa. Harryn matala nauru kertoi miehen kiihottuneesta tilasta, tämä oli jo saanut sukkanauhat avattua ja kääri sukkia yllättävällä kärsivällisyydellä pois Daphnen jaloista. Säärien ja jalkaterien paljastuva iho sai osakseen yhtä perusteellisia huomionosoituksia kuin sukkien verhoamat. Kaikesta huumaavasta huomiosta huolimatta, Daphne näki tilanteessa myös ongelman.

— Hyvät herrat, niin valitettavaa se onkin, pyydän, että etsimme miellyttävämmän paikan huvittelullemme, Daphne totesi asiallisuuden rippeisiinsä takertuen. Ei siksi, että tilanne olisi ollut virallinen, mutta se takasi hänelle edes välttävän älyllisen reaktion alempien viettien hallitsemien miesten taholta.

— Mitä jumalattarellamme on mielessään, sänky, sohva, sauna vaiko uima-allas? Lorcan tiedusteli nöyrästi.

— Voisihan tuohon uima-altaaseen mennä muuten, mutta joulukuusi on ehtinyt sinne ennen meitä. Meidän pitää mitä ilmeisimmin tyytyä porealtaaseen ainakin näin aluksi, hän vastasi mahdollisimman arvokkaasti ennen kuin purskahti nauramaan miesten kanssa. Sillä yksi koristeiden peittämistä kuusista kellui keinahdellen altaassa, osan lameetupsuista koristaessa nyt vedenpintaa.

Ihan kaikkea ei edes Daphnen pokerinaama kestänyt särkymättä. Huvittuneena kolmikko siirtyi saunaosastoa kohden pudotellen vaatteita matkan varrelle. Daphne vilkaisi vaivihkaa kultapalmun varjoista silmät suurina tuijottavaa Colinia. Hän oli varma, että poika noukkisi hänen stringinsä muistoksi illasta kuvien lisäksi.

Porealtaan höyryävän kuuma vesi sai veren kiertämään, eikä jättänyt ketään kylmäksi muutenkaan. Miehet olivat vaihtaneet paikkoja, sillä nyt Harry hyväili Daphnen kaulaa huulillaan ja kasasi tämän hiukset käteensä, niistä kevyesti vetämällä hän ohjasi naisen päätä haluamaansa asentoon tehden tilaa huulille ja hampaille. Samalla Lorcanin kädet hivelivät naisen sääriä veden alla nilkoista polviin ja takaisin, välillä eksyen kiusoitellen hieman ylemmäksi, mutta vetäytyen nopeasti pois.

Kun Lorcanin kädet olivat viimein löytäneet tiensä aivan ylös asti reisillä, olivat Harryn huulet ja kädet siirtyneet Daphnen runsaille rinnoille. Miesten herkeämättömät huomionosoitukset saivat naisen pään harvinaisen sumeaksi kaikesta stimulaatiosta. Hänellä oli vaikeuksia pysytellä tahdissa mukana, kyllä hänen vartalonsa osoitti kiitosta ja vaatimuksia hänen palvojilleen, mutta hän ei voinut tehdä juuri muuta kuin keskittyä hengittämiseen ja tajuissaan pysymiseen.

Käsillä hän piti liukkaasta altaan reunasta kiinni, jotta he, kaikki kolme, eivät joutuisi yhtenä mylläkkänä veden alle. Oli huojentavaa tietää, että Colin oli kameroineen paikalla, jos jotain sattuisi. Vaikka kameramiehen motiivit ehkä olivat aivan muut kuin Daphnen ja hänen tämän iltaisten kumppanien pelastaminen mahdolliselta hukkumiselta.

Lorcanin kieli leikitteli klitorista ympäröivillä poimuilla ennen kuin hän upotti sen naisen sisälle, vaikka hänen välillä pitikin nousta pois veden alta vetämään ilmaa keuhkoihinsa, onneksi hänen perimänsä antoi hänelle pidemmän ajan vedenalaisille leikeille kuin tavalliselle ihmiselle. Samalla, kun hänen suunsa ja kielensä tuotti nautintoa Daphnen etupuolella, hänen sormensa hyväilivät aukkoa naisen takana. Hänelle oli sama kumpi heistä päätyisi eteen ja kumpi taakse, kunhan Daphne oli huolella valmisteltu ja nauttisi kaikesta.

Daphne saattoi irrottaa kätensä altaasta, kun Harry liukui hänen taakseen istumaan ja kiersi kädet turvallisesti hänen ympärilleen. Mies ei lopettanut hänen hyväilemistä paikan vaihtuessa vaan päin vastoin hyväilyt olivat saaneet uutta kiihkeyttä heidän paljaiden vartaloidensa ollessa nyt kosketuksissa toisiinsa. Lorcan ohjasi Harryn terskan Daphnen peräaukolle, jonka hän oli juuri valmistellut sormillaan. Pienen vastustuksen jälkeen terska painui sisälle ja muu osa kyrvästä liukui sen jälkeen lähes vaivatta täyttämään naisen.

