17. Luukku: Erään lohikäärmekapteenin tarina osa 1. Kiitoksista Ystävyyteen (eli jatkoa Temeraire/Potter-fuusiolle)

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 17. Luukku

K/H: Kapteeni Barstowe kuoli kirjojen mukaan Laurencen ensimmäisen matkan aikana, mutta tässä tarinassa laivan lääkäri vaati tilanteen vakavuuden huomatessaan kapteenia palaamaan maihin, koska kapteenista ei olisi hyötyä taistelussa ja mahdolliset kuumehoureet viimevaiheissa sairautta saattaisivat johtaa kapteenin tekemään kohtalokkaita virheitä koko miehistön ja laivan kannalta. Lääkäri on sitä mieltä, että kaikkien edun mukaista on se, että laiva saa amiraliteetin valitseman uuden kapteenin ennen taisteluihin menoa. Barstowe on kuitenkin niitä miehiä, jotka eivät halua luopua vallasta ennen kuin on pakko, joten hän öykkäröi kapteenina loppuun asti eli kunnes on maissa.

~*~ osa 1. ~*~

Kiitoksista Ystävyyteen

Harry oli hämmentynyt ja yllättynyt kapteeni Hardyn tuomasta kutsusta. Hän oli aina haaveillut lentämisestä, nähnyt unia lohikäärmeellä lentämisestä ja herännyt niistä onnellisena. Nyt hänellä olisi mahdollisuus siihen. Tosin hän kuten muutkin aloittaisi kadettina koulunpenkiltä, mutta sekään ei tuntunut tylsältä, kun ympärillä olisi oikeita lentäjiä ja lohikäärmeitä.

Petunian-tädin valheet ja ilkeät sanat eivät saaneet hänen innostustaan ja iloaan katoamaan. Hänestä tulisi lentäjä kuten hänen vanhemmistaan. Äiti ja isä saisivat vielä olla hänestä ylpeitä.

Hän kiittäisi luutnantti Laurencea heti ensitöikseen, joko kirjeellä tai henkilökohtaisesti kumpi vain tulisi kohdalle ensin. Harry ei tuhlannut aikaa pakkaamiseen, sillä eihän hän omistanut kuin vaatteet päällään ja pienen viltin uunin pankolla olevalla makuupaikallaan. Kapteeni Hardyn ilmekään ei värähtänyt, kun Harry ilmoitti olevansa saman tien valmis lähtöön.

He matkasivat vuokravaunuilla siihen osaan Lontoota, jossa katuja reunustivat muun muassa kirjanpito-, sijoitus- ja lakiasiakonttoreja ja niiden väleissä kahvihuoneita. Kapteeni käski ajuria pysäyttämään vaunut Parker & Pullman nimisen liikkeen eteen, konttorin vieressä oli Jonathanin kahvihuone ja Lloydin kahvihuone, joista ensimmäisessä sijoitettiin osakkeisiin ja jälkimmäisessä laivan omistajat hankkivat vakuutuksia laivoilleen ja lasteilleen.

Harry oli hämmentynyt, kun hänet istutettiin tuoliin ylellisessä toimistossa. Hieman kuivakan oloinen herrasmies teki kaikkensa, ettei tämän kasvoilta huomaisi, kuinka paljon miehen teki mieli irvistää hänen kiertolaista muistuttavan olemuksen nähtyään. Harry oli kuitenkin niin tottunut peittelemättömään halveksuntaan, että hän tunnisti sen jo ihmisten silmistä.

Hän ei ollut kuitenkaan selvinnyt näitä vuosia halveksittuna ilman, että se olisi jättänyt muitakin jälkiä häneen. Nopean tilannearvion jälkeen Harry pyysi, että kapteeni Hardy olisi yksi hänen neuvonantajista ja, jos asia sopisi, niin joku muu luotettava henkilö, jota luutnantti Laurence suosittelisi.

Hän ei halunnut joutua oman asianhoitajansa huiputtamaksi nyt, kun hänellä oli viimein mahdollisuus päästä oman elämänsä herraksi enemmän kuin aiemmin. Luutnantti Laurence oli osoittautunut luotettavaksi ja tarkkasilmäiseksi sekä muut huomioonottavaksi persoonaksi. Ilman miehen apua Harry olisi yhä Petunia-tädin oikkujen ja katkeruuden alainen.

Hänellä ei kuitenkaan ollut riittävästi tuttuja, joiden neuvoihin hän voisi luottaa ja jotka eivät yrittäisi hyötyä hänen tietämättömyydestään. Kapteeni Hardy oli ollut kohtelias ja kärsivällinen, vaikka Harry oli pelkkä orpo, jonka olemus oli nuhjuinen titteleistä huolimatta.

Herra Pullmanin kirjuri lähetettiin hankkimaan räätäliltä jokin mallivaatekerta Harryn käytettäväksi saman tien ja varaamaan aika usean asukokonaisuuden suunnitteluun, joka vastaisi hänen asemaansa nuorena perillisenä. Pullman järjestäisi myös tilapäisen huoltajan, joka huolehtisi Harryn saattamisesta mahdollisimman seurapiirikelpoiseksi samalla, kun majoittaisi hänet.

Alustavat järjestelyt olisivat valmiit jo seuraavana päivänä, joten Harry ja kapteeni Hardy yöpyisivät Doverin amiraliteetissa ja hoitaisivat muodollisuudet siellä. Herra Pullman tulisi satamakaupunkiin seuraavana päivänä mukanaan lista huoltajaehdokkaista ja muut tarvittavat paperit.

Kirjuri tuli vaatepinon kanssa huoneeseen ja opasti Harryn pikkulaan, jossa hän saattoi siistiytyä ja vaihtaa vaatteet privaatisti. Harry oli hieman ymmällään siitä, kuinka jotkin vaatekappaleet tulisi pukea päälle, mutta sai kuin saikin itsensä vaatetettua kiitettävästi. Hän onnistui jopa solmimaan solmukkeensa tyylikkäästi, vaikka oli aiemmin vain tehnyt sellaisia Vernon-sedälle ja oli haasteellista tehdä kaikki nurinkurisesti.

