15. Luukku: Rockin' around the Christmas Tree (K-18) Lorcan d'Eath/Harry/Daphne ja yksipuolinen Colin/Daphne

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Fire Glitteriäkin kauniimmin kimalteleva tähti

Ikäsuositus: K-18

Tyylilaji: Jouluisella blingblingillä silattu PWP

Paritus: Lorcan d'Eath/Harry/Daphne, Colin/Daphne

Varoitukset: p0rn0, kimppakiva ja tirkistely

Vastuuvapaus: Tuskin saan oikeuksia Pottereihin joululahjaksi tänäkään vuonna, kun kirjat saisivat K-18 leiman muuten ja elokuvatkin muuttuisivat aikuisviihteeksi. Eli en omista, lainaan vain hahmoja rakkaudesta niihin.

Tiivistelmä: Viihdebisnes on kovaa työtä ja vaatii vastapainokseen rutkasti huvia, se on ainakin Daphnen mielipide. Asiakkaiden viihtyvyys on myös ensiarvoisen tärkeää, hän paneutuu huvitteluun ja asiakkaiden viihdyttämiseen perinpohjaisesti...

Haasteet: FF100 sana 043. Neliö, kerää kaikki hahmot - Daphne Greengrass, Joulukalenterihaaste 2014 - luukku ja oma haasteeni kirjoittaa ficcejä joululaulujen nimistä - Rockin' around the Christmas tree.

K/H: Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa lisää Harry/Lorcan d'Eath parilla backstagella, oli vain ongelmia saada joukkoon ympättyä sopiva kertakäyttöinen kolmaspyörä. Sitten törmäsin Kovanonnenpyörään kirjoittamani het-paritusehdotukseen ja osaset loksahtivat loistavasti paikoilleen. En halunnut ihan täyttä PWP:tä, joka sitten hidastikin kirjoittamista. Toivottavasti tämä nyt kaikesta huolimatta viihdyttää lukijaansa. Niin ja en enää muista kuka toivoi jatkoa Harry/Lorcan ficlettiini Taivaallinen johdatus, mutta tässä sitä tulee.

Rockin' around the Christmas tree

Daphne katseli ympärilleen kattohuoneistossa, jonka ikkunoista oli loistava näköala jouluvaloissa koreilevan Lontoon yli. Jästeille tällaista mahdollisuutta ei ollut kuin siitä jättimäisestä maailmanpyörästä tai mikä se nyt olikaan Thamesin rannalla. Monia jästimaailman asioita hän oli niin työnsä puolesta kuin sattumaltakin oppinut ja omaksunut, mutta muutoin jästiasioilla ei ollut hänelle merkitystä.

Tämäniltainen joulukonsertti oli mennyt loistavasti, eikä järjestelyissä ollut ilmennyt mitään häikkää, jos ei otettu huomioon rasittavia fanityttöjä tai röyhkeitä toimittajia. Catering-palvelun toimittamat tarjottavat vastasivat hänen vaatimuksiaan, joten artistit ja kutsuvieraat tulisivat olemaan tyytyväisiä. Onneksi hän oli vaihtanut firmaa nopeasti, kun aiempi firma erehtyi tarjoamaan kaviaarin sijaan lohenmätiä, joka sekin oli selvästi ollut pari astetta liian kylmää nautittaessa.

Joku saattoi pitää Daphnea niuhottajana, mutta hänen vastuullaan oli varmistaa, että huippuartistit ja muut arvohenkilöt saattoivat nauttia ylellisistä tilaisuuksista tasokkaassa ympäristössä ilman häiriötekijöitä. Ei mitään rahvaanomaista muistuttamassa arjesta ja niistä vähemmän onnekkaista sieluista, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitti entrecote, brut ja millefeuille, tai huomanneet eroa vuosikertasamppanjan ja kulmakaupan kuoharin välillä.

Tämä elämä oli kuin luotu Daphnelle, ylellisyyttä, loistavia juhlia, laadukasta seuraa, satunnaisia suhteita ja mainetta kautta velho- ja jästimaailman. Hän oli ollut niin Cosmopolitanin kuin Me Noidat-lehden seurapiirisivuilla sekä lukemattomissa muissa juoruräteissä ainakin, jos hänen PR-henkilöä oli uskominen. Hänen juristinsa ei ollut vielä huolestunut, joten Daphnekaan ei nähnyt tarpeelliseksi vaivata päätään sillä, mitä hänestä kirjoitettiin.

Valkoinen kuusi huoneen nurkassa oli koristeltu punaisin ja violetein palloin, kiedottu hopeisiin köynnöksiin ja hukutettu kimalteleviin lamee nippuihin. Hieman liian amerikkalaistyyppinen ollakseen Daphnen makuun, mutta näillä jatkoilla olikin tarkoitus tehdä vaikutus isompien levymerkkien asiamiehiin ja pikkupomoihin, joten siihen tarkoitukseen kuusi oli mitä sopivin. Perinteistä mistelinoksaa ei näkynyt missään, vaikka kukka-asetelmissa niin takan päällä kuin pöydillä oli muuten perinteisempiä joulukukkia ja koristeita, kaikki oli kuitenkin silattu kimalteella ja valkoisella tekolumella.

Huoneiston ovi kävi, mutta Daphne ei reagoinut siihen, sillä hän tunnisti luottokuvaajansa askeleiden äänen, johon kuului erottamattomana osana kameran nahkaisen kantohihnan natina Colinin liikkeiden säestäjänä.

— Onko sinulla jotain erityisiä toiveita tämän illan kuvaamisen suhteen? mies kysyi tuhlaamatta aikaa turhiin muodollisuuksiin.

Sillä mies oli luottoasemansa ansainnutkin, ammattimaisella asenteellaan ja hyvillä kuvilla. Daphnen itsetuntoa myös hiveli Colinin ihastus, mutta se ei ollut vaikuttanut palkkauspäätökseen.

— Pysyttele mahdollisimman huomaamattomana suurimman osan aikaa, mutta haluan bisnesvieraidemme näkevän sinut muutaman kerran ikuistamassa edustavia kuvia bändistä ja juhlijoista. Se tekee hyvän vaikutuksen. Virallisemman osuuden päätyttyä olet vapaa liittymään juhlintaan ja halutessasi voit ottaa itsellesi joululahjaksi yksityiskuvia, jos pidät huolen, etteivät ne vahingossakaan vuoda julkisuuteen. Olet ollut sen verran kiltti poika tänä vuonna, että olet ansainnut sen.

— Asia on harvinaisen selvä, Colin totesi. Hän yritti peittää sen, kuinka hänen vatsanpohjassaan alkoi kipristellä innostuneesta odotuksesta. Hän tiesi kokemuksesta, mitä lupaus tarkoitti. Enää oli epäselvää vain se, kenet Daphne valitsisi huvittelemaan kanssaan.

Tarjoilupöydät olivat moitteettomassa kunnossa, ne notkuivat tarjolla olevista, herkullisista, syötävistä ja juotavista, mutta kaikki oli tyylikkäästi esillä. Jääveistos kruunasi koko komeuden, taikuuden ansiosta sen muoto ei muuttuisi illan aikana, vaikka tunnelma huoneistossa kuumenisi roihuksi. Henkilökuntaa ei ollut hänen ja Colinin lisäkseen kuin viisi, kolme huoneistossa ja kaksi oven ulkopuolella, jotka olivat kaikki läpäisseet tiukan turvaseulan ja suostuneet ilmatiiviiseen salassapitolupaukseen, joka oli taikakeinoin vahvistettu.

Daphne ei piitannut siitä, rikkoiko hänen toimintansa muita kansainvälistä taikuuden salaussopimuksia, ne olivat sivuseikkoja asiakkaiden tarpeiden rinnalla. Hänen tehtävänsä oli huolehtia, ettei artistien yksityisyyttä loukattu, eikä näiden turvallisuutta vaarannettu, eikä siinä voinut jäädä lupia kyselemään kansainvälisiltä hitaasti pyöriviltä byrokratiakoneistoilta.