Intensiivinen tunne sai Daphnen menettämään viimeisetkin asiallisuuden rippeet ja sanallisen nokkeluuden, jäljelle jäi pelkkä puhdas himo. Hänen selkänsä kaareutuessa Harry kumartui suutelemaan häntä Lorcanin näykkiessä hänen rintojaan. Hän liikutti lantiotaan edestakaisin unduloiden kuin itämaisessa tanssissa.

— Hitto nainen, sait mut melkein laukeamaan liian aikaisin, Harry parahti. Lorcan nauroi käheästi silmät tummina niiden seuratessa kaksikon liikehdintää veden alla.

— Eihän sellainen sovi, meillä on leikki vielä aivan kesken. Minä tunnen itseni suorastaan ulkopuoliseksi teidän nautiskellessa toisistanne.

— Vähemmän puhetta enemmän toimintaa sitten, mies, älä jahkaile, vaan tunge se puoliverinen kyrpäsi puhdasveriseen pilluuni, Daphne puolestaan tiuskaisi.

Altaan vesi loiskahti yli laitojen, ja sai kaksi altaassa olevista pärskimään vettä suustaan, kun Lorcan kiirehti noudattamaan Daphnen vaatimusta. Daphnen pärskintä muuttui ynähdyksen kautta huohotukseksi, hänen ollessa nyt täynnä molemmin puolin. Lorcanin seuraavat työnnöt olivat hitaampia, mutta niin voimakkaita, että ne saivat heidät kaikki liikkumaan veden edelleen läikkyessä laitojen yli ja poreiden osuessa milloin mihinkin kohtaan. Harry puolestaan pysytteli jokseenkin paikoillaan, sillä hän pyrki pitämään heidät veden pinnalla, kun Lorcanin ja Daphnen toisiaan myötäilevät liikkeet olivat saada heidät luisumaan upoksiin.

Lorcanin toinen käsi eksyi hänen ja Daphnen väliin, jossa hän etsi sormillaan ne paikat, jotka erityisesti pitivät kosketuksesta. Hän ja Harry olivat jo lähellä huippuaan, sillä jo pelkästään Daphnen sykkivät onkalot olivat nautinnolliset, mutta he tunsivat toistensa kalut liikkuessan naisen sisällä. Hän halusi Daphnen saavan orgasmin ensimmäisenä, halusi nähdä miten tämän kasvojen ilme muuttuisi sillä hetkellä. Daphnen reidet puristuivat tiukemmin lähes kouristuksen omaisesti hänen ympärillään ja naisen suusta purkautui kaunis yhtäjaksoinen vaikerrus tämän saavuttaessa täyttymyksensä.

Lorcan ehti vain hetken ihailla kaulan luonnotonta kaarta, vaaleita kiharoita Harryn ruskettuneella rinnalla ennen kuin naisen supisteleva emätin pakotti hänet laukeamaan tämän sisälle. Hän tunsi orgasminsa ja ympäröivien lihasten läpi, kuinka Harry liikkui Daphnen sisällä nopein nykivin liikkein, emättimen kanssa yhtä voimakkaasti sykkivän peräsuolen sisällä ennen laukeamistaan.

Rentoina he nauttivat lämpimän veden pitkittämästä jälkihehkusta, he hyväilivät toisiaan kevyesti, sillä tarkoitus ei ollut kiihottaa uuteen aktiin vaan nauttia tästä hetkestä. Pian heidän roolinsa palaisivat normaaliin, eikä tällaiselle koskettelulle tulisi toista tilaisuutta. Heillä oli jokaisella omat suunnitelmansa tulevaisuudelle, vaikka Harryn ja Lorcanin suunnitelmat olivatkin suurimmaksi osaksi saman suuntaisia. Ehkä Daphne jonain päivänä asettuisi aloilleen myös, mahdollisesti ruukkukasvin takaa heitä kuvanneen Colinin kanssa. Harrya nauratti mielessään ajatus siitä, että tämä oli veelakaksosia lukuun ottamatta ainoa kerta, kun he olivat olleet neljän kimpassa.

Bling*Bling

Colinin kädet tärisivät, oikeastaan hänen koko kroppansa värisi, hänen katsellessaan Daphnea kahden miehen kanssa. Ainoastaan silloin hänen kätensä olivat vakaat, kun hän otti kuvia kolmikosta tai Daphnesta yksistään.

Vedestä ja ehkä muustakin märkä vartalo näytti hohtavan ja kimaltelevan suorastaan yliluonnollisesti huoneen himmeässä valaistuksessa, joka monistui heijastuessaan lukuisten kiiltävien koristeiden pinnoista tai kristallien läpi kulkiessaan. Colin tiesi, että tilanteesta huolimatta, suurin osa hänen ottamistaan kuvista oli suorastaan mestarillisia ja tyylikkäitä, eivät halpaa pornoa. Ne olisivat kelvanneet gallerian seinälle, mutta tulisivat olemaan hänen yksityisiä aarteitaan.

*Rockin’ around the Christmas Tree*

Rosier Trilogia osa 1. Marcus & Oliver (unelmia Harrysta) K-18 | Oliver/Marcus, Oliver/lukuisia muita, Marcus/Harry

Otsikko: Marcus & Oliver (unelmia Harrysta)

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Fire

Ikäsuositus: K-18

Paritus: Oliver Wood/Marcus Flint, (Marcus/Harry), Oliver/Alicia, Oliver/Cedric, Oliver/muita

Tyylilaji: PWP painotteista draamaa johon on sekoitettu romantiikan poikasta

Varoitukset: Seksiä, Seksiin painostamisesta mainintoja, sekä alaikäisiin sekaantumista (tosin sekaantujakin on alle 18-v tai juuri täyttänyt sen) ja yleensäkin valta-aseman väärinkäyttö esillä oli se sitten iän tai muun suomaa.

Vastuuvapaus: Kiitos Rowlingille mokasta, joka mahdollisti tämän asetelman toteuttamisen ilman hyvien tekosyiden keksimistä. Eli en omista Harry Potter kirjasarjaa tai elokuvia, mikä on masentavaa.

Tiivistelmä: Hänen liikahtelunsa sai kuitenkin Oliverin vuorostaan purkautumaan, pitäjä kesti yllättävän pitkään tänään ja Marcus epäili, jonkun uusista reservipelaajista olleen ennen peliä kapteenin stressileluna.

Haasteet: FF100 sana 032. Auringonlasku, Kerää kaikki hahmot - Oliver Wood ja Saaga-haaste

K/H: Oikeasti niin klisee paritus kuin tämä onkin, se on pitkään ollut suunnitelmissa. Kun sitten silmiini sattui jostain syystä hyvin myöhässä Saaga-haaste, tajusin, kuinka loistavasti kolme ficci-ideaani toimisivat yhtenä kokonaisuutena. Samalla säästyisin pitkältä prosessilta voidessani pitää tekstit one-shotteina. Tämä seksillä doupattu draamapätkä saa kunnian aloittaa trilogian nimellä kulkevan Saagan, jotta ei päästä heti taustalla olevien salaisuuksien kimppuun, vaikka niihin tässäkin vähän viitataan.

Rosier Trilogian osa 1.

Marcus & Oliver (unelmia Harrysta)

Rohkelikon pukukopin katonrajassa olevista likaisista ikkunoista siivilöityvässä ilta-auringossa ei näkynyt juuri kuin pölyhiukkasten tanssia, mutta autiota tunnelmaa rikkoi nahkaisten polvisuojien natina ja penkin nitinä. Penkki, joka ääntä piti oli hieman sivummassa lähimpänä suihkua, mutta kauimpana ovesta hämyisässä kulmassa. Lattialla kiilteli Angelinan hiuksista pudonnut helmi, mutta sitä ei kumpikaan huoneessa olijoista huomannut.

Marcus yritti pysytellä kapealla penkillä mahdollisimman mukavassa asennossa, vaikka Oliverin työnnöt olivat voimakkaita ja saivat sekä hänet että penkin heilumaan liikkeen tahdissa. Joka kolmannella työnnöllä Oliverin käyrä muna osui oikeahkossa kulmassa hänen eturauhaseensa, se auttoi unohtamaan epämukavan asennon samoin kuin penkin uurteessa hankautuvan kyrvän välittämä nautinto.

Ei tämä mikään loistopano ollut, mutta parempi kuin oman käden tuoma mielihyvä. Oman lisänsä siihen toi se, että hän oli Harryn lokeron kohdalla ja saattoi kuvitella pojan alastoman perseen olleen samassa paikassa vain puoli tuntia aiemmin pelin jälkeen. Itse asiassa hän oli varma, että tunsi pojan ominaistuoksun nenässään ja nuolaisi penkkiä toivoen tavoittavansa tämän maun.

Olisi vielä odotettava useampi vuosi ennen kuin hän saisi nuolla poikaa läheltäkään tämän suloista takapuolta, parin vuoden päästä hän voisi korkeintaan suudella tätä suulle ja silloinkin vain kevyesti. Se olisi sallittua vain sitten, kun heidän kihlauksensa olisi julkaistu ja kosiskelu edennyt neljänteen tapaamiseen esiliinan valvonnassa. Takamus saisi odottaa hääyöhön asti.

Odottaminen oli raivostuttavaa.

Oliver osui taas oikeaan kohtaan ja Marcus onnistui unohtamaan hetkeksi fantasiansa kohteen. Hän oli jo aika lähellä huippuaan, eikä Oliverillakaan kauaa veisi, päätellen siitä, millaisia ääniä poika päästeli ja kuinka hallitsemattomiksi tämän työnnöt olivat muuttuneet. Hän keskittyi siihen, miten hyvältä paksun kyrvän liike tuntui hänen sisällään, kuinka touhutipoista ja liukasteesta märkä terska hieroi taivasnamiskaa satunnaisesti, mutta nautittavasti ja se riitti orgasmin saavuttamiseen.

Hän toivoi, etteivät kotitontut puhdistaisi penkkiä ennen Harryn seuraavia harjoituksia, silloin Harry istuisi tietämättään hänen kuivuneessa mällissään. Ajatus sai hänet värisemään uudestaan, mutta hänen kalunsa oli niin tyhjä, ettei se jaksanut kuin nytkähtää hieman. Hänen liikahtelunsa sai kuitenkin Oliverin vuorostaan purkautumaan, pitäjä kesti yllättävän pitkään tänään ja Marcus epäili, jonkun uusista reservipelaajista olleen ennen peliä kapteenin stressileluna.

Se oli julkinen salaisuus pelaajien kesken, että Rohkelikon pukuhuoneessa monet pelaajista olivat olleet kapteeninsa käytössä. Ei Oliver ketään varsinaisesti pakottanut, mutta suostutteli kyllä ja antoi helposti sen kuvan, että paikka ei olisi varma ilman palveluksia, vaikkei sitä koskaan suorasti siten sanonut. Pitäjä huolehti siitä, että asian vuotaessa häntä ei voisi syyttää mistään vakavasta rikkeestä, vaikka oltiinkin moraalisesti arveluttavalla alueella. Se, miten Wood oli rohkelikko eikä luihuinen, ihmetytti Marcusta usein. Hän osasi arvostaa Oliverin taidokasta manipulointia ja sääntöjen kiertämistä, mutta vain silloin, kun ne kohdistuivat muihin kuin hänen Harryynsa.

Weasleyn kaksoset, vaikka verenpettureita olivatkin, olivat Marcuksen suojeluksessa tietämättään, koska eivät olleet päästäneet Oliveria lähellekään Harrya. Sama oli Johnsonin ja Bellin suhteen, hekin huolehtivat Harryn turvallisuudesta. Spinnet puolestaan oli halveksittava olento, joka olisi varmasti lykännyt Harryn Oliverin syliin, jos se vain olisi vienyt kapteenin huomion pois tytöstä itsestään, ja pelkästään siksi, ettei itse osannut tai uskaltanut sanoa ei. Onneksi muut pelaajat olivat estäneet sen, sillä vanhojen lakien mukaan Marcuksella olisi ollut oikeus tehdä lähes mitä vain kihlattunsa häpäisijälle ja siihen osasyyllisille. Eikä Marcus halunnut tappaa yhtään puhdasveristä, jos se ei olisi välttämätöntä, ellei kyse sitten ollut Harryn suojelusta.

Oliverin pehmennyt elin luiskahti litisten ulos Marcuksesta, samalla pitäjä nousi hänen päältään ja hän huokaisi helpottuneena. He eivät kumpikaan olleet kovin kevytrakenteisia, pitäjälle se sopi, mutta yleensä jahtaajat olivat vähemmän lihaksikkaita, joten Marcuksen muskelikas rakenne herätti yleensä ihmetystä. Hän oli kuitenkin kapteenina sovittanut heidän pelityylin siten, että hänen rakenteensa toimi loistavasti tilanteessa kuin tilanteessa. Siitä kertoi heidän asemansa lähes joka vuosi finaalissa ja hänen pistetilastonsa. Wood ei ollut ainoa, jota odotti ammattilaissopimus Tylypahkan päätyttyä.

— Sun persees on yhtä tiukka kuin ensimmäisellä kerralla, ihan kuin neitsyttä panis, Oliver totesi tuttuun karkeaan tyyliinsä, kuten aina seksin aikana ja sen jälkeen. Marcus vilkaisi tätä ja huomasi, että Wood yritti vaivihkaa pyyhkiä pois verensekaista spermaa kullistaan. Sivuseikka, jos häneltä kysyttiin. Heidän seksinsä oli aina vähemmän hellää, eikä Marcus piitannut siitä, jos hänen anuksensa oli vähän repeytynyt. Harryn kanssa sellaista ei kuitenkaan saisi tapahtua, sen hän oli itselleen ja Harrylle mielessään luvannut.