Hän melkein palasi takaisin pikkulaan astuttuaan oven toiselle puolelle, sillä häntä vanhempi juoksupoika puhutteli häntä herrana joutuessaan väistämään Harrya. Salissa olevat kirjurit nyökkäsivät hänelle kohteliaasti, jos heidän katseensa kohtasivat. Kaikkien käytös oli muuttunut radikaalisti sinä aikana, kun hän oli ollut miestenhuoneessa, aivan kuin hän olisi eri henkilö vaihdettuaan vaatetuksensa. Maailma oli ilmeisesti kovin pinnallinen paikka, jossa ulkoinen olemus määritteli sen kuinka muut kohtelivat sinua.

Sitten Harry muisti, että Laurence oli kohdellut häntä ystävällisesti resuisesta ulkonäöstä huolimatta. Johtuiko se vain hänen silloin oletetusta yläluokkaisesta taustasta vai oliko Will Laurence niitä harvoja, jotka arvioivat kanssa ihmisiä näiden ansioiden mukaan, eikä pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella. Oli syy kumpi tahansa, Harry päätti pitää jälkimmäisen mielessään omana ohjesääntönä, jotta hän muistaisi arvioida kohtaamiaan ihmisiä muiden kuin pinnallisten asioiden ja pelkän syntyperän mukaan. Ei yhteiskuntaluokka määritellyt sitä, kuka oli aidosti luotettava tai kunniallinen ihminen, jokaisessa luokassa oli sekä mätiä että kultaisia omenoita.

~Kiitoksista~

Harry seisoi huoliteltuna pyhävaatteissaan satamassa. Aamulla oli kuriiri ilmoittanut, että laiva, joka Doverin satamaa lähestyi, oli HMS Shorewise. Se oli laiva, jolla Laurence oli luutnanttina. Harry päätti, että kirjeen sijaan hänen pitäisi henkilökohtaisesti käydä kiittämässä miestä, jonka tarkkaavaisuus oli auttanut hänet pois ankeista oloista. Näin Laurence pääsisi näkemään itse, kuinka suuri vaikutus tällä oli ollut Harryn elämään.

Silti Harry ei voinut olla jännittämättä, mutta rouva Stiltonin käytös- ja etikettiopetus pitivät huolen siitä, ettei hän antanut sen näkyä ulospäin. Hän halusi osoittaa olevansa arvonimensä veroinen, vaikka olikin kasvanut alemmassa yhteiskuntaluokassa tähän asti. Mutta enemmän kuin mitään muuta hän toivoi Laurencen olevan ylpeä hänestä.

Merimiehet reivasivat purjeita ja lauloivat, erityisen raikuvaksi laulu ja tömistely vaihtuivat, kun ankkuria laskettiin.

What shall we do with the drunken sailor?

What shall we do with the drunken sailor?

What shall we do with the drunken sailor?

Early in the morning.

Hooray and up she rises,

hooray and up she rises,

hooray and up she rises,

early in the morning.

Laiturilla Harryn lisäksi oli näyttävästi ja jopa uskaliaasti pukeutuneita naisia, joiden voimakas ehostus ja keimaileva käytös käänsivät miesten katseita. Yksi naisista oli tehnyt hänelle sopimattomia ehdotuksia ja kiusoitellut häntä hiljaisuudesta muiden naisten nauraessa epähienosti.

Harry oli tavannut monia kerjäläisiäkin, joilla oli paremmat käytöstavat kuin näillä naisilla. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi nämä naiset eivät edes yrittäneet tehdä parasta mahdollista vaikutusta muihin satamassa olijoihin. Huonot käytöstavat olivat varma tapa turmioon, se oli niitä harvoja asioita joista rouva Stilton oli samaa mieltä kuin Petunia-täti.

Lankonki kolahti laituriin ja Harry käänsi katseensa nopeasti takaisin laivaan. Hänen ikäisiään poikiaan juoksi kannella, komennot kaikuivat ristiin rastiin ja tuntui kuin laivan kansi olisi muuttunut muurahaispesäksi viime hetken valmisteluissa. Ainoa liikkumaton ihmisrypäs seisoi komentokannella ja siitä joukosta Harryn silmät löysivät viimein etsimänsä. Laurencen vaaleat hiukset piiskasivat tuulessa miehen sinisen takin peittämää selkää, muutama sortuva oli karannut pidikkeestä ja kieppuivat vilkkaammin osuen miehen kasvoihin.

Yksi kansipojista pysähtyi Laurencen luona ja luutnantti kääntyi puhumaan pojan kanssa, lopuksi mies hymyili ja pörrötti pojan punaista hiuspehkoa. Harryn sisällä heräsi jotain rumaa ja ikävää, tunne siitä, että punahiuksinen poika ei ollut ansainnut Laurencen hymyä ja kosketusta. Laurence oli hänen ystävänsä ja tämän huomio kuului hänelle. Hän oli varmasti Laurencelle tärkeämpi kuin joku kansipoika, joka teki vain mitä käskettiin.

'Laurence oli huomannut minut, Harryn ja puhunut minusta muille, joten olen selvästi paljon merkittävämpi henkilö miehen elämässä', Harry ajatteli mustasukkaisena.

Kun Laurence viimeinen saapui maihin yhdessä kapteeni Barstowen kanssa, oli miehen hymyssä jotain väkinäistä. Harrylle mies kuitenkin soi aidon hymyn hänen esittäydyttyä. Barstowe oli murahtanut yskänpuuskiensa välissä jotain sisäsiittoisista siniverisistä ja näiden omista piireistä, joihin eivät kunnon ihmiset kelvanneet. Laurencen kasvolihakset kiristyivät ja muutamat muutkin upseerit yskähtelivät vaivaantuneina, ilmapiiri tuntui viilenneen asteella tai parilla samalla hetkellä.

Harry oli aavistuksen hämmentynyt, mutta pystyi päättelemään muutamista merkitsevistä katseista upseerien välillä, että tilanne ei ollut uusi ja siten pelkästään hänestä johtuvaa. Oli vaikeaa saada sanoja suusta, vaikka hän oli harjoitellut niitä monta kertaa aiemmin, mutta kun ympärillä oli monia upseereita ja hän näytti olevan huomion keskipisteenä kaikki sanat tuntuivat kadonneen.

