Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 17. Luukku
K/H: Kapteeni Barstowe kuoli kirjojen mukaan Laurencen ensimmäisen matkan aikana, mutta tässä tarinassa laivan lääkäri vaati tilanteen vakavuuden huomatessaan kapteenia palaamaan maihin, koska kapteenista ei olisi hyötyä taistelussa ja mahdolliset kuumehoureet viimevaiheissa sairautta saattaisivat johtaa kapteenin tekemään kohtalokkaita virheitä koko miehistön ja laivan kannalta. Lääkäri on sitä mieltä, että kaikkien edun mukaista on se, että laiva saa amiraliteetin valitseman uuden kapteenin ennen taisteluihin menoa. Barstowe on kuitenkin niitä miehiä, jotka eivät halua luopua vallasta ennen kuin on pakko, joten hän öykkäröi kapteenina loppuun asti eli kunnes on maissa.
~*~ osa 1. ~*~
Kiitoksista Ystävyyteen
Harry oli hämmentynyt ja yllättynyt kapteeni Hardyn tuomasta kutsusta. Hän oli aina haaveillut lentämisestä, nähnyt unia lohikäärmeellä lentämisestä ja herännyt niistä onnellisena. Nyt hänellä olisi mahdollisuus siihen. Tosin hän kuten muutkin aloittaisi kadettina koulunpenkiltä, mutta sekään ei tuntunut tylsältä, kun ympärillä olisi oikeita lentäjiä ja lohikäärmeitä.
Petunian-tädin valheet ja ilkeät sanat eivät saaneet hänen innostustaan ja iloaan katoamaan. Hänestä tulisi lentäjä kuten hänen vanhemmistaan. Äiti ja isä saisivat vielä olla hänestä ylpeitä.
Hän kiittäisi luutnantti Laurencea heti ensitöikseen, joko kirjeellä tai henkilökohtaisesti kumpi vain tulisi kohdalle ensin. Harry ei tuhlannut aikaa pakkaamiseen, sillä eihän hän omistanut kuin vaatteet päällään ja pienen viltin uunin pankolla olevalla makuupaikallaan. Kapteeni Hardyn ilmekään ei värähtänyt, kun Harry ilmoitti olevansa saman tien valmis lähtöön.
He matkasivat vuokravaunuilla siihen osaan Lontoota, jossa katuja reunustivat muun muassa kirjanpito-, sijoitus- ja lakiasiakonttoreja ja niiden väleissä kahvihuoneita. Kapteeni käski ajuria pysäyttämään vaunut Parker & Pullman nimisen liikkeen eteen, konttorin vieressä oli Jonathanin kahvihuone ja Lloydin kahvihuone, joista ensimmäisessä sijoitettiin osakkeisiin ja jälkimmäisessä laivan omistajat hankkivat vakuutuksia laivoilleen ja lasteilleen.
Harry oli hämmentynyt, kun hänet istutettiin tuoliin ylellisessä toimistossa. Hieman kuivakan oloinen herrasmies teki kaikkensa, ettei tämän kasvoilta huomaisi, kuinka paljon miehen teki mieli irvistää hänen kiertolaista muistuttavan olemuksen nähtyään. Harry oli kuitenkin niin tottunut peittelemättömään halveksuntaan, että hän tunnisti sen jo ihmisten silmistä.
Hän ei ollut kuitenkaan selvinnyt näitä vuosia halveksittuna ilman, että se olisi jättänyt muitakin jälkiä häneen. Nopean tilannearvion jälkeen Harry pyysi, että kapteeni Hardy olisi yksi hänen neuvonantajista ja, jos asia sopisi, niin joku muu luotettava henkilö, jota luutnantti Laurence suosittelisi.
Hän ei halunnut joutua oman asianhoitajansa huiputtamaksi nyt, kun hänellä oli viimein mahdollisuus päästä oman elämänsä herraksi enemmän kuin aiemmin. Luutnantti Laurence oli osoittautunut luotettavaksi ja tarkkasilmäiseksi sekä muut huomioonottavaksi persoonaksi. Ilman miehen apua Harry olisi yhä Petunia-tädin oikkujen ja katkeruuden alainen.