— Siitähän sinä pidät, neitsyyden riistosta. Valitettavasti minun on huomautettava, ettet ollut ensimmäinen panoni meidän ensimmäisellä kerrallamme, joten et tiedä, kuinka tiukka olin poikuuteni menettäessäni. Ei sillä, ettetkö edelleen osaisi tehdä panoistamme verisempiä kuin yksikään aiemmista kumppaneistani, Marcus totesi hieman pistävästi, mutta häntä oli alkanut ärsyttää Oliverin neitsytmetsästys. — Accio varusteet, hän mutisi osoittaen sauvallaan epämääräiseen kasaan vaatteita ja suojuksia.

— Olenko kertonut sinulle siitä, kun Diggory hävisi vedon matsista ja joutui maksamaan sen perseellään? Sillä oli vielä poikuus tallella, vaikka onkin sellainen nättipoika ja suosittu, Oliver jatkoi samasta aiheesta autuaan tietämättömänä Marcuksen näpäytyksestä, tai sitten hän ei vain välittänyt kumppaninsa närkästyksestä. He olivat olleet toistensa vakipanoja jo vuoden verran.

— Ehkä sillä saattaisi olla jotain tekemistä asian kanssa, että Diggory on puuskupuh, herrasmies ja hetero? Marcus kysäisi ivallisen virnistyksen kera. Oliver röhähti nauramaan.

— Hyvä heitto, mutta olisit kuullut, kuinka se vikisi kuin kiimainen narttu saadessaan munaa, niin et kyllä pitäisi sitä heterona sen jälkeen. Sen jätkän kaapu kätkee sisäänsä uskomattoman upean ahterin, kiinteät ja kimmoisat pakarat, joita peittää herkullisen silkkinen iho. Niihin jää upeat jäljet pitkäksi aikaa, jos vähänkin puristaa...

Marcus jatkoi pukeutumista mekaanisesti, hän kuunteli vain puolella korvalla Oliverin kertomusta. Aluksi Oliverin jutut olivat olleet kiihottavia, kunnes hän oli tajunnut niiden perustuvan oikeisiin kokemuksiin, eivätkä olleet pelkkiä fantasioita, joiksi hän oli ne mieltänyt. Kyllä hänkin otti, jos seksiä tarjottiin, mutta ei koskaan painostanut ketään seksiin. Pelit ja erilaiset vedonlyönnit oli yleensä suojattu Oliverin kertoman mukaisten tapausten ehkäisemiseksi, mutta ilmeisesti sääntöjä voitiin kiertää jopa Tylypahkassa, jossa suojaukset kattoivat koko alueen ja kaikki oppilaat, koska suurin osa oli alaikäisiä.

Totuus ja tehtävä pelissä käytettiin yleensä suojaloitsuja, jotka estivät toisten pelaajien painostamisen johonkin sellaiseen, johon nämä eivät olisi valmiita. Kyllä pelissä koeteltiin edelleen uskallusta, mutta loitsu luki pelaajien mieltymykset ja rajat, joten sellaista haastetta ei voinut esittää, joka olisi ollut liikaa. Totuudessakaan ei voinut paljastaa mitään sellaista, joka vaarantaisi vakavasti jonkun turvallisuuden tai johtaisi oikeudellisiin toimiin.

Samat loitsut seurasivat heitä Tylyahoon ja koulujunaan. Hänen pitäisi välittää tieto Weasleyn kaksosille tai muille Harryn suojelijoille, jotta ylimääräisiin suojatoimiin voitaisiin ryhtyä mahdollisimman pian. Onneksi Oliverin viimeistä vuotta ei ollut paljoa jäljellä, joten ehkä Harry olisi turvassa tältä.

— Marcus, kuunteletko sinä minua ollenkaan? Oliver kysyi kärsimättömänä, ilmeisesti hän oli odottanut jonkinlaista reaktiota jo jonkun aikaa.

Marcus ei tiennyt lainkaan, mitä häneltä oli jäänyt huomaamatta, joten hän vain tuijotti kysyvästi takaisin yhä puolialastomana seisovaa miestä. Oliverilla oli yllään vain sääriä myötäilevät säämiskähousut, jotka repsottivat auki, vaikka mies sentään oli kalunsa tunkenut takaisin boksereiden suojaan.

— Et näytä olevan yhtään kiinnostunut muusta kuin omasta nautinnostasi, meillä oli ennen mukavampaa. Oletko mustasukkainen muista panoistani vai onko meidän juttu kuivumassa kokoon?

— Vai mustasukkainen, thestralinpaskaa! Me sovimme, ettei välillämme ole muuta kuin satunnaista seksiä, joten ei ole mitään mistä olla mustasukkainen.