— Luutnantti Laurence, sopiiko teitä puhutella? Hyvä herra, olisitteko niin ystävällinen, että soisitte hetken ajastanne keskusteluun kanssani, jos se vain suinkin olisi mahdollista? Harry sanoi muodollisesti, mutta aavistuksen epävarmasti.

— Ilman muuta, nuori herra, vai haluatko, että puhuttelen teitä kadettina? Laurence kysyi aavistuksen ilkikurisesti. Harry punastui ja puisti päätään vastaukseksi ennen kuin muisti, että oli kohteliaampaa ilmaista itseään sanallisesti kuin pelkällä elekielellä.

— Kumpikin puhuttelutapa on oikea, ja on teidän valittavissanne kumpaa niistä käytätte, hyvä herra. En ole vielä varsinaisessa koulutuspaikassani, vaikka minut on jo virallisesti ilmavoimien palvelukseen merkitty, joten opetukseni on painottunut enemmän siviilitaitoihin ja muihin uudelle asemalleni välttämättömiin perusasioihin perehtymiseen. Tiedän siis toistaiseksi enemmän byrokratiasta kuin sodankäynnistä, Harry selitti hämillisesti hymyillen.

— Kyllä teistä vielä hyvä lentoupseeri tulee, kadetti Potter. Teillä on jo nyt oikea asenne opintoihinne ja toteutatte sotilaskuria esimerkillisellä tavalla, jatkakaa samalla uutteruudella edelleen. Mutta missä tahtoisitte keskustella, onko teillä mahdollisesti vaunut odottamassa lähistöllä? Sillä tämä laituri tulee olemaan kovin levoton paikka seuraavien tuntien ajan.

— Olen varannut teehuoneesta pienen yksityissalongin, jonne pääsemme helposti vaunuillani. Voimme poiketa amiraliteetissa tai huoneistollanne, jos teillä on asioita hoidettavanne tai haluatte toimittaa matkatavaranne sinne. Olen valmis myös järjestämään palvelijallenne vuokravaunut, jos mieluummin jätät tavaroista huolehtimisen hänelle. Päätös on teidän, olen palveluksessanne, hyvä herra, Harry selitti.

Muodollisten sanakäänteiden ja virallisen puhuttelun läpi kuulsi pojan aito miellyttämisen halu ja lämpö. Laurence tunsi aitoa iloa siitä, että poika oli tullut häntä tapaamaan. Pojan vilpittömyys ja ihailu sai hänet ainakin hetkeksi unohtamaan viimeiset kuukaudet merillä sekä kapteeni Barstowen ilkeät sanat että karkean kohtelun.

*Ystävyyteen*

Luutnantti Laurence

Toivottavasti kirjeeni löytää teidät hyvin voivana ja menestyksekkäänä. Luin vasta Abukirin lahden taistelusta ja muistin teidän maininneen edellisessä kirjeessänne suuntaavanne seuraavaksi itäiselle Välimerelle. Artikkeleista päätellen kyseessä oli yksi tämän sodan merkittävimmistä taisteluista. Kuulisin mielelläni siitä lisää, jos vain teille sopii.

Päiväni ovat täynnä lentomuodostelmia, ilmataisteluiden strategiaa, lohikäärmetietoutta, varustehuoltoa ja käytännön harjoittelua, enkä voisi olla tyytyväisempi osaani. Lohikäärmeet ovat kiehtovia ja upeita olentoja, niitä on täällä monia, en edes tiennyt niitä olevan näin monenlaisia. Ne osaavat myös puhua, vaikka kaikki eivät ehkä ole aivan parhaimpia keskustelijoita.

Olen myös saanut ystäviä kadettien joukosta, erityisesti ne kaksi, jotka auttavat minua tavoittamaan saman tason koulutuksessa heidän kanssaan. Me vietämme yhdessä aikaa myös opintojen ulkopuolellakin ja se näkyy ryhmätyöskentelyssämme niin opinnäytteissä kuin taisteluharjoituksissa. Toivon, että voisimme tulevaisuudessa taistella samassa laivueessa, koska samaan miehistöön kuuluminen on kohdallamme epätodennäköistä.

Lady Stilton on pyytänyt minua välittämään teille sydämelliset terveiset, hän on erittäin tyytyväinen teidän panokseenne neuvonantajanani ja suosittelemistanne politiikan ja tilanhoidon opettajista. Yksi ehdokkaista on osoittautunut erityisen luotettavaksi ja lahjakkaaksi, kunnialliseksi herrasmieheksi, jonka ansiot ovat niin vaikuttavat, että harkitsemme hänen nimittämistään tilanhoitajaksi.

Liitän oheen hänen suosituksensa, ansionsa ja alustavat ehdotuksensa niin tilusteni kuin muunkin omaisuuteni hoitoon, jotta saisimme niistä parhaimman mahdollisen hyödyn. Mukana ovat myös luonnollisesti Lady Stiltonin merkintöjä ja ajatuksia yhdessä kapteeni Hardyn arvioiden kanssa. Toivon, että ehditte perehtyä niihin ja lisätä omat mielipiteenne asiaan.

Kunnioittaen ja niin edelleen

teidän

Harrison Potter

Hänen Majesteettinsa ilmavoimien kadetti

Lordi Potter, Derbyshiren jaarli ja Pottertonin paroni

Nuori Herra Potter,

Ilahduin saadessani teidän kirjeenne kuriirin mukana, se tuo miellyttävää vaihtelua Saarron keskelle. Olemme onnistuneet pitämään Ranskan ja Espanjan yhdistynyttä laivastoa Calvin satamassa Korsikalla jo kolme viikkoa, mikä on erittäin Suotavaa sodan kannalta, mutta se vaatii paljon Kärsivällisyyttä niin päällystöltä kuin muultakin miehistöltä.

Kapteeni Foley osaa pitää tilanteen hallinnassa, joka tarkoittaa monia harjoituksia taistelutilanteisiin valmistautumisessa kuin myös myrskyyn. Perusasioiden kertaaminen ei ole koskaan turhaa, on Palkitsevaa nähdä, kuinka harjoitusten myötä moni asia nopeutuu ja Yhteistyö hioutuu saumattomammaksi eri ryhmien välillä.