Hänellä ei kuitenkaan ollut riittävästi tuttuja, joiden neuvoihin hän voisi luottaa ja jotka eivät yrittäisi hyötyä hänen tietämättömyydestään. Kapteeni Hardy oli ollut kohtelias ja kärsivällinen, vaikka Harry oli pelkkä orpo, jonka olemus oli nuhjuinen titteleistä huolimatta.
Herra Pullmanin kirjuri lähetettiin hankkimaan räätäliltä jokin mallivaatekerta Harryn käytettäväksi saman tien ja varaamaan aika usean asukokonaisuuden suunnitteluun, joka vastaisi hänen asemaansa nuorena perillisenä. Pullman järjestäisi myös tilapäisen huoltajan, joka huolehtisi Harryn saattamisesta mahdollisimman seurapiirikelpoiseksi samalla, kun majoittaisi hänet.
Alustavat järjestelyt olisivat valmiit jo seuraavana päivänä, joten Harry ja kapteeni Hardy yöpyisivät Doverin amiraliteetissa ja hoitaisivat muodollisuudet siellä. Herra Pullman tulisi satamakaupunkiin seuraavana päivänä mukanaan lista huoltajaehdokkaista ja muut tarvittavat paperit.
Kirjuri tuli vaatepinon kanssa huoneeseen ja opasti Harryn pikkulaan, jossa hän saattoi siistiytyä ja vaihtaa vaatteet privaatisti. Harry oli hieman ymmällään siitä, kuinka jotkin vaatekappaleet tulisi pukea päälle, mutta sai kuin saikin itsensä vaatetettua kiitettävästi. Hän onnistui jopa solmimaan solmukkeensa tyylikkäästi, vaikka oli aiemmin vain tehnyt sellaisia Vernon-sedälle ja oli haasteellista tehdä kaikki nurinkurisesti.
Hän melkein palasi takaisin pikkulaan astuttuaan oven toiselle puolelle, sillä häntä vanhempi juoksupoika puhutteli häntä herrana joutuessaan väistämään Harrya. Salissa olevat kirjurit nyökkäsivät hänelle kohteliaasti, jos heidän katseensa kohtasivat. Kaikkien käytös oli muuttunut radikaalisti sinä aikana, kun hän oli ollut miestenhuoneessa, aivan kuin hän olisi eri henkilö vaihdettuaan vaatetuksensa. Maailma oli ilmeisesti kovin pinnallinen paikka, jossa ulkoinen olemus määritteli sen kuinka muut kohtelivat sinua.
Sitten Harry muisti, että Laurence oli kohdellut häntä ystävällisesti resuisesta ulkonäöstä huolimatta. Johtuiko se vain hänen silloin oletetusta yläluokkaisesta taustasta vai oliko Will Laurence niitä harvoja, jotka arvioivat kanssa ihmisiä näiden ansioiden mukaan, eikä pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella. Oli syy kumpi tahansa, Harry päätti pitää jälkimmäisen mielessään omana ohjesääntönä, jotta hän muistaisi arvioida kohtaamiaan ihmisiä muiden kuin pinnallisten asioiden ja pelkän syntyperän mukaan. Ei yhteiskuntaluokka määritellyt sitä, kuka oli aidosti luotettava tai kunniallinen ihminen, jokaisessa luokassa oli sekä mätiä että kultaisia omenoita.
~Kiitoksista~
Harry seisoi huoliteltuna pyhävaatteissaan satamassa. Aamulla oli kuriiri ilmoittanut, että laiva, joka Doverin satamaa lähestyi, oli HMS Shorewise. Se oli laiva, jolla Laurence oli luutnanttina. Harry päätti, että kirjeen sijaan hänen pitäisi henkilökohtaisesti käydä kiittämässä miestä, jonka tarkkaavaisuus oli auttanut hänet pois ankeista oloista. Näin Laurence pääsisi näkemään itse, kuinka suuri vaikutus tällä oli ollut Harryn elämään.
Silti Harry ei voinut olla jännittämättä, mutta rouva Stiltonin käytös- ja etikettiopetus pitivät huolen siitä, ettei hän antanut sen näkyä ulospäin. Hän halusi osoittaa olevansa arvonimensä veroinen, vaikka olikin kasvanut alemmassa yhteiskuntaluokassa tähän asti. Mutta enemmän kuin mitään muuta hän toivoi Laurencen olevan ylpeä hänestä.