Bling*Bling

Ensimmäiset vieraat saapuivat yli tunnin ennen artisteja, jotka esityksen jälkeen olivat juuttuneet fani- ja toimittajalauman keskelle. Valitettavasti iso osa joukkiosta oli jästejä, joten ilmiintyminen tai porttiavain ei tullut kysymykseenkään. Daphne pärjäsi vallan mainiosti ilman bändin jäseniä ja Harrya, joten ei hän siksi pistänyt merkille aikaa vieraiden ja esiintyjien välillä. Hän laski ajan pelkästään illan uudelleen aikataulutusta varten mielessään, jotta yhdelläkään vieraalla ei olisi valittamista ohjelman suhteen.

Tiskijukka pyöritti niin Lorcanin soololevyjä kuin bändin tuotantoa ensimmäisistä demoista uusimpiin levyihin ja välillä miksasi niitä jouluhittien kanssa. Rakkautta vain-elokuvassa ollut joulukappale "Love is all Around tai siis Christmas is all Around" sai muutaman huumoriveikon ilveilemään tanssilattialla. Kaiken kaikkiaan meno oli letkeää ja vieraat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä, heidän asusteensa ja muutamien asut kilpailivat kimalluksellaan koristeiden kanssa. Pari avecia ampui yli kimalteen määrässä, jota oli koruröykkiöissä näiden kauloilla ja käsissä, vaatteiden strasseissa ja paljeteissa, hileenä kasvoilla kaikissa meikeissä sekä erikseen vielä meikin päälle levitettynä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Daphne näki näitä kainalokoristeita, joiden aivot oli korvattu setelin kuvilla ja jotka toimivat menestyvien miesten egon nostattajina. He olivat kuitenkin vieraita ja Daphne osoitti heille kaikkea asiaan kuuluvaa vieraanvaraisuutta, vaikka välillä naurun ja epäuskoisuuden peittelemisessä oli haastetta. Muuten sillä ei ollut väliä hänelle, jos joku haluaisi tuhlata elämänsä moisen aseman tavoitteluun, kyllähän moni puhdasverisistäkin oli alentunut nuolemaan päättäjien perseitä, joten ei se ennenkuulumatonta ollut.

Tunnelma oli noussut ilmaisten juomien ja muiden herkkujen myötä, se räjähti käsistä, kun bändi astui huoneistoon muutaman huolella valitun fanin kanssa. Harry oli ainoa, joka ei ollut bändin jäsen tai fani sisään tulleista, mutta hän alkoi kuulua jo kalustoon seurusteltuaan jo kolmatta vuotta Lorcanin kanssa, eikä suhde ollut vähään aikaan päättymässä, jos kihlaushuhuihin oli uskomista. Ne olivat kuitenkin huhuja ja ennen kuin pari ne Daphnelle vahvistaisi, ne pysyisivätkin vain huhuina. Kukaan bändin jäsenistä tai organisaatiosta sen ympärillä ei ollut niin tyhmä, että olisi ilman Daphnen suostumusta mennyt vahvistamaan mitään lehdille, tai yleensäkään aukomaan suutaan julkisesti, bändin asioista.

Ainoa joka, niin oli mennyt tekemään, virui tällä hetkellä jossain nimettömässä jästivankilassa pedofiiliksi leimattuna. Daphne ei leikkinyt hänet palkanneiden maineella, eikä hän sietänyt sitä keneltäkään muultakaan. Nainen oli tehnyt säännöt selviksi kaikille ja, jos siitä huolimatta toimii niiden vastaisesti, ei lopputulos ollut kaunista katseltavaa. Vaikka katoamisia ja muita tapahtumia ei voitu linkittää mitenkään Daphneen, oli yleisesti tiedossa se, että naisen kanssa oli viisainta pysytellä hyvissä väleissä.

Yhtyeen sähköistämä tunnelma näkyi heidän vieraissaan, jotka tilasivat yhä vahvempia drinkkejä entistä ahkerammin ja hillityt bisnesmiehet muuttuivat bile-eläimiksi musiikin volyymin noustessa. Loitsut olisivat varmasti pitäneet juhlimisen äänet tiukasti huoneistossa, mutta eihän sellainen herättäisi kiinnostusta bändiin, joten Daphne oli jättänyt äänieristysloitsut väliin. Koko hotelli ja muu naapurusto Lontoon Leicester Squarella ei varmasti jäisi tietämättömäksi, että bändin vierailla oli hauskaa. Ikkunasta vilkaisemalla saattoi nähdä aukiolla omatekoisten kylttien ympärillä faneja ja muita kulkijoita tanssimassa heiltä kuuluvan musiikin tahdissa.

Lorcan oli jostain ilmaantunut hänen vierelleen ja ojensi toisen kädessään olevista laseista Daphnelle. Harry puolestaan hivuttautui naisen toiselle puolelle kädessään myös lasi. Daphne hymyili tyytyväisenä, miehet olivat siis sillä tuulella tänään ja se sopi hänelle mainiosti. Näin suurta menestystä olikin parempi juhlistaa triplasti, joten Daphne kilautti lasiaan molempien kanssa ja nykäisi muka vaivihkaan rintaliivin olkainta paikoilleen. Hän ei ollutkaan vielä testannut näiden miesten viihdytystaitoja, vaikka sitä oli hänelle aiemminkin tarjottu.

Viesti oli tullut selväksi ja pariskunta lähti tanssimaan, mutta eivät enää kalastellen, heidän yksityisjuhlien erikoisvieras oli jo selvillä.

Bling*Bling

Dj oli pitänyt huolen siitä, että jokaisen tanssijalkaa vipatti. Bändi esitti yhden ainoan kappaleen akustisena illan aikana ja muutaman a cappellana, mutta niin laulajat kuin soittajatkin keskittyivät hurmaamaan vieraitaan ja pitämään hauskaa. Juhlimista olisi varmasti voinut jatkaa aamuun asti, mutta ei sopinut antaa liian selkärangatonta kuvaa itsestään.

Osa vieraista oli lähtenyt omaehtoisesti niin hauskaa kuin heillä olikin. Ei bisnesmaailmassa päässyt eteenpäin, jos ei osannut lopettaa ajoissa juhlimista, jotta oli heti aamusta skarppina neuvotteluissa, kokouksissa tai mitä sitten tekikään. Ne joita liikemiesvaisto ei hoitanut valomerkin tapaisen jälkeen pois huoneistosta, auttoi ulos Daphnen palkkaamat ulosheittäjät, eli Azkabanin välttänyt Goyle ja Bole, joiden muskeleiden näkeminen auttoi monia löytämään omat jalkansa ja poistumaan paikalta.

Rumpali oli ensimmäinen bändistä, joka siirtyi hänelle varattuun huoneeseen, hänen mukaansa tarttuivat heidän fanikerhon perustaneet veelakaksoset. Tytöt eivät olleet ensimmäistä kertaa bändin kanssa jatkoilla, joten Maximiliania seuraavat katseet olivat kateellisen sijaan tietäviä. Kaksoset olivat viihdyttäneet myös Lorcania ja Harrya jonkun kerran ja siihen kertaan se tulisi jäämään, vaikka kaksoset olivat erittäin hyvää seuraa. Miehet eivät kuitenkaan jokaisilta jatkoilta etsineet lisämaustetta suhteeseensa, eivätkä he koskaan käyttäneet samaa maustetta useampaa kertaa, koska se saattaisi antaa mausteelle väärän kuvan tilanteesta, että kyseessä olisi jokin pysyvämpi järjestely tai jopa suhde.