Lordi Nelson on saarron Komentaja ja hän on määrännyt useita pitkiä tulituksia vihollisen strategisiin kohteisiin, olemme tuhonneet komean räjähdyksen kera parikin ammusvarastoa, jotka saarella olevat vakoojamme ovat meille osoittaneet. Ylimmät upseerit ovat sitä mieltä, että toiveita kaupungin antautumisesta on olemassa, miehistön mielestä jo pelkästään Lordi Nelsonin läsnäolo tarkoittaa sitä, että tämä kääntyy voitoksi aivan pian.

Ei ole mitään takeita, että moinen taikausko voisi olla mahdollista, he ovat asettaneet ihmisen, vaikka hyvin kokeneen ja taitavan sellaisen, jalustalle, jolle ei ihmistä pitäisi asettaa. Kukaan meistä ei ole Erehtymätön, eikä yksikään voitoista ole tullut Ilmaiseksi, joten voitto, jos ja kun sellainen saavutetaan, voi vaatia monen toverimme hengen. En voi väittää, ettenkö minäkin ole Iloinen voidessani taistella Lordi Nelsonin alaisuudessa, sillä tämä on opettanut minulle paljon meritaisteluista ja piirityksestä.

Sodan etenemisestä muihin tärkeisiin asioihin. Olen hyvin otettu siitä, että Vaatimaton ehdotukseni oli teille hyödyllinen. Olen liittänyt oheen kirjeen muille neuvonantajillenne, mutta sanottakoon myös tässä, etten nähnyt mitään sellaista asiakirjoissanne, joka olisi herättänyt Erityistä huomiota. Neuvoisin teitä kuitenkin vielä Harkitsemaan suunniteltua palkan määrää, sillä Herra Parkerilla ei hänen pätevyydestään huolimatta ole aivan kaikkia Vaadittavia suosituksia, joten Antelias ehdotuksenne johtaa siihen, että teidän on vaikea, mahdollisen menestyksen myötä, palkita hyvin Hoidettuja tehtäviä paremmalla palkalla vaikuttamatta tuhlailevalta.

Koulutuksenne kuulostaa Vallan kiintoisalta, laivastossa ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta opiskella koululuokassa, vaan ainoastaan aloittamalla työt heti ja oppia sen myötä sekä kokeneempien Upseerien opastuksella. Hyvä yhteishenki on jokaiselle Isänmaan ja Kuninkaan puolesta taistelevalle tärkeää kuuluivat he sitten merivoimiin, lennostoon, ratsuväkeen tai jalkaväkeen. Ystävyyssiteet, jotka on Koeteltu taisteluissa, ovat osoittautuneet omalla kohdallani kaikista Kestävimmiksi. Toivon siitä huolimatta, että voitte odottaa vielä muutamia vuosia, ennen kuin teidän Ystävyytenne koetellaan taisteluissa.

Usk. palv.,

Wm. Laurence

13. luukku: Oletko rakastunut, Jaska Jokunen (S) Amadeus/Jaakko

Otsikko: Oletko rakastunut, Jaska Jokunen

Fandom: Tenavat

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: Laakapalloakin tehokkaammin toimiva Fire

Ikäsuositus: S

Paritus: Amadeus/Jaska

Tyylilaji: Draama, romanssi erittäin fluffyinen sellainen ja hippunen synkistelyäkin mahdutettu mukaan.

Varoitukset: Nope

Vastuuvapaus: Tenavat on sarjakuva, tämä on ficci, joten jo sen luulisi kertovan jotain omistussuhteista.

Tiivistelmä: Amadeus on ensimmäistä kertaa ihastunut ja ymmärtää vasta nyt, miksi Tellun norkoilu on ärsyttänyt häntä. Siitä huolimatta, että hän pitää Jaskasta, on hänen vaikea välillä päättää, soittaako pianoa vai mennäkö pelaamaan baseballia.

Haasteet: Valloita fandomi - Tenavat ja Joulukalenterihaaste 2014 - 13. luukku

K/H: Ikisuosikkeihini lukeutuva sarjakuva Tenavat loistaa hahmoillaan ja aikaa kestävällä huumorillaan. Valitettavasti en omaa sarjan luojan lahjoja vähäeleisestä kerronnasta, nasevasta huumorista tai mitään muutakaan niistä, mutta rakkaudesta sarjaan halusin kirjoittaa ficin siitä, en edes yritä astua mestarin saappaisiin ja tein siis tekstin omalla tyylilläni. Jokainen ensimmäisistä pätkistä pohjautuu johonkin strippiin tai sitten yhdistelmään useammasta stripistä, joista kerron lisää slashrillieni näkemän parin tarinan muodossa.

Oletko rakastunut, Jaska Jokunen?

Voikukkien peittämällä syöttökummulla Jaska Jokunen ymmärsi itsestään jotain perustavanlaatuista. Yleensä sillä kummulla hän koki vain pettymyksiä, tappioita ja tuskastumista. Tällä kertaa hän oli sekä onnellinen että hämmentynyt, jossain määrin jopa huolissaan.

Lämmin tunne, joka hänet täytti, ei liittynyt mitenkään peliin tai siihen, että Tellu ja Kutri olivat sanoneet lähes saman asian hetkeä aiemmin kuin Amadeus. Sillä vain Amadeuksen sanat saivat hänet tuntemaan itsensä maailman onnellisimmaksi pojaksi hetken ajan, kunnes hän tajusi, ettei pojan pitäisi tuntea sellaista toista poikaa kohtaan.

Amadeus piti häntä söpönä, jopa sana söpö oli aivan epäpoikamainen ja Jaskan olisi pitänyt kammota pelkkää ajatustakin omasta söpöydestään, mutta Amadeus voisi hänen puolestaan sanoa häntä söpöksi koko loppuelämän ja hän olisi taatusti onnellinen.

Silti hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että kukat eivät kuuluneet syöttökummulle. Onneksi Amadeus kannatti häntä siinä asiassa ja hempeilystä huolimatta piti peliä tärkeämpänä kuin kukkasia. Jaakko ihaili toisen pojan uskollisuutta itselleen, uskalsi olla sekä herkkä että sumeilematon tilanteesta riippuen. Eikä tämä peitellyt liikutustaan kaunista musiikkia soittaessaan tai kaunistellut sanomisiaan pelikentällä.