— Älä viitsi, me sovimme toisillemme. Koulu on ohi kohta ja voimme olla enemmän kuin vain vakipanoja toisillemme, ei ole tupariitoja esteenä meidän suhteellemme.

— Mitä hittoa sinä olet saanut nyt päähäsi? Minulla ei ole mitään kiinnostusta suhteeseen, meidän välillämme ei ole muuta kuin seksiä, enkä ole koskaan muuta väittänyt. Tuvilla ei ole mitään merkitystä sille, kenen kanssa päädyn sänkyyn. Tämä oli vain sopiva tilapäisratkaisu koulun ajaksi, täältä lähdettyä aion keskittyä luomaan uraani ja kerryttämään pääomaani, kunnes asetun aloilleni sopivan kumppanin kanssa. Sinä et kuulu tulevaisuuden suunnitelmiini ja, jos aiot heittäytyä hankalaksi, niin meidän panomme olivat tässä. Kiitos ja näkemiin, Marcus totesi samalla, kun heitti kaavun harteilleen ja teki lähtöä.

Hän oli kuvitellut Oliverin ymmärtäneen asemansa, kaikki muut valloitukset ja neitsyyden riistot olivat saaneet hänet vakuuttumaan siitä. Ilmeisesti hän oli ollut täysin väärässä. Missä välissä tämä oli ehtinyt takertua häneen ja luomaan mielessään illuusion suhteen mahdollisuudesta? Wood, vaikka olikin vain vanhaa sukua eikä jaloa ja ikivanhaa, oli sentään puhdasverinen, tämän olisi kuvitellut tietävän heitä odottavat velvollisuudet sukujensa suhteen. Avioliittosopimuksia oli lähes jokaisella vanhalla suvulla, riippui poliittisesta ilmapiiristä noudatettiinko niitä vai tehtiinkö uusia sopimuksia liittolaisten toivossa.

— Marcus, älä mene. En minä vaadi sinua astelemaan alttarille, en edes olemaan uskollinen, minäkin pidän vapaudesta kokeilla muitakin vesiä, mutta sinä olet ainoa, jonka kanssa olen ollut useammin kuin kerran. Minä pidän sinusta, ehkä rakastankin, en vain vielä tiedä kunnolla mitä rakkaus on. Ole kiltti, äläkä jätä minua, Oliver anoi lähes sortuen.

— En minä rakkaudentunnustuksia kaipaa. Sinä et ole muuta kuin pelkkä pano minulle, eikä se muuksi muutu lupauksilla vapaasta suhteesta. Minulla ei ole kiinnostusta tai aikaa sellaiselle. Mikä siinä on niin hiton vaikeaa ymmärtää?

Pukuhuoneen raskas puinen ovi kolahti kiinni nostattaen tuhansia uusia pölyhiukkasia tanssimaan punertuvissa auringon säteissä. Oliver seisoi yhä samassa paikassa tuijottaen kohtaa, jossa Marcus oli hetki sitten vielä ollut. Hän oli se, joka jätti, häntä ei ollut koskaan jätetty. Miksi hän koki jätetyksi tulon sen ainoan kerran, kun hän oli oikeasti rakastunut? Sillä Oliver tiesi rakastavansa, vaikka hän Marcukselle oli muuta väittänyt.

Kaiken kukkuraksi hän oli tottunut saamaan säännöllisesti seksiä, eikä toista vakipanoa noin vain löytyisi, hän oli sentään käynyt läpi jo lähes kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot Tylypahkassa. Uuden panon kouluttaminen veisi aikaa ja suurin osa Oliverin korkkaamista pojista vaati suostuttelua ja vaivannäköä, jotta näiltä saisi seksiä uudestaan. Edessä olisivat kuivat ajat ja siniset pallit.




Onneksi sentään huispauspokaali oli hänen joukkueensa tavoitettavissa tänä vuonna.

♥~ Rosier Trilogia ~♥

Kaksosten keksinnöt: Luihuisten salaiset fantasiat (K-18) 3x Pimeyden lordi/Harry

Otsikko: Luihuisten salaiset fantasiat

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Fire

Ikäraja: K-18

Tyylilaji: omituista ja tökeröä PWP:tä

Paritukset: 3x pimeyden lordi/Harry

Varoitukset: Zoofilia ja muita outouksia, ikäraja ei ole huvinvuoksi korkein mahdollinen.  

Tiivistelmä: Jokaisen Luihuisen perillisen salainen fantasia on: yksi kappale korruptoitua pelastajaa ja ...

Vastuuvapaus: J.K. Rowling loi Potterit ja ansaitsee siitä kaiken kunnioituksen. En ole arvollinen edes nuolemaan hänen kenkiään, mitä en kyllä tekisi, mutta en myöskään väitä häneltä lainattuja hahmoja omikseni, vaikka käytän niitä omissa perversseissä tarinoissani.