Merimiehet reivasivat purjeita ja lauloivat, erityisen raikuvaksi laulu ja tömistely vaihtuivat, kun ankkuria laskettiin.
What shall we do with the drunken sailor?
What shall we do with the drunken sailor?
What shall we do with the drunken sailor?
Early in the morning.
Hooray and up she rises,
hooray and up she rises,
hooray and up she rises,
early in the morning.
Laiturilla Harryn lisäksi oli näyttävästi ja jopa uskaliaasti pukeutuneita naisia, joiden voimakas ehostus ja keimaileva käytös käänsivät miesten katseita. Yksi naisista oli tehnyt hänelle sopimattomia ehdotuksia ja kiusoitellut häntä hiljaisuudesta muiden naisten nauraessa epähienosti.
Harry oli tavannut monia kerjäläisiäkin, joilla oli paremmat käytöstavat kuin näillä naisilla. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi nämä naiset eivät edes yrittäneet tehdä parasta mahdollista vaikutusta muihin satamassa olijoihin. Huonot käytöstavat olivat varma tapa turmioon, se oli niitä harvoja asioita joista rouva Stilton oli samaa mieltä kuin Petunia-täti.
Lankonki kolahti laituriin ja Harry käänsi katseensa nopeasti takaisin laivaan. Hänen ikäisiään poikiaan juoksi kannella, komennot kaikuivat ristiin rastiin ja tuntui kuin laivan kansi olisi muuttunut muurahaispesäksi viime hetken valmisteluissa. Ainoa liikkumaton ihmisrypäs seisoi komentokannella ja siitä joukosta Harryn silmät löysivät viimein etsimänsä. Laurencen vaaleat hiukset piiskasivat tuulessa miehen sinisen takin peittämää selkää, muutama sortuva oli karannut pidikkeestä ja kieppuivat vilkkaammin osuen miehen kasvoihin.
Yksi kansipojista pysähtyi Laurencen luona ja luutnantti kääntyi puhumaan pojan kanssa, lopuksi mies hymyili ja pörrötti pojan punaista hiuspehkoa. Harryn sisällä heräsi jotain rumaa ja ikävää, tunne siitä, että punahiuksinen poika ei ollut ansainnut Laurencen hymyä ja kosketusta. Laurence oli hänen ystävänsä ja tämän huomio kuului hänelle. Hän oli varmasti Laurencelle tärkeämpi kuin joku kansipoika, joka teki vain mitä käskettiin.
'Laurence oli huomannut minut, Harryn ja puhunut minusta muille, joten olen selvästi paljon merkittävämpi henkilö miehen elämässä', Harry ajatteli mustasukkaisena.
Kun Laurence viimeinen saapui maihin yhdessä kapteeni Barstowen kanssa, oli miehen hymyssä jotain väkinäistä. Harrylle mies kuitenkin soi aidon hymyn hänen esittäydyttyä. Barstowe oli murahtanut yskänpuuskiensa välissä jotain sisäsiittoisista siniverisistä ja näiden omista piireistä, joihin eivät kunnon ihmiset kelvanneet. Laurencen kasvolihakset kiristyivät ja muutamat muutkin upseerit yskähtelivät vaivaantuneina, ilmapiiri tuntui viilenneen asteella tai parilla samalla hetkellä.
Harry oli aavistuksen hämmentynyt, mutta pystyi päättelemään muutamista merkitsevistä katseista upseerien välillä, että tilanne ei ollut uusi ja siten pelkästään hänestä johtuvaa. Oli vaikeaa saada sanoja suusta, vaikka hän oli harjoitellut niitä monta kertaa aiemmin, mutta kun ympärillä oli monia upseereita ja hän näytti olevan huomion keskipisteenä kaikki sanat tuntuivat kadonneen.
— Luutnantti Laurence, sopiiko teitä puhutella? Hyvä herra, olisitteko niin ystävällinen, että soisitte hetken ajastanne keskusteluun kanssani, jos se vain suinkin olisi mahdollista? Harry sanoi muodollisesti, mutta aavistuksen epävarmasti.
— Ilman muuta, nuori herra, vai haluatko, että puhuttelen teitä kadettina? Laurence kysyi aavistuksen ilkikurisesti. Harry punastui ja puisti päätään vastaukseksi ennen kuin muisti, että oli kohteliaampaa ilmaista itseään sanallisesti kuin pelkällä elekielellä.