Jos Jaakko oli rehellinen itselleen, niin hän tiesi pitävänsä enemmän Amadeuksesta kuin pienestä punatukkaisesta tytöstä. Hän toivoi, että joku päivä se, että he olivat molemmat poikia ja tykkäsivät toisistaan, ei olisi kummallista muiden silmissä. Sillä se oli hänestä yhtä luonnollista kuin Kutrin kiharat.

~*Amadeus-Jaakko*~

Jaakko tunsi itsensä petetyksi. Amadeus oli aina ennen tullut jokaiseen peliin ja harjoitukseen, jos ei ollut sairaana. Tänään poikaa ei ollut näkynyt, vaikka Jaska tiesi Amadeuksen olevan täysin terve. Ajatus siitä, että poika oli mieluummin jäänyt kotiin kuin tullut pelaamaan hänen kanssaan, satutti enemmän kuin jos kyseessä olisi kuka tahansa muu heidän joukkueestaan.

Muiden kohdalla häntä olisi harmittanut pelkästään se, ettei voitu harjoitella kunnolla koko joukkueen voimin ja se, että kentän järjestys piti pistää uusiksi. Nyt pois jääminen tuntui henkilökohtaisemmalta.

Jaska ei kuitenkaan antanut epävarmuutensa näkyä, vaan peitti sen kiukkuun marssiessaan kohti Amadeuksen kotia. Hän vaatisi vastauksen, ja sen piti olla todella hyvä tai muuten Jaakko ei vastaisi teoistaan. Jos hän vain tuntisikin itsensä yhtä varmaksi ja määrätietoiseksi sisältä kuin ulkoa.

Ovi oli auki, joten Jaska astui sisään viivyttelemättä, ettei hän ehtisi epäröidä hetkeäkään ennen Amadeuksen kohtaamista. Näky, joka hänet sisällä kohtasi, oli suorastaan häkellyttävä. Hänen paras ystävänsä istui pienen pianonsa edessä täydessä siepparin varustuksessa suojuksineen kaikkineen kypärää ja kasvosuojusta myöten.

— Halusin niin kovasti tehdä molempia, pelata ja soittaa pianoa, että päädyin tähän pisteeseen. Olen silti samassa pisteessä, koska pelkät varusteet eivät tee peliä. Soittaminen on harvoin yhtä nuivaa, kuivaa ja väkinäistä kuin tänään, vain mollisoinnut tuntuvat luonnistuvan, mutta niiden soittaminen masentaa vain entisestään, Amadeus vuodatti heti Jaakon nähdessään.

— Ei se silti muuta sitä asiaa, että et tullut paikalle. Ilman sinua ei pelistä tule mitään, olet ainoa pätevä pelaaja ja me muodostamme yhdessä hyvän tiimin, jonka varassa koko pelin pyöriminen on. Joukkue tarvitsee sinua, Jaakko totesi, vaikka olisi halunnut sanoa tarvitsevansa Amadeusta enemmän kuin joukkue tai peli.

— Joukkueesta suurin osa ei kyllä yhtään innosta pelaamiseen, vaikka pelaamisesta pidänkin. Tellu haluaa vain vaimokseni, Kutri on narsisti ja Eppu jauhaa suuresta kurpitsasta. Sinä ja Ressu olette ainoat siedettävät pelaajat, ja Ressu on koira, joten on yllättävää, kuinka paljon haluan tulla pelaamaan. Se on oikeastaan yksin sinun ansiotasi, Amadeus totesi itsekin yllättyneenä listansa lopuksi.

Jaakko tunsi vatsassaan jälleen sitä hassua lepatusta kuin siellä olisi parvi perhosia. Hän tiesi, että oli parempi jättää mainitsematta niistä Ressulle, sillä koira oli äärimmäisen suojeleva lintujen ja perhosten suhteen. Eikä hän halunnut kertoa siitä Amadeuksellekaan, vaikka poika olikin suoraan sanonut pitävänsä Jaakosta. Sillä oli eri asia tykätä jostakin paljon kaverina, mutta Jaakon tuntemukset muistuttivat enemmän ihastusta, ja se voisi saada Amadeuksen muuttamaan mielensä.

— Mikä sitten tekee soittamisesta niin mahtavaa, että se saa sinut jäämään pois harjoituksista? En yritä haukkua harrastustasi, vaan ymmärtää sinua paremmin, Jaska kiirehti selittämään kysymyksensä päätteeksi ja oli punastua, sillä se kuulosti melkein hempeilyltä.

— Musiikki, varsinkin Beethovenin, on jotain niin kaunista, että sen tuntee syvällä sielussa asti. Se saa tuntemaan asioita, joita en uskoisi voivani kokea koskaan. Se auttaa ilmaisemaan kaikkea mahdollista, sitä mikä maailmassa on kaunista ja mikä surullista. Maailma olisi ankea ja tyhjä ilman musiikkia. Voit nojata flyygeliin, niin soitan sinulle rakkaimman kappaleeni, olen aina toivonut voivani soittaa sinulle, mutta yleensä Tellu valtaa sen paikan eikä se tunnu oikealta.

Jaska istui lattialle, kuten Amadeus pyysi, vaikka se tuntuikin hassulta juuri siksi, että Tellu oli siinä paikassa niin usein. Ihan kuin hänkin olisi kerjäämässä pusuja Amadeukselta.  Ajatus sai perhosparven jälleen lepattamaan ja Jaakko käänsi nopeasti kasvonsa pois Amadeuksesta, koska hän punastui oikein urakalla. Hänen ystävänsä ei tuntunut huomaavan tilanteessa mitään omituista, vaan ensimmäiset sävelet kaikuivat soittimesta ja kulkivat läpi Jaakon värähdellen hänen selkärangassaan.

Hän ei ollut arvannutkaan, kuinka voimakkaasti musiikin saattoi tuntea flyygelistä. Musiikki oli aina ollut aineetonta hänen mielessään, mutta nyt se sai myös fyysisen muodon, siitä huolimatta hän yritti keskittyä kappaleeseen, jota Amadeus soitti, enemmän korvillaan kuin kehollaan.