Ei aikaakaan kun huoneistossa olivat jäljellä vain Daphne, Lorcan, Harry ja varjoihin vetäytynyt Colin, sillä muut soittajat seurasivat Maximilianin esimerkkiä. Tarjoilijat ja, jästien lähdön jälkeen, kotitontut olivat huolehtineet jäljelle jääneet ruuat sekä muut pois huoneistosta. Lopuista juomista oli jätetty baaritiskille vain murto-osa, muuten huoneisto oli jätetty sellaiseen kuntoon kuin se juhlimisen jäljiltä oli.

Lämmin käsi Daphnen polvella hyväili sen silkkistä pintaa ja herätti naisen vartalon. Virallinen osuus oli aikaa sitten ohitse, nyt saattoi heittäytyä vapaalle. Lorcanin huulet painuivat vaativina Daphnen huulille Harryn käsien hyväillen oikaistessa hänen jalkansa ja liu'uttavan korkokengät pois jaloista. Samaiset kädet hieroivat varpaista alkaen jalkoja pudotellen niille satunnaisesti kevyitä suudelmia ja lipaisuja hieronnan välissä. Daphne ei edes yrittänyt estää huokausta, joka karkasi hänen huuliltaan Lorcanin suuhun. Hän tunsi itsensä suorastaan kuninkaalliseksi näiden kahden palvoessa hänen vartaloaan perusteellisesti.

Lorcanin kädet löysivät tiensä samettisen miehustan alle, pitsin peittämille rinnoille, tuntemus sai Daphnen kehräämään ja kostumaan. Puolivampyyri virnisti tyytyväisenä ja hamusi hampaillaan naisen kaulaa. Harryn matala nauru kertoi miehen kiihottuneesta tilasta, tämä oli jo saanut sukkanauhat avattua ja kääri sukkia yllättävällä kärsivällisyydellä pois Daphnen jaloista. Säärien ja jalkaterien paljastuva iho sai osakseen yhtä perusteellisia huomionosoituksia kuin sukkien verhoamat. Kaikesta huumaavasta huomiosta huolimatta, Daphne näki tilanteessa myös ongelman.

— Hyvät herrat, niin valitettavaa se onkin, pyydän, että etsimme miellyttävämmän paikan huvittelullemme, Daphne totesi asiallisuuden rippeisiinsä takertuen. Ei siksi, että tilanne olisi ollut virallinen, mutta se takasi hänelle edes välttävän älyllisen reaktion alempien viettien hallitsemien miesten taholta.

— Mitä jumalattarellamme on mielessään, sänky, sohva, sauna vaiko uima-allas? Lorcan tiedusteli nöyrästi.

— Voisihan tuohon uima-altaaseen mennä muuten, mutta joulukuusi on ehtinyt sinne ennen meitä. Meidän pitää mitä ilmeisimmin tyytyä porealtaaseen ainakin näin aluksi, hän vastasi mahdollisimman arvokkaasti ennen kuin purskahti nauramaan miesten kanssa. Sillä yksi koristeiden peittämistä kuusista kellui keinahdellen altaassa, osan lameetupsuista koristaessa nyt vedenpintaa.

Ihan kaikkea ei edes Daphnen pokerinaama kestänyt särkymättä. Huvittuneena kolmikko siirtyi saunaosastoa kohden pudotellen vaatteita matkan varrelle. Daphne vilkaisi vaivihkaa kultapalmun varjoista silmät suurina tuijottavaa Colinia. Hän oli varma, että poika noukkisi hänen stringinsä muistoksi illasta kuvien lisäksi.

Porealtaan höyryävän kuuma vesi sai veren kiertämään, eikä jättänyt ketään kylmäksi muutenkaan. Miehet olivat vaihtaneet paikkoja, sillä nyt Harry hyväili Daphnen kaulaa huulillaan ja kasasi tämän hiukset käteensä, niistä kevyesti vetämällä hän ohjasi naisen päätä haluamaansa asentoon tehden tilaa huulille ja hampaille. Samalla Lorcanin kädet hivelivät naisen sääriä veden alla nilkoista polviin ja takaisin, välillä eksyen kiusoitellen hieman ylemmäksi, mutta vetäytyen nopeasti pois.

Kun Lorcanin kädet olivat viimein löytäneet tiensä aivan ylös asti reisillä, olivat Harryn huulet ja kädet siirtyneet Daphnen runsaille rinnoille. Miesten herkeämättömät huomionosoitukset saivat naisen pään harvinaisen sumeaksi kaikesta stimulaatiosta. Hänellä oli vaikeuksia pysytellä tahdissa mukana, kyllä hänen vartalonsa osoitti kiitosta ja vaatimuksia hänen palvojilleen, mutta hän ei voinut tehdä juuri muuta kuin keskittyä hengittämiseen ja tajuissaan pysymiseen.

Käsillä hän piti liukkaasta altaan reunasta kiinni, jotta he, kaikki kolme, eivät joutuisi yhtenä mylläkkänä veden alle. Oli huojentavaa tietää, että Colin oli kameroineen paikalla, jos jotain sattuisi. Vaikka kameramiehen motiivit ehkä olivat aivan muut kuin Daphnen ja hänen tämän iltaisten kumppanien pelastaminen mahdolliselta hukkumiselta.

Lorcanin kieli leikitteli klitorista ympäröivillä poimuilla ennen kuin hän upotti sen naisen sisälle, vaikka hänen välillä pitikin nousta pois veden alta vetämään ilmaa keuhkoihinsa, onneksi hänen perimänsä antoi hänelle pidemmän ajan vedenalaisille leikeille kuin tavalliselle ihmiselle. Samalla, kun hänen suunsa ja kielensä tuotti nautintoa Daphnen etupuolella, hänen sormensa hyväilivät aukkoa naisen takana. Hänelle oli sama kumpi heistä päätyisi eteen ja kumpi taakse, kunhan Daphne oli huolella valmisteltu ja nauttisi kaikesta.

Daphne saattoi irrottaa kätensä altaasta, kun Harry liukui hänen taakseen istumaan ja kiersi kädet turvallisesti hänen ympärilleen. Mies ei lopettanut hänen hyväilemistä paikan vaihtuessa vaan päin vastoin hyväilyt olivat saaneet uutta kiihkeyttä heidän paljaiden vartaloidensa ollessa nyt kosketuksissa toisiinsa. Lorcan ohjasi Harryn terskan Daphnen peräaukolle, jonka hän oli juuri valmistellut sormillaan. Pienen vastustuksen jälkeen terska painui sisälle ja muu osa kyrvästä liukui sen jälkeen lähes vaivatta täyttämään naisen.

Intensiivinen tunne sai Daphnen menettämään viimeisetkin asiallisuuden rippeet ja sanallisen nokkeluuden, jäljelle jäi pelkkä puhdas himo. Hänen selkänsä kaareutuessa Harry kumartui suutelemaan häntä Lorcanin näykkiessä hänen rintojaan. Hän liikutti lantiotaan edestakaisin unduloiden kuin itämaisessa tanssissa.

— Hitto nainen, sait mut melkein laukeamaan liian aikaisin, Harry parahti. Lorcan nauroi käheästi silmät tummina niiden seuratessa kaksikon liikehdintää veden alla.

— Eihän sellainen sovi, meillä on leikki vielä aivan kesken. Minä tunnen itseni suorastaan ulkopuoliseksi teidän nautiskellessa toisistanne.

— Vähemmän puhetta enemmän toimintaa sitten, mies, älä jahkaile, vaan tunge se puoliverinen kyrpäsi puhdasveriseen pilluuni, Daphne puolestaan tiuskaisi.