— Kumpikin puhuttelutapa on oikea, ja on teidän valittavissanne kumpaa niistä käytätte, hyvä herra. En ole vielä varsinaisessa koulutuspaikassani, vaikka minut on jo virallisesti ilmavoimien palvelukseen merkitty, joten opetukseni on painottunut enemmän siviilitaitoihin ja muihin uudelle asemalleni välttämättömiin perusasioihin perehtymiseen. Tiedän siis toistaiseksi enemmän byrokratiasta kuin sodankäynnistä, Harry selitti hämillisesti hymyillen.
— Kyllä teistä vielä hyvä lentoupseeri tulee, kadetti Potter. Teillä on jo nyt oikea asenne opintoihinne ja toteutatte sotilaskuria esimerkillisellä tavalla, jatkakaa samalla uutteruudella edelleen. Mutta missä tahtoisitte keskustella, onko teillä mahdollisesti vaunut odottamassa lähistöllä? Sillä tämä laituri tulee olemaan kovin levoton paikka seuraavien tuntien ajan.
— Olen varannut teehuoneesta pienen yksityissalongin, jonne pääsemme helposti vaunuillani. Voimme poiketa amiraliteetissa tai huoneistollanne, jos teillä on asioita hoidettavanne tai haluatte toimittaa matkatavaranne sinne. Olen valmis myös järjestämään palvelijallenne vuokravaunut, jos mieluummin jätät tavaroista huolehtimisen hänelle. Päätös on teidän, olen palveluksessanne, hyvä herra, Harry selitti.
Muodollisten sanakäänteiden ja virallisen puhuttelun läpi kuulsi pojan aito miellyttämisen halu ja lämpö. Laurence tunsi aitoa iloa siitä, että poika oli tullut häntä tapaamaan. Pojan vilpittömyys ja ihailu sai hänet ainakin hetkeksi unohtamaan viimeiset kuukaudet merillä sekä kapteeni Barstowen ilkeät sanat että karkean kohtelun.
*Ystävyyteen*
Luutnantti Laurence
Toivottavasti kirjeeni löytää teidät hyvin voivana ja menestyksekkäänä. Luin vasta Abukirin lahden taistelusta ja muistin teidän maininneen edellisessä kirjeessänne suuntaavanne seuraavaksi itäiselle Välimerelle. Artikkeleista päätellen kyseessä oli yksi tämän sodan merkittävimmistä taisteluista. Kuulisin mielelläni siitä lisää, jos vain teille sopii.
Päiväni ovat täynnä lentomuodostelmia, ilmataisteluiden strategiaa, lohikäärmetietoutta, varustehuoltoa ja käytännön harjoittelua, enkä voisi olla tyytyväisempi osaani. Lohikäärmeet ovat kiehtovia ja upeita olentoja, niitä on täällä monia, en edes tiennyt niitä olevan näin monenlaisia. Ne osaavat myös puhua, vaikka kaikki eivät ehkä ole aivan parhaimpia keskustelijoita.
Olen myös saanut ystäviä kadettien joukosta, erityisesti ne kaksi, jotka auttavat minua tavoittamaan saman tason koulutuksessa heidän kanssaan. Me vietämme yhdessä aikaa myös opintojen ulkopuolellakin ja se näkyy ryhmätyöskentelyssämme niin opinnäytteissä kuin taisteluharjoituksissa. Toivon, että voisimme tulevaisuudessa taistella samassa laivueessa, koska samaan miehistöön kuuluminen on kohdallamme epätodennäköistä.
Lady Stilton on pyytänyt minua välittämään teille sydämelliset terveiset, hän on erittäin tyytyväinen teidän panokseenne neuvonantajanani ja suosittelemistanne politiikan ja tilanhoidon opettajista. Yksi ehdokkaista on osoittautunut erityisen luotettavaksi ja lahjakkaaksi, kunnialliseksi herrasmieheksi, jonka ansiot ovat niin vaikuttavat, että harkitsemme hänen nimittämistään tilanhoitajaksi.