Haasteet joihin osallistun tällä: FF100 sana 042. Kolmio, pornoa kansalle II ja OTP10

A/N: Päästin perverssin mieleni vapaaksi ja tässä on tulos. Niin ja kyllä tämä ihan oikeasti kuuluu tähän raapale- ja ficletti-sarjaan.

Luihuisten salaiset fantasiat

Pikku Hirttivaaran asukkaat olivat arkisissa toimissaan aurinkoisena heinäkuun päivänä. Sato kypsyi normaalisti ja puutarhat kukoistivat hyvin hoidettuina. Ainoa puutarha, jonka hoito oli laiminlyöty, oli Riddlen sukukartanoa ympäröivä puistoalue. 

Kyläläiset yrittivät kokonaan unohtaa kartanon olemassa olon, sen kirotun ja synkän menneisyyden tähden. Se ei enää edes kirvoittanut juoruja, vaan jos siitä puhuttiin, niin se tapahtui pelon sekaisella kunnioituksella ja hyvin, hyvin hiljaa.

Kartano ei ollut niin autio ja rapistunut kuin kyläläiset uskoivat, se oli loitsuin suojattu ja salattu jästeiltä. 

Muiden ahertaessa peloilla ja puutarhoissaan kartano täyttyi sihinästä jättimäisen käärmeen luikerrellessa sen käytävillä ja saleissa. Sihinä ei kuitenkaan kuulunut yksin Naginin nimeä kantavasta käärmeestä vaan myös tämän isännästä, jonka piilopaikkana kartano toimi. Hän oli viimeinen Riddle, mutta se ei ollut nimi jolla hänet tunnettiin. Velhomaailma tunsi hänet pimeyden lordi Voldemortina.

Hänen sielunsa oli jaettu osiin eli hirnyrkkeihin. Jokainen hirnyrkki saattoi tulla eläväksi ihmiseksi, jos sitä sellaiseksi saattoi kutsua. Velhomaailma olisi vavissut kauhusta näystä, joka Naginia kohtasi tämän luikerrellessa yläkerran suurimpaan makuuhuoneeseen.

Kalpea ja käärmekasvoinen pimeyden lordi istui nojatuolissa ohjeistamassa kahta loitsittua käärmettä, jotka liikkuivat seitsemäntoista vuotiaan nuoren miehen alastomalla vartalolla. Sängyllä käärmeiden ja pojan kanssa oli myös noin kaksikymmentä kesäinen Tom Riddle sekä vanhempi ja käärmemäisempi versio tästä.

Kolmen Luihuisen perillisen huomion keskipisteenä oli Rohkelikon kultapoika Harry Potter, joka näytti nauttivan huomiosta jota hän sai osakseen. Yksi käärmeistä kietoutui hänen erektionsa ympärille kiusaten kaksihaaraisella kielellään terskan päätä. Toinen käärmeistä oli juuri saavuttanut päämääränsä ja keskittyi peräaukon kiusaamiseen hännän päällään. Sängyllä olevat pimeyden lordit puolestaan jättivät merkkinsä korruptoituun valittuun kynsin, hampain ja Luihuisen smaragdein koristellulla tikarilla.

Hopeinen terä värjäytyi punaiseksi Harryn verestä viiltojen jäädessä vain pinnallisiksi. Nuorin Tom tarttui Voldemortin tikaria pitelevään käteen ohjaten sen niin lähelle, että saattoi nuolla veren tikarin terältä. Näky sai Harryn värisemään halusta ja aukaisi suunsa pyytääkseen rakastajiaan lopettamaan kiusoittelun ja käymään asiaan. Pojan pyyntö vaihtui vaikerrukseen toisen käärmeistä työntyessä hänen sisälleen voimakkaasti aaltoillen. 

Kolme silmäparia kiinnitti huomionsa tapahtumaan ja niiden omistajat näyttivät pidättävän henkeä tilanteen lumoamina. Hetkeen huoneessa ei liikkunut kuin kaksi pienintä käärmettä, jotka toteuttivat käärmeet luoneen velhon toiveita ja käskyjä tunnollisesti.

Käärme Harryn kalun ympärillä puristui penisrenkaan tavoin juuri ajoissa estääkseen tätä laukeamasta leikin ollessa yhä kesken. Harry yritti turhaan kärmeskielellä suostutella sitä päästämään irti, hänen sanansa saivat käärmeen vain lisäämään terskan ja vaon kutittelua kielellään. 

Keskimmäinen pimeyden lordi käänsi valitun kyljelleen ja täytti pojan suun erektiollaan kunnes tämä alkoi kakoa. Vesi valui Harryn silmistä hänen keskittyessä tuottamaan suullaan mahdollisimman paljon nautintoa partnerilleen. Kömpelösti hän kiersi kieltä pitkällä varrella ja vuoroin imi posket lommolla sitä liikuttaen päätään edestakaisin sen verran kuin vain huonolta asennoltaan saattoi.

Kuolaa valui runsaina noroina pojan leukaa pitkin, mutta se vain tuntui lisäävän hänen kolmen partnerinsa nautintoa. He halusivat nähdä hänet alistettuna ja käyttivät häntä kuin huoraa, mutta sitä Harry halusikin olla, orja, objekti ja lelu. 

Käärme hänen peräsuolessaan ei ollut hetkeksikään lopettanut liikehdintää, vaikka se oli pitkään pysytellyt silti paikallaan. Käärmeen pää osui hänen supistajalihakseen tasaisen rytmikkäästi saaden Harryn ynähtämään, mutta hänen lihaisa suukapulansa tukahdutti äänen lähes täysin. 

Aistimusten ylikuormitus sumensi Harryn maailman ja hän koki yllätyksen, kun käärmeen lisäksi hänen peräaukkoonsa työntyi nuorimman Tomin kyrpä.

Poikkeuksellisen nopea ja suuri venytys tuotti polttavaa kipua, eikä edes "suukapula" estänyt Harrya huutamasta tuskaansa. Se sai Voldemortin laukeamaan hänen suuhunsa, Harry nieli osan, mutta suurin osa liittyi kuolavanoihin hänen leuallaan. 

Tapahtumia seurannut pimeyden lordi sihahti seuraavan käskynsä käärmeille. Ne molemmat jättivät aiemmat tehtävänsä ja luikersivat hikistä vartaloa pitkin kohti nännejä, joihin ne iskivät hampaansa muuttuen silloin nipistimiksi. Harry jäi haukkomaan henkeään kylmien sormien kiertyessä hänen peniksensä ympärille samalla kun lähes olemattomat huulet hyväilivät hänen pallejaan.

Punainen usva lähestyi poikaa, sen läpi hän tunsi, kuinka rajut työnnöt hänen perseessään nopeutuivat ja menettivät rytminsä Tomin lähestyessä huippuaan. Pimeyden lordi nousi tuolistaan ja lähestyi kolmikkoa sängyllä hänen kätensä nopeuttaessa liikettä hänen omalla erektiollaan, joka kaikista kolmesta eniten muistutti käärmettä suomujen peittäessä sen pintaa ihon sijaan. 

Tom ja pimeyden lordi saavuttivat huippunsa samanaikaisesti. Toinen täytti Harryn spermallaan ja toinen peitti esanssillaan Harryn kylkiä koristavat haavat. Se ja Voldemortin intensiiviset hyväilyt saattoivat Harryn orgasmiin sulkien tämän pimeyteen.   

...

..

.

— No, mitä pidit? innokas kysymys havahdutti Harryn eufoorisesta horteestaan. Tajuttuaan missä oli ja kenen kanssa hän punastui hiusjuuriaan myöten.

— Ilmeestä päätellen sinulla oli loistava pano, totesi hänen toisella puolellaan istuva mies. Eikä Harry saanut vieläkään sanoja muodostettua, joten hän tyytyi nolostuneena vain nyökyttämään päätään.

— Olikohan loitsu liiankin tehokas? Sillä minun on vaikea kuvitella mitään niin kinkyä, että se saisi meidän pervouksiimme tottuneen pikku-Harryn tolaltaan. Vai mitä sinä sanot, Fred?

— Taidat olla oikeassa, velihopea. Meidän on selvästikin tehtävä säätöjä Syntisen-herkulliset- fantasiat- loitsupakkauksiin, tai ainakin lisättävä siihen varoituksia.

— Ja tästä ei sitten koskaan enää mainita sanallakaan, tai ette saa seksiä kuukauteen! Harry vaati toivuttuaan järkytyksestään.

Kaksoset räjähtivät nauramaan, mutta lupasivat velhokunniansa kautta unohtavansa Harryn testi kokemukset, mitä ne sitten ikinä olivatkaan. Kolmikko käpertyi leveälle sängylleen ja alkoivat suunnitella seuraavaa aikuistenlinjan tuotetta.

Harry makasi valveilla pitkään kaksosten jo nukahdettua ja mietti erikoista sekä todentuntuista fantasiaansa. Oli jo riittävän perverssiä harrastaa mielikuvituksellista seksiä kahden punapäisen riiviön kanssa, joten oli suorastaan mahdotonta myöntää edes itselleen haaveilevansa kolmesta pimeyden lordista ja kahdesta käärmeestä.

Ehkä hänen olisi todellakin pitänyt olla luihuinen, sillä vain aito luihuinen osasi arvostaa käärmeiden sensuellia olemusta oikealla tavalla.