*~Jaakko-Amadeus~*

Joulu oli jo ovella ja Jaska halusi tienata muutaman dollarin joululahjarahaa, jotta saisi jotain kivaa Amadeukselle. Tänä vuonna oli kuitenkin kovin heikosti lunta, joten lumitöillä ei juuri muuta saanut kuin parikymmentä senttiä taskunpohjalle jos sitäkään. Hän sai idean, kun kuuli naapurin valittavan kovaan ääneen sitä, kuinka harvaneulaisia ja kalliita valmiit koristekranssit olivat nykyisin.

Jaakko osti niillä saamillaan senteillä rautalankaa, koristenauhaa ja paineli metsään keräämään kuusen oksia. Seuraavat päivät hän ahersi sormet kirvellen kransseja. Kun hänellä oli kymmenkunta kranssia valmiina, Jaska lähti kierrokselle naapurustoon. Ensimmäinen talo, jonka ovikelloa hän soitti, ei tuottanut tulosta, mutta vähitellen ostajia alkoi löytyä etenkin, kun hän pyysi Ressun avukseen.

Sallikin innostui kranssien myynnistä, kun hän näki kuinka tuottoisaa se oli. Siitä seurasi se, että Jaakko keskittyi tekemään lisää kransseja, kun Salli kierteli Ressun kanssa myymässä niitä. Salli osoittautui tehokkaaksi myyjäksi, niin tehokkaaksi, että Jaakolta loppuivat niin havut kuin muutkin tarvikkeet, puhumattakaan hänen sormistaan, joilla ei enää voinut tehdä mitään.

Eikä Jaakko ollut ainoa, joka vastusti Sallin myyntivimmaa. Ressun kuono ja tassut eivät tulisi kuntoon vielä jouluksikaan, jos tämä jatkaisi elävänä myyntitelineenä. Ressun ja Sallin vaadittua osuutensa kranssimyynnistä saaduista tuotosta, ei Jasulle jäänyt paljonkaan rahaa.

Hän päätyi ostamaan Beethovenin levyn ja vähän kauniimpaa koristenauhaa, hän teki vielä yhden kranssin, huolellisemmin kuin aiemmat, vaikka sormia kuinka kivisti. Hän oli etsinyt siihen kauneimmat oksat ja muutaman marjatertun, koko komeuden hän kruunasi sillä kauniilla koristenauhalla, jonka reunoissa oli kimalletta. Kun hän oli saanut mestariteoksensa valmiiksi, Jaska marssi Amadeuksen luokse ja antoi levyn sekä kranssin ihastukselleen lahjaksi.

— Hyvää joulua, hän sai sanotuksi punastumatta.

— Kiitos, tämä kranssi on tosi hieno, eikä minulla ole tätä levyä vielä kokoelmassani. Sinä olet nähnyt todella vaivaa, kiitos vielä kerran ja hyvää joulua myös sinulle, Amadeus sanoi ja kumartui antamaan suukon Jaakon poskelle.

Silloin Jaakko punastui, mutta siitä huolimatta hän oli varma, että se oli kaikkien aikojen paras joululahja.

*~Hyvää Joulua~*

12. Luukku: Thranduilin suurin pelko (S) periaatteessa paritukseton, vaikka pyöriikin Legolas/kääpiö parituksen ympärillä

Ficin nimi: Thranduilin suurin pelko

Kirjoittaja: kielikääpiö Koiranruusu

Beta: kielihaltia Fire

Fandom: Hobitti

Tyylilaji: Draama, huumori ja romanssikin kai (tosin jos Thranduililta kysytään kyseessä on Horror)

Ikäraja: S

Päähenkilöt: Thranduil, Thorin ja Legolas

Paritus: Legolas/kääpiö

Varoitukset: Eipä näyttäisi juuri olevan, ellei Thranduilin esittäminen vähemmän mairittelevasti vaadi sellaista. ;)

Vastuuvapaus: En ole Tolkien, en edes kaukaista sukua tai avioliiton kautta sidoksissa perikuntaan, joten en voi väittää millään muotoa turinoitani canoniksi tai ansaita rahaa niillä.

Tiivistelmä: Kukaan muu kuin kenties Lady Galadriel ja Círdan Laivanrakentaja näkijän lahjoineen eivät tienneet todellista syytä ylpeän ja kopeaksikin kutsutun Thranduilin synkkään salaisuuteen.

Haasteet: Joulukalenterihaaste 2014 - 12. Luukku ja Kaiken maailman ficletit 4 - Viikko 36 (1.9.-7.9.): Yliluonnollisuus

K/H: Kipeänä kärvistellessä huvitin itseäni älyttömillä ideoilla, joista yksi oli tämä, joka tuli Hobitti-leffasta tehtyä kalenteria silmäilessä ja mietin, että mitäköhän Thranduil tykkäisi, jos Legolas rakastuisi kääpiöön. Sitä aikani pyöriteltyä mielessäni tulin siihen tulokseen, että tää olisi kiva kirjoittaa ficletiksi. Lopputulos on luettavissanne nyt.

Thranduilin suurin pelko

Synkmetsän, entisen Suuren Vihermetsän, valtias ja haltioiden kuningas Thranduil tunnettiin vihamielisyydestään kääpiöitä kohtaan. Saman inhon, noita maanalaisissa kaupungeissa eläviä mainareita kohtaan, hän pyrki istuttamaan myös poikansa mieleen jo tämän ensi vuosikymmenestä lähtien. Moni kuvitteli haltiahallitsijan syvään juurtuneen vihan johtuvan ahneudesta, kääpiöiden jalokivien ja -metallien suhteen, joita nämä kaivoivat runsaasti esiin asuttamistaan vuorista, sillä kuningas oli tunnettu myös rakkaudestaan kauniisiin aarteisiin.

Kukaan muu kuin kenties Lady Galadriel ja Círdan Laivanrakentaja näkijän lahjoineen eivät tienneet todellista syytä ylpeän ja kopeaksikin kutsutun Thranduilin synkkään salaisuuteen.

Ennen Legolaksen syntymää Thranduilin palatsin ovelle kolkutti haltiajoukko, jotka kiertelivät Keski-Maata ja vierailivat haltioiden asuinpaikoilla, heidän kotinsa tuhouduttua. Joukko oli pienentynyt vuosien aikana ja tästäkin ryhmästä kolmannes oli aikeissa seilata meren yli, kun he saapuisivat seuraavan kerran Harmaisiin satamiin. Yksi näistä lokkien kutsun kuulleista haltioista oli pyytänyt yksityistä audienssia kuninkaalta.

Nainen oli yksi vanhimmista haltioista ja hän omasi myös näkijän lahjan, mutta sen mitä nainen oli nähnyt ja pitänyt siunauksena kuninkaalle ja tämän puolisolle, Thranduil oli nähnyt uhkana. Tai siis osan siitä.

Näky oli luvannut kuninkaalliselle pariskunnalle poikalapsen, perillisen joka tulisi olemaan tärkeä Keski-Maan tulevaisuudelle. Poika tulisi saamaan paljon ihailua, mutta vasta koettelemusten jälkeen tämä löytäisi todellisen rakkauden. Tämä rakkaus tulisi luomaan kestävän siteen haltioiden ja kääpiöiden välille, sillä Thranduilin perillinen tulisi löytämään onnen tulisieluisen kääpiön kanssa.

Thranduil oli iloinen ja ylpeä luvatusta pojastaan sekä siitä, että tälle oli suotu rooli Keski-Maan historian merkittävien henkilöiden joukoissa. Metsän valtias ei kuitenkaan voinut hyväksyä ajatusta hänen pojastaan maan uumenissa kääpiön puolisona, kaukana isänsä vehreistä metsistä ja kauniista palatsista. Sillä yksikään kääpiö ei ollut onnellinen maan pinnalla asuessaan, näiden sydämet halasivat tunneleihin ja maan syvimpiin syövereihin kuin pahaiset maahiset.

Niinpä haltiakuningas päätti taistella kaikin keinoin moista ennustusta vastaan, eikä yhdelläkään kääpiöllä ollut mitään asiaa Synkmetsään, ellei tämä halunnut saada Thranduilin vihaa niskaansa. Kuningas pyrki pitämään kääpiöt poissa poikansa näköpiiristä ellei sitten pystynyt vahvistamaan siten mielikuvaa kääpiöiden halveksittavuudesta, ahneudesta tai röyhkeydestä.

Ensimmäisen kerran, kun hän oli todella pelännyt ennustuksen toteutuvan, oli Thorin Tammikilven saapuminen keskelle heidän ilonpitoaan. Sillä kuka muu saattoi olla ennustuksessa mainittu vävy kuninkaan pojalle kuin Durinin heimon kuningas, joka oli aikeissa vaatia kuningaskuntaansa takaisin Ereborissa. Pahinta oli se, että Thorin oli kääpiöksi jopa matkasta rähjääntyneenäkin harvinaisen miellyttävä silmille.

Thranduil ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin piilottaa kääpiö kauimmaiseen ja vähemmän tunnettuun tyrmään, jonne vain muutama vartijoistakaan koskaan eksyi. Hän antoi vangista huolehtimisen kahdelle luotetuimmista vartijoistaan, jotka molemmat olivat valmiit vannomaan vaitiolonsa kääpiön olinpaikasta ja olemassaolosta.

Thranduil toivoi, että ajan kuluessa Tammikilpi unohtuisi kokonaan tai suostuisi luopumaan Ereborin valloittamisesta ja katoamaan takaisin jonnekin, jossa Legolas ei koskaan tulisi kulkemaan. Vasta sitten Synkmetsän hallitsija voisi hengittää vapaammin.

Epätoivo oli vallata kuninkaan, kun kääpiöt, mukaan lukien Thorin, pääsivät pakenemaan. Vielä synkemmät pilvet tuntuivat täyttävän taivaan, kun palatsin saavutti tieto siitä, että Thorin oli kuin olikin julistautunut Vuorenalaisen Kuningaskunnan kuninkaaksi. Niin julmalta kuin se kuulosti, Thorinin kaatuminen viiden armeijan taistelussa, palautti Thranduilin iloisuuden. Taistelu oli ollut koettelemus, joka tulisi jäämään historiaan, mutta hänen poikansa ei päätynyt sen seurauksena kääpiökuninkaan puolisoksi.

Kaikki oli hyvin ainakin niin kauan, kunnes hän kuuli poikansa liittyneen sormuksen saattueeseen kääpiön kanssa. Eikä Thranduil ollut paikalla estämästä ennustuksen vääjäämätöntä toteutumista. Mutta se olikin sitten aivan eri tarina.

5. Luukku: Pitsipaita (K-11) Arthur/Harry

Kirjoittaja: Koiranruusu

Beta: silittämättä siisti Fire

Ikäsuositus: K-11

Paritus: Arthur/Harry

Tyylilaji: Pre-slash, romanssi ja ristiinpukeutuminen

Varoitukset: Alle 16-vuotiaan seksuaalinen herääminen

Tiivistelmä: Velhomaailmassa on monia erikoisia perinteitä, jotkut niistä ovat Harrylle iloisia yllätyksiä.

Haasteet: Joulukalenteri 2014 - 5. Luukku  ja Kerää kaikki hahmot - Arthur Weasley

K/H: Joulukalenterin luukuksi kirjoitettu ficletti, joka lähti siitä, että halusin pitkästä aikaa kirjoittaa taas crossdressing!Harry ficin. Genderbenderistä tuli sitten melkein teema joulukalenteriin, vaikka perinteisempiäkin ficcejä joukkoon mahtuu. Kaikissa ei kuitenkaan olla joulutunnelmissa, vaikka joulukalenteriin ovatkin kirjoitettu, tämä on yksi niistä jouluttomista ficeistä

Pitsipaita

Harryn huoneen ovelle koputettiin. Hän yllättyi avattuaan oven, kun pitsisomisteiseen tyynyliinaan pukeutunut kotitonttu ojensi hänelle paketin. Hän oli ollut aivan varma, että oven takana olisi ollut joku Weasleyn perheestä. Harry otti paketin vastaan kiittäen puolihuolimattomasti, sillä hän oli keskittynyt rasiaan kädessään.

Istuttuaan sängylle hän nosti kannen pois ja avasi silkkipaperin päältä löytyneen kirjeen tärisevin käsin.

Harry,

Tämä tulee varmasti sinulle yllätyksenä, mutta en ole viimeiseen vuoteen saanut sinua mielestäni. Enkä puhu nyt siitä, että vuotesi on ollut täynnä vaarallisia tapahtumia, joista olen saanut useita kirjeitä lapsiltani. En myöskään puhu siitä velasta, jossa perheemme on sinulle, pelastettuasi tyttäreni hengen.

Olen ajatellut sinua itseäsi, hiljaista olemustasi, herkästi punehtuvia poskiasi, tapaa, jolla katsot ripsiesi lomasta, kun puhuin sinulle ja pieniä yllättyneitä hymyjäsi aina, jos sinua huomioidaan positiivisesti. Saat minut tuntemaan itseni jälleen nuoreksi.

Et ehkä tiedä, että taikamaailmassa vanhemman ja nuoremman miehen välinen suhde, antiikin Kreikan tapaan, on erityisesti puhdasveristen suosima keino opastaa poikia kahdenkeskisesti niin intiimiin kanssakäymiseen kuin tulevaisuudessa odottaviin velvollisuuksiin ja auttaa heitä löytämään oma paikkansa maailmassa.

Suhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, jotta nuorempi osapuoli voi kokea turvallisuutta ikäeron tuomasta jännitteestä huolimatta. Rituaaliset valat suojaavat molempia osapuolia, jolloin he voivat keskittyä oppimiseen ja suhteen syventämiseen.

Tällä tavoin kumpikaan ei voi käyttää suhteessa saamiaan tietoja toista vastaan, joten kiristys, väkivalta ja muu vahingoittava toiminta on siten suljettu pois. Luonnollisesti intiimissä suhteessa saattaa olla sellaisia aspekteja, jotka sisältävät joitain elementtejä edellä mainitusta, mutta ne ovat silloin yhteisestä sopimuksesta tapahtuvia, eivätkä pahantahtoisessa vahingoittamistarkoituksessa tehtyjä toimia.

Laatikon sisällä on ensimmäinen lahjani sinulle, jonka toivon osoittavan sinulle, että tiedän mihin olen sitoutumassa ja pidän sinusta sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse salata minulta mitään puolia itsestäsi tai pelätä tulevasi torjutuksi.

Kuukauden harkinta-aikana sinun on mahdollista kieltäytyä suhteesta missä vaiheessa tahansa. Lahjojen vastaanottaminen ei velvoita sinua mihinkään, nämä lahjat ovat joka tapauksessa sinun, vaikka et valitsisikaan minua opastajaksesi. Sinulla on oikeus vastaanottaa lahjoja useammaltakin ehdokkaalta valintaa tehdessäsi, sen katsotaan olevan suotavaa, jotta osaat valita parhaimman vaihtoehdon itsellesi.

Vastaustasi ja läheisyyttäsi odottaen,

Arthur Weasley

Harryn sydän pamppaili villisti hänen rinnassaan, hän oli pistänyt merkille, että osa tylypahkalaisista oli saanut lahjoja kuukauden ajan kolmannella luokallaan, joskus vähän nuorempinakin. Ron oli väittänyt, että kukaan kunnon velho ei sellaista harrastanut ja, että Harryn oli parempi olla tietämättä asiasta. Silti Ronin isä ja ilmeisesti hänen veljistään osa ainakin oli perinteen mukaan kasvatettuja. Hän voisi kysyä asiaa Arthurilta myöhemmin. Nyt hän halusi nähdä saamansa lahjan.

Se oli pehmeä ja sen kosketus tuntui iholla ylelliseltä, Harry värisi kauttaaltaan ihanalla tavalla antaessaan paketin sisältä löytyneen vaatekappaleen soljua hänen vartaloaan pitkin.

Hän muisti edellisenä kesänä, kuinka Molly ja Ginny olivat siivoamassa vaatekomeroista vaatteita myyntiin, perheen sisällä kierrätettäväksi tai toivottomat matonkuteiksi, kun Molly oli napannut Ginnyn korista lähes käyttämättömän pitsisen ja satiinisen aluspaidan. Harry oli rakastunut kyseiseen vaatekappaleeseen sillä hetkellä. Ginny oli valittanut äidilleen vaatteen olevan aivan liian epäkäytännöllinen ja muutenkin hankala, Harrystä vaate oli ollut täydellinen.

Arthurin oli täytynyt huomata hänen kiinnostuksensa kauniisiin ja naisellisiin hepeniin sekä ymmärtää todellinen syy kiinnostukseen. Hän ei ajatellut naisia tai tyttöjä vaatteita koskettaessaan vaan sitä miten kauniiksi hän tuntisi itsensä pukiessaan ne päälleen ja kuinka kiihottavia kyseiset vaatteet olivat. Harry oli pitänyt itseään perverssinä aiemmin, mutta Arthur hyväksyi hänet tällaisena ja halusi tulla entistä läheisemmäksi siitä huolimatta. Ehkä hänkin voisi hyväksyä itsensä vähitellen, Arthurin kirje jo pelkästään pyyhki muutamia pelkoja pois hänen mielestään. Turvallinen, lempeä ja luotettava Arthur ei nähnyt hänen salaisessa mieliteossaan mitään väärää, joten miksi se tuntui hänestä edelleen niin kovin häpeälliseltä.

Ei kuitenkaan niin suurelta häpeältä, ettei hän olisi antanut itselleen lupaa pukea paitaa, alushousuja ja sukkanauhasukkia päälleen ja hyväillyt itseään lempeästi liukuvan satiinin ja kiihottavasti kutittavan pitsin päältä. Orgasmin ravistellessa hänen kypsymätöntä vartaloaan, Harry tiesi, että tulisi hyväksymään Arthurin opastajakseen. Hän odotti jo malttamattomana, mitä kaikkea hän itsestään oppisi tulevina vuosina, jos ensimmäinen lahja herätti hänessä näin nautinnollisia reaktioita.

Arthur ♥ Harry