Altaan vesi loiskahti yli laitojen, ja sai kaksi altaassa olevista pärskimään vettä suustaan, kun Lorcan kiirehti noudattamaan Daphnen vaatimusta. Daphnen pärskintä muuttui ynähdyksen kautta huohotukseksi, hänen ollessa nyt täynnä molemmin puolin. Lorcanin seuraavat työnnöt olivat hitaampia, mutta niin voimakkaita, että ne saivat heidät kaikki liikkumaan veden edelleen läikkyessä laitojen yli ja poreiden osuessa milloin mihinkin kohtaan. Harry puolestaan pysytteli jokseenkin paikoillaan, sillä hän pyrki pitämään heidät veden pinnalla, kun Lorcanin ja Daphnen toisiaan myötäilevät liikkeet olivat saada heidät luisumaan upoksiin.

Lorcanin toinen käsi eksyi hänen ja Daphnen väliin, jossa hän etsi sormillaan ne paikat, jotka erityisesti pitivät kosketuksesta. Hän ja Harry olivat jo lähellä huippuaan, sillä jo pelkästään Daphnen sykkivät onkalot olivat nautinnolliset, mutta he tunsivat toistensa kalut liikkuessan naisen sisällä. Hän halusi Daphnen saavan orgasmin ensimmäisenä, halusi nähdä miten tämän kasvojen ilme muuttuisi sillä hetkellä. Daphnen reidet puristuivat tiukemmin lähes kouristuksen omaisesti hänen ympärillään ja naisen suusta purkautui kaunis yhtäjaksoinen vaikerrus tämän saavuttaessa täyttymyksensä.

Lorcan ehti vain hetken ihailla kaulan luonnotonta kaarta, vaaleita kiharoita Harryn ruskettuneella rinnalla ennen kuin naisen supisteleva emätin pakotti hänet laukeamaan tämän sisälle. Hän tunsi orgasminsa ja ympäröivien lihasten läpi, kuinka Harry liikkui Daphnen sisällä nopein nykivin liikkein, emättimen kanssa yhtä voimakkaasti sykkivän peräsuolen sisällä ennen laukeamistaan.

Rentoina he nauttivat lämpimän veden pitkittämästä jälkihehkusta, he hyväilivät toisiaan kevyesti, sillä tarkoitus ei ollut kiihottaa uuteen aktiin vaan nauttia tästä hetkestä. Pian heidän roolinsa palaisivat normaaliin, eikä tällaiselle koskettelulle tulisi toista tilaisuutta. Heillä oli jokaisella omat suunnitelmansa tulevaisuudelle, vaikka Harryn ja Lorcanin suunnitelmat olivatkin suurimmaksi osaksi saman suuntaisia. Ehkä Daphne jonain päivänä asettuisi aloilleen myös, mahdollisesti ruukkukasvin takaa heitä kuvanneen Colinin kanssa. Harrya nauratti mielessään ajatus siitä, että tämä oli veelakaksosia lukuun ottamatta ainoa kerta, kun he olivat olleet neljän kimpassa.

Bling*Bling

Colinin kädet tärisivät, oikeastaan hänen koko kroppansa värisi, hänen katsellessaan Daphnea kahden miehen kanssa. Ainoastaan silloin hänen kätensä olivat vakaat, kun hän otti kuvia kolmikosta tai Daphnesta yksistään.

Vedestä ja ehkä muustakin märkä vartalo näytti hohtavan ja kimaltelevan suorastaan yliluonnollisesti huoneen himmeässä valaistuksessa, joka monistui heijastuessaan lukuisten kiiltävien koristeiden pinnoista tai kristallien läpi kulkiessaan. Colin tiesi, että tilanteesta huolimatta, suurin osa hänen ottamistaan kuvista oli suorastaan mestarillisia ja tyylikkäitä, eivät halpaa pornoa. Ne olisivat kelvanneet gallerian seinälle, mutta tulisivat olemaan hänen yksityisiä aarteitaan.

*Rockin’ around the Christmas Tree*

9. Luukku: Eliittikoulu - Oivan onnen alkulähde Luku 1. (K-18) Fenrir/Harry ja muita

Otsikko: Eliittikoulu - Oivan onnen alkulähde

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Fire

Ikäraja: K-18

Tyylilaji: Angsti, Romanssi, Chanslash, Draama ja AU

Paritus: Harry/Fenrir ja monia muita

Vastuuvapaus: Rowling rikastui luomillaan hahmoilla, minä en saa rahaa siitä, että kirjoitan hänen hahmoillaan kieroutuneita tarinoita.

Varoitukset: Raiskauksia, väkivaltaa, hahmokuolemia, isoja ikäeroja parien välillä, Mpreg (antakaa sille tämän kerran mahdollisuus, kirjoissa ei ollut riittävästi oikean ikäisiä ja mielenkiintoisia naishahmoja, että tämä idea olisi toiminut ilman sitä!) ja paljon muuta mielenrauhaa järkyttävää materiaalia, jota K/H todennäköisesti selventää lisää juonta pahemmin paljastamatta, eli suosittelen lukemaan sen ennen tekstiä.

Tiivistelmä: Velhomaailma elää sodattomassa ideaalimaailmassa. Uusi taikaministeri on perustanut eliittikoulun, jonne valitaan parhaat nuoret velhot ja noidat. Harry Potter on yksi etuoikeutetuista ja oppii enemmän kuin olisi voinut uskoa todeksi.

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 9. luukku ja kerää kaikki hahmot - Fenrir Harmaaselkä

K/H: Tämä on jälleen kerran niitä ficcejä, jotka ovat odottaneet kovalevyllä iäisyyden toteuttamistaan tai lähinnä sitä salaperäistä inspiraatiota, jonka olemassaolosta kuulee joskus puhuttavan. Ideahan tähän on räikeästi nyysitty historian tapahtumista, jotka aiheuttivat kylmiä väreitä niistä lukiessa. On vaikea uskoa, että moisia aatteita on oikeasti toteutettu natsien toimesta, niiden muiden paremmin tunnettujen kauheuksien lisäksi. Olen kuitenkin käyttänyt runsaasti taiteilijanvapautta tätä kirjoittaessani, todennäköisesti harhautuen varsin kauas siitä mitä todellisuus natsi-Saksassa oli. Tässä ensimmäisessä luvussa ei vielä ole järkyttäviä aiheita, mutta seuraavat luvut sitten sellaisia tulevat sisältämään. Tämä ei tule olemaan pitkä, joko kaksi tai kolme lukua, mikä riippuu siitä, kuinka villiksi muusa heittäytyy kuvailun ja muun suhteen.

Omistettu Ruskapojalle, 

joka on ollut ihanan uskollinen lukija ja kommentoija jo pitkän aikaa. 

♥ Kiitos ♥

Eliittikoulu - Oivan onnen alkulähde

Rodunjalostusta

Luku 1.

Harry Potter oli tavallisen kaksilapsisen perheen esikoinen pienessä Godricin notkon kylässä. Hänen pikkusiskonsa oli juuri niin hemmoteltu kuin saattoi kuvitella, kun lasten ikäero oli seitsemän vuotta. Daisyn syntyessä Harry oli ollut jo sen ikäinen, että suurilta mustasukkaisuusdraamoilta vältyttiin etenkin, kun hän oli nähnyt kuinka hänen ystävänsä Ron Weasleyn perheessä nuorimmaisen eli Ginnyn saama huomio ei ollut muilta kuudelta lapselta pois.

Lily ja James Potter olivat pidettyjä kyläläisten keskuudessa, vaikka he eivät olleet kuin muutaman asukkaan kanssa lähemmin tekemisissä ja heidän luonaan kävi erikoisesti pukeutuneita vieraita. Kaikki erikoinen kuitenkin pistettiin Jamesin yläluokkaisen taustan piikkiin, aatelisethan olivat tunnetusti eksentrisiä. Mitä tavalliset kyläläiset eivät tienneet, oli se, että Potterit ja näiden tuttavat olivat velhoja.

Harry nautti kesälomasta perheensä parissa, hän aloittaisi syksyllä viidennen opiskeluvuotensa samassa velhojen ja noitien sisäoppilaitoksessa, jota hänen vanhempansakin olivat käyneet aikanaan. Hän oli pärjännyt erinomaisesti kuten Lily ja James, eivätkä näiden saavutukset olleet kovin helposti ohitettavissa, joten se kertoi paljon Harryn potentiaalista. Odotukset eivät kuitenkaan olleet lannistaneet häntä tai katkeroittaneet hänen positiivista elämän asennettaan.

Harry oli itsevarma ja ulospäin suuntautunut nuori mies, hänestä olisi helposti voinut kasvaa piloille hemmoteltu ja ylimielinen kiusaaja kuten monelle hänen asemassaan olevalle perijälle kävikin. Lilyn asema vanhoillisten taikasukujen silmissä alempiarvoisena noitana oli kuitenkin opettanut Harrylle nöyryyttä ja empatiaa. Lily ei katsellut hetkeäkään muiden taikaolentojen tai heikompien kiusaamista.

Neljävuotias Harry oli suuttunut kotitontun kieltäydyttyä tuomasta hänelle salaa jäätelöä ennen nukkumaan menoa, kostoksi pieni poika oli kaatanut maitonsa matolle ja tönäissyt tontun kumoon samaiseen lätäkköön. Harry oli väittänyt tontun kompuroineen ja sotkeneen maton kömpelyyttään. Seuraavana päivän Harry oli viettänyt pesten huoneensa mattoa ja auttaen kyseistä tonttua sen tehtävissä, nuoren ikänsä sallimissa rajoissa tietenkin. Yksi asia oli varma, Harry oli oppinut arvostamaan kotitonttujen tekemää työtä.

Tänään oli yksi vuoden parhaista päivistä, oli Harryn syntymäpäivä heinäkuun 31. päivä. Tylypahkan tarvikelista oli tullut jo eilen aamulla, pitkin yötä kotitontut olivat vastaanottaneet pöllöjen tuomia onnittelukortteja ja paketteja. James istui aamiaispöydässä lukemassa Päivän profeettaa, pöytään oli katettu kaikkia Harryn lempiruokia ja muutakin. Sirius, Harryn kummisetä, kasasi parhaillaan lautaselleen kaikkea mahdollista lihasta valmistettua, ainoastaan hillolla täytetyt croissantit poikkesivat miehen proteiinipitoisesta linjasta.

Remus keskusteli Lilyn kanssa loitsuteorioista höyryävien teekupposten äärellä, miehen edessä oli puolityhjä puurokulho ja hedelmäsalaattia. Harrya huvitti se, kuinka helposti saattaisi kuvitella Siriuksen olevan ihmissusi Remuksen sijaan. Toisaalta nuorimmat Potterit olivat molemmat nopeasti oppineet hylkäämään turhat stereotypiat ja ennakkoluulot. Taikayhteisössä oltiin muutoinkin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana hyväksytty taikaolennot huomattavasti paremmin, olivat ne sitten niin kutsuttuja pimeyden tai valkeuden olentoja.

Peter luki ääntään muutellen sylissään olevalle kummitytölleen Daisylle kärpässienikertomuksia, joiden älyttömät tarinat olivat jatkuva hilpeyden lähde. Se oli myös syy siihen, miksi Daisy, joka osasi jo lukea itse ja täyttäisi syksyllä kahdeksan vuotta, istui kummisetänsä sylissä kuuntelemassa tarinaa. Peter oli ehdottomasti paras tarinoiden elävöittäjä Jamesin ystävistä ja nytkin Remuksen pojat Teddy, John ja Wilhelm kuuntelivat kihertäen tarinoita, joita kukaan lapsista ei muuten suostunut kuuntelemaan.

Harry istui omalle paikalleen pöydän ääreen onnittelujen sataessa joka puolelta huonetta läheisiltään, jotka olivat keskeyttäneet tekemisensä huomattuaan hänen saapuneen. Iloinen hymy tuntui muuttuneen pysyväksi Harryn kasvoilla, hän jaksoi yhä yllättyä siitä pakahduttavan onnellisesta tunteesta, joka valtasi hänet hänen sekalaisen perheensä hyväksymisestä ja rakkaudesta. Daisyn antamaan märkään pusuun Harry vastasi kutittamalla siskoaan armotta, kunnes tytön punaruskeat hiukset olivat sekaisena mylläkkänä naurusta hikisten ja punaisten kasvojen ympärillä.

— Ei ihme, ettei sinulla Bambi ole tyttöystävää, jos aina vastaat suukkoihin tuolla tavalla. Sinun ikäisenäsi Jamesilla oli ollut jo varmasti ainakin kolme pidempää suhdetta ja lauma ihailijoita, joista hän saattoi valita uutta treffiseuraa Tylyaho-viikonlopuille tai muihin tilaisuuksiin, Sirius sanoi virnistäen.

— Leipäläpi umpeen, Nuuhku, tai vien sinut kastroitavaksi seuraavan kerran, kun nukahdat animaagihahmossasi! Harry sihahti kiukkuisesti, mutta painoi katseensa äitinsä toruvan katseen alla.

— Harryn sanoissa on vähemmän sivistyneestä kielenkäytöstä huolimatta oma viisautensa, Sirius. Sinun olisi aika muistaa ikäsi ja se, että James on ollut viimeiset kahdeksantoista vuotta onnellisesti naimisissa. Minä ainakin olisin toivonut, ettei Jamesilla olisi ollut niin monia tyttöystäviä ja valloituksia ennen minua. Olen ylpeä, ettei Harryn tarvitse egoaan korostaakseen käydä läpi koko Tylypahkan naisväestöä, professorit mukaan lukien kuten eräs nimeltä mainitsematon velho, Lily sanoi lopun katsoen merkitsevästi croissantiinsa tukehtuvaa Siriusta.

Pöytäseurue remahti nauramaan Siriuksen järkyttyneelle ilmeelle, miehen yrittäessä ymmärtää miten Lily Potter oli saanut selville yhden hänen tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Lämmin tunnelma täytti keittiön, kun naurun keskeltä lempeät kiusoittelut seurasivat toinen toistaan. Nuorimmat paikallaolijat eivät ymmärtäneet kaikkea sanottua, mutta yhtä kaikki he nauroivat aikuisten mukana ja ahtoivat herkkuja suuhunsa silmät loistaen. Auringossa kylpevälle pihalle avautuvasta ikkunasta lehahti sisälle ylväs tornipöllö, jonka jalassa oli Taikaministerin kultaisella sinetillä varustettu pergamenttikäärö.

Keittiö muuttui yllätyksestä hiljaiseksi, Lily otti tukea lähimmästä tuolista, että hän pysyi pystyssä jännityksen muuttaessa hänen jalkansa nuudeleiksi. Pöllö lensi Harryn eteen pöydälle ja ojensi jalkaa, johon kirjekäärö oli kiinnitetty. Harry irrotti sen aavistuksen vapisevin sormin, hänellä kuten ei muillakaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kirje saattaisi pitää sisällään. Oli erittäin harvinaista, että itse Taikaministeri lähetti kirjeitä tavallisille velhokansalaisilleen erityisesti, jos nämä olivat vielä alaikäisiä.

Kaikkien katseet olivat Harryssa ja tämän kirjeessä, eivätkä he näin ollen huomanneet Peterin itsetyytyväistä ilmettä. Hän ei tiennyt, mitä kirje piti sisällään, mutta hän oli Harryn syntymästä lähtien auttanut Taikaministeri Riddleä keräämään tietoja pojasta ja tämän kehityksestä. Pari kertaa vuodessa hän oli vienyt pojan mukanaan näytelmiin, museoihin ja erilaisiin tapahtumiin, niiden yhteydessä ajankääntäjän avulla hän oli toimittanut pojan Riddlen tutkimusyksikköön tainnutettuna tiedon keruuta varten. Hän tiesi vain sen, että aineistoa käytettiin velhoyhteisön parhaaksi ja että kyseessä oli jokin pidemmän tähtäimen suunnitelma.