Liitän oheen hänen suosituksensa, ansionsa ja alustavat ehdotuksensa niin tilusteni kuin muunkin omaisuuteni hoitoon, jotta saisimme niistä parhaimman mahdollisen hyödyn. Mukana ovat myös luonnollisesti Lady Stiltonin merkintöjä ja ajatuksia yhdessä kapteeni Hardyn arvioiden kanssa. Toivon, että ehditte perehtyä niihin ja lisätä omat mielipiteenne asiaan.
Kunnioittaen ja niin edelleen
teidän
Harrison Potter
Hänen Majesteettinsa ilmavoimien kadetti
Lordi Potter, Derbyshiren jaarli ja Pottertonin paroni
Nuori Herra Potter,
Ilahduin saadessani teidän kirjeenne kuriirin mukana, se tuo miellyttävää vaihtelua Saarron keskelle. Olemme onnistuneet pitämään Ranskan ja Espanjan yhdistynyttä laivastoa Calvin satamassa Korsikalla jo kolme viikkoa, mikä on erittäin Suotavaa sodan kannalta, mutta se vaatii paljon Kärsivällisyyttä niin päällystöltä kuin muultakin miehistöltä.
Kapteeni Foley osaa pitää tilanteen hallinnassa, joka tarkoittaa monia harjoituksia taistelutilanteisiin valmistautumisessa kuin myös myrskyyn. Perusasioiden kertaaminen ei ole koskaan turhaa, on Palkitsevaa nähdä, kuinka harjoitusten myötä moni asia nopeutuu ja Yhteistyö hioutuu saumattomammaksi eri ryhmien välillä.
Lordi Nelson on saarron Komentaja ja hän on määrännyt useita pitkiä tulituksia vihollisen strategisiin kohteisiin, olemme tuhonneet komean räjähdyksen kera parikin ammusvarastoa, jotka saarella olevat vakoojamme ovat meille osoittaneet. Ylimmät upseerit ovat sitä mieltä, että toiveita kaupungin antautumisesta on olemassa, miehistön mielestä jo pelkästään Lordi Nelsonin läsnäolo tarkoittaa sitä, että tämä kääntyy voitoksi aivan pian.
Ei ole mitään takeita, että moinen taikausko voisi olla mahdollista, he ovat asettaneet ihmisen, vaikka hyvin kokeneen ja taitavan sellaisen, jalustalle, jolle ei ihmistä pitäisi asettaa. Kukaan meistä ei ole Erehtymätön, eikä yksikään voitoista ole tullut Ilmaiseksi, joten voitto, jos ja kun sellainen saavutetaan, voi vaatia monen toverimme hengen. En voi väittää, ettenkö minäkin ole Iloinen voidessani taistella Lordi Nelsonin alaisuudessa, sillä tämä on opettanut minulle paljon meritaisteluista ja piirityksestä.
Sodan etenemisestä muihin tärkeisiin asioihin. Olen hyvin otettu siitä, että Vaatimaton ehdotukseni oli teille hyödyllinen. Olen liittänyt oheen kirjeen muille neuvonantajillenne, mutta sanottakoon myös tässä, etten nähnyt mitään sellaista asiakirjoissanne, joka olisi herättänyt Erityistä huomiota. Neuvoisin teitä kuitenkin vielä Harkitsemaan suunniteltua palkan määrää, sillä Herra Parkerilla ei hänen pätevyydestään huolimatta ole aivan kaikkia Vaadittavia suosituksia, joten Antelias ehdotuksenne johtaa siihen, että teidän on vaikea, mahdollisen menestyksen myötä, palkita hyvin Hoidettuja tehtäviä paremmalla palkalla vaikuttamatta tuhlailevalta.
Koulutuksenne kuulostaa Vallan kiintoisalta, laivastossa ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta opiskella koululuokassa, vaan ainoastaan aloittamalla työt heti ja oppia sen myötä sekä kokeneempien Upseerien opastuksella. Hyvä yhteishenki on jokaiselle Isänmaan ja Kuninkaan puolesta taistelevalle tärkeää kuuluivat he sitten merivoimiin, lennostoon, ratsuväkeen tai jalkaväkeen. Ystävyyssiteet, jotka on Koeteltu taisteluissa, ovat osoittautuneet omalla kohdallani kaikista Kestävimmiksi. Toivon siitä huolimatta, että voitte odottaa vielä muutamia vuosia, ennen kuin teidän Ystävyytenne koetellaan taisteluissa.
Usk. palv.,
Wm. Laurence
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti