Myrica gale - Suomyrtti 1. luku: Lily Evans (K-15) Lily/Regulus, Lily/James

Nimi: Myrica gale - Suomyrtti
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire darling
Ikäraja: K-15
Henkilöt: Lily/Regulus, Lily/James, Sirius, Walburga, Harry
Tyylilaji: Draama, Darkfic (synkistely ficci) ja erittäin AU

Varoitukset: Väkivaltaa, huumatun raiskaus, kiroilua ja muutakin epämääräistä. Rankkoja aiheita, mutta ei mielestäni niin graafisesti kuvattuna, että vaatisi korkeamman ikärajan.
Sen voin varmuudella kuitenkin luvata, että Mpregiä ei ole tarinassa.  

Vastuuvapaus: En omista Pottereita. Leikin hahmoilla oman omituisen mielikuvitukseni ohjaamana, eikä kukaan suostu maksamaan siitä minulle.

Tiivistelmä: Joka päivä Lily toivoi, että ovi aukeasi ja hänen puolisonsa astuisi siitä sisään. Ovi kyllä aukesi, mutta sisään tuli miehen sijasta poika, jonka kasvot ja väritys olivat kaikki se mitä oli hänen miehestään jäljellä. Heidän rakkautensa luomus.

Haasteet: Vuodenaika haaste - syksy, kolmen ficin haaste III (Cherbourgin sateenvarjot: Anu Hälvä), Vanhemmat vaihtoon, Kerää kaikki hahmot - Lily Evans ja FF100 sana 003. Loppu.

K/H: Jälleen kerran kiitän muusaani ficistä, joka tuli yhtä yllättäen kuin faksit Jäätteenmäelle ja koko juoni otsikkoa myöten oli valmiina kirjoitettavakseni. En kysellyt turhia, sillä paloin halusta kirjoittaa tämän. Tässä se nyt sitten on teidän luettavaksenne ja kommentoitavaksenne. Tämä ei ole tyypillistä minua ja olenkin ymmälläni siitä, miten tästä tämmöinen tuli. Tosin täytyy sen verran mainita, että yksi kohta on lähes toisinto toisesta ficistä/ficletistä, mutta tässä se on alkuperäisemmässä muodossa perustuen tositapahtumiin naapuritalossa asuneen rinnakkaisluokkalaisen lapsen tragediasta taikamaailmaan sovitettuna.

K/H2: Alun perin one-shotiksi tarkoitettu ficci venyi niin hajotin tämän lukuihin. Luvut ovat lyhyehköjä ja näkökulma vaihtuu jokaisessa luvussa,  kursiivilla kirjoitetut luvut ovat tarinan taustoituksia eli aikahyppyjä menneisyyteen. Jokaisessa niistä kuitenkin on selvästi kertoja esillä, eikä hahmoja siis  tarvitse arvuutella. Palautteessa voi sitten kertoa oman vaikutelmansa vaihtuvista näkökulmista ja aikahypyistä ;)  

Myrica gale - Suomyrtti 

1. Luku

Lily Evans

Lily Evans istui hehkulampun valjussa valossa pieneen keittiöön ahdetun ruokapöydän ääressä. Syksyinen sade rummutti ikkunaruutua ja peitti näkymän kolkkoon harmauteen.

Naisen ennen niin loistavan punaiset sortuvat roikkuivat nyt hehkunsa menettäneinä klimppeinä hänen hartioillaan. Hän kärsi tästä eristetystä elämästä enemmän kuin suostui myöntämään itselleen, hän ei halunnut vaarantaa rakkaimpansa henkeä, joten hän uhrasi omaa elinvoimaansa pitääkseen pojan olemassaolon salassa.

Hän halusi olla niin pitkään kuin mahdollista poikansa kanssa ja suojella tätä siltä vaaralta, joka taikamaailmassa odotti. Lily rajoitti taikuuden käyttöä, mutta opasti poikaansa taikuuden teoriassa, puhdasveristen etiketissä, taikamaailman erikoisuuksien tunnistamisessa ja velhoyhteisön poliittisissa suuntauksissa.

Hän ei rajannut pimeän taikuutta pois opetuksesta, eikä hän voinut pitää poikaa pumpulissa, koska siihen heillä ei ollut varaa. Joten jo 4-vuotiaana Harrylle oli opetettu miten toimia, jos joku uhkaava velho tai noita tulisi heidän kotiinsa. Harrylla, oikealta ja viralliselta nimeltään Hyperionilla, olisi turvapaikka isänsä lapsuuden kodissa, kävi miten kävi. Ja poika tiesi, että Irvetan maahiset olisivat ainoa virallinen instanssi, jolta tämä voisi pyytää apua.

Lily ei luottanut ministeriöön, eikä taikalainvartioihin, kaikkein vähiten hän luotti auroreihin. Aurorien riveissä palveli hänen elämänsä suurin uhka, se henkilö, jonka takia Lily oli hautautunut poikansa kanssa tähän surkeaan jästilähiöön.

Hän ei pelännyt pimeyden lordia ja kuolonsyöjiä, mutta James Potteria hän pelkäsi ja vihasi. Niin paljon että, jos nainen vain olisi voinut käyttää pimeän taikuutta, hän olisi jo liittynyt kuolonsyöjiin saadakseen oikein luvan kanssa lähettää Jamesin ja tämän uskolliset ystävät helvettiin.

Se oli niitä hetkiä, jotka saivat Lilyn tuntemaan katkeruutta omaa perimäänsä kohtaan, mutta toisaalta hänen ominaistaikuutensa suojasi heitä paremmin kuin tavallinen taikuus tai pimeän taikuus, jotka aurorit pystyivät jäljittämään.

He olivat Harryn kanssa turvassa niin kauan kuin nainen yhä saattoi ammentaa voimaa luonnosta ympärillään. Syksyä kuitenkin seurasi talvi, eikä Lily ollut entisensä oltuaan erossa miehestään liian kauan. Hänet piti elossa vain side Harryyn ja päivä päivältä se oheni lapsen perimän taikuuden ristiriitaisuuden kuormittaessa sitä, kun tämän isän taikuus ei ollut jakamassa kuormaa. Joka päivä Lily toivoi, että ovi aukeasi ja hänen puolisonsa astuisi siitä sisään.

Ovi kyllä aukesi, mutta sisään tuli miehen sijasta poika, jonka kasvot ja väritys olivat kaikki se mitä oli hänen miehestään jäljellä. Heidän rakkautensa luomus. Eikä Lily voinut estää kyyneliä karkaamasta kasvoilleen, hän ei ollut kahdeksassa vuodessa kuluttanut suruaan loppuun.

Sade esti häntä näkemästä metsää, sitä ainoaa asiaa tässä kurjassa ympäristössä, josta hän saattoi ammentaa voimaa. Hän tarvitsi voimiaan, sillä hän ei ollut vielä valmis hyvästelemään Harrya ja jättämään tätä yksin maailmaan, kohtaamaan taikamaailmassa riehuva sota vain isoäitinsä tukemana. Isoäidin, jota poika ei ollut koskaan tavannut, ja joka ei edes tiennyt nuoremman poikansa jälkeläisestä.

Lily halusi Harryn elävän vielä hetken aikaa tavallista lapsuutta, lähes huoletonta elämää. Olla pieni poika, joka iltaisin kiipesi äitinsä viereen sohvalle kuuntelemaan tarinoita haltijoiden ja keijujen ulottuvuudesta, jossa luonto oli puhdas ja saasteeton, linnat hohtivat valkoisina ja haltijoiden vaatteet sateenkaartakin moninaisemmissa väreissä kuin eksoottiset kukat vehreän luonnon keskellä.

Lily tiesi, ettei tuota huoletonta lapsuutta ollut enää paljon jäljellä, pian Harry olisi se, jolla ei ollut kuin muistoja onnellisista ajoista ja suru sydämessään. Nainen asetti kaiken toivonsa pojan isoäitiin, että tämä rakastaisi Harrya yhtä paljon kuin poikaansa.

Tuulen oksasta riistämä oranssi lehti läiskähti ikkunaa vasten havahduttaen Lilyn murheellisista ajatuksistaan. Hän nousi tuolilta ja suuntasi kohti jääkaappia aloittaakseen päivällisen valmistamisen, jotta Harry pääsisi pitkän koulupäivän päätteeksi suoraan ruokapöytään.

Nainen leikkasi tofua kuutioiksi, kun hän tunsi taikaytimeensä yhteydessä olevien suojaloitsujen murtuvan jättäen hänet jälleen kerran voimattomaksi keittiöön astuvan miehen edessä.

Punaiseen aurorikaapuun pukeutunut mies tuijotti naista halveksien ja silmissään mielipuolinen kiilto, kaavun poimusta ilmestyi käsi taikasauvoineen ja vihreä valo kutsui Lilyn häntä odottavien rakkaittensa luo. Hänellä ei ollut aikaa hyvästellä poikaansa, mutta se oli ainoa asia, jota nainen ehti surra, ennen kuin hän jätti jälkeensä vain elottoman kehonsa.

~* * *~