Harry itse ei tiennyt mitään Peterin kanssa tekemistään sivuretkistä ja niinpä hän avasi kirjeensä täysin ymmällään. Ensimmäisen lukukerran jälkeen hänen hämmästyksensä ja heräilevä innostus vain kasvoivat. Harry alkoi lukea kirjettä ääneen ilman erillistä pyyntöä, sillä se tuntui parhaimmalta tavalta uskoa lukemansa todeksi. Kirjeen sisältö oli nimittäin varsin poikkeuksellinen ja, jos hän ei olisi tiennyt Taikaministerin sinetin olevan mahdoton väärentää, olisi Harry epäillyt kelmien tai Weasleyn kaksosten pilailevan kustannuksellaan.

Harry James Potter,

(kahdeksannentoista Peverellin jaarlin, kunnioitetun ja vanhan Potterien suvun ja arvoisan Tylypahkan perustajan Godric Rohkelikon suvun perillinen)

Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että Teidät on kutsuttu ensimmäisten joukossa opiskelemaan Taikaministerin, Thomas Marvolo Riddlen, (kuudestoista Peverellin kreivi, kunnioitettu lordi Kolkko, arvoisa Lordi Luihuinen), perustamaan eliittikouluun  Oivan Onnen Alkulähde, jonka tarkoituksena on turvata taikamaailman kukoistus ja kehittyminen vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Kuulutte siihen erityisten lahjakkaiden ja taikavoimaisten oppilaiden joukkoon, jotka valittiin viime vuonna Tylypahkassa ja muissa Euroopan kouluissa järjestetyissä haasteissa ja kilpailuissa sekä muun koulumenestyksenne perusteella. Koulutus OOA:ssä on ilmaista sinne valituille opiskelijoille, ainoastaan osan oppimateriaaleista (katso oheinen lista) opiskelija joutuu kustantamaan itse, kaiken muun opiskelijat saavat koululta ilman ylimääräisiä kustannuksia.

Lukukausi alkaa toinen syyskuuta. Taikaministerin edustaja tulee noutamaan Teidät suoraan kodistanne ja saattaa Teidät kouluun, tarkemman ajankohdan ilmoitamme Teille viimeistään viikkoa ennen opiskelujen alkamista.

Odotamme ilolla näkevämme Teidät taikayhteisömme lupaavimpien lahjakkuuksien joukossa syyskuun toinen päivä.

Kunnioittavasti Teidän,

Thomas Marvolo Riddle

Taikaministeri

James auttoi Lilyn istumaan syliinsä naisen jalkojen viimein annettua täysin periksi, lehti lojui unohdettuna lattialla. Heidän pikku Harrynsa oli kutsuttu lahjakkaimmille ja vain tiukan seulonnan kautta hyväksytyille tarkoitettuun kouluun. James oli kuullut joitain huhuja, että kolmivelhoturnajaiset ja muut erikoisuudet Tylypahkassa viime vuonna olivat olleet osa jotain uraauurtavaa muutosta heidän maailmassaan. Hän oli kuvitellut sen olleen vain kansainvälisten suhteiden luomista varten, eikä hän olisi uskonut tällaista tulosta, jos hän olisikin tiennyt kyseessä olleen valintaprosessi uuteen kouluun.

Harry nosti katseensa kirjekääröstä, jota hän hypisteli sormissaan. Jos hän ei olisi ollut niin ällistynyt, hän olisi nauranut ilmeille, joita hänen ympärillään olevien ihmisten kasvoilla oli. Hän ei ollut ainoa, jonka käsityskyky oli joutunut koetukselle. Yksi asia oli varmaa, kaikki, jotka kirjeen sisällön ymmärsivät, olivat onnellisia hänen puolestaan. Heidän yllättyneisyys ei johtunut siitä, etteivätkö he olisi uskoneet Harryn olevan riittävän hyvä eliittikouluun vaan, koska kukaan ei ollut edes kuullut koko koulusta aiemmin.

Kylkiluut murskaava halaus, jonka Sirius Harrylle antoi karkotti typertyneisyyden niin syntymäpäiväsankarista kuin muustakin pöytäseurueesta. Harry oli ääneen lukiessaan pistänyt merkille, että kirjeeseen ei odotettu vastausta, vaikka sitä ei ollut muotoiltu käskyksi saattoi rivien välistä lukea sen, että hyväksyttyjen ei odotettu, eikä ehkä edes annettaisi kieltäytyä kutsusta. Ajatus ei kuitenkaan himmentänyt Harryn iloa uudesta opiskelupaikasta, vaikka hänen tulisikin ikävä Tylypahkaa ja niitä ystäviään, jotka eivät ehkä kutsua Oivan onnen alkulähteeseen saaneet.

*Oivan Onnen Alkulähde*

Jännitys oli käsinkosketettavaa Pottereiden kodissa syyskuun toisena päivänä, he kaikki odottivat Taikaministerin edustajaa kello kolmelta saapuvaksi. Ilmoitus oli tullut viikko sitten jälleen Taikaministerin kultaisella sinetillä varustettuna. Harry matkaisi uuteen kouluunsa yhdessä Cedric Diggoryn ja Cassius Montaguen kanssa. Harryn omasta vuosikurssista ei, ainakaan rohkelikoista, ollut muita päässyt uuteen kouluun, Neville oli saanut kyllä ilmoituksen, että tällä oli vaadittava määrä taikuutta, mutta pojan pitäisi parantaa arvosanojaan ja opiskeluvalmiuksiaan sisään päästäkseen. Harryn kunnioitus Taikaministeriä kohtaan oli kasvanut hänen kuultuaan kannustavasta kirjeestä, jonka Neville oli saanut.

Augusta Longbottomin vaikutus Harryn ystävään oli hälyttävä, Alicen ja Frankin työ taikalainvartijoina pakotti näitä olemaan pitkiäkin aikoja pois kodistaan ja Nevillen kasvatus oli jäänyt tämän hallitsevalle ja vaativalle isoäidille. Ehkä mahdollisuus eliittikouluun pääsystä saisi Nevillen itsetunnon kohenemaan ja Harry saisi edes yhden ystävistään kanssaan uuteen kouluunsa, vaikkakin vasta vuoden päästä. Hän tuli kyllä hyvin toimeen Cedricin kanssa ikäerosta ja eri tuvasta huolimatta, joten ei Harry aivan yksinäiseksi oloaan tulisi tuntemaan tulevana vuotena.

Harry suki hermostuneena hiuksiaan, yrittäen saada ne siistimmiksi tehtävän mahdottomuudesta huolimatta. Hän halusi tehdä hyvän ensivaikutelman ministerin edustajaan ja uusiin professoreihinsa. Hänellä oli yllään parhaimmat arkikaapunsa, koska juhlakaavussa kouluun lähteminen olisi ollut yliampuvaa ja antanut kuvan liiallisesta yrittämisestä ja huonosta arvostelukyvystä.

Harry toivoi, että heidän koulupukunsa olisivat siedettävät ja etenkin, ettei pukuun kuuluisi yhtä mautonta hattua kuin Tylypahkassa. Hän ei muuten ollut vaatteittensa suhteen nirppanokka, mutta hänen äitinsä jästitausta sai hänet näkemään joitain asioita aivan uudessa valossa. Kuten yhdennäköisyys aasihatulla ja hänen entiseen koulupukuunsa kuuluvalla hatulla, jota heidän oli ollut pakko käyttää koulupäivinä.

Toisaalta eivät edes älyttömät hatut himmentäneet Harryn intoa uudesta koulustaan, ne kirjat ja materiaalit, jotka olivat listassa olleet, olivat mahtavia ja lupasivat vain pelkkää hyvää opetussuunnitelman suhteen sekä professorien pätevyydestä. Opiskelumateriaalit olivat tehneet konkreettiseksi sen, että hän todella oli aloittamassa opiskelunsa laadukkaassa ja erityisessä koulussa. Lily, Remus ja James olivat vakuuttaneet, ettei monikaan päässyt tutustumaan niin korkeatasoisiin ja vaativiin teorioihin, rituaaleihin ja taikuuden kirjoon kuin vasta erikoistumisopinnoissa, eikä niissäkään kuin vain yksittäisiin osa-alueisiin laajemman osaamisen sijaan.

Harry oli niin uppoutunut kouluhaaveisiinsa, ettei hän heti kuullut koputusta ovelta, vasta kolmas napakka koputus havahdutti hänet ja sai siirtymään oleskelutilaan, jossa hänen perheensä istui odottamassa kotitontun saattelemia vieraita. Harry toivoi, ettei hänen hätäinen saapumisensa näkynyt huolittelemattomuutena tai muuten pilannut hänen olemustaan. Hetken hän pelkäsi, että ministerin edustaja ilmoittaisi ensimmäisen vilkaisun jälkeen, että olikin sattunut erehdys ja Harryn olisi parempi unohtaa saaneensa koko kutsua. Harryn pelko oli kuitenkin turha.

Bartemius Kyyry jr. astui salonkiin perässään kaksi vanhempaa oppilasta, miehen hymy ei olisi voinut olla ystävällisempi ja arvioiva katse hyväksyvämpi kuin vain itse Taikaministeriin kohdistettuna. Ja se sanoi paljon, sillä juorujen mukaan Thomas Riddle oli Bartemiukselle enemmän isä kuin hänen edesmennyt biologinen isänsä oli koskaan ollut. Oli myös juoruja, joiden mukaan Taikaministerin käskystä vanhempi Bartemius Kyyry olisi tapettu, mutta niistä vaiettiin, sillä mitään näyttöä muusta kuin onnettomuudesta ei ollut. Bartemiuksen katse sai Harryn ryhdistäytymään kuin huomaamatta, ja miehen hymy muuttui aavistuksen leveämmäksi.

Kohteliaisuuksien ja lämpimien hyvästien jälkeen Harry seurasi Bartya, kuten hän oli pyytänyt itseään kutsuttavaksi, ja tämän mukana tulleita oppilaita hevoskotkien vetämiin vaunuihin. Oivan onnen alkulähteen kuluissa ei näköjään säästelty, sillä hevoskotkien kouluttaminen vetojuhdiksi vaati suorastaan kohtuuttoman ajan, sillä niiden ylpeä luonne ei helposti asettunut aisoihin. Harva onnistui kouluttamaan hevoskotkista kilparatsuja lentolaukkakisoihin, ja ratsastajalta vaadittiin silloinkin kunnioitusta, taitoa ja voimaa. Miten kukaan sai hevoskotkia asettumaan vaunun eteen kuusikkona, se oli ihme se. Monet puhuivat kunnioittavasti Beauxbatonin abraxanratsukoista ja ne olivat sentään suhteellisen helppoja koulia työhön, vaikka vaativatkin vahvan käsittelijän.

Heidän matkansa sujui nopeasti, vaikka he pysähtyivät noutamaan mukaansa vielä kolme muuta oppilasta. Kun vaunut laskeutuivat kauniin puutarhamaisen puistoalueen sydämessä olevan palatsin edustalle värjäsi auringonlasku taivaanrantaa ruusunpunaiseksi ja kasvatti varjoista jättiläisiä. Kaskaiden siritys säesti heidän askeleitaan ensin sorapihalla ja seuraavaksi palatsin kiviportailla, puisten kaksoisovien lakkaus hohti ovien avautuessa itsekseen heidän lähestyessä niitä. Livreepukuiset kotitontut kumarsivat heille heidän astuessaan sisälle valoisaan eteishalliin kuin he olisivat ylhäisiä vieraita tulossa juhliin. Livreissä oli samat värit ja vaakuna kuin heidän koulupuvuissaan, vaikka tonttujen vaatetus oli huomattavasti yksinkertaisempi ja vaatimattomampi.

Barty ohjasi heidät sisälle ruokasaliin, joka olisi sopinut kuningattarenkin vaatimuksiin loistossaan, mutta joka oli muutettu ravintolatyyppiseksi kahdeksan istuttavien pyöreiden pöytien täyttäessä sen ja vain yksi iso suorakaiteen muotoinen pöytä salin päädyssä muistutti siitä, että tämä oli koulu. Vasta viisi pyöreistä pöydistä oli täyttynyt oppilaista, heidän ryhmälleen oli selvästi varattu paikat pöydässä, jossa istui ennestään jo kaksi oppilasta, joista toisen Harry tunnisti Fleur Delacouriksi Beauxbatonin edustajan kolmivelhoturnauksesta.

Fleur hymyili valloittavasti heille, tämän veelacharmi ei kuitenkaan ollut yhtä voimakas kuin Tylypahkassa, jossa pojat muuttuivat idiooteiksi tytön nähdessään. Harry sysäsi kysymyksen pois mielestään ja istui tytön viereen kumarrettuaan tälle pienesti ensin. Heidän liityttyä kaksikon seuraan Barty hyvästeli heidät siirtyäkseen henkilökunnan pöytään. Tästä lähtien Harryn olisi muistettava kutsua miestä professori Kyyryksi, joka opettaisi heille kirouksia ja vastakirouksia.

Henkilökunnan pöytää silmäillessään Harry huomasi, että täällä oli monin verroin enemmän henkilökuntaa kuin Tylypahkassa siitä huolimatta, että täällä oli vähemmän oppilaita. Hän ihmetteli kuinka tähän oli varaa, kun heidän ei tarvinnut maksaa edes lukukausimaksua yhtä paljon kuin aiemmin. Hänen vanhempansa eivät olleet tietenkään asiaa pistäneet pahakseen, silti asia häiritsi Harrya hieman. Koulun ylellinen ympäristö ja selkeä ylivoimaisuus muihin nähden tuntuivat suorastaan sokaisevan uudet oppilaat. Harry ei ollut ainoa, josta innostuksen saattoi nähdä päällepäin.

Taikaministeri Thomas Riddle nousi seisomaan valtaistuinta muistuttavalta tuoliltaan henkilökunnan pöydän keskeltä. Miehen mustissa hiuksissa oli häivähdys harmaata ja silmissä pilkahdus punaista, ne toivat lähes kiiltokuvamaisen komeaan mieheen sitä särmää, jota vaadittiin tekemään hänestä uskottava keulakuva velhoyhteisölle. Harry valpastui, hän halusi kuulla jokaisen sanan ministerin puheesta. Hän oli kerännyt Thomas Riddlen puheiden kirjoitetut versiot silloin, kun niitä oli julkaistu lehdissä ja muutamia hänellä oli muistoina ajatusseulassa. Ne olivat innoittavia ja taidokkaita, Harry oli varma, että useammat ihmiset kiinnostuisivat politiikasta, jos kaikki poliitikot puhuisivat yhtä hyvin kuin taikaministeri.

— Tervetuloa aloittamaan uusi uljas luku taikuudenhistoriassa, ensimmäistä kertaa taikakoulutuksessa on valikoitu kaikista eurooppalaisista ja muutamista muistakin paremmasta tulevaisuudesta kiinnostuneista taikakouluista parhaimmisto moninaisten testien, turnajaisten ja arvioiden perusteella. Tulevaisuuden eliitti olette te, teissä kiteytyy kaikki taikuuden kehittämiselle välttämättömät ominaisuudet, vahva taikuus, laajat taidot ja erinomaiset oppimistulokset. Oivan onnen alkulähteessä teidän poikkeuksellisia lahjojanne hiotaan ja hoivataan ennennäkemättömään kukoistukseen, teidän entiset saavutuksenne kalpenevat sen rinnalla mihin te pystytte täällä opiskelunne jälkeen. Te olette täällä yksilöitä, eikä teidän opintojenne edistymistä estä tai hidasta heikommat oppilaat kuten tavallisissa taikakouluissa. Me tahdomme taata teille miellyttävän ympäristön itsenne ja taikuuden vaalimiseen ilman muun maailman huolia.Haluamme teidän erottuvan eduksenne, kun valmistutte täältä ja aloitatte elämänne velhomaailman huipulla. Te pääsette vaikuttamaan maailmaamme jo täällä ollessanne, opiskeluunne kuuluvat työpajat ja aivoriihet ovat teidän mahdollisuutenne kehitellä uusia taikalaitteita, loitsuja, kirouksia ja muuta taikuutta tai, jos taitonne ovat enemmän yhteiskunnallisia, te voitte tehdä niissä lakiehdotuksia tai ehdotuksia yhteisömme parantamiseksi muuten. Tulette huomaamaan, että teillä on merkitystä jo opiskeluaikananne. Te tulette lyömään leimanne niin historiaan kuin tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Olen ylpeä saadessani nähdä teidät edessäni ja olla teidän kanssanne tekemässä historiaa.  

Raikuvat aplodit seurasivat ministerin sanoja, hän kumarsi pienesti kuin yllättyneenä saamistaan suosionosoituksista. Sen kaiken täytyi olla huolella valittua julkisivua, mutta sen tiedostaminen ei tehnyt ministeristä yhtään vähemmän vaikuttavaa henkilöä, joten Harry taputti ja hurrasi muiden mukana. Lopulta ministeri nosti kätensä ilmaan hiljaisuutta pyytäen.

— Kiitos lämpimästä vastaanotosta, nyt on kuitenkin aika keskittyä arkisempiin asioihin, joiden ansiosta historian tekeminen tulee olemaan mahdollista. Annan rehtorillenne, Igor Karkaroffille puheenvuoron.

— Kiitos ministeri, on kunnia saada teidät tänne meidän vieraaksemme. Te olette varmasti kaikki lukeneet koulusta kertovan esitteen, joten tiedätte oppiaineet ja niiden opettajat. Meillä on paljon muutakin henkilökuntaa kuten olette jo huomanneet, teidät on jaettu kahdeksan oppilaan ryhmiin, jotka muodostavat yksikön, jolle on varattu oma käytävä oleskelutiloineen ja huoneineen. Jokainen oppilas saa oman lukittavan huoneen pesutiloineen yksikkönne käytävältä ja teillä on oma yksikkövastaava, joka huolehtii teidän hyvinvoinnistanne ja turvallisuudestanne, hänen puoleen voitte kääntyä kaikissa asioissanne. Tarkoitus on taata teille kodinomainen ympäristö, joka kuitenkin opettaa teille toisenlaisia yhteistyötaitoja yksikössänne. Jotta ylimääräiset huolet ja murheet eivät häiritsisi teidän opiskeluanne, me joudumme seulomaan niin lähtevän kuin saapuvan postinne, mutta tämä on täysin teidän omaksi parhaaksenne, emmekä tee sitä kevyin perustein. Saatatte kysyä, että miksi lähtevä posti sitten tarkastetaan, johon on hyvin yksinkertainen syy. Te koette ja ymmärrätte opiskelunne tärkeyden ja erinomaisuuden, mutta ulkopuolella olevilla ei ole sitä näkökulmaa, joten teidän innostunut kuvauksenne joistain oppiaineista tai olosuhteista saatetaan ymmärtää hyvinkin väärin. Väärinymmärrys saattaa johtaa ulkopuolelta tulevaan painostukseen tai perusteettomaan huoleen, joka saattaa muodostua ahdistavaksi. Emme luonnollisestikaan estä teitä saamasta postianne, vaikka siinä olisikin jotain, joka saattaisi häiritä teitä, mutta silloin voimme jo ennakkoon järjestää teille kriisiapua tukihenkilön muodossa. Näin teillä on heti perheen kaltainen turvaverkko ympärillänne, joka edes auttaa teitä opiskeluaikana. Ulkopuolinen paine ei ole ainoa häiriötekijä, joka voisi teidän oppimisrauhanne rikkoa, siihen ja yhteistyöhön muiden kanssa tuo turhia jännitteitä ja mahdollisia ristiriitoja myös parisuhteet. Jotta opiskelu ja ryhmätyöskentely eivät joutuisi turhalle koetukselle, ovat oppilaiden väliset parisuhteet ehdottomasti kiellettyjä. Romantiikka säästetään opiskelujenne jälkeiseen aikaan, rehtori päätti puheensa kohottamalla lasiaan ja odotti muiden tekevän niin myös.

— Oivan onnen alkulähteelle! lausuivat kaikki kuorossa ja kohottivat maljat huulilleen.

Oppilaiden kasvot säteilivät onnellisina, myös osa henkilökunnasta ja vieraista antoi tyytyväisyytensä näkyä kasvoiltaan, ministeri ja rehtori olivat hieman pidättyväisempiä ilmeiltään, mutta yhtään synkkää kasvoa ei salissa ollut tällä hetkellä. Harry huokaisi pienesti, kaikki oli niin loistokasta ja ylellistä, hänestä tuntui kuin hän olisi liiankin täynnä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, että hän oli pakahtua niihin. Hänen poskiaan jo särki kaikesta hymyilemisestä.

Tarjoiluastiat täyttivät pöydän heidän istuutuessaan takaisin paikoilleen ja herkulliset tuoksut hyväilivät heidän aistejaan. Harry ei ollut varma mistä aloittaa ja mahtuisiko häneen muruakaan niin herkullisia kuin ruoat olivat, kuka pystyi tällaisessa onnenhuumassa syömään. Hän pakotti itsensä palaamaan maanpinnalle ja täyttämään lautasensa, edellisestä ateriasta oli kuitenkin pitkä aika, eikä tunteista ollut ravinnoksi, vaikka ne täyttäviltä tuntuivatkin.

Ruoan myötä keskustelu pöydässä virisi uudestaan ja Harry keskittyi siihen syödessään, näiden ihmisten kanssa hän tulisi jakamaan yksikön, jos hän ymmärsi oikein rehtorin puheesta, joten olisi hyvä tutustua heihin heti paremmin.

*Oivan onnen alkulähde*

Kurkistus tulevaan, herkimpien ei kannata lukea tätä pidemmälle:

— Kukaan ei voi pakottaa minua luovuttamaan lastani, vaikka sen siittäjä olisi itse Merlin! Ilman minun kohtuani ja munasolua ei tätä lasta olisi luotu, minun taikuuteni vaalii tätä elämää, siitä huolimatta, että se sai alkunsa saastaisten sikojen häväistessä minut. Tämä on minun lapseni ja minä määrään sen kohtalosta kuin myös omastani! Fleurin raivoisat sanat kaikuivat käytävillä viiltävinä ja tuskaisina. Niissä oli jopa enemmän eläimellistä epätoivoa kuin niinä ensimmäisinä öinä, kun valitut siittäjät tyydyttivät halujaan kauniin neljännesosa veelan vartalolla väkisin.

...

Fenrir oli tullut aiemmin ja heidän kohtaamisensa oli ollut paljon kiihkeämpi ja rajumpi tänään, eikä mies ollut viipynyt yhtä pitkään kuin yleensä seksin jälkeen. Harry katseli haikeana täysikuun valaisemaa puistoa, hän olisi halunnut katsella tätä lumoavaa maisemaa yhdessä Fenririn kanssa. Tuntea miehen lihaksikkaat kädet ympärillään pitämässä yksinäisyyden ja epäilykset loitolla.

TBC