K/H: Tässä luvussa hypätään ajassa taaksepäin ja tutustumme Lyydiaan, jonka myötä tarinan taustat alkavat hahmottua vähitellen. Itse olen tyytyväinen luomaani hahmoon, Lyydiasta oli ilo kirjoittaa ja kirjoittaisin mielelläni hänestä enemmänkin kuin vain tämän tarinan tiimoilta, jos vaan aika riittäisi. Toivottavasti tekin pidätte hänestä ja Evanderista, josta tosin näemme vain vilauksen :)
Lukuiloa!
Myrica gale - Suomyrtti
2. Luku
Lyydia Summerwelth
Lyydia Summerwelth tuijotti lumoutuneena tanssivia liekkejä kesäpäiväntasauksen juhlissa, erilaiset rituaalit ja yleinen ilonpito hallitsivat aukeaa maagisen kivirakennelman ympärillä. Kotitontut huolehtivat nuotioista, joiden ympärillä yhteisön nuorimmaiset osallistuivat helpoimpiin rituaaleihin, joilla niilläkin oli merkityksensä kokonaisuudessa.
Lyydian ikätoverit puolestaan perinnäistapojen lisäksi hakivat juhlijoiden joukosta sopivaa puolisoehdokasta.
Lyydia oli kuitenkin jo menettänyt sydämensä, eikä hänen rakkautensa kohdetta löytyisi tästä juhlivasta joukosta.
Hän odotti sitä hetkeä, kun muut juhlijat väsyisivät ja heidän tarkkaavaisuutensa herpaantuisi. Silloin Lyydia voisi kadota huomaamattomasti läheiselle metsän kätkemälle keijukukkulalle, jossa Evander odottaisi häntä. Häkellyttävän komea haltijanuorukainen oli lumonnut nuoren noidan keskustelutaidoillaan, tietämyksellään ja hienostuneilla käytöstavoillaan, jotka eivät vaikuttaneet teennäisiltä.
Ainoa asia, joka aiheutti säröjä Lyydian rakkauden täyttämään sydämeen, oli se, että hänen täytyi jättää perheensä voidakseen elää yhdessä Evanderin kanssa. Hänen vanhempansa eivät voineet seurata hänen mukanaan keijujen maailmaan. Eivätkä Melania ja Bertram Summerwelth päästäisi Lyydiaa luotaan, jos he tietäisivät tämän aikeista.
Evander olisi toki sovelias puoliso puhdasveriselle noidalle, mutta pariskunta ei ollut valmis luopumaan ainokaisestaan, kun jälleen näkeminen ei ollut mitenkään varmaa. Etenkin, kun Lyydian harteilla oli Korpinkynnen sukulinjan jatkaminen.
Tänä yönä hänestä tulisi keijujen maailman uusin asukas, Evanderin puoliso kaikin tavoin. Lyydian taskussa oli piilossa kaikki se, mitä hän tästä maailmasta veisi mukanaan, josta hänen ei tarvinnut luopua rakkauden tähden.
Rowenan hopeinen solki, joka ei kiinnittyisi kuin älystään tunnetun perustajan perillisten vaatteisiin tai hiuksiin, sen hän antaisi aikanaan pojalleen tai tyttärelleen, se oli hänen velvollisuutensa. Suku varjeli tätä solkea suorastaan vainoharhaisesti, mutta Helenan vietyä diadeemin oli soljesta tullut tärkein tunnus perimästä. Solkeen asetetut suojaloitsut olivat osoittautuneet vuosisatojen saatossa välttämättömiksi, niin usein perustajien reliikkejä yritettiin huijata, anastaa ja tuhota.
Metsä Lyydian ympärillä huokaili hiljaisesti kuin eläen nuoren naisen tunteissa mukana. Yleensä keijukukkuloita ympäröivät metsät olivat luotaantyöntäviä, jotta asiattomat kulkijat eivät eksyisi maailmojen välisille portaaleille vahingossa tai väärin motiivein. Kihlaus oli ilmeisesti poistanut loitsun vaikutuksen Lyydian yltä ja metsä toivotti hänet tervetulleeksi osaksi varjelemaansa salaisuutta.
Lyydian askeleet muuttuivat varmemmiksi ja hänen ryhtinsä suoristui, nyt ei ollut oikea hetki antaa velvollisuuksien ja pelkojen luhistaa häntä. Oli hänen avioitumisen aika.
Evander sulki Lyydian syliinsä heti naisen astuttua kivikehän sisälle, heidän suudelmansa aikana aika ja paikka muuttuivat. Lyydia punastui korviaan myöten, kun Evander kantoi hänet kivikehästä aurinkoiselle niitylle, jonka keskellä kohosi hohtava palatsi säkenöivän järven rannalla. Laskusillan luota haltijoiden hoviväki ja osa keijukansaa muodostivat kujan, jota pitkin Evander kulki kantaen nuorikkoaan kohti linnan portilla odottavaa kuninkaallista pariskuntaa.
Lyydia oli ymmällään, juhliva joukko oli vielä ymmärrettävää, mutta pitikö kuninkaalle esittää kaikki uudet alamaiset ennen kuin häät voisivat virallisesti käynnistyä?
— Olemme kuullet paljon teistä, lady Summerwelth. Poikamme ei olisi voinut valita parempaa puolisoa, jos edes puolet hänen kertomastaan pitää paikkansa. Esiäitisi, lady Korpinkynsi, oli vakituinen vieras kirjastossamme ja jo häntä ennen suvussanne on ollut haltijaverta, joten tämä liitto on paluu sukunne juurille.
~* * *~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti